ystäväsi/puolisosi kanssa "ulkona", kumpi maksaa?
Vai maksatteko kumpikin omanne? Minulla oli onni tavata herrasmies, joka sanoi, että jos hän pyytää jonnekin, hän myös maksaa. Ja käytiin aika usein konserteissa, elokuvissa yms. Ikävä kyllä hän on jo pilven reunalla.
Vai maksatteko kumpikin omanne? Minulla oli onni tavata herrasmies, joka sanoi, että jos hän pyytää jonnekin, hän myös maksaa. Ja käytiin aika usein konserteissa, elokuvissa yms. Ikävä kyllä hän on jo pilven reunalla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei voi kutsua ketään minnekään. Paitsi kävelylenkille. No, kotona voi tarjota kahvikupposellisen vanhan pullan kanssa, jos on jotain jäljellä.
Köyhyys on kokemus tämäkin.
Perinteisesti ja vanhanaikaisesti se on mies joka maksaa. No nyt nykyaikaiset neitoset tietysti ärähtää että se on tosiaan vanhanaikainen käsitys. Antakaa minun kuitenkin ajatella että jotain vanhaa ja hyvää säilyisi, antakaa minun maksaa lasku silloin harvoin kun saan jonkun seurakseni, antakaa minun avata ovi, auttaa takki päälle jne.
Meillä oli edellisen kumppanin kanssa tapana että matkoille lähtiessä laitoimme kumpikin saman summan matkakassaan, siitä yhteisestä kassasta maksoin sitten ravintoloissa ja muualla, eihän sitä kukaan tiennyt mutta sain esittää herrasmiestä.
Voi miten ihanaa. Tuollaisen vanhanajan herrasmiehen ottaisin oitis. Niitä vaan ei kovin paljon ole tarjolla.
Pariin herran kanssa olen käynyt ulkona jäätyäni leskeksi. Kumpikaan ei valitettavasti ollut tyyppiäni. Toinen piti liikaa juomista ja muuttui itseään kehuvaksi, kiroilevaksi törpöksi. Toinen taas oli pihi kuin mikä, varakas mies mutta siipeilyyn taipuvainen.
Kun kävimme ulkona mieheni kanssa hän halusi maksaa, joskus teimme niin kuin sinä, eli sujautin miehelleni rahat ja hän sai esittää herrasmiestä. Hän oli juuri sitä tyyppiä aivan luonnostaan, joka avasi ovet, auttoi takin päälle ja veti tuolin ulos.
Kyllä se ''heilan'' kanssa suunnilleen on fityfifty,
mutta jos joku pyytää illalliselle ja haluaa tarjota, niin se on asia erikseen ja korrektia pyytäjän maksaa. Aviopuolison kanssa ulos mennessä se on hän tai minä, joka maksaa eli kummalla on kukkaro mukana.
- Nyt näin eläkeläisenä eihän se ole tarkoitus, että maksattaisin toisella omat huvitukseni: kyllä kulut maksetaan suunnilleen ihan itse. Ja jotenkin itsenäisyys säilyy silleen.....
Koska kaikki raha-asiat kulkee kauttani ,niin maksan aina ulkona käymisenkin.
Meillä on yhteiset rahat ja molemmilla käyttö oikeus tileihin,mutta se on vain mennyt niin ettei mies viitsi pelata rahojen ja korttien kanssa ja sillä selvä.
Perinteisesti mies maksaa aina, ja varsinkin kun jonnekin pyytää. Näin olen tehnyt minäkin nyt uusiosinkkuna. Huoltoaseman baariin kahville, ravintolaan syömään, oopperaretkelle majoituksineen ja oheisohjelmineen, viikko lämpimässä etelässä tai kylmässä pohjoisessa.
Avioliiton aikana oli saman tekevää kumpu maksoi, kun rahapussi oli yhteinen.
Olen nyt laiskistunut niin, etten enää ketään minnekään pyydä ja asia on kääntynyt toisinpäin, eli minut pyydetään. Näin puoli kesä on mennyt ja loppukesäksikin ohjelmaa riittää. Mieluummin lähden, kuin kotona yksin istun, varsinkin kun kulut aina korvataan.
Hyvällä autolla on hyvää kulkea ja viehättävä daamiseura vieressä ja takapenkilläkin tekevät matkat mieluisiksi.
tilanteessa kuin joskus opiskeluaikana eli yleensä maksamme fifty-fifty. Esim. tansseissa mies maksaa liput, minä matkan. Jos halusimme viettää esim. juhannuksen yhdessä, menimme yhdessä ostoksille ja panimme kulut tasan. Niin teimme edellisen miesystävän kanssa. Tämän uuden kanssa ollaan niin tuoreita, että käytäntöä ei ole muodostunut. Olemme viettäneet paljon aikaa hänen mökillään ja hän on ostanut ruokatarvikkeet, minä kokannut. Luultavasti etenemme fifty-fifty-periaatteella jossakin muodossa omalla tavalla soveltaen.
Maksaminen on täysin riippuvaista tapauksen laadusta. Pääsääntöisesti se voi maksaa, jolla on siihen paremmat valmiudet. Oikea ratkaisu on mielestäni, että kumpikin maksaa omat kulunkinsa, jos on niihin rahaa. Pyytäjällä voisi kuitenkin halutessaan olla maksuoikeus, jota ei saa loukata, ellei pyytäjä todella ole paljon huonommissa rahoissa.
Puolison kanssa seurusteluaikoina kumpikin maksoi omat menonsa, kun yhdessä mentiin, koska palkkamme eivät olleet suuren suuret puolin eikä toisin. Aviossa mies maksoi muodollisesti, mutta yhteisestä pussistahan ne menivät kuitenkin.
Muissa seurustelukuvioissa olen päätynyt kantapään kautta siihen,että pyrin maksamaan aina omat menoni. Näin siksi, että jos mies maksaa, hän poikkeuksetta katsoo kahvikupillisenkin oikeuttavan ns. luonnollisiin palveluihin kotonani tai hänen kotonaan tai ainakin oikeuttavan jonkinasteisen lähentelyn. Olen aivan ilmeisesti törmännyt pääosin moukkiin. Vaan kun itse maksaa, saa sanoa ei, kun ei kiinnosta eikä jää naputtamista.
Miehen eli seurustelukumppanin menoja en maksa. On osunut kohdalle niitäkin, jotka kuvittelivat olevansa ylen hurmaavia ja odottivat, että siitä ilosta nainen kustantaa kaiken. Ehkä sellaisiakin naisia on.
En ole koskaan vielä maksanut siitä, että lähden daamiksi ulos.
Apua, en edes ole ajatellut, että jotkut maksaisivat osansa? Naisporukassa kyllä maksamme omat kulumme.
Kotonani voin vastavuoroisesti tarjota lounaan, päivällisen.
minä naisena maksan kyllä omat kuluni. Ystäväni kanssa olemme matkustelleet myös ulkomailla ja kulut on tasattu. Eläkkeemme eivät ole suuren suuret ja aika saman kokoiset. Joten tämä itsenäinen leskivaimo ei elä siivellä.