Kesäiltaa haistelin
Kossuakin maistelin
mielessäni taistelin
lettuja peistelin
Kossuakin maistelin
mielessäni taistelin
lettuja peistelin
runo
Eikka Leino
9674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvähän sinun on haistella
kun kesä on ehtoinen yllä.
Kossuviinaakin maistella,
maistunee hyvin kyllä.
Tässä me sitten istumme
kännimiestä kaksi,
tavalla omalla nautimme
liekö tullut tavaksi.
Ei pie kiireihin hätääntyy
paras kylelleen viäntäytyy
sottailla mualiman mänöö.
Mitäs hermoja rassovaa
teköö miten passovaa.
Kahtoo huomenna uuvestaan
tulooko uuttakii vastaan.
Ottookko neuvoja yksii
kaikkii hyvii höpötyksii.
Suolamuikku teköö teree
pahooko ois - ei ou peree!
Huikka piälle - lähtöö tuima
helpottaa olla huima.
Paraneeko mualima tästä -
piäsööhän poikkeen ympyrästä!
Laiskaks jos tuntuu värvätyn,
kerro nuoruus työllä tärvätyn.
Ite kunnii piähän neuvoo
luatusa mukaan tuapertoo:
toisii riäkköö piämiärät
jonnii mänöt velton viärät.
Paraiten kait elee ehtii
väl" muastossa kun köppelehtii.
Riusa.
Kaksi vanhaa, vanhaa vaaria
nuokkuu aatoksissaan sohvan reunalla.
Harveneva on tuppu hiuksiston,
sataa - kesä on.
Tapasivat metsätiellä Orvokki ja Kauris.
Tervehtivät toisiansa.
Kauris jatkaa matkaa.
Kunnes kuulee varoituksen metsämies lähestyy.
Kauris metsään pakenee kuusen alle kyyristyy.
Torkkuu siellä hetken tovin.
Kunnes kuulee kuiskauksen metsämies kotiansa kulkee.
Kauris polulle taas astelee.
Mutta jos metsämies onnekas on.
Paistin viepi emänälle.
Emäntä rimuissansa kukkasia noutaa.
Tuoksuu paisti pöydällä ja kimppu Orvokeita.
Orvokit kun lakastuu ne lentää tunkiolle.
Tuulenpuuska siemenet metsän reunaan lennättää.
Kevät saapuu pientareella Orvokit kukoistaa.
Kuuluu kopse kavioiden.
Kauris sieltä astelee mukanansa vasa.
l.e.a.
Yksinään kulkee kulkuripoika
pullon suun huulille nostaa
mitäpä huolii, huoleton poika
juomalla mitään ei voi kostaa.
Lähteestä kulkuri pullonsa täyttää
janoonsa vettä voi juoda.
Mitä voi kulkuri enemmän käyttää,
mitä ei hänelle suoda?
Kuusen allakin kulkuri nukkuu,
jos emäntä ei viereensä huoli.
Kellonaan aamulla käki kukkuu
kissakin vanhuuttaan kuoli.
Piikana palvelen kartanon mailla
kulkuripoikaa ei vain näy.
Kello taitaa olla varttia vailla
joko lähdettäni kohti hän käy.
Lähdettä voi kulkuri huoletta käyttää
koputtaa ovella mun aitan...
suunnan jos isäntä aamulla näyttää
lentosuukon kulkurille laitan.
Kun aamulla varhain sä heräät,
silmin niin unisten.
Ympäriltäs vaatteesi keräät
- päätät, enää mä nuku en.
Sitten aamun sä askareet alat
puuronkeiton ja kahvinkin.
Tässä kerroin suurimmat salat
päivän alusta minunkin.
Sitten päivän "työt" hiljaa alan,
joskus salaa myös nukkuen.
Päivän keskellä myös hiukopalan
elon appeeksi pistelen.
Kuinka mones onkaan tämä
päivä tätä kuuta,
kuinka mones kerta onkaan
katsoa kaukaisuutta?
Mitäs väliä kellolla onkaan
eihän se palaa aikaan,
mitäs sitä enää miettii
mennyttä nuoruus taikaa!
Kaunista on katsoa taakseen
ja hymyillä sisäisesti,
aamulla auringon valossa
ilahtua iloisesti.
Kello on muutettu kesäaikaan,
mulle ei mitään saa se aikaan.
Normaaliaikaa aina elän
ja tuolle touhulle käännän selän.
Nukkumaan menen yhdeltätoista
vaikk kelloni näyttää kahtatoista,
sisäinen kello tahdin määrää,
kun eläkkeelä en työssä häärää.
Aamulla herään kun siltä tuntuu,
uutiset luen ja kahvi maistuu.
Tänäänkin tehtävä sitä ja tätä,
illalla huomaa et tuli vain tätä.
Kuluu aika huomaamatta
ei huomaa kukaan.
Jokin jäi kai kokematta
kun ei mennyt mukaan.
Vaan tarkoitettu ei niin,
miks suotta haikailla.
Mieli rientää aatoksiin,
minkä voisi paikkailla...