työttömäksi työnhakijaksi. Sanon niille hakevani työvoimakoulutukseen Aker Finnyardsin laivanrakennusoppilaitokseen ja muuttavani sitä myötä toiselle paikkakunnalle asumaan.
Hetki sitten valaistuin henkisesti. Sain oivalluksen; jos työ ei tule luoksesi, sinun pitää menemän työn luokse.
Hetki sitten valaistuin henkisesti. Sain oivalluksen; jos työ ei tule luoksesi, sinun pitää menemän työn luokse.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo, ei sitä työttömänä kannata lojua, ite oon ajatellu vaihtaa vähä paikkakuntaa kans.
että en kestä enää tätä tuppukylää jossa tällä hetkellä asustelen. Suuressa kaupungissa aina suuret kujeet.
Minä ennen nuorena tyttönä lähdin suunnilleen olkalaukku ja putkikassi käsissä tietämättä aina edes asunnosta. Mutta se oli 80-lukua, jolloin töitä sai varmasti. Mutta perheellisenä ei voi ihan harkitsematta lähteä. Oli pakko laskea, että paljonko maksaa lastenhoito (ilmaista törkeästi hyväksikäytettävää mummoapua,kuten joillain töitäsaa-paasajilla on, ei itsellä ole) mahd. vuorokauden ympäri kun puoliso on reissussa. Puolison kanssa riideltiin siitä, että muutettaisiin johonkin, missä mullakin olisi töitä. Mutta ei hän suostu, tämä on hänen kotinsa, minun ei. Vihasin tätä paikkakuntaa, suurimmaksi osaksi siksi kun täällä ei ole töitä ja mietin monesti, että otanko eron vai tapanko itseni. Sitten aina löytyi jokin pätkä kun olin jo suunnittelut pitkälle valmiiksi miten lavastan onnettomuuden, jotta lapset saisivat vakuutusrahat täytenä - ei, en aikonut tehdä sitä siten että ulkopuoliset kärsii. Nyt sitten päädyin alan vaihtoon ja tänä aikana lapset tulevat kasvamaan niin isoksi, että voin lähteä muualle. Puolisolle sanoin, että hyväksyt sen etten sinun takiasi enää työttömäksi jää tai se on sitten ero, vaikka rakastankin häntä yhä.
Sanonkin, että miehet, älkää pakottako vaimojanne asumaan jossain hevonkuusessa vaan tulkaa vastaan, ette tiedä mitä siellä päässä liikkuu kun on onneton. Minä en olisi tarvinnut enää yhtään lisää ulkopuolelta tullutta masentamista. Arvatkaa vaan, miltä tuntui kun työura on alkanut 11-vuotiaana ja kotona yritystoimintaa, suvussa etelä-suomessa johtajia lääkäreitä ja menestyjiä ja sitten joutuu jonnekin pohjolan pikkukaupunkiin työttömäksi ja vielä sanotaan että oma valinta ja olet laiska. No valitsin väärin, mutta laiska en ole. Minäkään en tänne tullut työttömäksi, vaan töitä oli, mutta ns. hanttihommia. Täälläkin jauhetaan paljon, että siitä se ura urkenee, kun ottaa mitä saa. Mulla se on saanut aikaan sen asenteen, että "eihän tuo osaa muuta" kun on koulutusta muttei juurikaan oman alan kokemusta. Nyt kun on ikää, on vaikea saada niitä "hanttihommiakaan". Olen laittanut riman matalalle, kunhan koulu loppuu niin kunhan töitä on, mietin sitten mitä teen jos vielä menee mieli maahan. Mitään lääkitystä en ole hankkinut enkä hanki.
samoissa kuvioissa pyöritelty elämää ilman niitä suvun koulutettuja osapuolia. Luuydinviankin sain nivelkulumien lisäksi enkä pääse eläkkeelle enkä pysty kuin joskus n.s. kotihanttihommiin kuusikymppisenä. Aikoinaan tehtiin liikaa töitä heikolla ravinnolla ja kestävyyden äärirajoille. Mutta Hyssälä ei saa kokoon järjestystä jolla voisi saada inhimillisen eläkkeen työvoimatoimiston kirjoilla roikkumisen sijaan. Jos terve olisi, ottaisin aivan varmasti mieluummin rahat työstä kuin anelisin joka kuukausi Hyssälän sosiaaliapua. Tämä on ihmimisarvoa alentavaa. Ja kaikki johtuu tästä helvetin hyvästä lääkäripalvelusta: hoitovirheiden ja väärän diagnoosin takia naulaan astumisen tapaturmassa se stafylokokki sekoitti luuytimen toiminnan! Eikä virhettä myönnetä tapahtuneen!!!! Levollisella ololla sen kanssa pärjäisi, mutta ei kun ravaa työkkärissä turhan perässä!
Mä voin valaista sua vaikka taskulampulla. Tule vaikka ajamaan nurmikko ja jos et tee sitä hyvin niin karenssi napsahtaa.