puoliso osittainen mustalainen

miten romaniksi miehesi itsensä tuntee ja kuinka pitkälle haluaa pitää perinteitä yllä. Mullon kaveri jonka isoäiti oli romani, ja hänen äiti pitää ruokatapoja yllä ja vanhempien kunnioittamista, kaverini tee mitään normaalista suomalaisesta poikkeavaa. Toisen kaverin isä on romani, mutta lähtenyt yhteisöstä, eikä siinä perheessä pidetä mitään perinnetapoja yllä, ehkä lapsilla oli lapsena vähän normaalia suomalaisperhettä kovempi kuri.

Jos sun mies on sulta koko asian pystynyt salaamaan, niin eipä hän kovin tavallisesta suomalaisesta vaikuta poikkeavan. Kannattaa varmaan jutella hänen kanssaan että haluaako hän pitää yllä mitään romanitapoja. Omituisia anoppeja nyt on vähän joka suomalaisperheessä.

1/4 osa on todella vähän perimässä ja 1/8 osa vielä vähemmän.Romanina ei pidetä porukoissa välttämättä edes puolikasta! Anoppis esittää ja teeskentelee, romaneita on vilkkaita ja vähemmän vilkkaita kuten muissakin roduissa.

No, en tiedä mitä tiedät romaneista, mutta toivottavasti saat selkoa hieman.

Yleisesti ottaen perinteitä kunnioitetaan kyllä. Romanitavat ovat yleensä arvossa pidetty asia niillä, jotka ovat romanielämässä mukana. Jotkut noudattavat sääntöjä ja tapoja hyvinkin tiukasti ja joillain nuorilla on tyylinä suorastaan luokitella ihminen sen perusteella, miten pitkälti hän romanitapoja noudattaa. Toisaalla taas ne romanit, jotka ovat kasvaneet esimerkiksi valtaväestön parissa, eivät välttämättä osaa edes ajatella rupeavansa romanitavoille - eihän se olisi heille luonnollista. Eräs ystäväni on puoliksi romani, hän on saanut romanitapoihin kosketuksen isänsä kautta, mutta kuitenkin asuu äitinsä (joka on valkolainen) kanssa. Omalla tavallaan hän noudattaa romanitapoja, mutta silti on valtaväestön elämässä ja pukeutuu kuten valtaväestö.

No niin. Hermoheikkoja ihmisiä ja anoppeja - ja tuo mitä nyt lyhyesti tuossa anoppisi käytöksestä kerroit - on tietysti jokaisessa ihmisryhmässä. Monenlaisia ihmisiä mahtuu mukaan myös romaneihin. Itse seurustelin romanimiehen kanssa kolmisen vuotta, ja nyt odotan hänelle lasta - emme siis enää seurustele. Hänen äitinsä on välillä ollut todella mukava ja ystävällinen minua (ja muita) kohtaan, mutta välillä taas vetää herneen nenään pienistäkin asioista. Ehkä anopin osa ei ole helppo, oli minijänä sitten kuka tahansa. Jokaisella on omat ongelmansa, mutta toivottavaa olisi kuitenkin tulla toimeen, oli se anoppi nyt sitten kuka tahansa. :)

Perinteitä kyllä tosiaan kunnioitetaan jopa liiallisuuksiin saakka. On olemassa paljon sellaisia romanikulttuuriin kuuluvia asioita, jotka ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi, vaikka perimmäinen tarkoitus niillä onkin ihan joku muu. Osa romaneistakin näkee asian näin - osa taas ei suostu ajattelemaankaan niin. Moni on todella kaavoihinsa kangistunut, mutta samaa voinee huomata myös valtaväestössä. Onhan olemassa sellaisiakin ihmisiä jotka ihmettelevät, jos romani haluaa tehdä töitä. Ymmärrän heidän ajatuksensa toisaalta, mutta toisaalta on uskomatonta, että tämän päivän Suomessa saatetaan ihmetellä tuollaista. Jokainen on kuitenkin yksilö, yhteisössäkin. On kyllä totta, että romaninuorten pitäisi ajatella nimenomaan itseään enemmän asioissa, ja yksilönä olemiseen pitäisi panostaa.

Kolmessa vuodessa kyllä tuli moni asia selväksi. Sitä aiemminkin olin romanien kanssa tekemisissä, mutta tekemisissä olo kaatui tiettyihin asioihin mistä en nyt tällä palstalla ala kirjoittamaan. Tällä hetkellä tilanteeni on sekava raskauden tähden. On ollut puhetta siitä, kuinka mies vie lapsen kasvamaan oman sukunsa keskelle tuosta noin vain - kyllä, sellaista on tapahtunut, ja se minulla mielessä onkin. Kunnioitan toki entistä seurustelukumppaniani ja hänen sukuaan yms., mutta kunnioitan myös omia oikeuksiani äitinä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli lapsen isä haluaa olla lapsen elämässä mukana yms., niin varmasti hän joitain romanitapoja oppii ikään kuin pakostakin. Mutta romanitavat tai ei - opetan kuitenkin tulevan lapseni kunnioittamaan myös perussuomalaisia arvoja.

Minulla on miehenä romaani mutta hän ei elä romaani elämää.. meillä on kaksi ihanaa lasta..
Välillä on hankalaa olla tekemisissä hänen sukulaisten kanssa mutta olenkin varmaan hieman jääräpää ja en anna heidän puuttua elämääni millaan tavalla siis säännöillä jne jne.. itseppä mies on ottanut valkolais akan itselleen :) Kunnioitan toki hänen vanhempiaan laittamalla tavallisen hameen päälle ennenkuin menen heille mutta omassa kotonani olen farkut jalassa kun he tulevat käymään.. lapsethan eivät saisi kutsua omia vanhempiaan äidiksi ja isäksi mutta kyllä minun lapseni kutsuvat.. tietysti minun on helppo näin sanoa koska mieheni ei elä romaanitavoilla..

Tietysti ihmiset ovat erillaisia ja miten ihmiset asiaan suhtautuvat.. itse sanon että lapseni saavat kyllä isompana oppia romaanikulttuurin mutta romaanielämään en heita kasvata. olen sen verran katsonut sivusta heidän elämään ja todennut että vain harvalla romaanilla on oikeat elämän arvot!

1/8 osa romani? Miten voit yleistää? "Mieheni luenteeltaan ei vaikuta romanilta", järkyttävää yleistystä! Voitko sanoa suomalaisista että kaikilla on samanlaiset luonteet!!! hohohijaa, ehdottaisin miehestä eroamista jos tämä 1/8 mustalaisuutta tuntuu niin järisyttävälle, jo miehenkin kannalta! Omaa kokemusta löytyy kun olen ollut pienenä hoidossa perheessä jossa isä oli romani ja äiti suomalainen, lapsien luenteet kaikilla oli erilaiset, ei voi sanoa että mikä piirre on romanielta "perittyä" tai mikä suomalaisilta

Ensinnäkin miehesi ei edes ole romaani vaan hänellä on romaneja suvussaan. Jos äidin puolelta hänen mummonsa tai vaarinsa on mustalainen puoliksi niin hänessä ei juurikaan enään romaaniverta ole. joten älä ole huolissasi et ole saanut mustalaista mieheksesi jos sitä kerran kauhistelet.
Tässä minun kertomukseni. Ensimmäinen mieheni oli puolimustalainen ja täysin holtiton ja vastuuntunnoton, mutta niin oli hänen koko sukunsakin samanlaisia. Nyt minulla on kokomustalainen miehenäni ja aivan vastakohta tälle ensimmäiselle. Mieheni Huolehtii minusta ja lapsista. Käy töissä ja eletään aivan tavallista perhe-elämää.Eli meitä kaikkia on joka junaan. ei pidä yleistää.

Riippuu lähinnä siitä, kuinka paljon se sun miehesi kokee olevansa romani. Eli kokeeko hän olevansa romani, tai osittain romani, vai ihan vain "perussuomalainen". Jos mustalaisuus ei vaikuta hänen elämäänsä millään tavoin, niin koko asiaa ei välttämättä edes kannata sen kummemmin miettiä. Parasta tietysti olisi, jos kysyisit siltä mieheltäsi suoraan, että miten hän asian kokee ja tuntee, vai onko edes ajatellut koko asiaa.

Ilmeisesti kuitenkaan miehesi ei pidä sitä romani- osaansa kovin merkityksellisenä tai isona juttuna, koskapa sait asiasta kuulla vasta kihlajaisissa.

"Romaniveren" määrä on sinänsä niin vähäinen, että minä en ainakaan lähtisi sen perusteella luokittelemaan esim. miestäsi tai edes hänen äitiäänkään, romaniksi. Siis jos suvussa kerran romaneita on nimenomaan hänen äitinsä puolelta.

Romaneista löytyy pahasisuisia ja äärimmäisen kilttejä ihmisiä, ihan kuten mistä tahansa muustakin kansasta... Ei ole olemassa mitään tiettyä "romaniluonnetta", eli ei romanit ole tietynluontoisia. Eläväisyys ja tunteella eläminen on monelle romanille ominaista, mutta sanavalintani on tällainen nimenomaan siksi, että yleistää ei voi. Romanit on yksilöitä, ihan kuin kaikki "valkolaisetkin". Toivoisin, että muistaisit tämän. :)

Eli lähinnä se, että ihan varmasti Suomesta löytyy ihmisiä, jotka on kokeneet todellista onnea romanipuolisonsa kanssa, ja sitten löytyy myös aivan varmasti niitä, joilla kokemukset on huonompia. Ja tässä on kyse vain ja ainoastaan siitä, millainen se toinen ihminen on. Ei niinkään siitä, onko hän romani vai eikö ole.

Eikö sitä paitsi pitäisi periaatteessa olla aivan sama, onko miehesi osittainen romani vai eikö, jos kerran rakastat häntä ja olet hänen kanssaan onnellinen, ja hän on sinulle hyvä kumppani? :)

jätä se!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Itsehän olen 1/4 romani, kuulemma. Äitini on puoliksi romani, mutta on adoptoitu jo vauvana ihan tavalliseen valkolaisperheeseen, joten mustalaiskulttuuri on meille täysi tuntematon. Tämä romanius ei meillä näy missään. No, äidillä ruskeina silminä ja vähän tummempana ihonvärinä, mutta minä olen kuin kuka tahansa suomalainen sinisilmä.

Juttuni pointtina oli siis se, että vaikka perimässämme on romania, niin kulttuurissamme ja ympäristössämme ei pätkääkään. Kaikkein oleellisinta aloittajalle on se, onko miehesi kasvanut romanikulttuurissa vai ei. Siitä voit sitten vedellä johtopäätöksiä.

no aika kaajeita tuntuu olevan, jos mieheskii veres virtaa vaa noin vähä kaaleitten verta ja anoppiskii on vaan vartti,,, kyllä sit voi korkeintaa ruveta kattelee, jos ois ees puolikas,, Kaikki riippuu siitä onko he eläneet kaaleitten elämässä...

Ei sitä mustilaisverta tarvitse olla kuin se tippa ja se näkyy.Pysyn kyllä kaukana moisista ja suosin suomalaista en intiasta aikoinaan karkotettuja hylkiöitä!!

Minulla aikoinaan oli romani avovaimona.
Kun aloimme seurustelemaan ja homma meni vakavaksi niin keskustelin naisen isän ja veljien kanssa suoraan että en ota heidän tapojaan omakseni. Puolisko tekee niinkuin itse haluaa ja en puutu siihen. Joko hyväksyvät tai ei mutta yhdessä ollaan.
Ymmärrys oli kummankin puolen sama, joten kaikki hyvin.
Vuosien varrella tuli puoliskolla sääntöjä mitä ei voinut rikkoa ja ymmärsin sen...no broblemo

Äiti on vanhanaikainen 1/4.... shillälailla

Minä olen ihan hullaantunut romaninaisiin.
Muutamalla ystävällä on romanivaimo.
Ne silmät ja tummanruskeat hiukset..kiltteys ja luusto yleisesti on lähes täydellinen.
Mä sulan aina kun romani nainen puhuu ja katsoo silmiin.
Vastaisin aina joo...kyllä..
Suvun kanssa pärjää aina.