Heippa!
Olemme parikymppinen pariskunta ja haluaisimme kovasti hankkia koiran itsellemme. Olemme päättäneet kuitenkin antaa ajatuksen hautua mielessä pitkään, ettei tule tehtyä hätiköityjä ja vääriä ratkaisuja.
Kerron ensin hieman taustatietoja. Tuttavallamme on aivan valloittava ja ihana parivuotias sekarotuinen koira, mutta koulutus ei vain pure tähän koiraan. Lenkit ovat kärsimystä niin ulkoiluttajalle kuin koirallekin; yksi häiritsevä tekijä,(esim pöyräilijä, jota koira säikähtää) niin koko lenkki on pilalla ja koira alkaa vetämään niin pakokauhun vallassa, että sillä jää loppujen lopuksi tarpeetkin tekemättä. Kaiken lisäksi koira kärsii vieläkin hirveistä eroahdistuksista ja tuhoaa viikottain huonekaluja yms tavaroita.
Kun olen seurannut tuota tapausta läheltä niin se hieman etäännyttää minua koirahaaveesta. Yleensä vika on kouluttajassa, mutta mitä jos minulle vain sattuisi luonnehäiriöinen koira, kuten tuttavallenikin? Toisin sanoen pelkään, ettemme selviytyisikään koiran kasvatuksesta.
En välttämättä ottaisi pentukoiraa. Voisin ihan hyvin ottaa koiran, josta luovutaan esim. allergian takia. Eli vanhempikin koira kävisi ihan hyvin. Näin siksi, koska meillä kumpikaan ei voisi päivittäin olla pennun kanssa päivällä työn takia.
Tällä hetkellä asumme kaksiossa, mutta muutamme parin kuukauden päästä 4h k, joten siellä olisi koiralle tilaa.
Yksi lempparikoiristani on kultainen noutaja. Kertokaa millaisia heppuja ne on:)
Ja muutenkin ajatuksia asian tiimoilta saa erittäin mieluusti kirjoittaa:)
ps. Minulla on akvaario. Koirat tuskin yleensä innostuvat tuhoamaan sellaisia?
Olemme parikymppinen pariskunta ja haluaisimme kovasti hankkia koiran itsellemme. Olemme päättäneet kuitenkin antaa ajatuksen hautua mielessä pitkään, ettei tule tehtyä hätiköityjä ja vääriä ratkaisuja.
Kerron ensin hieman taustatietoja. Tuttavallamme on aivan valloittava ja ihana parivuotias sekarotuinen koira, mutta koulutus ei vain pure tähän koiraan. Lenkit ovat kärsimystä niin ulkoiluttajalle kuin koirallekin; yksi häiritsevä tekijä,(esim pöyräilijä, jota koira säikähtää) niin koko lenkki on pilalla ja koira alkaa vetämään niin pakokauhun vallassa, että sillä jää loppujen lopuksi tarpeetkin tekemättä. Kaiken lisäksi koira kärsii vieläkin hirveistä eroahdistuksista ja tuhoaa viikottain huonekaluja yms tavaroita.
Kun olen seurannut tuota tapausta läheltä niin se hieman etäännyttää minua koirahaaveesta. Yleensä vika on kouluttajassa, mutta mitä jos minulle vain sattuisi luonnehäiriöinen koira, kuten tuttavallenikin? Toisin sanoen pelkään, ettemme selviytyisikään koiran kasvatuksesta.
En välttämättä ottaisi pentukoiraa. Voisin ihan hyvin ottaa koiran, josta luovutaan esim. allergian takia. Eli vanhempikin koira kävisi ihan hyvin. Näin siksi, koska meillä kumpikaan ei voisi päivittäin olla pennun kanssa päivällä työn takia.
Tällä hetkellä asumme kaksiossa, mutta muutamme parin kuukauden päästä 4h k, joten siellä olisi koiralle tilaa.
Yksi lempparikoiristani on kultainen noutaja. Kertokaa millaisia heppuja ne on:)
Ja muutenkin ajatuksia asian tiimoilta saa erittäin mieluusti kirjoittaa:)
ps. Minulla on akvaario. Koirat tuskin yleensä innostuvat tuhoamaan sellaisia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni oli koirakuume monta kuukautta. Luin koirakirjoja ja nettisivuja ja luulin tietäväni, mihin koiran hankkiessani ryhdyn. En kuitenkaan olisi uskonut, että pentukoiran hoitaminen on näin työlästä. Pentu puree tavaroita, pissailee jatkuvasti, hyppii lapsia vasten, vetää hihnassa, kaivaa pihalle kuoppia, karkailee, haisee pahalle, sotkee tassuillaan jne. Pentu on hurmaava, mutta työtä sen kouluttaminen ja pitäminen vaatii. Oletko valmis rajoittamaan harrastuksiasi, matkailua ym. koiran takia ? Koiraperhe ei nimittäin ihan niin vain lähde reissuun edes päiväksi vaan aina on mietittävä, miten koiran hoito järjestetään. Tämä on minusta ollut rasittavaa, vaikka tiesin siitä jo etukäteen.
hyvä harkita,mutta älä anna tuon haaveen valua hukkaan sen tähden,että jollain on ongelmia koiransa kanssa.Ainahan koirien kanssa on tekemistä,lapsien kanssa ,ihmissuhteiden...ei mikään tule valmiina lautasella.Itselläni 3v koira ja olen ajatellut kaveria ja tuo haave jää syystä,koska täällä kyläilee 4kk saku tyttönen ja toistaiseksi hänessä riittää puuhaa ja se on kyllä totta,että virikkeitä on keksittävä ja huomioida koiraa muutenkin...no kuka nyt hyllyn reunalle koiraa ostaisikaan:))
Se aina hämmästyttää,että kuinka lyhyt tuo pentuaika loppujen lopuksi onkaan ja kun vain jaksaa olla oikeudenmukainen kouluttaessaan koiraa ja hankkii tietoutta koirien käyttäytymisestä ja neuvoja ,niin parempaa kaveria ei löydykkään kuin koira ( siis nyt puhun koiraihmisenä )ja myöhemmin kiittää itseään,että on jaksanut olla kärsivällinen koiransa kasvatuksessa ja saa todella ihanan elämän lemmikkinsä kanssa.
arkuus voi olla periytyvää, kuten agressiivisuuskin, joten koiran vanhempien, esivanhempien, sisarusten ja muiden sukulaisten tunteminen on eduksi.
Jos kasvattaja ei pentuaikana huolehdi riittävästi pentujen totuttamisesta ihmisiin, ympäristöön, perheoloihin, yksinoloon yms. voi seurauksena olla eroahdistunut tai muuten vaikeasti käyttäytyvä koira.
Aina ei ole syy siinä uudessa omistajassa, eikä aina voi itsekkään paljoa vaikutta, jos jo alunperin pentu on saanut huonomman alun.
Todellakaan ei kannata hätiköidä, vaan rauhassa miettiä asiaa, ja myös sitä mitä teillä on tarjota koiralle eli ulkoilu, aktivointi ja harrastusmahdollisuudet.
Osa koirista vaatii enemmän kuin toiset.
Kultaisissa noutajissa, kuten muissakin suosituissa roduissa, on käytetty jalostukseen sopimattoman luonteen omaavia yksilöitä.
Itselläni on kaksi koiraa. Ensimmäiseni tuli minulle jo lähes vuoden ikäisenä. Tämä uros oli asunut koko ikänsä kodissa, jossa sillä oli seuranaan muita koiria. Tämän takia yksinolo on edelleen tälle koiralle vaikea asia, mitään ei (enää) tuhoa, mutta haukkuu. :/ Tämän olisi mahdollisesti voinut ehkäistä, jos koira olisi pennusta asti joutunut olemaan aivan yksin kotona,ilman koirakavereita. Muuten tämä koira on ollut suht helppo, tietysti nuorella aloittelijalla on aina jotain ongelmia, mutta niistä on selvitty.
Nyt on toinen koira talossa, pentu vielä. En ole kokenut tätä pentu aikaa millään tavalla työlääksi. Tietysti pihalla täytyy ravata monta kertaa päivässä, mutta muutoin lähinnä nautin siitä, mitä pentu on tuonut mukanaan: yhteisiä leikkejä, tottumista uusiin asioihin (kynsienleikkuu, harjaus,...) ja koulutus.
Siispä. Toiset sanovat, että pentuaika on todella rankka, toiset taas kyllästyvät koiraan heti, kun se ei enää ole pentu. Itse voin sanoa, että odotan innolla sitä, että pentuni kasvaa aikuiseksi; haluan päästä harrastamaan sen kanssa! En kuitenkaan ota turhaa stressiä pienestä pennusta. Se kasvaa ajallaan ja siihen asti sen kanssa touhutaan pentutouhuja. Asenteesta se riippuu, onko se kivaa vai ei!
Kukaan ei varmastikaan voi sanoa teille, kannattaako vai eikö kannata ottaa pentua/koiraa. Miettikää itse, nauttisitteko ja ylipäätään voisitteko uhrautua lähtemään kaatosateella ulos, kouluttamaan hihnassa vetävää/rähisevää koiraa, olemaan koiralle tiukka, mutta samalla rakastava emäntä/isäntä. Kaikenlaista voi koiranomistajan elämään ilmaantua, niin hyvää kuin huonoakin. Itse en luopuisi koiristani missään tilanteessa, enkä myöskään koirista yleensä. Mutta tämä on oma mielipiteeni, omasta elämästäni. Teidän täytyy miettiä, mikä sopii teille parhaiten, elämä koiran kanssa vai ilman.
Teidän on ihan itse mietittävä onko koiran pito teidän juttu :)Sitä kun ei voi kukaan muu tietää.
Oletko valmis esim. näihin.
Koiralla vatsa sekaisin, ripulit matolla kun tulet töistä kotiin.
Olet tosi väsynyt etkä jaksaisi lähteä ulos, mentävä on :)
Mahdollisimman ikävin ja surkein ilma jonka tiedät, lähde silloin ulkoilemaan, kokeile niin tiedät mistä jäät paitsi jos sinulla ei ole koiraa :)
Olette kumpikin yhtäaikaa kipeitä, kuka vie koiran ulos?
Kaikista koirista lähtee karvaa, karvanlähtö aikana sitä on joka paikassa ( vaikka tekisit mitä sitä on)
Kuraa tulee sisälle vaikka puhdistaisit tassut.
Hössöttääkö koira jatkuvasti vai osaako rauhoittua paikalleen (aikuisen koiran tapojen muuttamiseen voi mennä yllättävän paljon aikaa, kärsivällisyyttä)
Olisiko koira perheessänne koirana vai olisiko kenties lapsen asemassa ( koira on onnellinen silloin kun sitä pidetään ja kohdellaan koirana)
Neuvoja, ohjeita, koulutus"kikkoja" satelee varmasti enemmän kuin uskotkaan, osaatko poimia ne jotka sopivat teille ( koira menee sekaisin jos tyyliä vaihdetaan usein)
Tässä muutamia asioita, mitä kannattaa pohtia.
Koiran pitäminen ei kuitenkaan ole mitään vaikeaa tai mahdotonta, koiran kouluttaminenkaan ei ole salatiedettä tai vaikeaa, eihän sen ole tarkoitus oppia kiipeämään peppu edellä puuhun, vaan olemaan yhteiskunta kelpoinen ( tai harraste kaveri)
Oli koira aikuinen tai pentu sen opettaminen omille tavoille vie aikaa siihen on varauduttava.
Itselläni on kaksi koiraa molemmat palveluskoiria, 8 vuotias lapsi ja akvaario ( ei kiinnosta koiria tippaakaan, se pitää koiralle opettaa ettei koske) ja olen yksinhuoltaja.
Nämä kuuluvat minun elämään enkä näistä luopuisi :))
Itselläni on ollut melkein aina koira ja tällähetkellä on 2 kultaistanoutajaa.
kyllä niistä iloa on saanut ja saakin mutta voin sanoa että en iki kuuna päivänä ole saanut tällästä masennusta minkä koirista olen nyt saanut sotkevat joka ikisen paikan kuralla tai muuten vaan kaivavat kuoppia ja tulevat hiekkasina sisälle ja karvaa lähtee ne kuolaa lattiat. Olen siis tulla hulluksi.
Lapsia meillä on vielä kaksin kappalein 6 ja 9 vuotiaat joten koiria ei nyt ihan kaikesta voi syyttää.
Tykkään siitä että koti on aina siisti ja puhdas nyt se on kaukana siitä matotkin kaikki odottaa taas pesua nejännen kerran tänä kesänä... siis meillä nuorempi koirista täyttää nyt 3 vuotta ja vanhempi 5 vuotta olen siis kestänyt aina nämä kaikki ongelma puolet että ei ole mikään uusi juttu.
Huvittuneena joskus kuunnellut kun tuttavat on sanonut että imuroivat kerran viikossa..minä imuroin 2-4kertaa päivässä pesen lattiat pari kertaa päivässä harjaan koirat joka päivä lista on ihan loputon, ja laiskahan töitään luettelee.
Nyt olen ottanut kodinhoitajan että perjantaisin on koirat viety lenkille ja koti siivottuna edes yhtenä päivänä töistä kotiin tultaessa.