puolikuoliaaksi näissä laittomissa huostaanotoissa mutta jätetään henkiin kitumaan?
Eikö puolikuollut eläinkin yleensä lopeteta?
Mutta miksi hyvät vanhemmat suostutte tähän kiusaamiseen ja rääkkäämiseen? Kun ei hyvä tehoa, niin otettakoon paha käyttöön.
Sosiaaliämmät luulevat olevansa jotakin parempiakin kansalaisia, vaikka totuus on että haiseva paskakasakin on silmissäni arvokkaampi.
Sanokaa takaisin, kyseenalaistakaa asioitanne ja pyytäkää tarvittaessa tukihenkilö palaveriin mukaan.
Myös pieni "leipominen" tekisi sossuämmille hyvää.
Jos te olette lapsenne joutuneet antamaan sijareiden kynsiin, ei kai millään sen jälkeen enää ole väliä?
Siksipä sama vaikka istut linnassa elämäsi, kunhan paha saa palkkansa!
Ainakin Länsi-Suomen läänissä on niin laiskoja, veteliä ja käsittämättömän tökerösanaisia sossuämmiä, että leipurit tervetuloa!
Ämmät kohtelevat teitä vanhempina juuri niin ilkeästi, kuin annatte kohdella. Jos iskette pelin poikki ja vaaditte hyvää käytöstä myös sossuämmien taholta, niin jotain voi keskustelemalla syntyä.
ÄLKÄÄ ANTAKO KOHDELLA ITSEÄNNE VÄÄRIN!!
Monen pröistäilevän sossun oma kotielämä on helvettiä, mutta siksihän ne ovat niin ilkeitä. Tyhmä ihminen purkaa kiukkunsa viattomaan uhriin.
Sen sijaan voisi tukea ja lohduttaa.
Eikö puolikuollut eläinkin yleensä lopeteta?
Mutta miksi hyvät vanhemmat suostutte tähän kiusaamiseen ja rääkkäämiseen? Kun ei hyvä tehoa, niin otettakoon paha käyttöön.
Sosiaaliämmät luulevat olevansa jotakin parempiakin kansalaisia, vaikka totuus on että haiseva paskakasakin on silmissäni arvokkaampi.
Sanokaa takaisin, kyseenalaistakaa asioitanne ja pyytäkää tarvittaessa tukihenkilö palaveriin mukaan.
Myös pieni "leipominen" tekisi sossuämmille hyvää.
Jos te olette lapsenne joutuneet antamaan sijareiden kynsiin, ei kai millään sen jälkeen enää ole väliä?
Siksipä sama vaikka istut linnassa elämäsi, kunhan paha saa palkkansa!
Ainakin Länsi-Suomen läänissä on niin laiskoja, veteliä ja käsittämättömän tökerösanaisia sossuämmiä, että leipurit tervetuloa!
Ämmät kohtelevat teitä vanhempina juuri niin ilkeästi, kuin annatte kohdella. Jos iskette pelin poikki ja vaaditte hyvää käytöstä myös sossuämmien taholta, niin jotain voi keskustelemalla syntyä.
ÄLKÄÄ ANTAKO KOHDELLA ITSEÄNNE VÄÄRIN!!
Monen pröistäilevän sossun oma kotielämä on helvettiä, mutta siksihän ne ovat niin ilkeitä. Tyhmä ihminen purkaa kiukkunsa viattomaan uhriin.
Sen sijaan voisi tukea ja lohduttaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Erään huostaanottoäidin blogi-linkistä luettua, miten sossut perustelivat haluaan saada äiti psykiatriseen pakkohoitoon:
"Väitettä perustellaan
- x:n valitusoikeuden käyttämisellä lapsen huostaanottoon liittyen, 27 rikosilmoituksen ja äidin tekemän kotirauhan häirintää koskevalla rikosilmoituksella.
- huostaanottovirkailijoiden rumilla nimillä nimittelyllä yksityishenkilönä ja tämän kokeminen uhmakkuutena
- sillä että perhekodin henkilökunta ei ole häntä tavannut
- sillä että osa sosiaalitoimeen saapuneista kirjeistä herättää kuulopuheen mukaan epäilyn psykoottistasoisesta häiriöstä joko sisällön tai ulkonäön perusteella
- kuukausittaisten toimeentulotukihakemusten tekemisellä
- etävanhemman sivutoimiluvan tiedustelulla "
EIKÖ OLE TÖRKEÄÄ!
Tällaista sossu kirjoittelee ihmisistä ja pyytää pakkohoitolähetettä psykiatriseen hoitoon!
Kyllä asiakkaalla on valitusoikeus omaa asiaa koskevista päätöksistä, vähintään yhtä monta valitusta saa tehdä kuin on päätöstäkin.
Eikä tarvi olla psykoosissa, jos hullujen sossujen kanssa menee hermot ja nimittelee heitä.
Sossun saamat kirjeet herättää KUULOPUHEEN mukaan epäilyn psykoosista. Voi taivas! Oikein itse sossu kirjannut, että kuulopuheen mukaan.
Ja ihmisellä on oikeus hakea toimeentulotukea kuukausittain! Mikä hiton oire mielisairaudesta se muka on? HULLUJA ITSE TUOLLAISET SOSSUT!
Törkeitä virkarikoksia minun mielestäni ja oman typerän valtansa väärinkäyttöä.
Linnaan tuollaiset sossut!
Ja papereista näkyy, että äidille ei huostaanoton jälkeen tehty yhtään toimeentulotukilaskelmaa tosi pitkään aikaan (oliko peräti pariin vuoteen). Ja sitten väitetään mielisairaaksi, kun asiakas käyttää lakisääteistä oikeuttaan hakea toimeentulotukea kuukausittain!
Huostaanoton perusteena oli lapsen kehitysviivästymät ja skolioosi, sekä MUKA äidin yhteistyökyvyttömyys lasta hoitavien tahojen kanssa! Ja pelkästään kaikista valituksista näkyy, että NIMENOMAAN äiti on pitänyt huostassaoloaikanakin huolta lapsen terveydestä, sijaishuoltoa asioiden hoitaminen ei ole niinkään kiinnostanut.
Olen miettinyt myös oman blogin perustamista, johon laitan kaikki asiakirjatodisteet niin, että sossujen ja psykiatrien on turha vinkua salassapitovelvollisuudesta enää sen jälkeen mitään. SALASSAPITOON vetoamallahan sossu aina saa ihmisille sen valheellisen mielikuvan, että perheen asioista ei muka ole kerrottu kaikkea.
Kyllä asiakas itse saa kertoa omista asioistaan ihan kaiken, huostavanhemmilla ei ole salattavaa, mutta eräillä sossuilla ja psykiatreilla on!
viittasit. Ei ymmärrä edes itse, mistä kirjoittaa, sen verran kävin lukemassa antamastasi linkistä. Eihän tuollaisia vaatimuksia kukaan ole edes esittänyt, joista hän puhuu.
avioeronsa järkännyt. Nyt itkee tuolla palstalla aivan outoja asioita? Pelkää sitä kun joutuu maksamaan elatusmaksuja omista lapsistaan lasten äidille, mikäli lapset asuvat äidillä.
Tuon jätkän sepustuksissa ei ole päätä ei häntää!
Haluuko se, että sen lapset huostaanotettaisiin, ettei tarvis maksaa elareita?
Vai mitä se itkee vanhemmille, joilta otettu lapset huostaan?
On totta ettei "sen" jälkeen ole enää väliä. Olen varautunut kyllä siihenkin. Lööpeissä sitten lisää. Älkää todellakaan madelko sosiaaliläskikasojen edessä, ei se paska paljon paina.
kylään, Länsi-Suomessa. Täällä olisi pullaa enemmänkin, ei siis lopu taikina kesken kaiken!
Lapseni huosta on purettu aikoja sitten, mutta sen nämä ämmä-ressukat saivat aikaan, että lapseni syyttää jatkuvasti minua sijoituksesta.
Hän ei usko että olen todella taistellut hänen edestään ja ollut voimaton tanttojen edessä??
Jos ihmisarvo ja luottamus itseen ei muuten mene, niin ottakaa vain yhteys sossuämmiin. Sen verran saivat meidän tilanteessa aikaan, että isä "ostettiin" irti kuviosta, lapsi sai avioero perheen ja minä menetin lopullisesti arvoni ihmisenä.
Jos ne tähän pyrkivät niin minun kohdallani onnistuivat.
Mutta uskon 100 prosenttisesti siihen viisauteen: joka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa!!
Ja kyllin järein keinoin ei naura yksikään tämän paikkakunnan sossuämmä!
Eli olkaa suunnattoman kohteliaita ja etäisiä. Älkää suostuko sinuteltavaksi, ja jos sinuttelevat, niin aina itse teititelkää sossutanttaa nimen kera, aina kun jossain palaverissa olette joka ikinen kerta jokaista sossutanttaa puhuttelette "rouva Kiiskinen, joka tuossa juuri mainitsi" tai "neiti Suvikumpuhan onkin ottanut asioista selvää" jne. aina ääneen yksilöiden kuka sanoi ja teki ja mitä. Näin heidän henkilökohtainen vastuunsa korostuu ikuisen pasiivisuuden "näyttäisi siltä että, ja on tehty ja vaikuttaa jne," sijaan. Ja ette sitten koskaan tervehdi heitä "Hei" vaan aina asiallisesti "päivää ja näkemiin". Ja aina kun he ojentavat jonkun paperin, muistakaa sanoa Kiitos ja aina kun he taluttavat teitä johonkin kohtelette kuin palvelijaa ja kiitätte. Mitään ystäviä nämä eivät ole, he käsittelevät päivittäin satojen samankaltaisten asioita, ja jokainen identifioidaan heidän tiedostoissa ei suinkaan nimen vaan sosiaaliturvanumeron mukaan.
Ja pyytäkään aina anteeksi, jos he eivät annat teille suunvuoroa palavereissa. Sanotta "anteeksi, että joudun keskeyttämään neiti Kevätkorven, mutta saanen muistuttaa.." jne.
Näin se kontrasti tulee konkreettisesti esille, kun rahvaanomainen sossutantta ei kuitenkaan hallitse sivistyneen kanssa yhteydenpitoa. Hehän suhtautuvat kaikkiin heidän palvelujaan käyttäviin itseään alempina juoppoina tai reppanoina, joita 23-kesänen sosiaaliharjoittelija voi neuvoa ja sinutella ja opastaa lastenkasvatuksessa, ja muussakin elämässä, kuten kävi eräälle monta henkilöä työllistäneelle yrittäjälle, muistaakseni hällä oli 5 lasta, osa isoja jo. Mutta tämä neitokainen sitten ryhtyi hänelle neuvomaan melkein kädestä pitäen miten elää pitää.
mitä Helinä kuvasi. Ja oli asiakas millainen henkilö tahansa, niin lähtökohta on aina se, että asiakas on lapsia pahoinpitelevä elämäntapajuoppo, jonka suuri missio on salata sossulta luonteensa pahimmat kieroumat ja asennevääristymät.
Mutta jopa inhimilliset taidot ylittäviä näyttelijän ja itsehillinnän taitoja tarvittiin laitoksessa.
Kyllä olisi tehnyt mieli vetää pesäpallomailalla päin näköä lastani pahoinpidellyttä ällöttävän omahyväistä ja vallastaan nauttivaa mieshoitajaa. Olisi kai epänormaalia olla tuntematta vihaa ja aggressiota tuossa tilanteessa, kun lapsen pahoinpitely on varmennettu jo.
Se yli-inhimillinen itsehillintä tuli kuvaan siinä vaiheessa, kun tapasin kasvoista kasvoihin tuon ällötyksen. Sun korvissa kuuluu vain lapsen itku, jonka olet kuullut kuukausien ajan ja sinä tiedät, että tuo äijä oli se itkun aikaan saaja.
Mutta sinä et saa näyttää käytökselläsi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, KAIKKEIN VIIMEISEKSI saat olla vihainen tai epäystävällinen! Koska kaikki huono käytöksesi kostettaisiin teille molemmille, mutta ennen kaikkea lapselle, joten suusi on pysyttävä kiinni, tuntui miltä tuntui!
Ja kyllä se pysyi kahteen viimeiseen tapaamiseen asti - lapsen takia, ei minkään muun. Mutta tavallaan nautin siitä, koska tiesin, että hoitajan retku ei mitään toivonut niin paljon kuin sitä, että alan rähistä ja hän saa anoa tapaamisrajoitusta minulle. Ai miksikö? Ei olisi turhan takia tarvinnut juosta jonkun ämmän lapsen turhiin tapaamisiin paikalle, kertomaan väkinäisen muodollisesti kuulumiset, valehtelemaan, silottelemaan, peittelemään ja huijaamaan. Siis me molemmat teeskentelimme tuossa tilanteessa, kumpikin omista syistään.
Tiettyä nautintoa oli siinäkin kun keskustelimme muodollisen kohteliaasti, olin esittänyt jonkun pyynnön, jonka toteuttamiseen ei ollut mitään estettä, mutta joka tietysti kiellettiin ihan vain harjoitetun henkisen väkivallan takia ja hoitaja odotti minulta vihaista vastausta. Mutta kokosin itseni muutamassa sekunnissa ja tavoitin ääneenikin niin ärsyttävän asiallisen ja ystävällisen sävyn, että näin, miten se sitä äijää ärsytti. Pystyin osoittamaan hänelle sellaista henkistä voimaa, johon hän ei itse ollut pystynyt tuttavuutemme aikana, kun oli karjunut minullekin kurkku suorna ja huutanut lapselle minun paikalla ollessa, että tämä ei saa puhua ulkopuolisille laitoksesta mitään, ei edes äidille.
Mutta kahdessa viimeisessä tapaamisessa annoin tulla koko laidalta, MUTTA silloinkaan en huutanut, enkä kiroillut. "Huonointa" käytöksessäni oli varmaan se kun totesin heidän videointi-vanhemmuuden arviostaan, että "saatte työntää tuollaiset tulokset, sanonko minne..." Ja kun intensiivihoidon johtaja uhkaili sossua ja minua siitä, jos huostaanotto puretaan, totesin, että "Lapseni saatte tänne enää vain minun kuolleen ruumiini ylitse."
Ja laitoksen paskiaisten ojennettuun käteen en pystynyt enää viimeisellä tapaamisella tarttumaan. Miksi olisi pitänyt? En minä p-kasoja muutenkaan elämässäni tongi ja taputtele.
pokka saadaan pidettyä näiden sossulaisten kanssa.
Jotka niin monesti ilman lainmääräämää koulutusta ja tutkintoa ovat olevinaan juuri niitä jotka tietävät kaikesta ja kaiken. Ja varsinkin perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta vaikkei virkatantalla itsellään ole perhettä saatika sitten edes lapsiakaan!
Pokka pitää ja Helinän vinkit käyttöön.
Virkamies on aina kaukainen ja etäinen virkamies,
myös sossuntanttavirkamies kuvitelmineen omasta kaikkitietävyydestään.
Vaikeuksista ja murheistakin huolimatta on oltava ylpeä
lapsistaan, itsestään, perheestään ja elämästään,
virkatantan asenteesta välittämättä.
Rouva kirkkoherra ovat minun suosikkisarjoja.
Monesti tulevat peräkkäin MTV3-sarjasta ja saa nauraa itsensä kipeäksi ennen nukahtamista.
Hyacintti voisi hyvinkin olla sossutantan prototyyppi :) TV:stä nähtynä ei voi muuta kuin nauraa, mut jestas jos sellaisen kanssa joutuisi oikeassa elämässä tekemisiin ja sellainen vielä tekisi päätöksiä omien lasten elämään liittyvistä asioista. Huh!
On todella vaikeaa kohdata vähän päälle 20-vuotias nainen, joka on juuri oikeudessa määttänyt sinusta kaiken mahdollisen soopan todistajana kunnian ja omantuntonsa kautta,minua edes tuntematta, mikä tuli kyllä oikeudelle selväksi minun kysymyksin. Keksin lääkkeen, tervehdin viileästi, juttelin mukavia pari kolme tuntia yhden toisen, tosi mukavan hoitajan kanssa, mitä tämän Nuoren Neidin kanssa en ole ikinä tehnyt puolta minuttia kauempaa. Silloinkin vain kuunnellut sen huomautuksia itsestäni.
Seuraavassa neuvottelussa puhuttelen, että
"Nuori Neiti on ikäisekseen erittäin valveutunut näissä asioissa, mutta ei vielä omaa tarpeeksi kokemusta pystyäkseen päättämään näin vakavasta asiasta." , "Nuori neiti, ei tiedä vielä tämän ikäisen lapsen tarpeita muuten kuin teoriassa, kun ei ole omakohtaista kokemusta.",
"Rouva X voisi kuunnella nyt asiasta päättävää ja tähän asiaan koulutettua rouva Y:tä"
"Rouva Y, teihän olette vastuussa näistä päätöksistä, oletteko nyt varma, että annatte rouva X:n päättä tästä asiasta, johon hänellä ei ole koulutusta. Rouva Y on koulutettu hoitamaan näitä ja näitä asioita sekä päättämään tästä ja siitä, mutta tämä asia ei kuulu hänen päätösvaltaansa."
Meilllä kun hoitsut päättää ja sossu kirjaa päätökset. Rouva Y on aina ollut minua ja kaikkea ettenpäin menoa kotiuttamisessa - vastaan. Nyt hän on ottanut apurikseen Nuoren neitin, joka on erittäin hanakasti minua vastaan.
Täytyy lasta informoida ja valmistaa tähän uuteen systeemiin, raukka kun yrittää pitää meidän puolia. Seuraavan kerran lähtee ulos samaan aikaan kuin minä, ei ne voi vaatia lasta puhumaan meidän puolesta kolmea aikuista vastaan.
Rouva Y on viime aikoina halunnut kätellä minua. Ekä kerran suostuin vaivoin. Tämän jälkeen olen kieltäytynyt.
kosketella itseänne. Aina EHDOTON EI!!
Ja muistakaa kiitellä, samoin kun sossut tekevät usein, tyyliin, että "hienosti neiti Kaurakorva on nuoresta iästään huolimatta tuon asian onnistunut oivaltamaan ja näin että "upeeta, että rouva Laikkukorva on onnistunut eläytymään noinkin ikääntyneenä aivan toisen sukupolven vanhemman asemaan". Ja olkaa aina aidosti hämmästyneitä sosiaalitantan osoittamasta "kehityskyvystä" ja kiitelkää joka käänteissä heidän uhrautuvaisuutaan raskaassa ja HUONOPALKKAISESSA työssä, ja päivitelkää, miten ihmeessä he ylipäätään tulevat toimeen niin huonolla ansiolla kun elinkustannuksetkin ovat huimasti nousseet. Muutenkin alkakaa paneutua oikein olan takaa heidän henkilökohtaisiin ongelmiinsa ja pähkäilkää huolestuneen oloisina heidän työaikojaan, riittävätkö lomat, entä jaksaminen työssä ja kotona, entä koulutuksen ja tietojen PÄIVITTÄMINEN ja onko työ VAARALLISTA, kuten lehdissä jo kirjotellaan ja kaikkea tämmöstä empaattista asennettahan sosiaaliviranomainen on vailla.
Sitäpaitsi, onhan se tärkeää että huostalasten asioita hoitavan TYÖSSÄÄN HYVIN VOIVAT ja VIRKEÄT virkailijat.
Sitä voi käyttää palavereissa, vaikka joutuisi hammasta purren kuuntelemaan turhanpäiväistä löpinää, kuten minä jouduin kuuntelemaan loputonta kehua laitoksen hoitotavoista, niin voi tarttua litanian yhteen lauseeseen, josta huomauttaa, että: "Onpa hienoa, että teillä on noin hyvin huomioitu tuo ja tuo."
Ja kun tulee tiukka keskustelu jostain erimielisyyttä herättävästä asiasta, kuuluu hyvään neuvottelutaktiikkaan se, että aloittaa oman puheensa sanomalla "Tuo on ihan hyvä huomio, mitä sanoit, mutta pitää ottaa huomioon myös, että..."
Monesti ei auttanut mikään kun törmättiin laitoksen käytäntöihin. Ne olivat kuin muuri, niitä ei muuttanut mikään. Sanoin varmaan tuhat kertaa, että "ymmärrän tuon laitosoloissa käytännön tasolla, mutta lapsen yksilöllisten tarpeiden kannalta on tärkeää, että..." Ei mennyt ikinä läpi mikään yksilöllisten tarpeiden huomiointi, vaikka he nimenomaan sitä mainostavatkin ulos päin.
Ja aina on hyvä huokailla pitkiä käytäviä kävellessä aina seuraavaan palaverihuoneeseen siirtymisen aikana, että "On teillä vaativa työ! Mutta hienoa, että te jaksatte. Ja kiva, kun voitte tavata taas, vaikka teillä on niiiiin tiukka aikataulu." Small talk on hyvä hallita aina, niin eivät kuvittele, että olisit jotenkin kiusaantunut heidän seurastaan. Ei se ole nöyristelyä, eikä nuolemista, se on tehtävä lapsen takia, ettei tilanne ainakaan oman käytöksen takia entisestään huonontuisi.
Ja aina kun ulko-ovi painuu kiinni selän takana pois lähtiessä, voi omassa mielessään toivottaa koko konkkaronkan painumaan alimpaan helvettiin.
Sota ilman väkivaltaa. Sossupässeille voi tehdä mitä tahansa, kuten he tekevät meille.
VÄKIVALTAA JA LINNAAN JOUTUMISTA!
Et kai sellaista perintöä halua antaa lapsellesi?
Lapsi kärsii AINA siirrosta vieraaseen perheeseen. Kun hän kotiutuu, alkaa usein syyttely, miksi hänet on annettu huostaan ja sijoitettu.
Se on julma kohtalo äidille, joka on kuitenkin tehnyt kaikkensa saadakseen huostan purettua??
Minun asiani oli oikeudessa asti ja aina löytyi sama selitys: lapsi kiintynyt jo perheeseen.
No sain hänet toki taisteltuani pois, mutta nyt on se kova jälkipyykki. Olen tosi lujilla, mutta rakkaus jo nuoreksi kasvaneeseen ihmiseen auttaa päivän kerrallaan.
Kysyit: "miksi jättää tällainen lapsen tietoisuuteen"?
No siitä ainakin selviäisi, että vanhempi on TODELLA taistellut lapsensa edestä!!!
Koska nämä vääriä päätöksiä värväävät sossut eivät myönnä virheitään, eikä keskustelu muuta asioita niin järeämmät aseet on otettava käyttöön.
Jos olisin mies, en hetkeäkään epäilisi käyttää voimakeinoja purkaakseni taakse jääneen sijoituksen aiheuttamaa VIHAA!!
Korostan vielä että lapsen ei tarvitse eikä saa missään tapauksessa kokea väkivaltaa.
Mutta Hänen pienen elämänsä tuhoajat ja vanhempien luottamuksen yhteiskunnan "elimiin" saa maksaa takaisin tosi voimakeinoin!
Ottakaa isät todella kaikki keinot käyttöön, jotta saadaan oikeutta näissä vääryyksissä.
tässä maassa todella alkaa
saatte myös te sen korvauksen, mikä teille lakiemme mukaan kuuluu (Perustuslaki/Viranomaisen toimien aiheuttttama haitta jne).
Rahalla ei saa korvattua menetettyä mutta saa sillä lapselleen ja itselleen asiallista palvelua ja tukea yksityisiltä markkinoilta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
...........
118 §
Vastuu virkatoimista
Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.
Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.
Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tässä tarkoitettua syyteoikeutta ei kuitenkaan ole, jos syyte on perustuslain mukaan käsiteltävä valtakunnanoikeudessa.
Lapsi ei kärsi pelkästään siirrosta, hän kärsii siellä olosta ja kärsii senkin jälkeen kun hän on päässyt sieltä pois.
Lapsen syyttely on lapsen syyttelyä ja se pitää sellaisena ottaa, toki murrosikäinen ja nuori keksii syytellä milloin mistäkin. Ei hänen tarvitse tietää niin rankoista asioista kuin me aikuiset, kun tämä on meillekin niin vihoviimeistä. Suojele lastasi tältä p-lta. Hän on joutunut kestämään sentään sen, että hän itse on ollut siellä huostassa.
Jos tekisit jotain väkivaltaista ketä tahansa kohtaan, mitä saisit aikaan lapsesi elämässä: kuka hänestä sitten huolehtisi? Sitä tarkoitin ja myös sitä, että kyllä lapsi sinua rakastaa, mutta nuo vuoden lastensuojelun armoilla ovat olleet hänelle rankkoja. Nyt on aika antaa hänelle koti ja äiti, kun Gestapo on hellittänyt näppinsä teistä. Sota on ohi sinun osaltasi.
mutta meillä käyneellä " sossulla" oli oma lapsi huostaan otettu. Meiltä ei ketään otettu huostaan, mutta suosittelisin olemaan rauhallinen ja asiallinen. " kaikki, mitä te sanotte voidaan käyttää teitä vastaan"
että lapsi ei kärsi pelkästään erosta vanhemmistaan ja sijaishuollossa olosta, mutta MYÖS sen jälkeen.
Lähimmät ystävät ja tutut sanoivat noin reilu vuosi lapsen kotiutumisen jälkeen, että hän alkaa ulkoisesti olemaan oma itsensä. Ajatelkaa! Siihenkin meni toista vuotta, että hän ULKOISESTI alkoi vaikuttaa entiseltään!
Nyt kun kotiutumisesta on jo yli kaksi vuotta, voin sanoa, että säälittää ja raivostuttaa kun näkee välillä selvästi, että ei hän ole päässyt yli niistä kauhukokemuksistaan, joita ihana lastensuojelumme hänelle tarjosi. Joidenkin poliitikkojen omahyväisiä naamoja katsellessa tuntuu joskus, että voisin pystyä ihan mihin tahansa...
Itse vältän lapsen kuullen niistä asioista puhumasta, hän reagoi aina niin voimakkaasti, että olen katsonut parhaaksi välttää koko aihetta. Vaikka itse kirjoitan paljon koneella jopa päättäjillekin, tänne, muille palstoille, tuttaville näistä asioista ja puhunkin paljon eri ihmisten kanssa, niin aina pitää lapsen paikalla ollessa muistaa välttää tiettyjä sanoja, kuten "huostaanotto", "lastenkoti" tai muuta vastaavaa.
Tapasimme NeuroMentalin kuntoutuksessa viime keväänä neuropsykiatrin, siis emme olleet olleet yhteenkään pelleen missään yhteydessä sen jälkeen kun hoidollinen huostaanotto purettiin kesken kaiken. Luulin, että NEUROpsykiatri olisi fiksympi kuin tavallinen pelle, mutta katin kontit! Tarkoitus oli konsultoida psykiatria lapsen traumoista, jotka ainoat sellaiset hänen elämässään liittyvät huostaanottoaikaan.
Lääkäri iski suoraan arimpaan paikkaan eli alkoi vatvoa suhdetta omahoitajaan sijituspaikassa. Tyttö sanoi, ettei halua puhua, mutta lekuri jatkoi vain mitä-mitä-mitä ja miksi-miksi-miksi painostuslinjalla. Viimein tyttö alkoi itkeä ja sanoi vielä painokkaasti, ettei halua puhua, niin lekuri päästi oikein emämöläyksen: "Luotatko sinä äitiin? Uskotko, että tuo äiti haluaa sinun parastasi näissä asioissa?" Voi jumalauta! Siis sekin on äidin syytä, että ensin tehdään laiton huosta, sitten lasta pahoinpidellään sijaishuollossa ja jos lapsi ei halua puhua painostavan lääkärin kanssa, niin sekin on äidin aikaansaannosta!
En pistänyt pahakseni, kun yleensä fiksusti käyttäytyvä lapsi huusi lääkärille: "TYHMÄ! Minä halua pois täältä kun sinä olet niin tyhmä!" Tuli kiusallinen hiljaisuus, jonka katkaisin ehdottamalla, että menen välillä käytävälle, jolloin lapsi saa rauhassa puhua lääkärin kanssa. Mutta tyttö iski niin rajusti kampoihin, että kallonkutistaja tajusi viimein olevansa väärillä linjoilla. Eikä me siellä kauan vanhettu, kun lapsi halusi ulos koko paikasta ja jostain syystä ei minullakaan ollut suuria intressejä jatkaa keskustelua.
Ainakin sen tuo tapaaminen osoitti, että eivät tätä lasta kyllä psykiatrit puoskaroi enää ikinä! Niin paljon pahaa he ovat jo aikaan saaneet lapsen elämässä. Mutta mikä sitten on oikea tapa käsitellä niitä huostan kauhuja? Vai pitääkö niitä käsitellä jotenkin? Onko paras tapa se, minkä itse olen valinnut, että välttää puhumasta koko asiasta?
Sitäkin mietin joskus, että vaikka saisimme Suomen valtiolta joskus korvauksen Ruotsin malliin näistä tapahtumista, niin mitä ne sadattuhannet eurot korvaisivat siitä, mitä lapsen elämälle tehtiin. Asperger-lapsella on muutenkin helposti sosiaalisissa suhteissa ongelmia väärinkäsitysten ym. ongelmien muodossa, niin mitä siihenkin vaikutti se, että perheemme ulkopuolelta tulee lapsen silmin jokin käsittämätön voima, joka pakottaa hänet pois kotoa? Hänet pakotetaan pahoinpideltäväksi sen takia kun hän on sellainen kuin hän on! Ja jos lapsen itsetunnossa on ongelmia, niin se on äidin syytä, kuten kaiken muunkin katsottiin olevan sijaishuollossa.
Ja Vanhasen omahyväinen naama paistoi tv-ruudussa tänäkin iltana, kun hän aikoo puhua Kiinassa ihmisoikeuksista! Pitääkö nykyinen akkakin maksaa sinne veronmaksajien varoilla mukaan? Suomalaislapsia sen sijaan saa Vanhasen mielestä kohdalla ihan miten tahansa, ei häntä paljon liikuta, vaikka hänellä pääministerinä olisi vaikutusvaltaa koko hallituksensa päätöksiin.
olla hajuakaan siitä mitä tässä maassa ja tämän maan lastensuojelussa tapahtuu.
Yksi kansanedustajahan, Esa Lahtela, oli ilmeisestikin jonkun kansalaisen yhteydenoton jälkeen oikein ihmeissään lastensuojeluviranomaisten toiminnasta.
Siitä, että miten vanhemmat ovatkin yhtäkkiä lapselleen ihan jees huostaanoton jälkeen
kun huostaanoton aikana he ovat olleet niiiiiin huonoja ja kyvyttömiä vanhempia
etteivät olleet edes saaneet tavata viittä vaille aikuista lastaan hänen huostaanottonsa ja sijoituksensa aikana.
Lyly Rajala on myös omassa blogissaan maininnut lastensuojeluasioista ja hänhän on itsekin lastenkodin (kylläkin ruotsalaisen) kasvatti.
Mahdollisimman monelle
tämän maan yhteisten asioiden hoitajalle
selkokielinen ytimekäs posti
siitä mitä tämän maan sisällä ja ihan suomalaisten viranomaisten (ja niin monesti lastensuojeluviranomaisten) toimesta tehdään ja aiheutetaan.
hameenhelma! Väri vain matkalla muuttuu. Aila Paloniemi on keskisuomalainen edustaja, mutta taitaa olla sossuun ja sijareihin päin kallellaan.
Mä luulen, että nuijan hutkiminen on aloitettava kunta-tasolla.
Eduskunnassa istuvia pullamussuja ei kiinnosta, kuin palkkioiden kuittaus.
Kootkaa nyt hyvät vanhemmat massiivinen joukko, jolla valtaatte sossulan.
Kyllä siellä joku vapisee ja joukolla on aina enemmän voimaa ja ääntä, kuin yksinäisellä yrittäjällä!
vahvasti kallellaan.
Perhehoitoliiton puheenjohtaja.
huolissaan
niin mites ne oman maan
ihmis-, kansalais-, lastenoikeudet Suomessa
olikaan suomalaisten viranomaisten taholta ja toimesta järjestettynä ja hoidettuna?