Vaikka eräissä kulttuureissa buddhalaisuuteen on sekoittunut monia ei-buddhalaista alkuperää olevia perinteisiä uskomuksia ja muotomenoja, joihin sisältyy esim. erilaisten henkien lepyttelemistä ja Buddhan palvomista Jumalana, ei Buddha kuitenkaan ole pelastajamme vaan opettajamme. Hänen neuvojensa avulla voimme halutessamme oppia kuinka saavuttaa se vakaa, läsnäoleva ja ulkoisista tekijöistä riippumaton tietoisuuden tila, jonka hän itse saavutti kauan sitten. Buddhan opetukset ovat dharmaa eli oppia, jota harjoittamalla meidän on mahdollista saavuttaa erehtymätön näkemys asioiden ja ilmiöiden todellisesta luonnosta. Dharman harjoittamisella voimme saavuttaa asioiden ja ilmiöiden todellisuuden, joka on olemassa jatkuvasti vaihtuvien mielikuvien ja muiden itsestään syntyvien mutu-tuntemusten takana.
Buddhalaisuutta kutsutaan usein pelkäksi elämänfilosofiaksi, mutta Gautama Buddha itse ei ollut kiinnostunut abstraktista filosofiasta itsessään; hän opetti kulkemaan polkua joka vie jatkuvasti lähemmäs todellisuutta ja kauemmas spontaanien tuntemusten ja ensireaktioiden aikaansaamista harhakäsityksistä, sekä ennen kaikkea kauemmas harhakäsitysten aiheuttamista turhista kärsimyksistä. Ilmiöiden todellisessa luonnossa on pyhyyttä, jota ei voi kuvitella tai kuvata tyydyttävästi. Ilmiöiden todellisuus on jatkuvaa läsnäolon, rauhan, viisauden ja rakastavan myötätunnon kaiken läpäisevää kokemista.
Buddhalaisuus ei ole asioiden kylmää tieteellistä analysointia vaan pyrkimystä sen ymmärtämiseen, kuinka löytää ja ottaa vastaan mistään riippumaton ilo ja onnellisuus; kuinka irrottautua kärsimyksestä ja turhista negatiivisista tunteista niin, etteivät ne enää määrää ja hallitse mieltä. Buddhalaisuus tarjoaa lukuisia erilaisia harjoittamisen malleja, jotka vievät kohti samaa vapautumisen päämäärää. Opetukset on jaoteltu pääasiassa kolmenlaisille yksilöille:
-ihmisille, jotka haluavat parantaa maallista olotilaansa tässä ja tulevissa elämissä ymmärtämällä selkeämmin olemassaolon syy- ja seuraussuhteita.
-heille, jotka ymmärtävät ja tunnistavat maallisen olemassaolon rajoittuneen ja tukahtuneen luonnon, ja haluavat vapauttaa itsensä siitä lopullisesti.
-niille, jotka eivät toivo vain henkilökohtaista onnea ja vapautusta kärsimyksestä, vaan jotka pyrkivät saavuttamaan valaistuneen tilan ominaisuudet muiden eduksi, ts. niille jotka haluavat olla hyödyksi kaikille elämänmuodoille Sakyamuni Buddhan esimerkkiä noudattaen.
Buddhalaisuudessa on kolme "kulkuneuvoa" (yana) eli pääluokkaa, joista halutessamme voimme valita parhaiten omia tarpeitamme, toiveitamme ja kykyjämme vastaavan:
-Hinayana ("pieni kulkuneuvo", tai "pieni vaunu"): tämän tien avainkohtia mm. väkivallattomuus, puhdas moraali ja keskittymisharjoituksiin pohjautuva mietiskely. Hinayana-linjaa toteuttavat lähinnä munkit, nunnat ja erakkoaskeetit.
-Mahayana ("suuri vaunu"): maallikkolinja, joka on eettisesti laveampi ja meditatiivisesti syvällisempi polku; ominaista myötätuntoinen kaipaus toteuttaa oman olemassaolon rajattomat mahdollisuudet, ja tulla tämän kautta mahdollisimman hyödylliseksi muille.
-Vajrayana ("timanttipolku-buddhalaisuus" - mahayana-buddhalaisuuden erityinen haara): perustuu voimakkaisiin ja ritualistisiin mietiskelymalleihin. Tätä linjaa voidaan soveltaa pätevän opettajan eli gurun alaisuudessa ja sen jälkeen, kun mieli on kypsä ja vakaa.
Buddhalaisuutta kutsutaan usein pelkäksi elämänfilosofiaksi, mutta Gautama Buddha itse ei ollut kiinnostunut abstraktista filosofiasta itsessään; hän opetti kulkemaan polkua joka vie jatkuvasti lähemmäs todellisuutta ja kauemmas spontaanien tuntemusten ja ensireaktioiden aikaansaamista harhakäsityksistä, sekä ennen kaikkea kauemmas harhakäsitysten aiheuttamista turhista kärsimyksistä. Ilmiöiden todellisessa luonnossa on pyhyyttä, jota ei voi kuvitella tai kuvata tyydyttävästi. Ilmiöiden todellisuus on jatkuvaa läsnäolon, rauhan, viisauden ja rakastavan myötätunnon kaiken läpäisevää kokemista.
Buddhalaisuus ei ole asioiden kylmää tieteellistä analysointia vaan pyrkimystä sen ymmärtämiseen, kuinka löytää ja ottaa vastaan mistään riippumaton ilo ja onnellisuus; kuinka irrottautua kärsimyksestä ja turhista negatiivisista tunteista niin, etteivät ne enää määrää ja hallitse mieltä. Buddhalaisuus tarjoaa lukuisia erilaisia harjoittamisen malleja, jotka vievät kohti samaa vapautumisen päämäärää. Opetukset on jaoteltu pääasiassa kolmenlaisille yksilöille:
-ihmisille, jotka haluavat parantaa maallista olotilaansa tässä ja tulevissa elämissä ymmärtämällä selkeämmin olemassaolon syy- ja seuraussuhteita.
-heille, jotka ymmärtävät ja tunnistavat maallisen olemassaolon rajoittuneen ja tukahtuneen luonnon, ja haluavat vapauttaa itsensä siitä lopullisesti.
-niille, jotka eivät toivo vain henkilökohtaista onnea ja vapautusta kärsimyksestä, vaan jotka pyrkivät saavuttamaan valaistuneen tilan ominaisuudet muiden eduksi, ts. niille jotka haluavat olla hyödyksi kaikille elämänmuodoille Sakyamuni Buddhan esimerkkiä noudattaen.
Buddhalaisuudessa on kolme "kulkuneuvoa" (yana) eli pääluokkaa, joista halutessamme voimme valita parhaiten omia tarpeitamme, toiveitamme ja kykyjämme vastaavan:
-Hinayana ("pieni kulkuneuvo", tai "pieni vaunu"): tämän tien avainkohtia mm. väkivallattomuus, puhdas moraali ja keskittymisharjoituksiin pohjautuva mietiskely. Hinayana-linjaa toteuttavat lähinnä munkit, nunnat ja erakkoaskeetit.
-Mahayana ("suuri vaunu"): maallikkolinja, joka on eettisesti laveampi ja meditatiivisesti syvällisempi polku; ominaista myötätuntoinen kaipaus toteuttaa oman olemassaolon rajattomat mahdollisuudet, ja tulla tämän kautta mahdollisimman hyödylliseksi muille.
-Vajrayana ("timanttipolku-buddhalaisuus" - mahayana-buddhalaisuuden erityinen haara): perustuu voimakkaisiin ja ritualistisiin mietiskelymalleihin. Tätä linjaa voidaan soveltaa pätevän opettajan eli gurun alaisuudessa ja sen jälkeen, kun mieli on kypsä ja vakaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiitos taas hienosta ja valistavasta tekstistä :) Taas löytyy mahdottomasti yhtäläisyyksiä Buddhan ja Krishnan opetusten välillä. Pyrkimykset ovat samat :) Yhtäläisyyksien löytäminen uskontojen väliltä onkin paljon hedelmällisempää ja hauskempaa kuin eroavaisuuksien etsiminen.
Erilaisista henkisen tien kulkemisesta kiinnostuneista yksilöistä Bhagavad Gita puhuu säkeissä 7.16-17:
Arjuna, neljänlaiset hyveelliset henkilöt jumaloivat minua – ne, jotka kärsivät, ne, jotka haluavat tietoa, ne, jotka haluavat maallista hyvää haluavat sekä ne, jotka tietävät totuuden, oi Ykkösbharata.
Paras heistä on se, joka tietää totuuden ja on keskittynyt vain rakastavaan palveluun. Sille, joka tietää totuuden, Minä olen erityisen rakas ja hän on Minulle rakas.
(jos kieliasu tökkii, syyttäkää minua! alkuperäinen ei töki!)
"Yhtäläisyyksien löytäminen uskontojen väliltä onkin paljon hedelmällisempää ja hauskempaa kuin eroavaisuuksien etsiminen."
Totta,yhtäläisyyksien avulla voidaan usein tuoda uskontojen parhaan ominaisuudet esille.
kuinkahan monta niin sanottua 'buddhalaista' on tutustunut Buddhan oppeihin. Yleinen trendi on että keksitään ihan omia juttuja. Itse myös syyllistyn, avan tekstit ovat myös huuhaata, www.timanttipolku.org sellaista sontaa on vaikea löytää, kaverit ovat lausuneet mantraa niin että aivot ovat ruosteessa, ihan ihmeellistä 'new age' kamaa.
sanon näin koska olennainen turvautuminen puuttuu.
Aito buddhalaisuus on nopeata, olen kuullut sellaistakin että tietyt opettajat ovat niin huonoja nykyisin että joutuvat selittämään/tapamaan oppilaitansa useammin kuin kerran, muutenkin en ole koskaan tavannut,kuullut tai nähnyt niin surkeeta buddhalaisuutta mitä täälläkin esiintyy, ei voi muuta kuin nauraa
Huom olen itsekin pelle ja seuraan opettajia missä tahallaan annetaan 'ngondro' opetusta että
voidaan pitkittää rahastusta. Se on hyvä vaan mulle, tarvitsenkin rahaa uuteen autoon.
Kiitos mielipiteistäsi. On hienoa, että olet löytänyt itsellesi harjoittamistavan, joka mielestäsi ei ole "huuhaata".
>> muutenkin en ole koskaan tavannut,kuullut tai
>> nähnyt niin surkeeta buddhalaisuutta mitä
>> täälläkin esiintyy, ei voi muuta kuin nauraa
> Tarkoitin buddhalaisuutta mitä on tarjolla
> tässä maailmassa.
Olet siis tavannut muissa maailmoissa parempaa buddhalaisuutta? Kerro toki lisää. :D
Tuntematta tarkemmin tuota mainitsemaasi ryhmää, totean seuraavaa:
Arvostelet jatkuvasti eri buddhalaisia ryhmiä. Mielestäni se ei kerro mitään noista ryhmistä, vaan sinusta itsestäsi.
Jos kerran oma systeemisi on ylivertainen, niin varmaan kykenisit päästämään suustasi edes välillä jotain rakentavaa. Haluaisin uskoa muuta, mutta minulle muodostuu noista sinun viesteistäsi kuva ihmisestä, joka voi huonosti.
Kiistat ja toisten olentojen arvostuksen puute on aikoinaan nuo kolme eri vaunuakin saanut aikaan.
Aikoinaan opin niistä, mutta en kuitenkaan oppinut. Jatkoin Tietä kävellen.
Kun näkee maailman hiekanjyvässä, ei tarvitse enää kulkea matkustaakseen.
> Kiistat ja toisten olentojen arvostuksen
> puute on aikoinaan nuo kolme eri vaunuakin
> saanut aikaan.
Rohkenen olla eri mieltä.
Kolme Vaunua ovat Buddha Shakyamunin itsensä luomia, joten ne ovat syntyneet nimenomaan siitä, että Tathaagata arvosti kaikkia olentoja tasapuolisesti, opettaen Dharmaa erilaisille ihmisille juuri heille soveltuvalla tavalla.
Se että myöhempien aikojen epäpyhät sitten joskus ovat kiistelleet, omissa Vaunuissaan istuen, on kuitenkin jo toinen juttu.
Eri yanojen syntyä voi tarkastella monelta eri kannalta.
Luulen että on tosiasia, ettei Shakyamuni Buddha eläessään päästänyt suustaan ainuttakaan sanaa vajrayanaa, vaan hän opetti nimenomaan niitä opetuksia joihin nykyinen theravada pitäytyy.
Ajallisesti myöhemmin sitten syntyivät mahayana ja vajrayana, kenties jollain tavoin Buddhan myötävaikutuksella tai sitä kautta että tietyt mestarit saavuttivat Buddhan tason ja kykenivät antamaan "sovellettuja" opetuksia, jotka eivät hengeltään ole ristiriidassa historiallisen Buddhan opetusten kanssa. Esim. monet vajrayanan rituaaleista on ilmiselvästi sovellettu brahmiinisesta kulttuurista, mutta niiden merkitys on muutettu täysin toiseksi (buddhalaisuuden mukaiseksi).
Tästä tai muista asioista ei ole pakko olla kanssani samaa mieltä. Yhtä kaikki, on hienoa että kaikki nämä kolme yanaa ovat olemassa. Se tarkoittaa että hyvin erilaiset ihmiset kykenevät hyötymään Dharmasta. Nyt kun ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kaikki yanat ovat levinneet maantieteellisesti samalle alueelle (länteen), on/olisi mielenkiintoista nähdä, mitä siitä syntyy.
> Eri yanojen syntyä voi tarkastella monelta
> eri kannalta.
Yleisimmät näkökannat lienevät historialliskriittinen ja mahayanistinen. Esim seuraava kommentti(si) on hengeltään ensin mainitun kaltainen:
> Luulen että on tosiasia, ettei Shakyamuni
> Buddha eläessään päästänyt suustaan ainuttakaan
> sanaa vajrayanaa, vaan hän opetti nimenomaan
> niitä opetuksia joihin nykyinen theravada
> pitäytyy.
Tuo pätenee lähes koko Mahayanaan. Mutta... Mahayana onkin ovela viritys, eikä sen oma näkemys omasta synnystään ole tuon kanssa ristiriidassa, sillä esimerkiksi Tantrathan sanovat itse olevansa Buddhan ilmentymien opettamia, tai sitten jossain taivaassa annettuja opetuksia, tai kuulijan ja Buddhan välistä "salaista" kommunikaatiota. Myös Mahayana-Suutrat ovat useasti kuulijoiden tajunnassa annettuja opetuksia, eikä niiden sanoja siis olisi voinut esimerkiksi nauhoittaa mankalle (jos jollain mankka olisi paikalla ollut). Näin ollen edes se, että kukaan ihminen ei olisi Mahayanaa kuullut silloin kun sitä opetettiin, ei tekisi tyhjäksi sitä, että Shakyamuni opetti Mahayanaa.
Esimerkkinä taivaassa annetusta opetuksesta käynee "Kaikkien Tathaagatojen Äidin, Taaran, kaikkien toimitusten alkuperätantra" (Sarva-tathāgata-mātŗ-tārā-viśvakarma-bhava-tantra-nāma), joka alkaa näin:
Näin olen kuullut, että kerran kun Buddha Shakyamuni oli Tuşitan taivaassa, niin lukemattomat Bodhisattvat kuten Maitreya ja Mañjuśrii, lukemattomat (Yidamit) kuten Kurukullaa ja Parna-sabarii, ja (jumalat) kuten Brahmaa ja Sakra, pidellen lukemattomia taivaallisia kukkasia, kuten taivaallisia lootuksia, kumuda-kukkia ja mandaarava-kukkia, pidellen myös lukemattomia taivaallisia soittimia, kuten kotiloita, viinaaita, rumpuja, mrdangoja sekä suurpaviinaaita, ja pidellen myös lukemattomia taivaallisia päivänvarjoja, viirejä sekä lippuja, kiersivät kulkueessa Buddhaa myötäpäivään antaen lahjoituksia kaikenlaisin lahjoituspilvin.
Sitten Buddha keskittyi keskittymiseen, jota kutsutaan nimellä "Vihamieliset voimat tuhoava vajra". Välittömästi maa vapisi, maarojen kehä murtui, ja hän säteili kirkasta valoa. Se oli näin: Buddha säteili kaikenlaista valoa - valkoista, punaista, keltaista, vihreää, sinistä ja moniväristä - joka puhdisti kaiken kärsivän; ja Taara, Kaikkien Buddhien Äiti, astui alas Kurukullaan päälaelle. Välittömästi kasoittain lahjoja ryöpsähti alas sateena, ja hän tuli kirkkaaksi kuin auringon kehrä. Tämän jälkeen Taaraa ylistettiin seuraavalla ylistyssäkeellä:
Koko täydellisesti puhdistuneelle kentälle
kallisarvoiset kukkaset sateena putoavat.
Kolmen ajan Kaikkien Buddhien Synnyttäjä,
Äiti Taara - kunnia sekä ylistys sinulle!
Tämän jälkeen Bodhisattva Mañjuśrii, Nuorekas, taitteli päälliskaapunsa toisen olkansa yli, ja polvistuen oikealle polvelleen kysyi Buddhalta: "Herra, koska kaikki kolmen ajan Buddhat ovat syvällisiä, niin kuinka Taara heidät synnyttää? Miten hän on heidän Äitinsä?"
> Ajallisesti myöhemmin sitten syntyivät
> mahayana ja vajrayana...
Mahayanan mukaan, vailla ristiriitaa "historian faktoihin", Mahayana tuli tunnetuksi suurelle yleisölle vasta myöhemmin, vaikka se toki oli ollut alusta asti mukana. Esimerkkinä vaikkapa Prajnaparamita Suutrat, jotka olivat olleet Naagojen hallussa Intian Valtameren pohjassa, kunnes Nagaarjuna haki ne ihmisten ilmoille.
> Esim. monet vajrayanan rituaaleista on
> ilmiselvästi sovellettu brahmiinisesta
> kulttuurista, mutta niiden merkitys on muutettu
> täysin toiseksi (buddhalaisuuden mukaiseksi).
Tai toisin sanoen, siis mahayanistisesti sanoen, Buddha joutui tietenkin ottamaan huomioon kuulijoittensa kulttuurin ja taipumukset, joten intialaisia opettaessaan hän opetti Dharmaa niin, että sen ulkoinen muoto oli intialaista (vaikka sen ydin toki kulttuureista ja aikakausista vapaata onkin). Sama mukautuminen kuulijoiden tarpeisiin on havaittavissa myös Theravaadineiden Suutrissa, joten tämä ei ole Mahayanalle ominainen ominaisuus, vaan Buddhien Opetuksen ominaisuus.
> Tästä tai muista asioista ei ole pakko olla
> kanssani samaa mieltä.
Miltäs tuo mahayanistinen "näkemysten harmonisointi" kuullosti? :)
"tai sitten jossain taivaassa annettuja opetuksia, tai kuulijan ja Buddhan välistä "salaista" kommunikaatiota"
Muistaakseni esim. Kalachakra-tantra sanotaan annetun siten, että Buddha opetti sen eläessään tietylle kuninkaalle, mutta sitä pidettiin pitkään salaisena jne..
Itse nojaan enemmän siihen historiallis-kriittiseen tulkintaan. Luulen, että tuollainen historiikki kehitettiin jotta kyseinen teksti saisi enemmän painoarvoa. Tämä siksi, että Sanghan keskuudessa lienee ollut voimakasta painetta siihen, että tekstit olisivat Buddhan itsensä opettamia. Yhä edelleenkin esim. theravadalaiset pitäytyvät tuossa tiukassa tulkinnassa.
"Esimerkkinä vaikkapa Prajnaparamita Suutrat, jotka olivat olleet Naagojen hallussa Intian Valtameren pohjassa, kunnes Nagaarjuna haki ne ihmisten ilmoille."
Väitetään, että osalle teksteistä on kirjoitettu tekijäksi jokin aiempi, suuri opettaja jotta kyseinen teksti saisi enemmän arvostusta. Lisäksi samannimisiä opettajia on voinut olla useampia, eri aikakausina. Muistelen lukeneeni jostain, että näin olisi esim. mahasiddha Sarahan kohdalla.
Minulle itselleni on melko lailla samantekevää, ovatko tekstit historiallisen Buddhan opettamia vai ei - olennaista on, että harjoitukset toimivat. Näin ollen omissa korvissani monet tekstien alkuperästä kertovat jutut kuulostavat pikemminkin aasialaisilta saduilta, hieman Jataka-tarinoiden tapaan (sivumennen sanoen nekin on muokattu vanhoista intialaisista tarinoista).
"Miltäs tuo mahayanistinen "näkemysten harmonisointi" kuullosti? :) "
Mielestäni se syntyi tarpeesta saada Buddha tavalla tai toisella näiden tekstien alkuperäksi... :-) Mutta en kyseenalaista sitä, etteivätkö esim. Buddha tai jotkut suuret bodhisattvat olisi voineet ilmestyä näyssä joillekin suurille harjoittajille vaikkapa vuosisatoja tai vuosituhat myöhemmin. Jos harjoittaja on saavuttanut riittävän korkean tason, silloin mielestäni noihin näkyihin voi luottaa, ja kaikki tällaisen opettajan kautta tulevat tekstit ovat dharmaa.
Sitten on vielä vajrayanan terma-perinne. Luotan siihen, että Padmasambhava ja muut todella kätkivät erilaisia termoja eri paikkoihin. Toisaalta Padmasambhava sanoi itse, että myöhempinä aikoina suuri osa löydetyistä termoista ei olisi aitoja. Yhtä kaikki, terma-perinne painiskelee tämän saman aitousasian parissa. Oma näkökantani on tässäkin nurinkurinen: ajattelen, että jos tietty perinne tuottaa yhä edelleen aitoja hengellisiä mestareita, niin myös sen teksteissä täytyy olla jotain potkua. Termoja ei ole ainoastaan nyingma-linjassa, vaan myös muut linjat välittävät niitä, esim. drikung kagyu.
> Luulen, että tuollainen historiikki kehitettiin
> jotta kyseinen teksti saisi enemmän painoarvoa.
> Tämä siksi, että Sanghan keskuudessa lienee
> ollut voimakasta painetta siihen, että tekstit
> olisivat Buddhan itsensä opettamia. Yhä
> edelleenkin esim. theravadalaiset pitäytyvät
> tuossa tiukassa tulkinnassa.
Katsotaanpas...
Theravaadinien mukaan Buddha opetti maan päällä Dhammavinayaa, eli Suutria ja Vinayan. Nämä muodostavat kaksi koria, ja Parinirvanan jälkeen Sangha resitoi juuri nämä kaksi koria, eikä kolmannesta korista mainittu mitään.
Abhidharman, siis kolmannen korin, hän taas opetti taivaassa nimeltä "Kolmenkymmenenkolmen taivas". Täällä yleisönä oli jumalat, mukaanlukien Buddhan äiti. Tätä tapausta muistellaan vieläkin 22.9. (kuukalenterin mukaan), jolloin Buddha palasi takaisin maan päälle. Tämän jälkeen Buddha opetti Abhidharmaa myös Shariputralle, mutta ei kenellekään muulle ihmiselle!
Tästä tulee ihan mieleen Mahayanan itseymmärrys Mahayana-Suutrien opetusmenetelmästä ja inhimillisen kuulijakunnan vähyydestä. Eikö?
>> Miltäs tuo mahayanistinen "näkemysten
>> harmonisointi" kuullosti? :)
>
> Mielestäni se syntyi tarpeesta saada Buddha
> tavalla tai toisella näiden tekstien alkuperäksi... :-)
Vähän niinkuin theravaadinien tarve saada Buddha Abhidharman alkuperäksi. "Same same", niinkuin englantia puhuvat thaimaalaiset sanovat.
> Minulle itselleni on melko lailla samantekevää,
> ovatko tekstit historiallisen Buddhan opettamia
> vai ei - olennaista on, että harjoitukset toimivat.
Aivan. On ihan sama kuka valaistunut olento niitä juttuja on kekkaillut.
Ja on oikeastaan ihan sama onko maailmassa ollut kaksikin Nagaarjunaa ja Sarahaa.
Mutta tietysti uskon, luottamuksen ja turvautumisen kannalta uskonnollinen näkemys yhden Nagaarjunan suuruudesta, taivaissa annetuista opetuksista, ja niin edelleen, saattaa olla tehokkaampi menetelmä. Siis menetelmä. Totuudellahan ei buddhalaisuudessa ole väliä, sillä Totuus nousee menetelmistä, ja menetelmät on päteviä jos ne tuottavat halutun lupputuloksen.
Toisille taas sitten historiallisskeptinen näkemys voi olla asiallisempi menetelmä polulla edistymiseen. Mutta totta ei tämänkään näkemyksen mukaiset väitteet ole, sillä nekin ovat vain menetelmiä.
"Toisille taas sitten historiallisskeptinen näkemys voi olla asiallisempi menetelmä polulla edistymiseen. Mutta totta ei tämänkään näkemyksen mukaiset väitteet ole, sillä nekin ovat vain menetelmiä."
Samaa mieltä. Kuten jo tuli ilmi, itse kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon, skeptikkoihin. Minulle pitkätkään selostukset jidamien alkuperästä tai opetusten taivaallisesta lähteestä eivät tuo lisäarvoa, melkeinpä päinvastoin.
En luonnollisestikaan pidä omaa näkökantaani ainoana oikeana. Kuten itsekin sanoit, Totuus nousee menetelmistä, ja menetelmät ovat päteviä jos ne tuottavat halutun lopputuloksen.
Joten tälle (kuvitteelliselle) itselleni riittää se että on olemassa päämäärä, ja tie sinne. Jos luottaa noihin kahteen, niin vain tiellä taapertaminen on ongelma, ei se kuka kartan laati. Ja jos luottaisi todella paljon, taapertaminenkaan ei olisi ongelma.