Millaista on asua Japanissa?

Seuraavassa muutamia hyvin japania osaavan suomalaisen miehen huomioita Japanista ja japanilaisista. Japanissa asuessaan ulkomaalaisen täytyy varautua päivittäin lukuisia kertoja vastaamaan tai kommentoimaan samanlaisiin asioihin tai kysymyksiin. Vaikka olisi asunut maassa yli kymmenen vuotta, niin päivittäin samoja kysymyksiä riittää ja niihin rutinoituu vastaamaan.

Vähän tähän malliin:

-Puhut hyvin japania. (Ei väliä, vaikka osaisit vain pari lausetta tai puhuisit todella sujuvasti..)

-Mitä pidät japanilaisesta ruuasta? Onko mitään, mitä et voi syödä? (Odottavat vastaukseksi 'nattoo' tai 'sushi'.

Kaikki luulevat sinua amerikkalaiseksi ja olettavat sinun äidinkielesi olevan englanti. Saat epäileviä nauruntyrskähdyksiä, jos yrität vakuuttaa, että et ole englannin 'native speaker'.

Japanilaiset itse saavat arvostella Japania, mutta ulkolaiset eivät. (No, sama tilanne on Suomessakin.)

Japanilaisten huumorintaju on vähän omalaatuista, lapsellista. Televisiossa huippusuosittua sitcomia (tilannekomiikkaa) muutama vuosi sitten oli vaahtomuovisilla jättivasaroilla toisia lyöminen, jolloin yleisö ulvoi naurusta. Duudson-tyyli puree Japanissa.

Yleensä japanilaiset aviovaimot toivovat, että mies olisi mahdollisimman paljon poissa kotoa (yli)töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Aviomiehen ollessa viikonloppuvapaalla sunnuntaina, hän yleensä nukkuu ja hereillä ollessaan teettää vaimollaa kaikenlaisia palveluja. Vaimo yleensä kuorii miehelleen ja lapsilleen valmiiksi sitrushedelmät, VIINIRYPÄLEET ja perunat yms.

Perheoloissa japanilainen aviomies on melko harvasanainen ja autoritäärinen. Puhuu yhtä vähän kuin suomalainen mies.

Työpaikalta iltaisin mennään kaljoittelemaan. Kaikkien odotetaan lähtevän ryyppäänään, vaikka mieli ei tekisikään. Kieltäytyminen on lähes ryhmän pettämistä.

Vaikka Japani on monessa asiassa hyvin pitkälle kehittynyt, niin moni asia on jälkijunassa. Naiset politiikassa tai johtajina on hyvin harvinaisia. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen on hyvin tavallista kuten myös verbaalinen seksuaalinen häirintä nuoria naisia kohtaan työpaikoilla.

Kaiken kaikkiaan erilainen ja mielenkiintoinen maa suomalaiselle. Yleisestä rasismista johtuen tummaihoisten on vähemmän miellyttävää asua siellä.

Olen asunut yhteensä ehkä 5 vuotta, mutta ollut välillä Suomessa ja USASsa. Tulin viahto-opiskelijana, enkä osannut sanoa kuin päivää ja nimeni on Sasae kun tulin, menin suoraan kielikouluun.

Hyvät puolet:
mielenkiintoinen vnaha kulttuuri, vilkas populaarinykykulttuuri, kaikkea mahdollista happeninkia ja konserttia - tarjonta valtava etenkin Tokiossa. Upeat 4 vuodenaikaa, paljon juhlapyhiä. Erinomainen ja terveellinen ruoka, joka on halvempaa kuin Suomessa. Ihmiset muistuttavat hiukan suomalaisia, ovat vaatimattomampia ja hiljaisempia kuin vaikkapa ärsyttävät jenkit. Hyvä joukkoliikenne, paljon nähtävyyksiä. Mielenkiintoinen kieli. Erittäin hyvä palvelu. Loistavat shoppausmahdollisuudet. Turvallinen maa, maanjäristyksiä lukuunottamatta.

Huonot:
Nyt loppukesästä tukahduttavan kuuma, talvella asunnot kylmiä puolestaan. Suomalainen pistää silmään, eli ei koskaan voi olla näkymätön. Kieli erittäin vaikea ja työläs oppia. Paljon näkymättömiä käyttäytymissääntöjä ja byrokratiaa virastoissa. Suomen tyylisiä ilmaisia tai edullisia kunnallisia harrastuspaikkoja on vähän. Ruuhka-aikaan Tokion junissa on tungosta.

onk kukka asunt okinaval tai kivennalal , ehkä mieluummin okinaval?

Japani on miehen paratiisi.

Japanilaisten 7/11 yms kioski- yms kauppojen myyjät ovat aika vekkuleita ja robottimaisia käytökseltään.

Peruna, kala, liha, kaikki järjestään kalliinpaa kuin Suomessa. Sama koskee hedelmiäkin.Suomessa saat kilon omenoita eurolla, täällä yksi omena maksaa noin 1,5Eur.
Riisi on huomattavasti halvenpaa kuin Suomessa ja laadukkaanpaa.
Yllätyin että lohi on niin kallista.Jotain makrillia saa valmiiksi grillattunakin eurolla, mutta lohen hinta on huikea.

Hokkaidolla harrastaminen ei ole kallista.Kendokurssi taisi olla muutaman euron kuukaudessa ja välineet saa lainaksi ilmaiseksi kaupungilta.Punttisali ja uimahalli yhteismaksulla jotain 4 euroa. Laskettelu on halpaa hupia, mutta välineet kannattaa ostaa vuokrauksen sijaan.

Kaikenlaisia tapahtumia ja juhlia on paljon ja niissä on aina mahtavaa ruokaa kaupan.

Asuin Tokiossa vaihto-opiskelijana yhden lukukauden eli nelisen kuukautta (Japanissa lukuvuosi jaetaan kolmeen osaan)

-Kieli on melkoisen vaikea oppia. Kirjoitusasu lähes mahdoton ainakin minulle. Opin kuitenkin jotain alkeis-alkeis-japania siellä ollessani. Opinnoissa kieli ei ollut ongelma, koska linja oli muutenkin englanninkielinen. Huomasin tosin puhuvani paremmin englantia, kuin monet osaston tutkijatohtorit, jotka kuitenkin tekevät väitöskirjaansa englanniksi (?)

-Asunnot ovat todella pieniä. Vaihto-opiskelijalle tai turistelle tämä tuskin muodostuu ongelmaksi, mutta jos haluaa neliöitä yhtään Suomen malliin se maksaa ja paljon.

-Ruokaa löytyy hintahaitarissa aivan laidasta laitaan. Kaltaiselleni kala-allergikolle valikoima on tosin useissa paikoissa huomattavan rajoittunut.

-Nähtävyyksiä on todella paljon ja sisäänpääsymaksut eivät päätä huimaa. Kulttuuritarjontaa on loputtomiin.

-Kaduilla näkee aika-ajoin kaikenlaisia kaheleita porukoita, joiden touhua on hauska seurata. Yakuzoja ruokakojuissa, nuorisoa pukeutuneina roboteiksi ja kerran näin jonkun Uyoku dantain ryhmän (eli Japanin ultranationalistien) pakettiauton jonkun virastotalon edessä, kaiuttimet huusivat täysillä jotain propagandaa ja äijät seisoivat ulkona heiluttamassa keisarillisen armeijan sodanaikaisia lippuja. En tajunnut mitä ne sanoivat mutta hirmuinen möykkä niillä oli päällä. Koskaan en kuitenkaan ole tuntenut Japanissa oloa mitenkään turvattomaksi.

-Jos olet mies ja harrastat seksipalveluita tämä on paratiisi. Ei mikään Thaimaa mutta melko liki. Pinsarot ovat todella edullisia paikkoja ja lisäksi täysin laillisia. Kaikki eivät hyväksy gaijineita mutta google auttaa löytämään oikeat paikat.

-Tokion sisäinen julkinen liikenne toimii kuin kello ja on nopea. Ruuhka-aikana sitä ei voi suositella klaustrofobiasta kärsiville.

-Luotijunilla pääsee liikkumaan eri kaupunkeihin ympäri Japania todella kätevästi ja nopeasti. Miinuspuolena, että ne ovat aivan turkasen kalliita.

-Ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Monet ovat ujoja puhumaan englantia, mutta varsinkin nuorista suurin osa kuitenkin ymmärtää englantia ihan hyvin. Opiskelijayhteisö kutsuu heti mukaan kaikkiin rientoihin ja sitä ikäänkuin odotetaan, että näihin myös osallistuu vaikka olisi miten väsynyt. Tiimihengen ylläpitäminen on tärkeä osa japanilaista toimintakulttuuria.