hmmm.. ongelmani on tälläinen.
oon seurustellu nyt jo 4kk itseäni 8vuotta vanhemman miehen kanssa.. jolla on "hankala" tausta,
hänen lapsuus oli vaikea vanhempien joupottelun takia.. ja ajan myötä kuvioihin tuli myös päihteet, viina ja huumeet.. jotka nykyisemmin on jäänyt vähemmälle .. ongelmana onkin vain se että miten saisin suhteeni hänen kanssaan toimimaan? hän käyttäytyy välillä todella omituisesti ja suuttuu ihan pienistä asioista ..(vaikka en olisi puhunut hänelle tuntia aikaisemmin mitään) mutta sitten taas rauhoitettuaan hän osaa olla niin hellä ja kultainen kuin mikäkin! pelkään sekä rakastan häntä! kunhan suuttuu hän käyttäytyy agressiivisesti muttei kuitenkaan ole kertaakaan minua satuttanut fyysisesti. henkisesti kylläkin.. hän laittaa päihteiden käytön minun syykseni (sun takia mulla menee hermot ja haluun vetää pään täyteen!) ja haukkuu minua lutkaksi ja uhkaa jättävänsä minut.mutta sitten kohtauksen mentyä ohi hän sanoo ettei tarkoittanut mitään mitä aijemmin sanoi ja pyytää anteeksi.. hän laittaa kaikki riidan aiheet minun syykseni.: hän sanoo että pompottelen ja määräilen häntä (pyydän häntä auttamaan kotitöissä tai jos sanon hänelle ettei ole järkevää juoda ynms) "kun sinä kerran sanoit niin sinä kerran teit näin" hän myös sanoo että hänen mielenterveys ongelmat ovat minun syytäni (ja pahenevan minun kanssa olessa) koska olen itsekäs ja kylmä ihminen!jolla ei ole tunteita! olen päättänyt peruskoulun tänä vuonna ja olen menossa opiskelemaan ammattikouluun.. hain kahteen erikouluun..kotipaikka kunnalleni ja erikuntaan.. en vaan osaa päättää että kumpaan menen..(jos menen eri paikkakunnalle olen itsekäs ja jos jään kotipaikkakunnalle olen tyhmä.hänen sanojaan lainaten) haluaisin yhteisen tulevaisuuden poikaystäväni kanssa,(ja hän minun kanssani) ja olemme suunnitelleet hänen kanssaa lasta (joskus tulevaisuudessa) sekä yhteen muuttoa..(taloudellisesti järkevä ratkaisu) mutta poikaystäväni mielialan vaihtelut estää suhteen etenemisen..hän leikkii kissaa ja hiirtä. "ollaan ei olla, rakastan en rakasta" (ja välillä minusta tuntuukin että se olen minä joka on meistä kahdesta aikuismaisempi vaikka olenkin 8v nuorempi) vanhempani eivät juuri näistä syistä tue yhteen muuttoa,tai meidän yhedessä oloa ylimpäätänsä (joka on aivan ymmärrettävää) varsinkaan nyt kun he kuulivat hänen saamistaan raivon puuskista ja hänen haukkumisistaan..hän satuttaa minua henkisesti muistuttamalla ja vittuilemalla, tekemistäni virheistä vaikka olisimme ne aikasemmin sopineet..ja "unohtaneet" tuntuu että hän ajattelee olevansa täydellinen jossa ei ole virheitä. en oikein tiedä mitä tehdä tai ajatella en pysy hänen mielialojensa mukana.. tiedän että jären mukaan olisi molempien kannalta parempi erota.. mutta kun on yhtä herkkä ihminen kuin minä,ja ajattelee tunteella ja haluaa vielä yrittää.. jos asiat vaikka menisivät parempaan suuntaan?? kannanko turhia toiveita??
"en pelkää rakastaa vaan menettää"
ps. toivon että saisin asiallisia kommentteja.
oon seurustellu nyt jo 4kk itseäni 8vuotta vanhemman miehen kanssa.. jolla on "hankala" tausta,
hänen lapsuus oli vaikea vanhempien joupottelun takia.. ja ajan myötä kuvioihin tuli myös päihteet, viina ja huumeet.. jotka nykyisemmin on jäänyt vähemmälle .. ongelmana onkin vain se että miten saisin suhteeni hänen kanssaan toimimaan? hän käyttäytyy välillä todella omituisesti ja suuttuu ihan pienistä asioista ..(vaikka en olisi puhunut hänelle tuntia aikaisemmin mitään) mutta sitten taas rauhoitettuaan hän osaa olla niin hellä ja kultainen kuin mikäkin! pelkään sekä rakastan häntä! kunhan suuttuu hän käyttäytyy agressiivisesti muttei kuitenkaan ole kertaakaan minua satuttanut fyysisesti. henkisesti kylläkin.. hän laittaa päihteiden käytön minun syykseni (sun takia mulla menee hermot ja haluun vetää pään täyteen!) ja haukkuu minua lutkaksi ja uhkaa jättävänsä minut.mutta sitten kohtauksen mentyä ohi hän sanoo ettei tarkoittanut mitään mitä aijemmin sanoi ja pyytää anteeksi.. hän laittaa kaikki riidan aiheet minun syykseni.: hän sanoo että pompottelen ja määräilen häntä (pyydän häntä auttamaan kotitöissä tai jos sanon hänelle ettei ole järkevää juoda ynms) "kun sinä kerran sanoit niin sinä kerran teit näin" hän myös sanoo että hänen mielenterveys ongelmat ovat minun syytäni (ja pahenevan minun kanssa olessa) koska olen itsekäs ja kylmä ihminen!jolla ei ole tunteita! olen päättänyt peruskoulun tänä vuonna ja olen menossa opiskelemaan ammattikouluun.. hain kahteen erikouluun..kotipaikka kunnalleni ja erikuntaan.. en vaan osaa päättää että kumpaan menen..(jos menen eri paikkakunnalle olen itsekäs ja jos jään kotipaikkakunnalle olen tyhmä.hänen sanojaan lainaten) haluaisin yhteisen tulevaisuuden poikaystäväni kanssa,(ja hän minun kanssani) ja olemme suunnitelleet hänen kanssaa lasta (joskus tulevaisuudessa) sekä yhteen muuttoa..(taloudellisesti järkevä ratkaisu) mutta poikaystäväni mielialan vaihtelut estää suhteen etenemisen..hän leikkii kissaa ja hiirtä. "ollaan ei olla, rakastan en rakasta" (ja välillä minusta tuntuukin että se olen minä joka on meistä kahdesta aikuismaisempi vaikka olenkin 8v nuorempi) vanhempani eivät juuri näistä syistä tue yhteen muuttoa,tai meidän yhedessä oloa ylimpäätänsä (joka on aivan ymmärrettävää) varsinkaan nyt kun he kuulivat hänen saamistaan raivon puuskista ja hänen haukkumisistaan..hän satuttaa minua henkisesti muistuttamalla ja vittuilemalla, tekemistäni virheistä vaikka olisimme ne aikasemmin sopineet..ja "unohtaneet" tuntuu että hän ajattelee olevansa täydellinen jossa ei ole virheitä. en oikein tiedä mitä tehdä tai ajatella en pysy hänen mielialojensa mukana.. tiedän että jären mukaan olisi molempien kannalta parempi erota.. mutta kun on yhtä herkkä ihminen kuin minä,ja ajattelee tunteella ja haluaa vielä yrittää.. jos asiat vaikka menisivät parempaan suuntaan?? kannanko turhia toiveita??
"en pelkää rakastaa vaan menettää"
ps. toivon että saisin asiallisia kommentteja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
toi kyllä kuulostaa aika kamalalta. näin suoraan sanottuna jätä se.. siitä ei hyvää seuraa.. kunhan tunnette paremmin niin toi voi mennä fyysiselle tasolle. itelläni oli hankala suhde joka kesti puol vuotta ja se oli aikalailla samanlainen mitä nyt kuvailit. se aiheutti mulle kamalia ahdistuskohtauksia ja sairastuin masennukseen hänen kanssaan. kaverit ja porukat huomasivat ettei mulla ollu kaikki kunnossa vaikka yritin näyttää siltä että oli onnellinen. Rakastuin häneen ja en ite huomanu miten se mua satutti. mutta sitten ku vähitellen kaverit ja porukat huomautteli ja huomautteli niin sit tajusin ja panin pisteen sille suhteelle. ehdotan tehdä samaa vaikka se ei tuntuiskaan hyvältä..
jätä se.