Eläkeläisinä emme enää ole yhtä kiinnostavia potenttiaalisina asiakkaina että vaivautuisivat palvelemaan.
Olen vaihtamassa autoa ja yritin myyjältä kysyä tarkennuksia. Ota tuolta esite ja lue siitä oli vastaus ja sitten hän jatkoi lappujen laittamista autojen ikkunoihin.
Olen pari viimeisintä autoa ostanut ko. liikkeestä, maksanut käteisellä enkä käyttänyt heidän "edullisia lainojaan". Ilmeisesti heille on yks' hailee mistä ostan pari seuraavaa autoani ennenkuin korttia ei enää uusita.
Vaikka joutuisin kävelemään lopun ikää niin siihen kauppaan en enää astu, sen verran loukkasi heidän ylimielinen käytöksensä.
Olen vaihtamassa autoa ja yritin myyjältä kysyä tarkennuksia. Ota tuolta esite ja lue siitä oli vastaus ja sitten hän jatkoi lappujen laittamista autojen ikkunoihin.
Olen pari viimeisintä autoa ostanut ko. liikkeestä, maksanut käteisellä enkä käyttänyt heidän "edullisia lainojaan". Ilmeisesti heille on yks' hailee mistä ostan pari seuraavaa autoani ennenkuin korttia ei enää uusita.
Vaikka joutuisin kävelemään lopun ikää niin siihen kauppaan en enää astu, sen verran loukkasi heidän ylimielinen käytöksensä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ilmoita liikkeen johdolle.
Asia pitää julkaista.
Minulla on kohtelias automyyjä.
Antaa aina auton käyttöön huollon
ajaksi. Kerran ruttasin sitä ja
omavastuu oli 650,-. Myyjä sanoi,
että ei tarvitse maksaa, asia
hoidetaan liikkeen sisäisesti.
Vaatekerta?
Naisena totuin jo tuohon, 50 lähtien.
Töissä jouduin "tälläämään", niin ei kovin paljon kiinnostanut vapaalla. Varsinkin kun en ollut itseäni myymässä, vaan ostamassa uutta autoa.
Jos oli verrarit, tukka ponkkarilla, ja lenkkarit jalassa, oli turha toivo saada palvelua. Pari valitusta teinkin, silti en ikinä myöskään ko liikkeisiin mennyt.
silloin kun työmatkoilla poikkesin autokaupoille, kyllä palveltiin.
no, minä en enää autoa tarvitse, ajan tämän loppuun, jos joku ei osta pois ;)
Nyt hoksasin, mikä meni vikaan siellä Gigantissa.
Kun olin revinnyt vanhan pesukoneen kappaleiksi ja pakettiauton tyhjentänyt, pesin vain kädet, mutten housuja vaihtanut, enkä tukkaa kammannut. Olin myyjien mielestä maantieojasta noussut äijä, joka vain kulutti aikansa heidän kaupassaan.
minulle kävi samoin. Pesukone hajosi, purin sen ja löysin vian, mutta päätin kuitenkin ostaa uuden. Samalla voisin ostaa myös uuden kuivauskaapin. Tyhjensin pakettiauton ja lähdin suurehkoon kodinkoneliikkeeseen. Puolitoista tuntia seurasin myyjien touhut, palvelivat nuoria pariskuntia, vaikkeivät mitään ostaneetkaan ja juttelivat keskenään. Lopulta eräs myyjä tuli kysymään, että mitä täällä katselen. Sanoin vain, että myyjää odotellessani katselen kaikenlaista, muttu tuon pesukoneen ja tuon kuivauskaapin haluaisin ostaa, jos se teille sopii.
Pari kuukautta sitten iski autokuume ja lähdin autokauppaan. Tiesin minkälaisen auton haluan ja olin netistä valinnut liikkeet sen mukaan. Minua yli puolet nuorempi poikani oli mukana, kuskina siltä varalta että auton ostan. Heti sisälle tultuamme, nuorehko myyjä meni poikani luo (minua näkemättä) kysymään, että voinko palvella.
Poikani osoitti minua, sanoen ettei minua mutta häntä. Myyjä näytti pettyneeltä, mutta kysyi kuitenkin, että mitä haluan katsella. Sanoin, että tietojeni mukaan teillä on myytävävä uudehko XC-70 Volvo, sitä haluaisin vähän vilkaista, ja jos se minua miellyttää, ostan sen käteisellä ilman vaihtoautoa. Kauppa syntyi viidessä minuutissa.
Jos ei poikani olisi ollut mukana, myyjät olisivat ihmetelleet, että mitä tuo äija täälla luulee tekevänsä.
Olisin ostanut Mersun Vehosta. Joukko automyyjiä juttelivat hauskoja ringissä. Remahtivat välillä nauruun. Yritin herättää huomiota, mutta en onnistunut. Aulassa on kyllä esitteitä, menkää katsomaan niitä.
Kävin silloin kolmasti Vehossa; ensimmäisen, viimeisen ja ainoan kerran.
Ostin sitten Bemarin.
jotka eivät välitä hoitaa tehtäviään, näyttävät nykyisin olevan melkein enemmistönä monissa työpaikoissa. Ihmiset miettivät omaa mukavuutta ja omia oikeuksiaan. Eihän juttelua työkavereitten kanssa voi niin vaan keskeyttää, vaan juttu pitää käsitellä loppuun ja vasta sen jälkeen voi lähteä palvelemaan mukavaa yhdessäoloa häiritsevää asiakasta tai vastata soivaan puhelimeen. Sellaista näkee kaikkialla. Olen poistunut yksin tai kaksin muutamista kaupoista ja ravintoloista sekä lähtiessäni toivottanut hyvää päivänjatkoa ja pyytänyt anteeksi, että kävin häiritsemässä.
Onneksi on myös toisenlaisia paikkoja ja yleensä käytän sellaisia, joissa tiedän saavani hyvää palvelua. Erityisen hyvää palvelua saatuani olen joskus lähettänyt kiitoskirjeen ko. henkilön esimiehelle. Valittamisen sijaan "äänestän lompakollani". Jos kaikki tekisivät niin, ehkä yrityksissä ymmärrettäisiin hyvän asiakaspalvelun merkitys ja alettaisiin tehdä jotain sen kehittämiseksi.
Isoilla firmoilla on varaa pitää laumoittain seisoskelevaa väkeä. Täälläkin ja muuallakin on niin hidasta, että ihmettelee, mitä ne serverit on tekemässä, kun kestää ja kestää ...
Ehkä näilläkin on henkilökunta sättäämässä, kuka ties.
Välillä tosiaan täytyy ihmetellä, miten työnantajalla on varaa pitää palveluksessaan henkilöitä, jotka eivät halua myydä.
Se on niin harvinaista nykyisin, että olen 3 kertaa viimeisen 5v aikana vain voinnut laittaa palautelaatikkoon kiitoksen.
Yksi on "uussuomalainen", ja todellakin tunnen olevani asiakas, ja tervetullut ostoksille.
Toisen kerran nuori miesmyyjä urheiluliikkeessä todellakin ETSI, kymmenistä ulkoilujalkineista, juuri minulle sopivat.
Takkiostoksilla oli myös ilo saada palvelua.
Yritin oikein miettiä, onko muita kertoja, ei, ikävä kyllä.
Ilman vaimon mukanaoloa minun ei kannata lähteä ostamaan edes mikrouunia.
Kärjistynein tilanne on todella ollut autokaupoissa.
Joskus yritin mennä ajaen hieromaan uuden hankintaa.
Siitä ei tullut mitään.
Vaimon kanssa polkupyörillä autopuotiin niin onnistuu.
Ostan tehdasuuden ja ajan sillä 14 - 16 vuotta.
En ilmeisesti ole mikään toiveasiakas?
Vanhan myyn yksityiselle siihen hintaan kun joku suostuu maksamaan.
tuossa hahmossa! Olen kohtalaisen kokoinen ja näköinen. Minua on palveltu autokaupoissa hyvin, vaikka menen yksin ja aivan arkivaatteissa. Mutta en jää kyllä seisoskelemaankaan, vaan etsin myyjän, jos eivät itse hoksi hakeutua esittelemään. En ymmärrä autoista paljonkaan ja olen tyypillinen naisasiakas: värikäs ja nätti auto. Toistaiseksi eivät ole huijanneet käytetyissäkään autoissa.
silmäkulmassa ja positiivinen asenne saavat usein ihmeitä aikaan. Viehättävä nainen rinnalla antaa miehelle monenlaista lisäetua. Onnittelen hyvästä vaimon valinnasta, kun edelleen pääset niistä nauttimaan.;))
Hyvää jatkoa ja monia onnellisia vuosia teille molemmille.
Olosuhteiden pakosta aloitin ajelemisen sveduissa 60-luvun alkupuolella vanhoilla romuilla jotka oli pakko itse pitää kunnossa.
Tuo käytännön tekniikka yhdistettynä tekniseen koulutukseen ja alkuun kerran meno autopuotiin 15-vuotta vanhalla värkillä ostamaan uutta lienee ollut liikaa myyjälle.
Eräs ulkonäöltä tuttu sanoikin heidän ottavan moisen käytöksen keljuiluna.
Mutta kun sama toistuu myös kodinkoneiden hankinnassa.
Jos kauppias ei kestä sitä että kaivan ruuvarin taskusta ja kurkkaan pesukoneen sisään niin olkoon.
Ensimmäiset kolme nopeasti vaihtunutta ajokkia olivat ikänsä vuoksi pakko tutkia.
Muuta ylläriä ei tullut kuin paikallisen vallesmannin tulkinta väärän värisillä kilvillä ajeluun.
Vanha kupla meni tullihuutokauppaan.
Kiitoksia onnittelusta!
Vaimo kylläkin teki sen valinnan.
Ilmeisesti vaimo toimii neutraloivana tekijänä koska kaiken ostaminen (paitsi ruuan) on minulle silkkaa kärsimystä.
Ajoneuvon kohdalla tämä elämäni sulostuttaja joutuu pehmittämään minua pari, kolme vuotta ennen päätöstä.
Meitsillä kun ei enää ole muijaa, on pakko pärjätä ilman. Lapsistani on kuitenkin verraton apu, puolin ja toisin, ja jos heitä ei olisi, en ehkä jaksaisi enää touhua.
Tehdasuusi auto on uusi siihen siihen asti, kun se viedään tielle. Vuoden päästä se on jo vanha. Näitä tehdasuusia olen minäkin 40 vuoden yrittäjäurani aikana ostanut parikymmentä, joista 2 on vielä jäljellä. HJ-61 (1988) on nyt lapseni perheen kakkosautona ja hevoskärryn vetäjänä, ja pakettiautosta (uudehko Hi-Ace) en luovu. Uutena ostetun kuorma-auton myin tarpeettomana puolitoista vuotta sitten, mutta moottoripyörää en.
Keväällä puhuimme poikani kanssa autoista, nukuttiin yön yli ja puhuttiin taas. Merkki, malli, "tehdas"uusi vaiko vähän käytetty? Päädyimme molemmat samaan merkkiin ja vähän käytettyyn. Etsimme niitä pari kuukautta, kun kriteerit olivat melko kovat. Korkeintaan 3 vuotta vanhoja, alle 50 t. mittarissa, nahkapenkit ja automaattilaatikko. Riittävän tehokas kone pellin alla, ettei jää toisten jalkoihin, ja autonhan pitää tietää, mitä kuski tarkoittaa kun kaasupoljinta painaa. Tietysti samalla rahalla olisi saanut monenlaisia uusiakin, mutta emme mopoja etsineet.
Ei ollut tarkoitus sinulle pottuilla, vaan toivotan mukavia maileja sinulle ja uudelle autollesi. Nostetaan handut kun minä tulen käytetyllä vastaan.
Köyhyydessä ja kurjuudessa, varsinkin nuoruuteni eläneenä, olen joutunut asettamaan tarkoituksemukaisuusseikat päällimmäisiksi.
= äärimmäisen niukat resursit!
Melko voimakkaasti noiden keskinäinen tasapainoilu ohjaa vieläkin toimintaani.
Nuorena kloppina sveduissa uudehko Amazonkin olisi ollut hieno peli.
Myöhemmin kun sen Porschen olisi pystynyt ostamaan niin se enää ollutkaan niin tärkää.
Pari vuotta töissäkäymisen lopetuksen jälkeen, 10-vuotta sitten, hankin tämän nykyisen keskiluokkaisen eurooppalaisen.
En löytänyt kirjoitusestasi jälkeäkään pottuilusta.
Tiellä kohtaaminen ei ole kovin todennäköistä.
Viimeisen vuoden aikana on kotimaan kilometrejä kertynyt noin 2500.
Nekin suurimmalta osin Seutulan matkoista.
Tällä hetkellä auton ja tilavan tallin pitäminen kaupungin keskustassa on puhtaasti tunneasia.
Järkeä siinä ei ole.
eläkeläisiä. Ajelevat vain bemareilla, mersuilla ja volvoilla. Eipä ole kumma, että eläkkeet polkevat paikallaan, eikä indeksiin ja verotukseen korjauksia tule.
Mitä ne rikkaat suuremmilla eläkkeillä tekee, hyvin tuntuvat pärjäävän ilmankin.
...luettuani nuo muiden puheenvuorot en aikonut kertoa omia kokemuksiani. Mainittakoon kuitenkin, että olisin kerran ostanut uuden pienen ranskalaisauton kokeeksi näiden riisikuppien jälkeen, mutta ainoa, joka huomasi minut leijonankuvilla koristeltujen autojen seassa oli siivooja. Hän oli oikein mukava, joten vietin pikku juttelutuokion kanssaan ja jatkoin japsiautokauppaan...
Ei jonkun peltitoosan merkki ole mikään vaurauden osoitus!
Ei vaikka oli uudempikin ja tyyriimpää mallia!
Palkansaaja ja tavallinen eläkeläinen on jatkuvien valintojen edessä.
Panostus yhteen on toisesta pois.
Samoin suunnittelun aikajänne ja siihen liittyvä tavoitteellisuus.
Kyllä jokainen terve, keski-ikää lähestyvä ihminen pystyy uudella mersulla ajamaan jos pitää sitä tärkeänä.
Lähdimme neljän, teknistä toimistotyötä tekevien heppujen porukalla ostamaan yhdelle jäsenelle Corollaa.
Kaveri oli katsonut vuosimallin ym. asiat valmiiksi.
Samoin rahat.
Ei saanut edes koeistua, ajosta puhumattakaan.
Myyjä vain totesi katsojia olevan ostajia enemmän.
Sama toistui Datsun ja Opelkaupoissa.
Huoltsikan yhteydessä oleva Renault myyjä otti asian tosissaan.
Vielä nytkin kaverin leski ajaa ko. merkillä.
Huom. Meitä oli neljä siististi pukeutunutta, 30 - 40 ikäistä, asiallisesti käyttäytyvää miestä liikkeellä.
Olen pitänyt selvyytenä ettei autoon tai vastaavaan käytetä lainarahaa!
Tiedän ajattelutapani edustavan vähemmistöä.
ei taida olla enää nykyaikaa, litkoista puhumattakaan!
Olet varmasti oikeasa!
64:n äijän kirjoitelmsta ja porukan ikärakenteesta olisi ollut pääteltävissä ajankohdaksi 70-luku.
Ko. vuosikymmenen alkuun sijoitus vaatii tietoa.
Tapahtuma oli eräs syy lähteä työaikana pyörimään kaupungille.
Mitä litkoihin tulee niin vähemmästäkin "syyllinen" osti viinerit työpaikalle.
Minua häiritsee liika palvelun tyrkyttäminen. Osaan kyllä kysyä, kun sen aika tulee. Nythän saa netistä tietoa jo etukäteen asioista. Näin kauppoja voi mennä tekemään paljon valistuneempana, oli sitä sitten ostamassa mitä tahansa.
Vaikka en minä tiedä, mitä hapsuttava ulkomuoto asioihin vaikuttaa, kun en ole sellaista kokenut. Menen ruokakauppaankin kammattuna ja siisteissä vaatteissa.
Saa aivan rauhassa katsella, esittelijöitä kiinnostaa kauniit ja nuoret.
Kuitenkin on kysymys isoista summista, mutta tuntuu ettei olekaan potentiaalinen ostajaehdokas.
No, taantuma ehkä opettaa, luulisin ;))
Olen itse kerran nuoruudessani oppinut kerrasta, onneksi.
Oli vanhempi nukkavieru rouva ostoksilla, kyseli kaikenlaista, ja uudelleen ja taas. Lounastauko jo ehti alkaa, ja olisi tehnyt mieli päästä tauolle. Oli hyvä etten jo ehtinyt huomauttaa, koska mielikuvissani ko rouva ei kuitenkaan ostaisi näitä hinnakkaita tuotteita.
No, rouvapa yllätti, ostikin useamman, lahjoiksi miniöilleen ja tyttärilleen.
hyvä etten henkeä haukkonut.
Opin ettei KOSKAAN saa katsoa liikkeeseen tulevaa henkilöä asun, tai muun ulkoisen seikan mukaan.
Paketoin tavarat, rva maksoi (paperipussissa olleilla rahoilla) ja pyysi tilaamaan taxin. Saatoin hänet autoon, ja toivotimme hyvät joulut.
Sain itselleni kiitosta, ja tuplaruokatauon ;)
tavallisen näköinen naturelli naisihminen. Pukeudun siististi, mutta en erikoisen rikkaan näköisesti. Kaksi viimeisintä autoani olen ostanut yksin ja testasin tosi monia liikkeitä. Mieleeni jäi Itäkeskuksen merkkiliike. Siellä nuori myyjä riensi heti palvelemaan, ajoin koeajon ja olin tyytyväinen autoon. Sillä kerralla sain paremman tarjouksen silloisen kotipaikkakuntani liikkeestä, josta olimme ostaneet 4 edellistä autoani. Vaihdoin auton vuoden päästä ja ylimielinen kohtelu sai minut vaihtamaan liikettä. Ostin autoni Tikkurilasta. Nykyisin huollatan autoani tällä paikkakunnalla. Huolto pelaa hyvin, mutta autoa eivät halua minulle myydä, vaikka odotellessani käyskentelen myytävien seassa. Ihmettelen vaan, miten liikkeillä on varaa huonoon palveluun?
Ei ole vielä pitkä aika siitä, kun rahan ansaitsemista pidettiin jotenkin nolona. Meillä täällä Suomessa siis. Reaganit olivat käymässä Suomessa ja suomalaisia tuotteita haluttiin esitellä heille pystytetyssä näyttelyssä. Lähetystö pyysi erikseen, että sieltä saisi ostaa jotain. Meillä ei ole ollut lupa ostaa ja myydä vapaasti, eikä ole vieläkään täysin.
Valtion yritykset neuvostoliitossa olivat meille mallina pitkän aikaa. Ei niissä tarvinnut työtä tehdä eikä laskea inventaariota tai tulosta. Helmitaululla toimittiin, eikä mitään tarvinnut tehdä, kun ei oikein ollut paljon myytävääkään.
Tämä on minun näkemykseni huonon palvelun historiasta.
Ja jossain vaiheessa viime vuosina firmoilta konsultoitiin ulos asiakaslähtöisyys. Siitä tuli liian kallista ja laaduntarkkailu ulkoistettiin. Nyt emme tiedä, mihin saa valittaa, jos tuotteissa on vika. Tämä oli jonkun aanelosen kauppaajan - lue: yrityskonsultin tai laskutikkuun hurahtaneen - aivoista lähtenyt idea yrityksen tuloksen maksimoimiseksi.
Ei kiinnosta ostaa muuta kuin välttämätön. Ja huonon palvelun paikasta poistun välittömästi. Äänestän jaloillani ja mukava on täällä arvostella. Kun en tarvitse paljon mitään.
Sen verran monta autoa, asuntoa, matkaa, kulutus-hyödyketavaraa lienen vuosien mittaan ostanut, että olen ihan eri mieltä.
Palvelujen heikennys alkoi laman aikana, jälkeen.
Kaiketi yritykset joutuivat silloin henkilökuntaansa supistamaan liiaksi.
Ihmisiä on liian vähän monissa paikoissa, ja myös palkkauksessa suositaan nuorta työvoimaa, joka on edullisempaa.
Heillä osalla teetetään liian vähän tunteja, että säällisen elintason saisivat.
Siinä vaan johto ei ole miettinyt motivaatiota näillä myyjillä. Ei sitä että moni kokee EVVK.
Ja niimpä meistä moni äänetää jaloillaan.
Venäjän ja Kiinan palvelun puuttuminen on kyllä osaksi niinkuin sanoit.
Huomaahan sen Tallinassakin. Suuri osa virolaisia tuli tänne töihin, ja venäjänkieliset jäi sinne. Palvelu on alalukemissa sielläkin.
Kiinassa vierailin -90 luv, ja haukoin henkeäni, sen palvelun ala-arvosta.
Lentokoneessa sisäisellä matkalla, kukaan ei edes tarkistanut turvavöitä, yhtä ainoaa hymyä ei ollut, limutölkki viskattiin eteen, itse sai avata, ja tölkistä juoda ;D ei lasia. Ja kysymyksessä oli iso kone, ja 4.1/2h lento.
varmaan nyt on yritetty opettaa, kisojen vuoksi. Toivotaan, silloin siellä ei kyllä oikein toiminut mikään, ja kuitenkin olivat hakeneet kisoja jo silloin vuodeksi 2000. Ymmärsin hyvin, miksi eivät saaneet. Varmaan tarvitsivat tämän ajan lisää.
Ennen lamaa, minkä vuosikymmenen ... ;)
No olihan meillä laaduntarkkailu ja takuujärjestelmät ennen EU-aikoja, siinä olet oikeassa. Ehkä mainitsemasi nuoret työntekijät ovatkin todella muun ajan perinnön, kuin mainitsemani sosialismin ajan, lapsia. Niitä p-duunin tekijöitä?
Niin, vähän henkilökuntaa on kenties. Suosittelisitko ehkä tulospalkkausta, provisiota tai semmoista? Siitäkin minulla on kokemuksena, että yritetään sohrata mahdollisimman monen asiakkaan kanssa yhtä aikaa. Jopa kampaaja antoi yhdessä tapauksessa mömmöjen liuottaa hiukset liian pitkään, kun piti myydä provisiotuotteita välissä. Eli se ei aina tuo parempaa palvelua sekään.
Autojen ostaminen on vähän sellaista, että jos joku palvelee, niin hän mättää suut ja silmät täyteen tekstiä. Rupea siitä sitten tarkastamaan, mikä pitää paikkansa. Saaneeko tuota rehellistä palvelua mistään?
Äitini oli ikänsä asiakaspalvelussa, viimeisimmät vuodet "pomona".
samoin olin jo 14vuotiaana kaupassa 6h päiviä kesät.
Myös kaikki loma-ajat.
Olisi lopputili tullut hyvin äkkiä, mikäli asiakas olisi valittanut. Asiakaspalvelua painotettiin aina.
palasin kaupan eri tehtäviin myöhemmin, ja ikäni asiakkaiden kanssa työni tein, erilaisissa vain kun tiskin takana.
kyllä koko ajan silloinkin koulutettiin, ja "asiakas kuningas" ajatuksella.
laman aikana toimenkuvani muuttui, ja en tiedä mitä tapahtui, yrityksien johdossa, mutta asiakkaana nyt huomaan Ettei sitä palvelua ole kuin muutamassa liikkeessä, niitä suosinkin.
onneksi en enää uutta autoa aio hankkia, tämänkin hävitän, hesassa on toimiva joukkoliikenne.
asunnon vaihdan vielä kerran, joudun todennäköisesti ostaessa tekemisiin välittäjän kanssa, ja toivon kyllä saavani palvelua, koska välittäjähän saa siitä palkkansa.
sekeästi meidän määräämme.
Nukkuvat ruususen unta, kohdallamme.
Vaatekaupoissakin tulee esille tarjonta, ei oikein kohtaa tämän ikäisiä.
Purkkaa jauhavat, nuoret myyjät ylenkatsovat usein, kun asiallisesti ystävällisesti kyselee, ja tarvitsisi apua, löytääkseen päällelaitettavaa ;D
pienoinen ostolakko? Jos kuukauteen emme ostaisi muuta kuin välttämättömän ruuan ja sen polttoaineen, kenellä auto on. Mutta ei vaatteita, ei kenkiä, ei huonekaluja, ei kännyköitä jne. Mahtaisivatko kaupoissa huomata, että nyt jotain puuttuu? Eikös meitä eläkeläisiä ole kuitenkin miljoona?
Tuntuu että me olemme niin eripurainen ja epäyhtenäinen joukko.
Siksi painostuskeinot hakusessa ;D
Liiaksi kuitenkin "lipsuttaisiin", luulisin.
Siksi myöskään eduskunta, kunnallispoliitikot, ohittavat meidät.
Olemmeko ottaneet oppia nuoremmilta sukupolvilta, minä, minä, minä?
Pääministerin mukaanhan suurimmalla osalla menee hyvin, ja niin eläkeläisilläkin varmaan osalla, saavat jopa palvelua?
Tämä aikakausi on omaan napaan tuijottamista, laput silmillä elämistä, solidaarisuus ja yhteisöllisyys on hukassa.
Tämä ketjun osoite kannattaisi sähköpostittaa huonosti palvelua hoitaneille autofirmoille, että saisivat vähän tuntumaa siitä, millaista asiakaspalvelua ovat tarjonneet tai ehkäpä kannattaisi tarjota. Joka kerran kun tulee huonosti palvelluksi, niin tietoa yläportaaseen.
Helposti itsekin vain totean, että jahas, jos kerran ei palvella, niin mennäänpäs toiseen liikkeeseen, mutta eihän se fiksua ole. Pitäisi vähän metelöidä! Joten älkää tehkö kuten minä teen, vaan niin kuin kehotan! :))
maassamme on valinnanvaraa eli äänestän jaloillani. En nykyään tarvitse paljon mitään ja saan ne liikkeistä, joissa ollaan ystävällisiä. Luultavasti ongelma on laajempi. Olen tehnyt pitkän uran opettajana ja seurannut nuorten käyttäytymistä. Paljon on hyvin käyttäytyviä, mutta tulevaan palveluammattiin kouluttautuvilla saattaa olla tosi huono käytös. Opetin mm. tulevia kosmetologeja ja kampaajia. Joukossa oli esim. minua tosi törkeästi kohtelevia. Kerran otin asian koko luokan kanssa puheeksi ja kysyin kohtelisitteko minua näin, jos olisin asiakkaanne. Tuli hiljaisuus ja mentiin taas eteenpäin. Kyse on eräänlaisesta toisen ihmisen kunnioittamisesta. Yritin kasvattaa opiskelijoita, mutta koulumaailma on nykyään niin sirpaleinen, ettei mahdollisuuksia ole rajattomasti. Opiskelijat tekevät paljon etätyötä, joten kohtaamisia toisten ihmisten kanssa ei ole.
Tällaisia vapaan kasvatuksen luomuksia on mukana päättävissä elimissä meidän viimeisistä päivistä päättämässä.
Muutaman kerran olen sekä suullisesti että sähköpostilla ilmoittanut mielestäni epäasiallisesta palvelusta ko. organisation seuraavalle tasolle odottamatta mitään toimenpiteitä.
Siinä vaiheessa olen jo päätökseni tehnyt.
Toisaalta en pidä myöskään pokkuroinnista.
80-luvulla vastuualueeni ostobudjetti oli vajaa 100Mmk.
Suurin osa "ystävistäni" oli asiallisia mutta joukkoon mahtui myös imartelijoita ja lahjonnan yrittäjiä.
Asteikko soppalautasesta 2vkon Ranskan kiertomatkaan avec.
Oli helppo vetää raja!
En viitsi kerjätä huomiota enkä rähjätä.
En katso velvollisuudekseni ryhtyä konsultoimaan asiakaspalvelussa minulle riittävän vierasta toimijaa.
Kiinteämmässä liikesuhteessahan tilanne on täysin eriluonteinen.
Molemminpuolista vuorovaikutusta kummankin eduksi.
säästösyistä ammatillisella puolella suuri osa opiskelusta on etätyöskentelyä. Suomalaisten heikkous on huonot sosiaaliset valmiudet. Tietokoneen ääressä työskentelemällä toisten ihmisten kanssa olemiseen ei harjaannuta. Luokkatilanteissa pystyy luomaan tehtäviä, joissa oppii työskentelemään toisten kanssa, keskustelemaan ja esittämään asiansa suullisesti. Lisäksi opiskelijan pitää hyväksyä se, että opettaja asiallisesti antaa palautetta. Edes sellaiset valmiudet kuin tervehtiminen, anteeksipyytäminen ja kiittäminen eivät kuulu monen rutiineihin. Työaikana opiskelin koko ajan, mutta pidin eniten luennoista, ryhmätöistä ja yleensä opiskelusta muiden seurassa. Useimmat meistä tarvitsevat harjaannusta toisten ihmisten kanssa toimimisessa.
Vaikka ei se minusta kerjäämistä ole, jos asiasta huomauttaa, menipä liikkeeseen enää tai ei. Eikä rähjääminen yleensä ole asialle eduksi, sen sijaan hyvin laadittu tinkimätön ja hyvin perusteltu sähköpostipalaute on näyttäytynyt tehokkaaksi. Ainakin sen kerran kun olen vaivautunut jostain kirjoittamaan palautetta, siihen on aina vastattu asiallisesti.
Liikkeen omistajataho takuulla haluaisi henkilökuntansa palvelevan asiakkaita niin hyvin, että rahaa tulvisi sisään ovista ja ikkunoista. :)
Minusta palveluhenkilökunnan valistaminen on koulutusta = konsultointia = tehdään korvausta vastaan.
Sähköpostipalaute on, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta toiminut.
Paikallisen Sampo pankin konttorista minut käytännössä heitettiin ulos sellaisen asian tiimoilta jonka Nordea ja Handelsbanken hoitivat mutinoitta ja heti.
Ko. konttorin päällikkö ei antanut alaisilleen tehtäväksi reagoida viestiini mitenkään.
Tapaus oli todella törkeä.
Tyhjensin tilini ja yhden rahasto-osuuden.
Mandatumin jäljiltä sinne jäi kahden rahaston osuuksia joita en katsonut järkeväksi realisoida. Joten en minä "äänestämisessäni" kuitenkaan aivojani täysin narikkaan pane.
Olipa unohtua.
Ilmeisesti siksi ettei ole purnaamista.
Ennen viime lomamatkaamme poksahti 3-vuoden ikäinen plasma korjauskelvottomaan kuntoon.
Meille ei ole koskaan tapahtunut mitään joten olen mitoittanut vakuutusturvamme varsin alhaiseen tasoon.
Kotivakuutus ei siis korvaa.
Laitteen myyneen liikkeen henkilökunta ei voisi enää tyylikkäämmin hoitaa asiaa.
Käsittely on kesken mutta ainakin tähän asti toiminta on ollut kertakaikkisen mallikasta.
Uskon myös asialliseen lopputulokseen.
Mutta, vaimo hoiti ensimmäiset puhelinyhteydet ja kävimme liikkeessä yhdessä.
Vaimo kertoi myös ko. liikkeen johtajan olleen hyvin miellyttävä asiakas asioidessaan hänen kassallaan ruokaostoksineen.
joka hoitelee teillä nuo edustavuutta ja jäitä sulattavia ihmissuhdetaitoja vaativat tapaukset, näin olet antanut meidän ymmärtää. :)
Niinhän se on, että palvelua joko on tahi ei ole, mutta varmaa on, että hyvän palvelun buljut menestyvät paremmin. Sampo-pankin ovat taas jo aika monet jättäneet, kun ne siellä kerran "eivät vaan osaa".
Minä en ymmärrä mistään rahastoista yhtään mitään - kun ei ole liikaa niitä rahojakaan. :)