huominen

Jos harkitset itsemurhaa, niin voin kertoa melko suurella varmuudella, että itsemurhan tehneet eivät istuskele pilven reunalla vaan päätyvät kadotukseen tai helvettiin. En suosittele. Elämässä ei kannata olla luuseri, vaan elää elämä mahdollisimman hyvin rakastaen elämää, oli se sitten millainen tahansa.

Jos olet muuten vain kuolemassa, niin kuin me kaikki aikanaan, niin otan osaa.

Ei pilven päällä kukaan seuraa kenenkään askeleita,
mutta runossasi kuvastuu suuri tuska. Otan osaa suruusi.
Toivon jaksamista joka päivä huomiseen, aika auttaa kaikessa!

runossasi on kovin, kovin koskettavat sanat.
Mistä ne lieneekään on kummunneet, mutta ainakin
rakkautesi poikaan on niistä luettavissa.

Voimia ja jaksamista.

Ajatuksesi ja rakkautesi virtaa hänen luo
Asettuu joka soluun ja antaa voimia hänelle,
Eikä hän edes tiedä mistä ne tulee..
Rakkautta oikeaa on antaa virrata - vapaana

*lämpöinen virtuaalihali Murulta* :)

Elämällä,kuolemalla ja
rakkaudella on meissä joku
mystinen yhteys.Kokonaisuus
ja kaistale sielussamme ja
aivojen lohkoissa.

Ikäänkuin omaisimme jotain
suurempia voimia,joilla omistaa
ja hallita elämää ja kuolemaa.
Säädellä rakkauden virtoja.
Mielemme mukaan.

Elämä on lahja meille jokaisena
vastaantulevana hetkenä.On
tarkoitettu,että ne jokainen eletään.
Kuolema on määritteen raja,niin kuin
elollisessa aina on päätepiste.

Rakkaus on meidän sisäinen rakenteemme
jolla ohitetaan päätepiste ja sivuutetaan
tyhjyyden raja.Vaikka elämä sammuu
rakkaassa ihmisessä lähellämme,
rakkaus jää elämään.

Sinä elät ja jatkat elämää,jotta rakas
ihminen sisälläsi pysyisi hengissä.
Ei ole mitään pilvereuoja.On tämä
elämä.Nämä hetket.Elä ja rakasta
läheistäsi.Joka hetki hän on sinussa.

Ei ole mitään syytä pohtia sinun
elämäsi tarkoitusta.Se on:jatkaa tätä
vaellusta rakkaus sydämessä.Niin elämä
kuin rakkauskin on tummaa,toisinaan
vaaleaa.Mutta niin on tarkoitettu.

Me emme ole elämämme säätelijöitä.
Voimme vain elää joka hetkemme
ja rakastaa niistä jokaista.Kun aika on
kuljemme kuoleman kanjonin yli
rakastavien käsien ja jalkojen saatossa.

Ja jäämme moniin sydämiin elämään
rakkaina.

Emme olisi ihmisiä,ellemme ukävöisi
rakkaitamme.Ja jossakin rakkaamme
ikävöivät meitä.

Se on rakastamista ja syy jatkaa
elämää.

Kannustusta ja voimia sinulle.

tuo runo syntyi poikani kysymyksestä. kysyi et kuoleeko isi joskus. ja missä sitten menisi ja näkisikö iskä sieltä jostain:) ni et toi on ihan hyvissä ruumiin voimissa tehty:) Mut kiitos kuitenkin kaikille huolenpidosta :)