Jos en ymmärtänyt väärin,
jutun kirjoituksen takana oli selvennys
palstalla hiertäneeseen kasvatusasiaan.
Jos joku ymmärsi siitä,
että mette pitää itseään parempana kasvattajana,
niin luulisin, ettei se ollut tarkoitus!
En käsittänyt asiaa niin, enkä näin ollen ymmärrä, miksi siitä nousi hulabaloo..
On hyvä vain, jos mette on sosiaalikasvattaja,
sillä silloin meillä on helmi joukossamme!
Saamme omalta sefulta kysyä mieltä vaivaavia
asioita.
Jos ei ihan julkisesti arvaa,
niin metellä on sp-osoite esillä :)
Käännetään tämä nyt voitoksemme ja ollaan
onnellisia, että osaamme kasvattaa omat lapsemme
maailman parhaimmalla tavalla!
*Katsoo itseään peiliin ja lupaa olla huutamatta
tänään, vaikka lapsi ei tiskannutkaan* :D
jutun kirjoituksen takana oli selvennys
palstalla hiertäneeseen kasvatusasiaan.
Jos joku ymmärsi siitä,
että mette pitää itseään parempana kasvattajana,
niin luulisin, ettei se ollut tarkoitus!
En käsittänyt asiaa niin, enkä näin ollen ymmärrä, miksi siitä nousi hulabaloo..
On hyvä vain, jos mette on sosiaalikasvattaja,
sillä silloin meillä on helmi joukossamme!
Saamme omalta sefulta kysyä mieltä vaivaavia
asioita.
Jos ei ihan julkisesti arvaa,
niin metellä on sp-osoite esillä :)
Käännetään tämä nyt voitoksemme ja ollaan
onnellisia, että osaamme kasvattaa omat lapsemme
maailman parhaimmalla tavalla!
*Katsoo itseään peiliin ja lupaa olla huutamatta
tänään, vaikka lapsi ei tiskannutkaan* :D
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei siihen lapsenkasvatukseen sosiaalitanttoja tarvitse
Joskus voi meidänkin mieltämme hiertää joku
sellainen asia, johon haluaisi ammattimaisen
näkökannan.
Minulla on sos.kasv. ystäväpiirissäni, kaksikin,
mutta joskus voi olla, ettei kehtaa niitäkään
vaivata.
Yritetään jatkaa eteenpäin nyt vaan :))
Mikäli mettesemme on itsekkin vetäissyt pingispallot nenäänsä niin jäänhän minä tänne. Teillä ei ole huolta huomisesta kun late valvoo kanssanne.
Ps :Lauri ei ota itseensä, sillä minun mottoni on, että mitäs pienistä kun ei pienetkään Laurista :)))))))))))))))))
Olen "ilmiantanut" kolme tapausta!
Ensimmäinen tapahtui vuonna -84, kun monivuotinen
ystävättäreni ei eron jälkeen jaksanut hoitaa
kahta lastaan. -81 ja -84 syntyneet.
Hän toi ne pienet minulle illaksi hoitoon,
piti hakea aamulla pois.
Hän tuli kuukauden päästä ryvettyneenä ja
maanmatoseksi muuttuneena ja katuvaisena.
Annoin anteeksi, mutta pidin puhuttelun.
Kun se toistui samana vuonna, otin lasten isään yhteyden
(joka asui kaukana) ja niin siitä sitten
mentiin oikeuteen todistamaan äitiä vastaan ja
isän puolesta.
Isä sai lapset ja kasvatti heistä mallikelpoiset
kansalaiset.
Äiti jatkaa valitsemaansa tietä.
Toinen tapaus oli todella surullinen!
Silloinen naapurimme vuonna -88, jätti vastasyntyneen tyttövauvansa yksin kotiin
ja lähti ryyppäämään.
Kuuntelimme mieheni kanssa vauvan itkua
tunnin, jonka jälkeen soitin poliisille.
Eivät voineet tehdä asialle mitään, koska
sillä hetkellä ei ollut yhtäkään "sosiaalitanttaa" päivystämässä!
Sanoivat vaan, että kyllä se äiti sieltä tulee,
palataan aamulla asiaan.
Minä murtauduin vintin kautta viimeisilläni raskaana nuorimmaisestani ja pääsin kuin
pääsinkin huusholliin. (Salaa, mieheni olisi suuttunut).
Jätin lapun sotkuisen keittiön pöydälle ja kerroin mistä vauvansa löytää.
Seuraavana päivänä ei äitiä näkynyt, eikä vielä
seuraavanakaan, joka oli perjantai.
Minulla ei ollut lastenhuoltoon uskallusta
soittaa, enkä alan ystäviäni vielä silloin tuntenut.
Niinpä hoisin vauvan sunnuntaihin asti,
jolloin äiti palasi.
Sen jälkeen jäin "sijaishoitajaksi", kunnes
"ilmiannoin" tapauksen lastensuojeluun.
(Tyttö asuu nyt lähellä minua ja on 4:n lapsen
avioliitossa oleva äiti). Aivan "kunnollinen".
Kolmas tapaus on muutaman vuoden takaa.
"Ilmiannoin" ystävälleni, joka on siis kasvatustieteiden maisteri ja toimii sosiaalihuollossa, lähelläni asuvan yh-äidin,
joka paskat nakkaa lapsistaan.
Saattaa laittaa ne pienet keskellä yötä ulos
huutamaan, kun ei jaksa kuunnella.
Lapset eivät pääse tarhaan, eivätkä muutenkaan
päivänvalolla ulos, ainoastaan öisin.
Tämä tapaus on muuttunut nyt iloisemmaksi,
sillä äiti on apua saatuaan muuttunut.
Olen myös hänelle sanonut, että minä olen
puuttunut asiaan.
(Vein monesti ennen sitä lapset yöllä äidilleen
ja paasasin kasvatuksesta, sekä ilmoitin soittavani,
jos asiat eivät muutu).
Eli pitkän sepustukseni takana on nyt pointtina,
että niitä mainitsemiasi "sosiaalitanttoja"
TARVITAAN. Olkaamme onnellisia heistä.
että niinpä!
Olen oppinut jo jättämään tilastollisesti oikeiden juttujen välissä olevat vähemmän kiinnostavat asiat sikseen.
Olen siis kehityskelpoinen ihminen, heh :)
Olen aivan samaa mieltä kanssasi,sosiaalitanttoja ei totisesti lastenkasvatukseen tarvita,hankkisivat ensin tiedot ja taidot,mitä alalla tarvitaan,ei ole paljon aikaa,kun joka lehdessä kirjoitettiin heidän epäpätevyydestään,silti he tuputtavat neuvojaan,ja antavat mitä ihmeellisimpiä lausuntoja,aivan hatusta vedettyjä asioita,ja kertovat ne vielä aivan totena,ei ihme,että oikeudenkäynneissä asiat menee päin persettä,mutta se ei ole oikeuslaitoksen vika,jos heille syötetään mielikuvituksellista paskaa,mistähän kaikki pohjanoteeraukset ovatkin löytäneet tiensä sossuun,varsinkin lastensuojeluun töihin,taas tänäänkin,on lehdissä isot kirjoitukset,että lasten etu on toissijainen heidän toimissaan,tätä on jatkunut jo iät ja ajat,jo aikoja sitten ovat ko. asiasta huolensa ilmaisseet,niin apulaisoikeusasiamies,eri lastensuojeluliitot,kasvatustieteen maisterit,iso joukko alan professoreita ym ym. ja vielä ihmetellään lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymistä,odotankin jännityksellä,koska,jollain tarpeeksi "isokenkäisellä" on uskallusta puuttua tähän huutavaan epäkohtaan.
.....kovasti ihmettelemään muutamaa asiaa...
ensinnäkin tämä 1988 "pelastettu" tyttö-vauva kuinka hän voi olla naimisissa ja hänellä olla neljä lasta koska tyttöhän on minun laskuoppini mukaan vasta 15v. ???????
Anteeksi nyt mutta näin lastenhuollon kanssa moniammatillisena ryhmän jäsenenä useamman vuoden toimineena tarinasi muutoinkin kuulostavat...hymmm... vähemmän uskottavilta?? !!!!
on monenlaisia, mutta omasta kokemuksestani sanoisin, että lastensuojeluasioissa apu tulee useimmiten liian myöhään. Puuttua olisi saanut jo aikaisemmin. Se mitä lehdet kirjoittavat ei aina vastaa todellisuutta. Oikeuskäsittelyissäkin minun tietoni mukaan on aina kaksi osapuolta? Miksi hyökkäät tuolla tavalla, kun lapsen hyvinvointi on aina asetettava etusijalle. Jonkun on puututtava, koska lastensuojelulaki menee kaikkien muiden lakien edelle.
Tytöllä on yksi lapsi ja 3 lapsipuolta.
Asuu ihan lähellä meitä ja olemme jopa
tekemisissä nykyään.
Myöskin hänen äitinsä elää.
Tarina sai siis onnellisen lopun :)
Tarinani eivät ole valhetta!
Sosiaalihuollolla on "todisteet" kaikista.
Miksi valehtelisin?
Ei kirjoitukseni tee minusta madonnaa eikä
parempaa ihmistä!
Totuus on usein tarua ihmeellisempää!
....sitä että 15v. on naimisissa ???
Ja kolme lapsipuoltakin??
Tuota mitenkään asiaa sen kummemmin tuntematta tuntuu melko hurjalle jos tuon ikäisellä on lapsia ja noin monta, en minä väittänytkään että valehtelit tarina vain aiheuttu monia mietteitä.
Maassamme saa mennä Presidentin luvalla
naimisiin, jos on perusteita :)
Meillä täällä on yksi sellainen.
Oma tyttäreni on samanikäinen,
enkä voisi kuvitellakaan,
että hän olisi jo naimisissa ja äitipuolena!
Mutta sellaista elämä on.
Toiset aikuistuvat turhan nopeasti,
toiset eivät koskaan..
Kertomani tyttö on AIKUINEN,
niin hullulta kuin se kuullostaakin.
Ja että hän on ystävä minun perheelleni,
on tärkeä asia. :)
Elämä on joskus niin pienestä kiinni :D
En sano millään pahalla, mutta 16 vuotias ei ole aikuinen. Toivotaan, että hänelle ei tule "juoksuksutta" ennenkuin lapset ovat isoja.
Monesti käy nimittäin niin, että jos menee liian nuorena naimisiin kyllästyy leikkimään kotia.
Pistämpä lusikkani tähänkin soppaan vaikka vakaasti päätin että nämä on liian vaikeita asioita minulle...mutta oman kokemuksen mukaan..
Yhteiskunta ei puutu perheen asioihin kuin silloin kun mitään muuta ei ole tehtävissä...
vai oleko käsittänyt jotain väärin.
ja kuinka moni väsynyt ja vaikeuksissa oleva hakee itse apua sosiaalitädeiltä?
Hep... minä ilmoittaudun.
Ja tunnustan saaneeni apua enkä minkäänlaista tunnetta siitä että he arvostelisivat minua kasvattajana lapsilleni.
Päinvastoin... kuulen sieltä miten hienosti osaan ratkaista ongelmia joita lapsiin liittyen putkahtaa esiiin joka kivenkolosta.
Kummasti itsetunto nostaa päätään kun huomaa että ne ratkaisut jotka minä olen joutunut tekemään lasteni edun saavuttamiseksi ovat olleet myös "sosiaalitanttojen" mukaan oikeita.
Siellä ei tuomita myöskään sitä jos epäonnistun jossain asiassa... siellä tuetaan ja kävellään rinnalla... ja ilman mitään tunnesiteitä (uskoisin kyllä terapeuttienkin kiintyvän asiakkaisiinsa)
Mutta miksi se avun hakeminen on sitten niin vaikeaa???... ehkä siinä pelätään leimautumista epäonnistuneeksi tai sitä että ollaan aina sosiaaliviraston kirjoissa...
Pelätään holhoamista.. vai miten sen ilmaisisi?
Ja kukapa kovin helposti ilmiantaa naapurinsa jos hän kohtelee lapsiaan huonosti.. se kynnys on kuitenkin aika korkea minkä joutuu ylittämään.
Joskus yhteiskunta ei vain tiedä ongelmista .. tai ongelmien suuruudesta puuttuakseen asioihin.. KUn ne on tapana lakaista maton alle..
"meillä menee hyvin vaikka mikä olisi" on nykysuomalaisen ajatusmalli... Ei uskalleta tunnustaa että "hei minä tarvitsen nyt tukea ja apua"
Minä olen uskaltanut ja päivääkään en ole katunut.
Se on uskomaton voimavaran lähde ne sosiaalityöntekijän kanssa käydyt keskustelut joissa etsitään ulospääsyteitä vaikeista karikoista. Poikani mbd on se suurin syy miksi siihen aikanaan lähdetiin.. ero ja muut kriisit lisäsivät sen ulkopuolisen keskusteluavun tarvetta.
Tämä on vain minun näkemykseni.... en voi puhua muiden suulla
tuntuu, että meitä on muitakin jotka ymmärtävät, tietävät, ettei sosiaali ole vain pahasta.Niinpä kuinka moni uupunut vanhempi hakee apua. Paljon kuulee juttuja sosiaalin toimista, kuinka vietiin lapset syyttä ym. Mutta eihän asiat aivan niin kuitenkaan ole kun rivien välejä lukee, eikö? Itse ainakin lastensuojelutyötä tehdessäni koin tekeväni työtä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi, tukemalla ja joissakin tapauksissa ohjaamalla perheessä aivan arkipäivän askareissakin. En mikään kaiken tietäjä ole, mutta opin koko ajan minäkin...mutta ihminen ihmiselle pyrin olemaan.
Aurinkoista päivää ja Jaksamista!
Hän on "hoitanut" äitiään ja äidin vaihtuvia
miehiä koko ikänsä.
Teki ekaluokkalaisena jo syötävää pöytään,
kävi kaupassa ja joka perjantai ilmoittautumassa
äitinsä kanssa lastenhuollossa.
Ainoa pelko minulla vaan on,
että hän alkaa kaipaamaan lapsuutta ja
nuoruutta itselleen.
Niitä kun ei ole ollut.
Onneksi hänellä on hyvä tukiverkko ympärillä.
Äitikin auttaa kykyjensä mukaan. :))
Todella surullista, että tämä tyttö ei ole saanut elää lapsuuttaan lapsena ja nuoruuttaan nuorena. Liika vastuu liian pienenä ei ole ihmiselle hyväksi. Aika luonnollista olisi, että hän kaipaisi elämättä jääneitä vaiheita, ei häntä voisi siitä syyttää. Mutta nyt jo kantaa vastuuta pienistä lapsista, sydämestäni toivon, että hänellä on rakastavia aikuisia ympärillään.
Hänen äitinsä ei minulta paljon ymmärrystä saa, mutta tytölle hän on rakas... (sanat loppuivat)
Se on totinen tosi,että lapsen hyvinvointi on aina asetettava etusijalle,kuin myös,että lastensuojelulaki menee kaikkien muiden lakien edelle,MUTTA,kun se ei näiden osaamattomien tanttojen päähän mahdu,vaan enpähän heitä kysymyksilläni,miksi,miksi,miksi,enää vaivaa,seuraavaksi heiltä kysyy oikeuskansleri,miksi,miksi,miksi, vastauksia odotan hartaasti ja mielenkiinnolla.
olet tullut sotkeneeksi sosiaalitantat lastesi kasvatukseen? Ei meille ole ainakaan yksikään tantta ikinä ängennyt neuvojaan tuputtamaan!!
Luulenpa, että ne, joita tämä asia nyt riepoo, eivät ole osaansa täysin syyttömiä.
Sillä onhan poliisikin apu uhrille, samoin sosiaalitantta. Mutta molemmat ovat virkamiehiä, ja myös väärintekijöiden kauhuja. Heidän velvollisuutensa on puuttua rikkomukseen, kun he saavat ilmoituksen.
Poliisin on pakko lähteä perheväkivaltatilanteeseen, kolaripaikalle syyllistä etsimään. Murhaajaa tai ryöstäjää taltuttamaan. Sosiaalitantta joutuu puuttumaan ilmoituksen perusteella lasten ja nuorten hyväksikäyttöön, pahoinpitelyyn ja yleiseen holtittomaan käytökseen vanhempien taholta.
Yksikään poliisi ei hae murhaajaa eikä kolariin syyllistä, jos MITÄÄN ei ole tapahtunut.
Eikä yksikään sosiaalitantta puutu lasten kasvatukseen, jos siitä ei ilmoitusta tule. On myös älykkäitä ihmisiä, jotka ymmärtävät vaikeutensa itse ja pyytävät heiltä apua, kun eivät itse osaa ratkaista ongelmiaan. Toisille syyn on pakko oikeuskanslerin kertoa...
Itse en ainakaan kehtaisi täällä tuollaista höpistä. Sehän on sama kuin sanoisin, meillä on tarvittu ulkopuolisen puuttumista, kun en itse ole hommaani osannut!!!!
Unohtui sanoa, tuohon ensimmäiseen viestiisi, että lasten ja nuorten pahoinvointi ei ole seurausta tantoista, vaan vanhemmista. Osaamattomista ja piittaamattomista vanhemmista se pahoinvointi johtuu. Tehdään lapsia rahattomana suoraan yhteiskunnan syliin. Ja ihmetellään, miksi siihen sitten puututaan. Lastensuojeluviranomainen on sitten seurausta tuosta kaikesta. Ja varmasti paikkansa ansainnut.
helppo aina syyttää vanhempia ja eritoten äitiä. Ja aikuisenkin pahoinvointiin kaivetaan syyt sieltä äitisuhteesta ja lapsuudenkodista. Joo, on sillä suuri vaikutus ihmiseloon.
Et pohdi kuitenkaan niitä syntyjä syviä, mikä/mitkä aiheuttavat perheen huonovointisuutta; työttömyys, ihmisten yleinen apatia, kanssasisartesi luokittamista eri kasteihin, syrjäytyneisyys, mielenterv.ongelmat ja tietenkin nämä poliittiset päätökset ja listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kaikki liittyy kaikkeen jotkut sortuu helpommin kui toiset. Ihmismielestä kun ei koskaan tiedä.
Joidenkin perheiden kohdalla kyse on vallanhimoisten tanttojen virheellisistä päätöksenteoista (niitähän tulee enenevässä määrin esiin) jonkun kaltaisesi ilmoituksentekijän toimesta. Ja sitten onkin soppa, jota on vaikea oikaista.
esimerkiksi sairaiden lasten kanssa.
Kyse ei liene vanhempien holtittomuudesta.
Syyllistäminen on turhaa ja tyhmää,
samoin oman erinomaisuuden retostelu!
Yh:lla saattaa olla vaikeuksia uskoa omiin
päätöksiinsä, jos vastassa on esim. hankala
murkkuikäinen.
Ainoa aikuinen voi olla sosiaalityöntekijä.
Tuntematta asiaa enempää, älä ota tuollaista
sävyä kirjoitukseesi.
Älä edes kommentoi, jos sinulla ei ole
mitään rakentavaa sanottavaa.
Syyllistäminen ei ainakaan sitä ole!
vanha sanonta, joka pätee tässäkin:
"ei savua ilman tulta"
Kun joku tekee ilmoituksen, se TUTKITAAN!
Tutkimuksen tuloksen perusteella aletaan toimenpiteisiin. Ei ilmoituksen perusteella.
Sillä ne voivat olla joskus aiheettomia.
Sanoisin siitä vallanhimosta vielä, että mielestäni se on aivan muualla kuin tantoissa.
Omistushalua ja vallanhimoa esiintyy, lapsen elämän kustannuksella, vanhemmissa...
On aivan sama, mistä aiheutuu VANHEMPIEN pahoinvointi. Jos äidin ja isän huumeidenkäyttö aiheuttaa lapsella vakavaa vaaraa elinoloissa ja pahoinvointia, miksi sitä huumeidenkäyttöä pitäisi ymmärtää ja antaa lapsen elämän tuhoutua siinä sivussa?
Kun huomaa, ettei jaksa, jostain näistä listasi loputtomista syistä johtuen, se ei ole lapsen syy. Hänen vastuullaan ei ole aikuinen vaan tasan päinvastoin! Siinä kohtaa täytyy aikuisen ymmärtää itse hakea itselleen apua. Sekä järjestää kodin oltavat niin, että siellä on turvallista myös jälkikasvun olla ja elää. Ilman pahoinvointia!!!
Muutoin siitä tuleekin soppa, jota on tosi hankala selvittää, koska on antanut lapsen olla, vaikka olisi pitänyt ymmärtää hakea apua. Vastuullisuutta on hakea apua, kun ei itse jaksa!
sinua siitä, että et ole seriffi tällä palstalla!
(syyllistitte itse hänetkin ulos)
Tuskin soppa kirjoitteli TUOSTA tapauksesta, vaan ihan yleisellä tasolla. Omien kokemuksiensa mukaan. Tehän ette siihen täällä pysty, vaan kaikki otetaan henk.koht ja kerrotaan henk.koht! Olen itse sitä mieltä, että syytön ei syyllisty. Jos tietää ITSE tehneensä parhaansa, ei tartte syyllistyä!
Miten helkutissa te voitte lukea esimerkiksi lehtiä? Niissä kun ei ikinä oteta kaikkia näkökohtia huomioon. Vaan tarkastellaan asiaa tietystä kulmasta. Tai seurata telkkaohjelmia, jotka on usein hyvinkin provosoivia.
Tämä on pelkkä ihmettely! Miten aikuiset ihmiset voivat olla noin lapsellisia?
minä juuri tarkoitin! Miksi osoitit tämän mulle?
On tapauksia, joissa ihminen TARVITSEE sossuntätiä taikka poliisia, "uhrina" tai kuntalaisena. Mutta on myös tapauksia, joissa he tulevat paikan päälle kutsumatta, koska heillä on syytä epäillä jotakin. Äläkä vaan väitä, että nämä äidit, yh tai ei, olisivat näitä avun tarvitsijoita, joiden täytyy asia viedä hallinto-oikeuteen ja oikeuskanslerille.
Mielestäni annat tässä nyt sellaista käsitystä muille, jotka miettivät apua pyytää, että ei kannata, kohta on lapset huostassa ja asiaa oikeuteen! Väärin on sekin ja taas toisen tahon syyllistämistä ja pelottelemista LASTEN kustannuksella. Vai ootko eri mieltä?
Mikä siinä nyt on NIIN vaikea kässätä?
SINÄ et määrää täällä sävyja, etkä sitä paitsi edes näkynyt ymmärtävän koko sävyäni...
miten ihmeessä
Kirjoittanut: soppa, 27.9.2003 klo 09.20
olet tullut sotkeneeksi sosiaalitantat lastesi kasvatukseen? Ei meille ole ainakaan yksikään tantta ikinä ängennyt neuvojaan tuputtamaan!!
Luulenpa, että ne, joita tämä asia nyt riepoo, eivät ole osaansa täysin syyttömiä.
-------------------------------------------------
Ei muuta lisättävää aiheeseen!
Ystäväni mette on täällä seriffinä,
miksi sinun pitäisi muistuttaa siitä minua?
:D
Lastensuojelulaki on ehdotonta tekstiä sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneiden henkilöiden on ilmoitettava, jos ON PIENINTÄKÄÄN EPÄILYSTÄ., että lapsi ei saa asianmukaista kohtelua. Muuten voi joutua syytteeseen laiminlyönnistä.
Siispä tarkistuksia sattuu aiheettomastikin, mutta lapsen etuhan se on, että tilanne varmistetaan.
Siihen en muutu, jos jossain yksittäisessä tapauksessa viranhaltijalle on sattunut tilanteesta jatkossa virhe ratkaisu.
PS. Eikä tämä ollut vastaus kenellekään erityisesti, vaan satuin tässä kohdassa olemaan näitä lukemassa, kun halusin tämän asin tuoda esiin, että meillä on lastensuojaksi tehty tässä kohdin tarkka laki.
oikein! Lastahan tässä on ajateltava. Hän on se suojattomin ja kaiken vaivan arvoinen.
Lasta varten on lastensuojelulaki.