Me olemme kuin pisarat elämän meressä jotka kerran yhtyvät ja palaavat mereen takaisin, ketkä lyhyemmän, ketkä pitemmän matkan tehtyään. Tämän meren vesi jakautuu ja ilmenee erilaisina muotoina, mutta veden kiertokulku on loputon. Mihin muotoon kukin meistä pukeutuu, se kaikki on vain väliaikaista.
Minne pisaroiden kuivuessa meidän kenenkin matka johtaa, löytääkö kukaan elämässään sen oikean meren.
Minne pisaroiden kuivuessa meidän kenenkin matka johtaa, löytääkö kukaan elämässään sen oikean meren.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi Liena olet surullinen kirjoituksestasi päätellen.?
Kyllä meitä monet myrskyt koettelevat,mutta tämä on vain elämää.
Voi kyllä meistä löytää,elämän meri on niin laaja käsite että,ellei elämässään löydä niin toisessa elämässä kylläkin.
Sanotaanhan sitä Olavi Virrankin laulussa että,
aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,missä onnen kaukorantaan laine liplattaa,oi jospa kerran sinne kaukomaahan käydä vois niin sieltä koskaan linnun lailla lähtisi en pois,vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan,
vain aatoksissain käydä kerran siellä käydä saan.
En nyt tarkalleen muista noita sanoja,mutta minusta se viittaa aika hyvin tähän sinun viestiisi ja tämä on kaunis laulu.Olen aina pitänyt tästä kappaleesta.
ei pitäisi tuoda tällä palstalla julki.
Siksipä tyydynkin vain myöntämään, että oikeassa olet. Antaa niiden murheitten ja vastoinkäymisten kuitenkin lientyä muulla kuin täällä. Eikö vaan?
kyllä täällä voi ja pitääkin surujaan tuoda julki ja kirjoitta ihan mistä mieli halajaa,ei tämä ole riemupalsta jos ei 65 ;ta palsta ole sellainen että voi kirjoittaa mikä mieltä painaa niin täytyy keksiä sitten joku riemupalsta.
Minusta ihmisen mieli pitaa olla rehti ja avoin.
Sellainen että ottaa vastaan niin surut kuin murheetkin.