Vielä muutama viikko sitten minulla oli kaksi
marsua ja kani. Nyt on jäljellä vain yksi marsu
ja hiljaisuus. Toinen marsu ja kani kuolivat
peräkkäisinä viikonloppuina, marsu ensin ja
viikon kuluttua kani... kanin kuolemasta on vain
viikko ja ikävä kasvaa päivä päivältä.
Marsun kuoleman vielä ymmärrän, se oli vanha, jo
7-vuotias. Mutta kani oli vasta 3-vuotias ja
terve, aamulla se löytyi kuolleena häkistään ja
järkytys oli suuri.
En voi ajatella niitä päivisin, tiedän etten
kestäisi sitä. Ainoastaan illan pimetessä
uskallan mennä ulos niiden haudoille, kuusen
juurella on vierekkäin kahden ystävyksen pienet
hautakummut. Jäljellä on vain kesän muistot,
muutama valokuva ja suunnaton suru. En uskalla
ajatella enkä muistella lemmikkejäni, en kestä
että muut ihmiset näkevät suruni, eivät ne voi
ymmärtää... Iltaisin käperryn koirien luo sänkyyn
ja hiljaa itkien muistelen aikaa jolloin kani
hyppeli luonani ja marsuni vaativasti kolisteli
häkkiään haluten iltakurkun...
Minulla on ikävä teitä =(
marsua ja kani. Nyt on jäljellä vain yksi marsu
ja hiljaisuus. Toinen marsu ja kani kuolivat
peräkkäisinä viikonloppuina, marsu ensin ja
viikon kuluttua kani... kanin kuolemasta on vain
viikko ja ikävä kasvaa päivä päivältä.
Marsun kuoleman vielä ymmärrän, se oli vanha, jo
7-vuotias. Mutta kani oli vasta 3-vuotias ja
terve, aamulla se löytyi kuolleena häkistään ja
järkytys oli suuri.
En voi ajatella niitä päivisin, tiedän etten
kestäisi sitä. Ainoastaan illan pimetessä
uskallan mennä ulos niiden haudoille, kuusen
juurella on vierekkäin kahden ystävyksen pienet
hautakummut. Jäljellä on vain kesän muistot,
muutama valokuva ja suunnaton suru. En uskalla
ajatella enkä muistella lemmikkejäni, en kestä
että muut ihmiset näkevät suruni, eivät ne voi
ymmärtää... Iltaisin käperryn koirien luo sänkyyn
ja hiljaa itkien muistelen aikaa jolloin kani
hyppeli luonani ja marsuni vaativasti kolisteli
häkkiään haluten iltakurkun...
Minulla on ikävä teitä =(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Kanisi oli siis ihan terve? Kumma - ei ole normaalia kuolla noin nuorena. Voisit lähettää kanisi EELA:an. Siellä voidaan avata kanisi ja selvittää kuolinsyy vai oletko jo haudannut kanisi? Jos olet kiinnostunut, voin antaa EELA:n yhteystiedot.
Siis eläinhän pitäis pistää matkaan jo samana
päivänä, jos se ehtii olla huoneenlämmössä
päivänkin niin ruumiinavaus alkaa jo olemaan
turha.
Ja tässä tapauksessa kani hautakummuista
päätellen on ollut jo pidemmän aikaa mullan alla.
...olisit tiennyt, että kani on haudattu ja ollut
kuolleenakin jo sen verran aikaa, että
mädäntyminen on niin vauhdissaan, ettei EELA:ssa
osattaisi paljon sanoa.
Koska en voi lähettää adressia jätän tämän
ossanottoni tähän. Toivottavasti kaikki
ymmärtävät järkytyksesi...
Sanoisin kovin mielläni, että tuska hiipuu
vähitellen pois ja, että rakkaitaan pystyy pian
muistelemaan ilman tolkutonta tuskaa, mutta ei se
ainakaan omalla kohdallani niin ole toiminut
vaikka ensimmäisen lähdöstä on jo lähemmäs 4
vuotta.
Kaikkein pahimmalta tuntuu, että pitkään
kuolemien jälkeen (ja välillä vieläkin) olen
kuulevinani pienten käpälien tassutusta lattialla
ja mieli tekee kurkistaa olisiko se joku
sittenkin tassuttamassa sängyn alla, vaikka
tiedän jo etukäteen, ettei siellä ketään ole.
Tapahtunutta ei osaa millään uskoa todeksi vaan
joka ikinen aamu toivoo nähneensä vain maailman
pahinta unta.
Vilkaisu hyllylle, jossa säilytän kauniiden,
kauniiden karvasten lasteni uurnia aiheuttaa myös
tolkuttomia itkukohtauksia samoin ajatukset
poismenneistä kanivauvoistani. Viimeksi
maanantaina aloin niiskuttaa kesken luentoa, kun
yhden laulun sanat toivat mieleeni alkukeväällä
pois nukkuneen samettikanini. Kaiken muun lisäksi
syytän itseäni pienten kuolemista, vaikka mitään
järkevää perustetta syyllisyydelle ei löydy.
Jotain vain olisi pitänyt tehdä paremmin, vaikka
en itsekään tiedä mitä.
Tuttavillani ei juurikaan ole lemmikkejä (ja
vaikka kaikki yrittävätkin kohteliaasti ymmärtää)
niin kyllä ihmisten ajatuksia pystyy lukemaan sen
verran, ettei kukaan todellakaan ymmärrä miten
voin surra niin paljon, nehän olivat vain
kaneja... Toisaalta miten kukaan ulkopuolinen
voisikaan ymmärtää, mitä pupuni minulle
merkitsevät? Eihän sitä pysty itsekään sanoiksi
pukemaan.
Netissä on tullut surffailtua aika paljon ja on
ollut tavallaan helpottavaa löytää ihmisten
kuolleiden pupujussiensa muistolle pyhittämiä
sivuja. Tietää ettei ole aivan yksin ja älytön
omassa tuskassaan vaan että on olemassa muitakin,
jotka välittävät pienistä karvapalloista. Itse
suunnittelen jonkinlaisten muistokirjoitusten
laatimista nettiin osana yleisempiä
lemmikkisivuja. Vielä en ole pystynyt
kirjoittamaan mitään, mutta luulisin, että
asioiden kirjoittaminen ylös auttaisi edes
hiukan. Ainakin oma tuskani voisi jotenkin
helpottua jos sitä saisi purettua paperille.
Ehkä tuska joskus helpottaa, koita jaksaa
MarsuLaren (toivottavasti tekstistä saa jotain
selkoa, kyyneleet hiukan sumensivat näköä)
ikävä kyllä tiedän miten kauheaa se on kun eläin
kuolee...
Pieni runo:
Ihmiset sanovat
älä niiden perään itke,
pelkkiä eläimiä
Jos joku noista ihmisistä antaisi
minulle samalla lailla lämpöä
rakastaisi, olisi läsnä
Ei minun ehkä tarvisikaan...
se on totta. kaikki ei ymmärrä,mille tuntuu
menettää rakas lemmikki.joillekin eläimet on vaan
rasituksia tai kuitenkin kaikesta huolimatta VAAN
eläimiä.mulle ne ei oo.
multa kuoli syksyllä kissa.se jäi auton alle.se
oli meillä pienestä pitäen.mä rakastin sitä
suunnattomasti.koskaan se ei ollu kellekään
ilkee.se huolehti viimesinä päivinään niin hyvin
meidän nuorimmaisesta killinpojasta et
huhhuh.sopii jokaisen yrittää yhtä hyvää
suoritusta..!!
Hei!
Et ole surusi kanssa yksin!
Vaikka rakas kanini ei ollut minulla kauan, ehdin
jo oppia kiintymään siihen ja todella rakastamaan
sitä! Pelastin kanini kuolemanpiikiltä puolisen
vuotta sitten ja rakastin ja hoivasin sitä kuin
omaa lastani. Sitten yhtäkkiä yhtenä yönä,
koirani tulee herättämään minut ja kiskoo
yöpaidan helmasta kanihäkin luokse. Kanini makasi
kyljellään ja hyppi..kamala näky. Soitin heti
eläinlääkärin päivystykseen ja puhelimen
välityksellä olimme jatkuvassa linjayhteydessä 4
tuntia! Turhaan. Kani-raukka kuoli kaikkien
ponnisteluista huolimatta..=( Kyyneleet valuu
poskia pitkin tätä kirjottaessani. Kanini ei
ollut kuin vajaa vuoden ikäinen!!! Se sairasti
kuulemma epilepsiaa..todella harvinaista, mutta
surullista. Nyt kani-kulta on haudattuna
pihakoivun alle ja hautapumpua koristaa oikea
hautakivi. Siinä lukee: Kalle, tulen aina
rakastamaan sinua. Kohtaamme joskus taivaassa.
Kivi on kaunis ja kirjaimet kultaisen väriset.
Rakastakaamme eläimiämme kuin omia lapsiamme!
Laita sähköpostiosoitteesi, niin kirjoitellaan!
Voi... otan osaa.. mä en kestäis sitä jos mun ihana hamsu Viljami kuolis... se on nyt vuoden... Kerran se meinas kuolla ja mä itkin kaks päivää pelkästä säikähdyksestä... ku se häkki tippu sekunniks sen päälle... Mut ei kovin pahasti.. Mä vaan rukoilin et se ei vaan kuolis...