Kesäkuun lopulla kaverini kertoi löytäneensä sätistä poikaystävänsä. Siitä innostuneena minäkin innostuin tulemaan tänne. Minulla ei vain käynyt yhtä hyvä säkä... Enempi törmäsin siihen sätin negatiiviseen puoleen, kunnes jossain vaiheessa päätin, että tämä saa riittää minun osalta. Lähdin aitoon elämään aitojen ihmisten pariin. Olen toki joskus vielä käynyt katsomassa onko meno muuttunut toisenlaiseksi ja luen näitä keskusteluja silloin tällöin. Mutta vakikävijäksi en koskaan enää palaa.
Kyllä se elämä eletään muualla.
Terv Emppu
Kyllä se elämä eletään muualla.
Terv Emppu
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan hyvä ratkaisun teit omalle kohdallesi, koska tunnet sen oikeaksi.
Osa aitoa elämää tämäkin on, ei tänne tulija saa elettyään pois, ei painettua tunteitaan olemattomiin, ei sisintään hukutettua kirjoitustensa ajaksi. Kun olet nuori, on sinun elettäväkin siten, että painopiste on tavallisissa kasvokkain-kontakteissa. Täällä käy silti monia sellaisia, joille tämä on vaihtelua, ehkä ainutkin keino päästä tapaamaan edes jotakin elävää ihmistä. Joku hoitaa vanhaa dementoitunutta puolisoaan vuorokaudet ympäriinsä ja saa koneen vältyksellä hetken vapaata käydä "kyläilemässä" ilman että tarvitsee sijaisen.
Kun luet vaikka vammaisten palstaa saatat löytää jonkun äidin kirjoituksen, jossa hän etsii saman kohtalon kokenutta tukemaan omaa epävarmuuttaan vammaisen äitinä, joku taas etsii hetken pinnallista seuraa tai haluaa jutella maailman tapahtumista tai vaihtaa kuulumisia tuttujen kesken täällä ...eli kaiken laisia syitä meillä on käydä, ja monelaisia ihmisiä meitä täältä löytyy.
Kritisoitavaa toki löytyy, kuten erjesta aina maailman muutoksissa.
Tätä päivää ovat tietokoneet ja niiden suomat mahdollisuudet. Niistä vaan ei saa tulla herra taloon, mahdollisuus ne ovat oleva silti. Eikä chattimaailma lopu koskaan.
Hyvää vointia sinulle ja onnea elämääsi:)