Olen 17-vuotias tyttö, ja kirjoittaisin siitä, että mitä helvettiä mä voisin tehdä. Tän ikäisenä on tavallaan koko elämä edessä, mutta mä en oo missään vaiheessa oikeen jaksanu tarttua siihen elämään. Koko ajan on tunne, että kaikki on menny jo alusta asti päin persettä, että tää on jo tuhlattu. Ei musta voi tulla mitään, ja sitä paitsi koko nuoruuskin on ihan hukkaan heitetty.
Nää jutut tuli taas mieleen, kun aiheena olis ihan niinkin simppeli asia kuin autokoulu. Jos mä meen sinne, ja ajan sen kortin, niin se on tavallaan rahan tuhlausta. Enkä mä osta autoakaan. Jos taas en mee, niin se on taas yks asia siinä listassa minkä mä vaan jätän tekemättä. En vaivaudu matkustelemaan, sekin tuntuu jotenkin.. tuhlaukselta.
En vaan voi olla ajattelematta että kohta kaikki loppuu..
Nää jutut tuli taas mieleen, kun aiheena olis ihan niinkin simppeli asia kuin autokoulu. Jos mä meen sinne, ja ajan sen kortin, niin se on tavallaan rahan tuhlausta. Enkä mä osta autoakaan. Jos taas en mee, niin se on taas yks asia siinä listassa minkä mä vaan jätän tekemättä. En vaivaudu matkustelemaan, sekin tuntuu jotenkin.. tuhlaukselta.
En vaan voi olla ajattelematta että kohta kaikki loppuu..
Vastaukset 1
Vanhimmat
En minäkään autoa osta mut autokoulun silti kävin.
Käytän vanhempien autoa ja silleen.
Eiköhän meistä nuorista jokainen pohdi et mitäs nyt?
Kyllä täs on paljon tehtävää.
Ei kiiree oo mihinkään.