Kirkollisiin juttuihin ei ole pakko osallistua
Lapsen ei ole pakko osallistua päiväkodin toimintaan mahdollisesti liitettyyn kirkolliseen ohjelmaan. Elokuun ja yleensä syyskauden alku on erityisen hyvä aika ilmoittaa asiasta päiväkodin henkilöstölle. Tosin asiasta voi ilmoittaa koska vain myöhemminkin.
Päivähoitolaissa tärkeällä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. Jos kodissa uskonto ei ole tärkeällä sijalla eikä kirkossa käynti ja rukoilu kuulu normaaliin elämäntapaan, vanhempien on paikallaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskonnolliseen ohjelmaan, ei hartausluontoisiin ”pikkukirkkoihin” eikä kirkossa pidettäviin lastenhartauksiin.
Asiasta voi ilmoittaa henkilöstölle oma-aloitteisesti. Ei siis tarvitse odottaa varsinaista kasvatuskeskustelua, jonka pitoaika voi venyä. Suhtautuminen katsomuksellisiin asioihin ja mahdolliseen kirkolliseen ohjelmaan on yleensä sitten myös kasvatuskeskustelun työjärjestyksessä.
Päiväkoti voi toteutaa eduskunnan säätämän uskontokasvatuksen monella tavalla. Henkilöstö voisi hoitaa asian aivan riittävästi omin voimin ammattitaitoonsa luottaen. Kuitenkin varsin monissa päiväkodeissa ja jopa kokonaisissa kunnissa on sovittu läheisistä yhteistyösta evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa, jolloin kirkon papit vierailevat säännölliesti päiväkodeissa ja kirkoissa on erityisiä tilaisuuksia päiväkotilapsille.
Uskonnollisten seremonioiden järjestäminen pikkulapsille ei melestäni kuulu verovaroin ylläpidettävään päivähoitotoimintaan, eikä päivähoitolaki sellaista vaadi. Päiväkodit tulisi pitää uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan ulkopuolella. Uskontonnollinen tai muu katsomuksellinen kasvatusvastuu on kodeilla eikä kunnalla.
Molempien tai toisen vanhempien kuulumnen kirkkoon ei edellytä sitä, että lapsen jotenkin tulisi, pitäisi osallistua mihinkään uskonnollisiin juttuihin päiväkodissa. Luonnollisesti ev.lut. kirkkoon kuulumattomien perheiden lapsille ev.lut. uskonnollinen ohjelma ei kuulu, mikäli vanhemmat eivät sitä erikseen pyydä. Päiväkodin henkilöstön tehtävänä ei ole heiltä kysyä, ”saako lapsi osallistua”.
Nykyaikana pitää olla täysin selvää, että mahdollisen kirkollisen ohjelman vaihtoehtona on normaalia päiväkotitoimintaa. Henkilöstöä on resurssoitava siten, että ainakin normaaliin, uskonnottomaan toimintaan on väkeä riittävästi. Mahdolliseen henkilöstöpulaan vedoten perheitä ei saa painostaa ”yhteiseen ryhmään”, jossa olisi kirkollista ohjelmaa. Yhteisen ohjeman tulee päiväkodeissa olla uskonnotonta.
Esiopetuksessa päiväkotien on huolehdittava lakisääteisen elämänkatsomustietokasvatuksen asianmukaisesta toteuttamisesta. Siihen on paikallaan ensisijaisesti ohjata ainakin uskonnolliseen yhdyskuntiin kulumattomien perheiden lapset niin kuin kouluissakin tehdään. Myös ne lapset, joiden perheessä toinen tai molemmat huoltajat kuuluvat kirkkoon, voivat vanhempen sitä toivoessa osallistua elämänkatsomustietokasvatukseen päiväkotien esiopetuksessa. Yhteisellä eettisellä ja tapakasvatuksella on hyvä olla keskeinen sija esiopetuksen katsomuksellisessa opetuksessa.
Nyky-Suomessa vanhemmilla ei ole enää riittävää syytä arastella omien katsomuskasvatusta koskevien toiveidensa esittämisessä päivähoidon henkilöstölle. Lasta ei todellakaan syrjitä sen vuoksi, että hän ei osallistu kirkollisiin tapahtumiin. Koska turhia pelkoja vanhempien keskuudessa vielä saattaa ilmetä, pelot eivät väity kuin siten, että yhä useampi perhe ilmaisee omat toiveensa avoimesti. Se on hyvä tehdä jo nyt elokuussa, mitä pikemmin sen parempi.
Lapsen ei ole pakko osallistua päiväkodin toimintaan mahdollisesti liitettyyn kirkolliseen ohjelmaan. Elokuun ja yleensä syyskauden alku on erityisen hyvä aika ilmoittaa asiasta päiväkodin henkilöstölle. Tosin asiasta voi ilmoittaa koska vain myöhemminkin.
Päivähoitolaissa tärkeällä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. Jos kodissa uskonto ei ole tärkeällä sijalla eikä kirkossa käynti ja rukoilu kuulu normaaliin elämäntapaan, vanhempien on paikallaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskonnolliseen ohjelmaan, ei hartausluontoisiin ”pikkukirkkoihin” eikä kirkossa pidettäviin lastenhartauksiin.
Asiasta voi ilmoittaa henkilöstölle oma-aloitteisesti. Ei siis tarvitse odottaa varsinaista kasvatuskeskustelua, jonka pitoaika voi venyä. Suhtautuminen katsomuksellisiin asioihin ja mahdolliseen kirkolliseen ohjelmaan on yleensä sitten myös kasvatuskeskustelun työjärjestyksessä.
Päiväkoti voi toteutaa eduskunnan säätämän uskontokasvatuksen monella tavalla. Henkilöstö voisi hoitaa asian aivan riittävästi omin voimin ammattitaitoonsa luottaen. Kuitenkin varsin monissa päiväkodeissa ja jopa kokonaisissa kunnissa on sovittu läheisistä yhteistyösta evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa, jolloin kirkon papit vierailevat säännölliesti päiväkodeissa ja kirkoissa on erityisiä tilaisuuksia päiväkotilapsille.
Uskonnollisten seremonioiden järjestäminen pikkulapsille ei melestäni kuulu verovaroin ylläpidettävään päivähoitotoimintaan, eikä päivähoitolaki sellaista vaadi. Päiväkodit tulisi pitää uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan ulkopuolella. Uskontonnollinen tai muu katsomuksellinen kasvatusvastuu on kodeilla eikä kunnalla.
Molempien tai toisen vanhempien kuulumnen kirkkoon ei edellytä sitä, että lapsen jotenkin tulisi, pitäisi osallistua mihinkään uskonnollisiin juttuihin päiväkodissa. Luonnollisesti ev.lut. kirkkoon kuulumattomien perheiden lapsille ev.lut. uskonnollinen ohjelma ei kuulu, mikäli vanhemmat eivät sitä erikseen pyydä. Päiväkodin henkilöstön tehtävänä ei ole heiltä kysyä, ”saako lapsi osallistua”.
Nykyaikana pitää olla täysin selvää, että mahdollisen kirkollisen ohjelman vaihtoehtona on normaalia päiväkotitoimintaa. Henkilöstöä on resurssoitava siten, että ainakin normaaliin, uskonnottomaan toimintaan on väkeä riittävästi. Mahdolliseen henkilöstöpulaan vedoten perheitä ei saa painostaa ”yhteiseen ryhmään”, jossa olisi kirkollista ohjelmaa. Yhteisen ohjeman tulee päiväkodeissa olla uskonnotonta.
Esiopetuksessa päiväkotien on huolehdittava lakisääteisen elämänkatsomustietokasvatuksen asianmukaisesta toteuttamisesta. Siihen on paikallaan ensisijaisesti ohjata ainakin uskonnolliseen yhdyskuntiin kulumattomien perheiden lapset niin kuin kouluissakin tehdään. Myös ne lapset, joiden perheessä toinen tai molemmat huoltajat kuuluvat kirkkoon, voivat vanhempen sitä toivoessa osallistua elämänkatsomustietokasvatukseen päiväkotien esiopetuksessa. Yhteisellä eettisellä ja tapakasvatuksella on hyvä olla keskeinen sija esiopetuksen katsomuksellisessa opetuksessa.
Nyky-Suomessa vanhemmilla ei ole enää riittävää syytä arastella omien katsomuskasvatusta koskevien toiveidensa esittämisessä päivähoidon henkilöstölle. Lasta ei todellakaan syrjitä sen vuoksi, että hän ei osallistu kirkollisiin tapahtumiin. Koska turhia pelkoja vanhempien keskuudessa vielä saattaa ilmetä, pelot eivät väity kuin siten, että yhä useampi perhe ilmaisee omat toiveensa avoimesti. Se on hyvä tehdä jo nyt elokuussa, mitä pikemmin sen parempi.
Vastaukset 48
Vanhimmat
on esillä todella vähän. Koko kauden aikana käydään kirkossa ehkä kerran tai kaksi. Seurakunnan lapsityöntekijät (ei siis papit) käyvät yleensä kerran vuodessa, yleensä pääsiäisenä pitämässä kuvaelman. Jouluna uskonnosta puhutaan vähän, mutta siis tosi vähän. On toki työntekijöitä, jotka asioista puhuvat enemmän, mutta suurin osa on itsekin vähemmän "uskovia", eivätkä ota uskontoa juurikaan esille.
Ja meillä on myös perheitä, joiden lapset eivät osallistu kirkkohetkiin. Näistä he ovat yleensä ilmoittaneet jo hoitosopimusta tehdessään tai viimeistään hoidon alkaessa, kun on kyselty lapsen yleisistä tavoista ja perheen toiveista.
Jotkut eivät halua lapsensa osallistuvan kirkossa tapahtuvaan toimintaa, mutta päiväkodilla tapahtuviin hetkiin lapsi saa osallistua. Jotkut eivät halua että lapsi osallistuu päiväkodillakaan järjestettäviin uskontohetkiin. Hyvä niin, aina kun on joku uskonnollinen juttu tulossa, niin varmistetaan vanhemmilta haluavatko lapsen osallistuvan vai ei. Ja sitten on järjestetty niin, että yksi aikuinen on näiden lasten kanssa joko ulkona tai leikkii sisällä. Mutta jos esim. piirillä on puhuttu uskontoasioita esim. jouluna, pääsiäisenä (tai jos jonkun lapsen perheessä/suvussa on joku kuollut ja lapsi on ottanut asian esille tai vanhemmat ovat toivoneet asiaa käsiteltävän), niin silloi on kaikki paikalla olleet osallistuneet piiriin ja asiasta on lasta haettaessa kerrottu vanhemmille. Ei ole uskontoasioista meillä ollut eikä olla tehty ongelmaa.
Kertomasi kuulostaa yleisesti ottaen hyvältä, mutta seuraava kohta hieman pohdituttaa: "...aina kun on joku uskonnollinen juttu tulossa, niin varmistetaan vanhemmilta haluavatko lapsen osallistuvan vai ei."
Onko tullut mieleenne, että varsinkin kirkkoon kuulumattomista vanhemmista saattaa olla tosi kiusallista ja jopa ahdistavaa, jos kunnallisen päiväkodin henkilöstö yhtenään ("aina kun") kyselee, halutaanko lapsen osallistuvan vai ei? Jotkut saattavat kokea sen jopa painostuksena osallistumiseen!?
Ehkä niiltä kirkkoon kuuluvilta vanhemmilta, jotka eivät ole niin selvästi ilmaisseet kantaansa, voisi kysellä noin kuin kerroit, mutta ei ev.lut. kirkkoon kuulumattomilta, jotka ovat jo sanoneet ei kiitos.
ole siitä loukkaantunut, jos on kysytty. Ja ei tietenkään silloin kysytä, jos on ehdoton EI kaikkiin uskontoasioihi, mutta meillä on sellaisia perheitä lähinnä, jotka eivät halua lapsensa käyvän kirkossa, mutta jotkut päiväkodilla järjestettävät jutut ovat ok. Tällöin on mielestäni kohteliasta kysyä, haluavatko vanhemmat lapsensa osallistuvan uskonnolliseen ohjelmaan vai leikkivän ulkona/sisällä pienellä porukalla.
Ja kuten sanoin aikaisemmin asiasta ei ole tullut mitää ongelmia. Ja kaikkien toiveita ei voi täyttää. Jotkut ovat uskonnollisempia kuin toiset, eikä heidän kanssaan lueta ruokarukouksia eikä levolle mentäessä rukoille ym. En oikein ymmärrä, mistä on tullut tämä, että päiväkodista tuputetaan uskontoa, koska meillä ainakin uskonto on tosi vähäistä, (onneksi).
kirkkoon kuka ei. Päivähoitohakemuksessa EI kysytä uskonnollista vakaumusta.
Sinänsä olen itse vastaan kaikkea uskonnon tuputtamista ja mielestäni kirkko ja valtio pitää erottaa toisistaan.
Tätä mielipidettä ei vaan voi työpaikalla kauheasti julki tuoda.
Niin, kirkkoon kuulumattomuus tai joku muu uskonto kuin ev.lut. ei näy etukäteen päivähoidon henkilöstölle, toisin kuin koulussa. Pitää siis toki kysyä. Eikä pitäisi olla uskontojuttuja lapselle ennen kuin on keskusteltu vanhempien kanssa.
Mutta sen jälkeen, kun on jo kysytty, ei enää ehtimiseen varsinkaan kirkkoon kuulumattomilta pidä kysellä tyyliin että "saako?".
Miksi muuten työpaikalla on vaikeaa sanoa, että kannattaa kirkon ja valtion erillisyyttä? Mikä siinä on niin vaikeaa?
nalkutus uskonnon pyhyydestä ja arvoista ja niin edelleen!
Ei viitti kuunnella, sitä se varmaan on.
kysyä, mihin uskontokuntaan lapsi mahdollisesti kuuluu ja kuuluvatko perheen kaikki jäsenet samaan uskontokuntaan.
Samalla pitäisi kysyä myös, haluavatko vanhemmat lapsilleen mitään uskontokasvatusta. Monet evlut uskovaisetkaan eivät halua, että päiväkoti antaa uskontokasvatusta. Pyhäkouluun ja kirkkoon vieminen on vanhempien asia eikä päiväkodin.
Tasapuolisuuden vuoksi ei minkään seurakunnan työntekijöiden pidä antaa vierailla kunnallisessa päiväkodissa eikä päiväkodissa pidä pitää mitään hartaushetkiä.
Onko vanhemmat myös oikeutettuja pyytämään, että heidän lapsensa kanssa rukoillaan ruokarukoukset ennen ja jälkeen ruuan yms? Jos lapsen normaaliin elämään tällainen kuuluu kotioloissa. Jos kerran päivähoitolaissa tärkeällä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. Nykyisin tarhoissa on paljon eri kulttuureista tulevia lapsia. Tädeillä onkin kova opetteleminen, jos esimerkiksi muslimilapsen kaikki rituaalit tarvitsee avustettuna suorittaa...
käsitys, että uskontoa ei saa harjoittaa päivähoidossa, kouluissa jne. Eli lapsia tutustutetaan eri uskontoihin pienimuotoisesti, kulttuuriin perustuvasti. (esim. joulukirkko suomessa) Ja rukoileminen on uskonnon harjoittamista, näin minulle on kerrottu. Työskentelen lasten hoitoalalla itse, eikä minun luonani rukoilla, kirkossa on käyty, mikäli työnantaja on esim. kevät kirkon lapsille järjestänyt.
sellainen seikka mieleen että miten sitten kirkkoon kuulumattomilla voi olla oikeus palkallisiin kirkollisiin juhlapyhiin vapaana? millä selität kirkolliset vapaat? pitäisikö ev.lut.kirkkoon kuulumattomille järjestää lisää työpäiviä. jotenkin asia on vaan pohdittanut, kun hirveesti ihmisiä kehotetaan eroamaan kirkosta. mitä sitä pitää vapaata esim. jouluna. sehän on jeesuksen syntymäpäivä, uskomattomat si vaa duunii. itse en niin syvällisesti uskonasioihin ole syventynyt, mutta asia on vaa kävässy mielessä...
Toki menisin töihin pyhinäkin, ja yleensä olen. Ongelmana logiikassasi on lähinnä kaksi asiaa. Ensimmäisenä se että noiden "pyhien" alkuperä, kuten joulunkin, ei ole lainkaan kristillinen, vaan vuoden kiertoon liittyvä joita on juhlittu ja pidetty "vapaina" jo kauan ennen kristinuskon rantautumista Suomeen. Kuten muuallakin maailmassa. Hyvä mainoskikka kirkon puolelta on tosiaan ollut omia nuo juhlat ja läskiä merkityksiä päälle minkä kerkiävät. Ja tulos on nähtävissä; nyt ne jotka eivät ole viitsineet aiheesta tietoa hankkia, kuvittelevat autuaasti noiden juhlien olevan kristillistä alkuperää.
Toisekseen, monen monta juhlaa on (juhannus, vappu esimerkiksi) joita ei krkkokaan ole ominut. Tai ei kuulin minä että johannes kastajaa olisi kovasti juhlittu keskikesänä :D en ollut uskoa korviani kun ensimmäisen kerran tällaista kuulin vakavalla naamalla puhuttavan.
Palkalliset vapaapäivät ovat yhteiskunnallinen, laissa säädetty seikka, ei uskontokysyms. Ja kyllä, jotta kirkko ja valtio saataisiin aidosti erotettua toisistaan, tulisi nuo Kristilliset pyhät poistaa käytöstä ja vapaapäivät määritellä uudelleen.
Ethän tosissasi kuvittele että ei-kristilliset maat käyttäisivät seitsenpäiväistä työviikkoa eikä juhlapyhiä ole lainkaan?
Sitä minäkin.
***
***
Kirkollisten kuten muidenkin juhlapyhien vapaan palkan maksavat työnantajat työntekijöilleen, ei siis evankelisluterilainen kirkko jäsenilleen. Eikö yhtä perustellusti voitaisi kysyä, että miksi työnantajien pitäisi maksaa kristinuskoisille palkkaa uskonnollisista vapaapäivistä? Eivätkö ne sinun logiikallasi kuuluisi kirkon maksettaviksi, jos kerran kyseenalaistat kirkkoon kuulumattomien oikeuden palkallisiin pyhiin?
aloittanut jatkaa että tuo vapaapäivien uudelleen pohdinta olisi hyvä ehdotus. noita faktoja en tosiaan tiennyt, mutta pk:n työntekijänä usein pääsiäiset, joulut ym. käsitellään seurakunnantyöntekijän kanssa läpi. koskaan ei meillä ole ongelmana ollut nuo hetket. tuo vapaapäiväasia vaan on ennenkin käynyt mielessä, lähes kaikki ylimääräiset vp:t yhdistyvät kirkollisiin hommii.en suinkaan ole pois viemässä viikonloppuja keneltäkään enkä sen kummemmin muutakaan, kuhan vaa herättää keskustelua...
Joulusta ja pääsiäisestä pitäisi kertoa lapsille myös vuodenkiertoon liittyvinä juhlina, joita monet viettävät ansaittuna pelotaukona. "Valon juhla" jouluna kun päivät alkavat pidentyä.
Ja kevätjuhlalla on pitkät perinteet; vanhojen tarinoiden mukaan monet jumalatkin on silloin pantu alulle (syntymään 9 kk päästä;-).
Pääsiäisen kyllä voisi fiksata (niin kuin Juhannus on fiksattu) kevätpäivän tasausta lähimpään viikonvaihteeseen!? Nyt se vaeltelee turhan pitkällä aikavälillä maalis-huhtikuussa tosi hassun säännön mukaan...
Ja on niitä uskonnottomia juhlia Suomessa ja eri maissa varsinkin, on vappua/työnjuhlaa, äitien, naisten, itsenäistymisen, voiton, sankarien, vainajien jne. juhlia...
Ehdotetaanko Lasten Päivää uudeksi juhlapäväksi, joka olisi kaikille lasten vanhemmille "pakollinen" vapaapäivä!? Vai pitäisiko joka päivän olla lasten päivä..
kun sekularisaatio on pian tosiasia (noh, elän toivossa :D) pitäisi noiden kirkollisten juhlien sijaan normikäytössä olevaan kalenteriin uusia aika paljon. Joulua ei tartte uusia, se on mennyt samalla nimellä koko ajan kuitenkin, Yule on keskitalven bileet ollut kauan ennen kristinuskoa. Pääsiäinen on käsittääkseni kristillinen nimitys pakanalliselle juhlalle, nimi pitäisi siis muuttaa. Onhan noita vaihtoehtoja. Muissa tutissa kielissä yleisesti käytetty Easter, (Ostara) ei ole ollenkaan huono ehdokas. Ja niin edelleen.
Vuodenkierron lisäksi ei olisi ollenkaan huono ajatus perustaa yhteisiä juhlapäiviä ihmisen elämän kulkuun. Lasten päivä, äitien ja isien päivä, lapsettomien päivä, vanhusten päivä. Kuolleiden muistopäivä. Perheiden päivä. Riittäähän näitä, juhlia joihin jokainen voi samaistua. Noin tietenkin juhannuksen, työväen juhlan ja noiden lisäksi. Kyllä tässä kalenteri täyttyy muustakin kuin pyhimyksistä.
***
oman vakaumukseni mukaan työtä saa tehdä vain yhtenä päivänä viikossa ja vain kolmena viikkona vuodessa. Jos kerran vapaapäivät ovat uskonnolliseen näkemykseen kytkettynä, niin eikös minulle sitten pidä maksaa palkkaa myös näiltä omiin vakaumuksiini perustuvilta pyhäpäiviltä?
Vai olisiko se sittenkin reilumpaa, että kaikilla on sama määrä vapaapäiviä uskonnosta riippumatta? Se, miten ne nimetään, on minulle ihan sama, mutta koska Suomi on luterilainen maa, niin suon kyllä esimerkiksi joulun vapaaksi silloin vapaata tarvitseville. Itse voin kyllä olla silloin töissä, koska joudunhan muutenkin joustamaan vakaumuksessani olemalle töissä omina pyhäpäivinäni. Toki haluan joululta pyhäpäiväkorvauksen silti. Olen saman määrän rahaa työnantajalle tuottanut uskonnostani riippumatta, joten haluan palkkana tai etuuksina myös saman takaisin kuin muut.
sovittu työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Itse työntekijänä koen kiusallisena kaikki kirkolliset menot ja pyhäkoulut. Tietenkin pari kertaa vuodessa sen kestän mutta kerran olin töissä päiväkodissa jossa kirkon työntekijä kävi kerran kuussa pitämässä pyhäkoulua (monien vanhempien toiveesta). Itselläni on omat uskomukseni ja vaikeaa oli pyhäkoulun jälkeisellä viikolla vastailla lasten kysymyksiin milloin mihinkin uskonnolliseen kysymyksiin. Kiusallisuus ei johtunut niinkään siitä että uskonnolliset asiat ovat helposti jopa pelottavia lasten mielestä ja niiden selittäminen on erittäin vaikeaa.
Itselläni yksi pelottavimmista lapsuus ajan muistoista liittyy nimenomaan pyhäkouluun jossa pyhäkoulun pitäjä kertoi jumalan tahdosta ja lopputuloksena oli se että pelkäsin jumalan tahtovan tappaa ihmisiä aina silloin tällöin ilman mitään syytä. Pelkäsin ties kuinka pitkään että jumala haluaa tappaa äitini tai isäni, valvoin useat yöt itkeskellen.
ja jonkun on oltava kirkkoon kuulumattomien kanssa.
En ymmärrä miksi niitä lapsia pitää kirkkoon ylipäätään raahata, sehän pitäisi olla yksityisasia se uskonto!
Pit6äisi kokonaan jättää pois päiväkodista. Uskonto siis.
On myös niin päin, että hoitoalalla varsinkin, työntekijä joutuu työssään pakostikin kohtaamaan eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä, joiden vakaumukset eroavat hänen omastaan rajustikin. Hoitoa ei kuitenkaan voi olla antamatta, ja ainakin meidän työpaikassa, jossa tosin ei hoideta lapsia, on työntekijöiden kunnioitettava asiakkaiden erilaisia uskontoon liittyviä asioita. Ja myös toki niinpäin, että ateisti joutuu osallistumaan työntekijänä kirkollisiin juttuihin, mutta yhtä pahalta voi kristitystä tuntua muiden uskontokuntien juttuihin osallistuminen tai niiden tukeminen.
mutta meidän perheemme haluaa, että lapsi niihin osallistuu. Emme kuitenkaan niitä päivähoidolta vaadi, mutta ilolla annammme lastemme osallistua kristilleseen kasvatukseen.
Niin, useimmat kirkkoon kuuluvatkaan eivät varmaan varsinaisesti vaadi... Sen voisi siis lopettaakin mm. lapsia jakavana... Jos kodit oikeasti haluavat kasvattaa, perheet voisivat useammin käydä kirkossa jne..
Ettehän muuten tiedä, mitä seurakunnan edustaja oikein puhuu, pelotteleeko vanhan testamentin kertomuksilla (abraham/iisak, job, jne.), mitä puhuu naisista ja miehistä jne.!? Kirkonmiehet, sedät ja täditkin saattavat olle kovinkin erilaista "koulukuntaa" tai lahkoa... Eikö olisi siis parempi luottaa itseensä tältä osin kasvatusasioissa?
Itse uskon kyllä Jumalaan mutten todellakaan halua että lapseni osallistuu minulle tuntemattoman ihmisen pitämään pyhäkouluun tms juuri siksi että haluan tietää mitä lapselleni uskosta opetetaan. Itsekin muistan miten pelottavia jotkut pyhäkoulu tunnit lapsena olivat. Toisekseen olen myös huomannut juuri sen että kirkon sisällä on erittäin kirjavia käsityksiä lähes kaikesta mikä raamattuun liittyy. Me hoidamme lapsemme kristillisen kasvatuksen niin kuin parhaaksi näemme.
Itseäni häiritsee myös se että kristinusko pyrkii vieläkin hävittämään juhlien alkuperäisen, suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan merkityksen. Esim pääsiäisellä on nykyisin tärkeä kristillinen merkitys (en vähättele sitä) mutta kyllä sillä ennen oli suomessa ihan toinen merkitys. Esim virpomis oksien kerrottin lasten pääsiäs jumalanpalveluksessa kertovan siitä kuinka Jeesuksen eteen heitettiin palmun oksia, oikeasti suomessa on virvottu jo pitkään ennen kuin mistään Jeesuksista mitään tiedettiin. Itse haluan kertoa lapselleni myös sen perinteisemmän puolen, sen että ihmiset virpoivat tuodakseen hyvää onnea, satoa ym. Eikä se tarkoita että uskoisin vanhoihin pakanallisiin menoihin, ne nyt vaan ovat osa suomalaista kulttuuria jonka haluan lapselleni jakaa.
että päivähoidon henkilökunnan ammattitaitoon niin paljon, etten pelkää heidän lapsia pelottelevan. L
uotan myös omiin kasvatuskykyihini myös uskontakasvatuksen osalta, mutta silti minä ja puolisoni haluamme,että lapsemme osallistuu uskonnollisiin opetustuokioihin ja haluamme, että jouluna ja pääsiäisena puhutaan muustakin kuin tontuista ja tipuista.
Tällä tahdon sanoa sitä, että myös muilla kuin uskonnottomilla on lupa odottaa perheen vakaumuksen kunnioitusta ja vakaumuksen mukaista kasvatusta - edes juhlapyhien yhteydessä.
Just toi, että kauhea haloo kirkkoon kuulumattomilla, ihan kuin pelkäisivät, että heidän lapsensa jotenkin "saastuu" kuullessaan kristillisistä perinteistä. Eikös se ole hyvä, että lapsi kuulee näistäkin asioista ja voi päättää sitten vanhempana itse haluaako liittyä kirkkoon vai ei. Vai "pelkäättekö", että näin tosiaan käy??!! Kauheaa, jos lapsesta tulee vaikka joku USKOVAINEN!!!! ;)
Tuo uskontopuoli on hoidettu "yli" kohtuuden...
Sen puutetta ei siis nyt ole.
Luottamusasia muuten koski niitä seurakunnan edustajia... joista joku voi olla hihhuli joku lipilaari ja jotkut joltain väliltä... Että miten voi tietää, mitä ne vaahtoaa...? Eikö olisi parempi, että vain päivähoidon vastuullinen henkilöstö työskentelisi lasten kanssa, ei niinkään jotkut tai mitkään ulkopuoliset tahot.. Ei Suomessa tosin ole pedofiliajuttuja tapahtunut, tai kiinni jäänyt...
paljonko teidän lapsilla on päiväkodissa uskontoasioita, kun niitä muka tuputetaan. Meidän päiväkodissa on uskonto minimissään, enkä kyllä tiedä muissakaan kuntamme päiväkodeissa olevan sen enempää uskontoa. Pari kirkkokäyntiä vuodessa, ja ehkä yksi tai kaksi seurakunnan hetkeä vuoden aikana ja mitä nyt joihinkin juhlapyhiin kuuluu uskonasioita, niin niitä vähän saatetaan käsitellä. Ei siis mitenkään hirveästi.
Ja se ettei luoteta seurakunnan työntekijöihin, vaan pidetään hihhuleina, niin haloo!!! Meillä ainakin on aina päiväkodin henkilökunta mukana näissä 10-15 min pituisissa hetkissä, joita siis on max 2 vuodessa.
Ja näistä on siis kaikilla oikeus kieltäytyä, niin kirkkoon kuuluvilla kuin kuulumattomilla.
"Ja se ettei luoteta seurakunnan työntekijöihin, vaan pidetään hihhuleina, niin haloo!!!"
- Halloo halloo. Ideahan oli juuri sanoa, että heitä on erilaisia, yksi yhtä ja toinen toista. Tavallisen ihmisen silmin joku voi olla kyllä hieman liian "tosiuskovainen", käytetäköön nyt sitten mitä sanaa vain.. Eli koti ei voi tietää.. esim. kuka on "kivan tädin" sijainen..
Ja päiväkoteja ja kuntia on erilaisia.
Koska päiväkodissa (tai edes koulussa) vierailee joku uskonnoton kertomassa, miten joulua vietetään ilman uskonnollisuutta?
uskonnottomaan jouluun kuulu juuri tontut ym. Eikä maillä ainakaan jouluna kerrota juuri muuta uskonnosta, kuin se miksi joulua vietetään. Siinä se. Muuten on sellaista perinteistä lasten jouluhommaa tonttuineen, lahjoineen, pukkeineen ym. Sama pätee pääsiäiseen, jotain pientä kerrotaan, mutta pääsosassa on tiput ja höyhenet ja suklaamunat. Eikä näitä uskotojuttuja ole kuin isommilla eli 4-7 vuotiailla, paitsi jos mennään kirkkoon, niin se on myös pienemmille.
Olen ollut työssä hyvin erilaisissa kunnan päiväkodeissa. Yhdessä esimerkiksi oli kuukausittain pyhäkoulu jota piti todella, siis todella vanhoillinen nainen, en yhtään tiedä että mikä hänen pätevyytensä oli pyhäkoulun pitämiseen. Tiedän vain että ne pyhäkoulu tilanteet kestivät n.30 minuuttia, niissä veisattiin virsiä (tämä täti lauloi ne silmät kiinni ja kämmenet taivasta kohti kohotettuna) ja olivat muutenkin erittäin tunnustuksellisia tilanteita. Nämä pyhäkoulu hetket olivat todellakin ahdistavia joistakin lapsista ja muutaman aikana yksi lapsi alkoi peloissaan itkeä, johtui valitusta raamatun kertomuksesta. Päiväkodin henkilökuntaa oli paikalla mutta heitä ei tuntunut vaivaavan ollenkaan että lapset ahdistuivat ja pelkäsivät, heistä ainakin kaksi on itsekin ns vanhoillisen uskovaisia. Itse olin juuri aloittanut työt tuossa päiväkodissa ja huoleni kuitattiin sanomalla että älä puutu asioihin mistä et ymmärrä. Muutaman kerran joku vanhempikin sanoi lapsen heränneen yöllä koska pelkäsi Jeesusta, edes se ei auttanut tilanteeseen mitenkään.
Toisessa päiväkodissa pyhäkoulu pidettiin kerran vuodessa, jouluna. Tilanne oli mukava ja rauhallinen, lähinnä satuhetki jossa seurakunnan työntekijä kertoi Jeesuksen syntymästä. Tunnelma oli täysin toisenlainen kuin edellä mainitussa tilanteessa, lapset kuuntelivat hiljaa ja mielenkiinnolla kertomusta.
Eli eroja on todella paljon siinä kuinka paljon uskontoa eri päiväkodeissa on tarjolla ja kuinka se on toteutettu. En missään nimessä sano etteikö minkäänlaista uskonnollisuutta saisi päiväkodeissa olla. Jouluhartaudet esimerkiksi ovat yleensä olleet ihan kivoja tilaisuuksia. Peräänkuulutan kuitenkin tiettyä hienovaraisuutta ja herkkyyttä tajuta miten asiat hoidetaan, lapsille Jumala voi muodostua todella pelottavaksi hahmoksi jos asioita kerrotaan heille niin kuin aikuisille.
alkuperäinen tapa, jota ortodoksit vieläkin noudattavat on siunata pajut (tai palmut) kirkossa Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi palmusunnuntain aattona ja palmusunnuntain aamuna toivottaa niillä siunausta.
Pääsiäinen on puhdas kristillinen juhla siihen ei liity mitään ei-kristillistä, mutta painopisteen pitää siitä kerrottaessa olla ylösnousemuksessa eikä kärsimyksessä ja kuolemassa.
Joulu taas on yleisempi juhla, johon liittyy paljon esikristillisiäkin perinteitä, esim tontuthan ovat vanhoja suomalaisia kodinhaltioita.
Pienille lapsille kannattaa kummastakin juhlasta kertoa vain vähän ja aivan yleisesti ja neutraalisti.
Minusta päiväkodin uskontokasvatuksen pitäisi olla aivan yleistä esim vain juhlien aiheesta kertomista ja kaikille yhteistä. Hartaushetket ja pyhäkoulut pois kunnallisten päiväkotien ohjelmasta!
Pitkäperjantai ja pääsiäinen ovat kristinuskooon liittyviä, mutta kevätjuhlalla kevätpävän tasauksen paikkeilla on silti pitkät perinteet. Kevätjuhlan aikaan on pantu alulle jumalia, jotka syntyivät talvipäivän seisauksen aikoihin eli 9 kk myöhemmin.
Pääsiäinen voitaisiin fiksata kevätpäivän tasauksen lähimpään viikonvaihteeseen niin kuin juhannuskin on fksattu viikonvaihteeseen. Nyt kevätjuhlan aika vaeltelee eri vuosina hassusti maalis-huhtikuussa liian suurella vaihteluvälillä.
meillä siihen aikaan vuodesta eikä kai muuallakaan yleisesti. Suomessahan on kevät vasta toukokuussa. Usein on vappunakin vielä talvi. Koulujen ja päiväkotien kevätjuhlat ovat vasta toukokuun lopussa.
Jos enemmistö päiväkotilapsista on muita kuin kristittyjä, niin pääsiäistä ei tarvitse ollenkaan noteerata opetuksessa.
Pääsiäisen ajankohta on kirkkojen asia, joka ei kuulu ateisteille. Ateistithan eivät vietä pääsiäistä millään tavalla. Kun pääsiäinen on viikonloppuna, niin sen ajankohta ei häiritse ketään, mutta ateistitkin saavat pitkän viikonlopun.
kunnallisten päiväkotien ohjelmaan. Päiväkodissa voi olla uskontokasvatusta voi olla vain sen verran, että esim jouluna kerrotaan, että joulu on Jeesuksen syntymäpäivä, ja että Jeesus on kristinuskossa Jumalan poika ja islamissa (jos siis muslimilapsia on päiväkodissa) yksi profeetoista.
Tarkoitin, että kevätjuhlaa on vietetty jo tuhansia vuosia sitten mm. Lähi-idässä, samoin antiikin Kreikassa ja Roomassa... Kristinoppi nappasi senkin käyttöönsä Roomassa, kun tuli valtio- ja diktatuurikirkko.
Ortodoksikirkkokin viettää joulua joskus tammikuussa... Oikeaoppiset pääsiäisen viettäjät aikanaa, samoin oikeaoppiset Juhannksen viettäjät... Että sikäli muu yhteiskunta voisi aivan hyvin säätää siviilipääsiäisen kevätjuhlana kiinteämpään aikaan samoin kuin on Juhannukenkin paikkaa muutettu.
peräisin?
Kristillisellä pääsiäisellä ei ole mitään tekemistä minkään muinaisten kevätpäiväntasausjuhlien kanssa, eikä meillä ole sellaisia koskaan vietetty. Kevätjuhlat ovat olleet vasta toukokuussa kylvöaikaan. Pääsiäisen ajankohta taas perustuu historialliseen tapahtumaan, jonka ajankohta tiedetään ja siihen, että I pääsiäispäivä aikoinaan haluttiin sunnuntaiksi, ylösnousemuksen päiväksi.
Ortodoksien joulu on 25 joulukuuta, joko vanhan tai uuden ajanlaskun mukaan. Samoin pääsiäinen voi olla joko vanhan tai uuden ajanlaskun mukaan. Vanhan ajanlaskun mukaan voi pääsiäinen olla joskus vasta vappuna. Suomen ortodoksinen kirkko käyttää uutta ajanlaskua, joka on sama kuin valtion virallinen ajanlasku.
Ei ole olemassa mitään "siviilipääsiäistä", sillä pääsiäinen on puhtaasti kristillinen juhla. Muut pitäkööt silloin vain aivan tavalliset viikonvaihteen vapaapäivät. Ehkä tulevaisuudessa suuren viikon perjantai (pitkäperjantai) ei ole enää yleinen vapaapäivä.
Ei kaikkien tarvitse juhlia kaikkia juhlia. Enhän minäkään vietä ramadanin päättäjäisjuhlaa tai suomalaisista juhlista vappua.
Juuri siksi vastustan sitä, että päiväkodeissa opetettaisiin mitään uskonnosta, koska silloin asioista tietämättömät voisivat sotkea asioita, niin kuin sinä nyt parhaasi mukaan yrität tehdä. Ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä jossain nettisivuilla lukee.
Lastentarhanopettajat itse selittäkööt kirkollisten vuotuisjuhlien aiheet. Muuta uskontokasvatusta ei tarhassa tarvitse ollakaan.
Pienten lasten uskonnollinen kasvatus kuuluu vanhemmille. He voivat itse viedä lapsensa oman uskontokuntansa kirkkoon ja pyhäkouluun, jos haluavat.
Olin itse aikoinani hyvin loukkaantunut, kun lapseni oli viety päiväkodin toimesta luterilaiseen kirkkoon johonkin hartaushetkeen. Satumme olemaan koko perhe ortodokseja, eikä minulta kysytty saako lapsen viedä vai ei. Saman ryhmän muslimilasten vanhemmilta kyllä kysyttiin.
Uskonnottomat eivät ole mikään eriuskolaisryhmä, joilta pitäisi erikseen kysyä saavatko heidän lapsensa osallistua. Jos joku ei halua mitään uskontokasvatusta lapsilleen, ilmoittakoon siitä heti, kun lapsi tulee päiväkotiin.
hautaamatta kirkkomaahan. piste.
Itsekin luulin , että ateistien harjoittama terrori alkaa vasta koulussa. Itse en halua lastani tarhaan , jossa tuo terrori jo alkaa.
eikä minulle! Minä olen kristitty, mutta en luterilainen, vaan ortodoksi.
Ennen luterilainen kirkko sentään jätti kaupungin lastentarhat rauhaan, eikä ollut tunkemassa sinne. Kaupungin päiväkodeissa on hyvin monenuskoisia lapsia. Esimerkiksi tälläkin alueella, missä minä asun, vain 50% väestöstä kuuluu evlut kirkkoon ja nuoremmista ei varmaan niinkään paljon.
Mitä tulee evlut kirkon hautausmaihin, niin evlut kirkko saa valtiolta täyden korvauksen siitä, että sen hautausmaat toimivat ns yleisinä hautausmaina. Meillä ortodokseilla on useimmilla paikkakunnilla omat hautausmaamme ja niihin haudataan myös ortodoksien luterilaisia omaisia.
"elämänkatsomustietokasvatusta". Suksihan nyt järveen! Jos lapsi ei osallistu uskonnollisiin tuokioihin, niin hän jää niistä vain pois ja hänelle järjestetään jotain muuta toimintaa, eikä hänelle ei puhuta uskonasioista sitten yhtään mitään. Kasvata itse omat mukulasi, niin me muutkin teemme!
Et olisi noin kiukkuinen... Esiopetuslaissa on mainittu elämänkatsomustietokasvatus uskontokasvatuksen vahtoehtona (samaan tapaan kuin peruskoulussa on elämänkatsomustieto "oman uskonnon" vaihtoehtona). Päivähoitolaissa sitä ei ole, vaan uskontokasvatuksen ohella mainitaan "vain" kodin katsomuperinteen kunnoittaminen.
Itsehän tässä haluaisikin kasvattaa tuolta osin. Alun perin päivähoitolaissa ei ollut mitään "uskontokasvatusta", mutta sitten eduskunnan kristillisoikeistolainen enemmistö halusi sen lisätä jonkun allivaittisen aloitteesta.
että se soveltuu kaikille eli lähinnä tietojen antamista esim juhlista. Et kai halua pitää lastasi sellaisessa pimennossa, ettei hän esim tietäisi minkä vuoksi joulua tai pääsiäistä vietetään?
Varsinainen uskonnonopetus kuuluu sitten vasta kouluun ja siinä jakaudutaan eri ryhmiin sen mukaan mihin uskontoon kuuluu tai kuuluko mihinkään.
Ala-asteen uskonnonopetus pitäisi panna seurakuntien järjestämäksi ja kustannettavaksi. Koulu kuitenkin valvoisi opetusta tarkasti. Monet luokanopettajat olisivat helpottuneita, jos heidän ei tarvitsisi opettaa uskontoa.
ET -opetusta en kannata. Minusta uskontokuntiin kuulumattomat pitäisi ala-asteella vain vapauttaa uskonnonopetuksesta. Eihän kaikilla nykyisin muutenkaan ole samaa tuntimäärää, koska on vapaaehtoisia kieliä ym.
Ylä-asteella ja lukiossa taas voisi olla kaikille pakollisia kulttuuri- ja uskontokursseja.
http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,17627,927,5241
OPETUSHALLITUS 19.12.2000
ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2000
3 luku Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt
7 § Keskeiset sisältöalueet
Kieli ja vuorovaikutus
Matematiikka
Etiikka ja katsomus
Ympäristö- ja luonnontieto
Terveys
Fyysinen ja motorinen kehitys
Taide ja kulttuuri
Etiikka ja katsomus
Uskonnon ja omantunnon vapaus on perustuslain 11 §:n turvaama oikeus, jota esiopetusikäisten kohdalla käyttää huoltaja. Esiopetukseen sisältyy eettistä kasvatusta ja kulttuurista katsomuskasvatusta. Perustuslain 6 §:n säännösten puitteissa esiopetukseen sisältyy myös uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta. Huoltajan valinnan mukaan lapsi osallistuu tällöin joko järjestettyyn uskontokasvatukseen, elämänkatsomustietokasvatukseen tai muuhun opetukseen.
Tiettyyn uskontokuntaan kuuluvien tai uskontokuntiin kuulumattomien lasten vähäisestä määrästä tai muusta erityisestä opetuksen järjestämiseen liittyvästä hyväksyttävästä syystä, esiopetuksen järjestäjä voi päättää, ettei kyseisen uskontokunnan tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta tai elämänkatsomustietokasvatusta järjestetä.
Esiopetuksen eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen toimintaan ja on koko ryhmälle yhteistä. Eettinen kasvatus lähtee itsetunnon kehittymisestä ja laajentuu ihmisten välisiin sosiaalisiin taitoihin sekä edelleen elinympäristöön. Eettinen kasvatus liitetään esiopetuksen eri tilanteisiin, ja sitä käsitellään lasten kanssa keskustellen tai roolileikkejä käyttäen ja näin kehitetään lasten eettistä ajattelua.
Kulttuurista katsomuskasvatusta opetetaan kaikille lapsille yhteisenä. Kulttuurisen katsomuskasvatuksen tavoitteena on katsomuksellisen ajattelun kehittyminen. Tähän liittyy lapsen kuulluksi tuleminen katsomuksellisissa elämänkysymyksissä, mahdollisuus kartuttaa katsomuksellista yleissivistystä tutustumalla oman katsomuksen ja muiden lapsiryhmässä edustettuina olevien uskontojen ja vakaumusten tapoihin sekä mahdollisuus oppia tuntemaan ja arvostamaan oman kotiseudun kulttuuri- ja luontoperintöä.
Uskontokasvatuksen tavoitteena puolestaan on mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin sekä siihen, miten ja miksi niitä vietetään. Tavoitteena on myös antaa mahdollisuus tutustua oman uskonnon keskeisimpiin sisältöihin.
Elämänkatsomustietokasvatuksen tavoitteena on kehittää valmiuksia kohdata vakaumuksellisia kysymyksiä, jotka liittyvät ihmissuhteisiin, kulttuuri-identiteettiin, ihmisen ja luonnon suhteeseen ja yhteisöön. Opetuksessa käsitellään suvaitsevaisuutta ja kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja reiluutta, rohkeutta ja omaa identiteettiä sekä hyväntahtoisuutta ja huolenpitoa.
hurjia kommentteja. Harmi kun on vissiin pakko laittaa ateistien kakaroiden lasten kanssa samaan kouluun , vaikka tarhalta välttyisi. Opettakaa nyt lapsillenne edes käytöstapoja , edes:)Saatika kristillistä kasvatusta.
että lasten kysymyksiin vastataan rehellisesti, silloinkin, kun ne koskevat eettisiä kysymyksiä tai uskontoa.
Myös ateistikotien lasten kysymyksiin vastataan, vaikka heidän vanhempansa ehkä eivät siitä pidäkään, eikä pimitetä sitä tosiasiaa, että monet muut ihmiset uskovat Jumalaan.
Ei tulisi mieleenkään tuputtaa toisille. Kyllä meillä lapset on kastettu , luetaan Iltarukous ja vietetään kirkolliset pyhät. Osa myös Ortodokseja eikä suvussamme ole tässä mitään riitaa koskaan ollut. Lähdemme mieheni kanssa siitä, että lapset voivat sitten aikuisena tehdä näissä asioissa kuten parhaaksi näkevät. Sama menettely myös politiikassa. Noin yleisesti ottaen kaikenlainen erilaisuuden vainoaminen esim. uskonnollisen vakaumuksen nojalla on kyllä ihan Suomen laissakin kriminalisoitua. Suomessa on nykyään myös niin paljon erilaisia hoitomalleja , että hakeutuu sitten toiseen eikä ainakaan tarhassa ketään terrorisoi omalla vakaumuksella tai vakaumuksen puutteella. Itse uskon Jumalaan ja en sitä mitenkään salaa , mutta annan jokaisen hakea oman elämänsä suuntaviivat.
"Sama menettely myös politiikassa."
Minkä puolueen jäseneksi olette pikkulapsenne liittäneet? Että hän voi sitten 18-vuotiaana vaihtaa vapaasti...