Alla olevassa " voimapostia" ketjussa on vieraillut muutama ex-vakkari.
Mielenkiintoni heräsi ja haluaisin kuulla lisää teistä kaikista " venematkan" tehneistä..
Millä mielellä muistatte sitä aikaa ja miten koitte tuen jota saitte?Miten itse pystyitte antamaan tukea toisillenne?
Miten yleensä tutustuitte toisiinne ja loitte hyvän yhteisön?
Tämä uskoakseni kiinnostaa muitakin nyky-palstalaisia- syöpäpotilaita:)
Mielenkiintoni heräsi ja haluaisin kuulla lisää teistä kaikista " venematkan" tehneistä..
Millä mielellä muistatte sitä aikaa ja miten koitte tuen jota saitte?Miten itse pystyitte antamaan tukea toisillenne?
Miten yleensä tutustuitte toisiinne ja loitte hyvän yhteisön?
Tämä uskoakseni kiinnostaa muitakin nyky-palstalaisia- syöpäpotilaita:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
että kun minä itkin, tuli joku joka "sulki syliinsä", itki kanssani ja sanoi, että "minä ymmärrän miltä sinusta tuntuu"...
Meitä vain oli monta samassa tilanteessa, syöpään sairastunutta. Lueskelin äsken omia ja muiden venekuntalaisten kirjoituksia keväältä 2007. Me annoimme oikeastaan itsestämme aika paljon, kuvailimme tunteitamme, niin psyykkisiä kuin fyysisiä melko yksityiskohtaisestikin..
Huumorikin kukki kortisoni-ihottuman kanssa kilpaa. Sanoisin, että me saimme paljon siksi, että laitoimme itsemme peliin kaikkia heikkouksiamme myöden.
Me emme yrittäneet olla parempia kuin muut, me vain löysimme yhteisen kielen, koska me osasimme samaistua toistemme elämäntilanteeseen. Kukin toi oman persoonallisen vivahteensa keskusteluihin, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme oikeasti.
Edelleen välitän näistä ihmisistä ja käyn välillä lukemassa heidän kuulumisiaan. Kyllä minä heidät tunnista täältä joukosta, vaikka nimimerkit ovatkin uponneet syövän mukana pohjamutiin :)
Kevät-kesä 07 kirjoituksia luettuani en voi kuin ihmetellä kuinka teillä on ollut hyvä yhteishenki;).
Kyllä sieltäkin löytyy riitelyä ja paljonkin
tämä venekunta näköjään piti yhtä mutta
ulkopuoliset olivat sitten vaan häirikköjä.
Yhteishenki ei yltänyt kuin pieneen sisäpiiriin - vakkareihin.