http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Aleksandr Solženitsyn on kuollut/1135238325560?ref=rss
Parhaita vankilerikuvauksia....
Parhaita vankilerikuvauksia....
Ivan Denisovitsin päivän
tekijä kuollut
151166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
oli 1900-luvun suurin kirjailija. Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut paremmin, vahvemmin ja rohkeammin kuin Vankileirien saariston, Ensimmäisen piirin, Ivan Denisovitshin päivän ja Syöpäosaston luoja.
Oli upeaa, että hän ehti nähdä vihaamansa järjestelmän sortuvan. Uskon, että hänen kirjansa ja elämänsä olivat vahvasti myötävaikuttamassa sen loppuun.
Lepää rauhassa!
Ivan Denisovitshin päivä on niitä kirjoja, jotka on luettava toistuvasti yhä uudelleen. Paitsi, että se on tarkka vankileirin kuvaus, se on myös kuvaus siitä kuinka pienistä asioista ihmisen onni muodostuu.
Huippua. Lukija seuraa tapahtumia kuin paikanpäällä.
Nimenomaaan! Olen lukenut kirjan 2 krt. Kyllä se vielä tulee uudelleen luettua...vaikka periaatteessa harvoin luen mitään kirjaa toistamiseen.
Tämä tyyppi piti selvänä, että Neuvostoliitto on Suomenlahdella, Itämerellä ja kummaksui, etteivät punalaivaston asemat olleet Suomessa Selkämerellä, kun voittivat sodat. Tyypillinen venäläinen panslavisti. Näenäiskriittinen, joka ihannoi kuitenkin valtaa ja sotakoneistoa.
Hän ei nähnyt balteille mitään arvoa. Lisäsi vielä 1980-luvun haastattelussa isovenäläisyyden olevan Aasian valtias. Jakoi näitä tölväisyjään USA:ssa. Kysykää virolaisilta itkevätkö he tämän suuren perään katkeraa kaipaustaan?
Ihailkaa nyt sellaista epeliä oikein syvältä ja maiskuttakaa!
Useimmilla kirjailijoilla on sellaisiakin mielipiteitä, joihin ei voi yhtyä, mutta se ei vähennä kirjallisten mestariteosten arvoa. I D:n päivä on maailmankirjallisuuden suuria teoksia olipa sen kirjoittaja mitä mieltä tahansa punalaivaston paikasta tai virolaisten asemasta.
Mitä tulee tämän tyypin näennäiskriittisyyteen niin ainakin S kärsi siitä vankileireillä.
Ihaile mitä ihailet, mutta ukko pantiin leirille paskapuheistaan ja vehkeilystään esimiehiään vastaan rintamalla.
Edelleenkin puhun vain kirjoista. Minulle on yksi lysti millainen mies ja millaisten mielipiteiden vuoksi on missäkin ollut. Hyvä kirja ei huonoksi muutu vaikka sen tekijää moittisi kuinka. Kirjallisuudesta nauttimisen kannalta kirjailijan persoona on täysin epäolennainen asia. Teksti ratkaisee. Ja yleensä kirjailijan persoonaan takertuvat ne, jotka eivät kirjoja lue. Huonohan kirjoista on kirjoittaa, jos niitä ei ole lukenut tai ei ole ymmärtänyt.
Sun mielestäsi Jammu-setäkin kirjoittaa hyvin?
Mistä moinen? Kirjoittaako Jammu setä(si) kirjoja? Jos kirja on hyvä, on aivan sama kuka sen on kirjoittanut. Kuten jo aiemmin kirjoitin, kirjailijan mielipiteet ja tekemiset eivät merkitse, vain se lopputulos, kirja. Seurustelen vain kirjojen, en kirjailijoiden kanssa.
Siitä, että jos sulle olisi joku sanonut niin, varmasti toistaisit sitä kaikkialla uutisena ja seiintyisit mukamuka tietävänä.
ovat lähdetiedot unohtuneet, ilmeisesti vahingossa.
Puutun vain yhteen kirjoituksesi kohtaan, siihenkin muistinvaraisesti, Solzhenitsynin suhteeseen baltteihin. Lainaus Ivan Denisovitshin päivästä:
Niin paljon kuin Denisytsh olikin nähnyt virolaisia leireissä, heidän joukossaan ei ollut ainoatakaan huonoa.
Pöhkö! Romaanin tekstit ovat romaania ja lausunnot 80-luvulla sitä itseään.
Ei ne tekstit tyhjästä synny ja miksi olisi kirjoittanut noin, jos suhde Viroon olisi ollut toinen?
kepulaisten joukossa onkin vain huonoja ihmisiä