Lapsemme tapaavat isäänsä kerran kuussa. Voisivat useamminkin, mutta eivät sitä halua. Isi tietää, etteivät lapset halua, eikä halua heitä pakottaa. Lasten vastahakoisuuden syynä on se, etteivät he tunne itseään hyväksytyiksi isin uuden toimesta. Lähtökitinät alkaa monta päivää ennen viikonloppua, joskus jopa viikkokin ennen ja sitä turhautuneisuutta puretaan minuun l. äitiin useampi päivä ja jopa viikkokin jälkeenpäin.
Isin uudella on tapana mitätöidä kaikki lastemme sanomiset, tekemiset ja kohdella heitä alentuvasti. Isi tietää, ja ovat kuulemma keskustelleetkin, mutta mikään ei ole muuttunut.
Lapset eivät saa olla isänsä kanssa keskenään, vaikka sitä toivoisivatkin, isin uus haraa vastaan ja pakottaa uusperheensäkin kärsimään noista yhteisistä viikonlopuista.. Olen täysin kypsynyt, totaalisen uupunut, sillä tuota on jatkunut jo vuosia!! Lasten isän on ilmeisesti alistuttava tilanteeseen, sillä se toinen vaihtoehto olisi tavata kaksia erolapsia, joko kaikkia kerralla tai sitten erikseen. Minä väsyn huolehtimaan lasten hyvinvoinnista, väsyn kestämään kitinät ja temppuilun, ja mietin sitäkin pitääkö nuo tapaamiset lopettaa kokonaan kun lapset sitä vaativat.. Tosiasia kuitenkin on, että jo nyt oma vapaa- aika on vähissä ja tuntuu etten jaksaisi jos se viimeinenkin henkireikä katoaa.
Isin uudella on tapana mitätöidä kaikki lastemme sanomiset, tekemiset ja kohdella heitä alentuvasti. Isi tietää, ja ovat kuulemma keskustelleetkin, mutta mikään ei ole muuttunut.
Lapset eivät saa olla isänsä kanssa keskenään, vaikka sitä toivoisivatkin, isin uus haraa vastaan ja pakottaa uusperheensäkin kärsimään noista yhteisistä viikonlopuista.. Olen täysin kypsynyt, totaalisen uupunut, sillä tuota on jatkunut jo vuosia!! Lasten isän on ilmeisesti alistuttava tilanteeseen, sillä se toinen vaihtoehto olisi tavata kaksia erolapsia, joko kaikkia kerralla tai sitten erikseen. Minä väsyn huolehtimaan lasten hyvinvoinnista, väsyn kestämään kitinät ja temppuilun, ja mietin sitäkin pitääkö nuo tapaamiset lopettaa kokonaan kun lapset sitä vaativat.. Tosiasia kuitenkin on, että jo nyt oma vapaa- aika on vähissä ja tuntuu etten jaksaisi jos se viimeinenkin henkireikä katoaa.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Jos tätä on jatkunut jo vuosia, niin oletan että teidän yhteiset lapset ovat jo isompia?
Oletko varma että syy on "isin uudessa"? Voisiko vika olla isissä, voisivatko lapset kenties feikata? Vai oletteko kaikki aikuiset istuneet päydän ääreen ja puhuneet asiasta reilusti?
Jokin syy on etteivät lapset viihdy, ja se voi hyvin olla luettelemasi asiat, mutta lapset todellakin osaavat esittää. Ja joillekkin lapsille ei yksinkertaisesti mikään ole tarpeeksi hyvää ja kelvollista.
Voivat narista ja kitistä vaikkei "isin uudessa" olisi oikeasti mitään vikaa. Lapset osaavat käyttää valtaa vanhempiinsa.
Teidän yhteiset lapset vaativat lopettamaan isin tapaamisen? Kuulostaa omituiselta.
Tietenkin jos isillä on uuden naisystävän kanssa yhteisiä lapsia, kaikkea ei voida toteuttaa teidän yhteisten lasten mielen mukaaaan ja jo se yksin riittää siihen etteivät lapset "halua" mennä isille.
Vaikeita asioita, puhumalla ja sopimalla pelisäännöistä ne kuitenkin alkavat sujumaan. Minusta on kurjaa kun aina syyllistetään ja haukutaan uudet kumppanit. Itse olen saanut kokea nahoissani sen vihaisen, katkeran ja väsyneen ex-vaimon oikuttelut, ja se jos mikä on mahdotonta ,tee niin tai näin, mikään ei ole hyvä.
Jos elät normaalia arkea "uusioperheenä", kasvatat, opetat, kannustat tai jos uskallat KIELTÄÄ mitään, niin saa isä tuta ex-vaimonsa vihan (ja minä myös)
Kyseessä on isin uuden asenne. Siitä puhuvat lapset, kouluikäiset, ja ovat puhuneet jo pari vuotta. Lähteminen isin kotiin on ollut pidempään vaikeaa, muttei aina. Lasten on kuitenkin alun "uutuuden" jälkeen ollut vaikea mennä heidän yhteiseen kotiin, eli vuosia ovat yhdessä asuneet isi uus, ja ne heidän yhteiset lapset. Puhuimme viimeksi viikko sitten lasten kanssa noista tapaamisista, ja he sanoivat että isiä olisi kiva nähdä enemmän, jos ei tarvitsisi olla sen naisen kanssa.
Mitäpä minä voisin tehdä? Miksi ajattelet, että syy on minun, kun olen yrittänyt lapsille jutella esim. uusperheen ajankäytöstä, siitä ettei aina ole helppoa uudessakaan perheessä? Olen jutellut lasten isän kanssa, joka tiedostaa ongelman ja on jutellut uuden kanssa, joka myöntää kuulemma ongelmansa mutta ei tee käytökselleen mitään. Sukulaiset ovat huomanneet, isovanhemmat jopa ystävällisesti jutelleet uuden kanssa hänen käytöksestään, mutta aikuisen ihmisen kasvu tuossa tilanteessa näyttää mahdottomallta. Tuo kirjoituksesi oli jotenkin "vihamielisen" oloinen, joten mainitsen tuosta isovanhempien osuudesta, että he kertoivat asiasta minulle, itse en ole keneltäkään tuossa tukea pyytänyt.
Tapaan joskus lastenvaihtotilanteissa isin uutta, mutta tilaisuutta keskusteluun ei ole järjestynyt.
kirjoituksessani. Ajattelin vain ettei kaikki ole aina mustavalkoista. Ja varsinkaan näissä asioissa ei taida olla mitään asiaa missä olisi yksi ja ainoa totuus. Tunteet vaikuttavat jokaisen osapuolen mielipiteissä, teoissa ja sanoissa. Sinä olet kuitenkin yritttänyt saada tilanteen korjaantumaan, se on hienoa. Harmi vain ettei se ole korjaantunut. Luulen että nyt pallo on isillä, joka omalla auktoriteetillaan saisi tilanteen kuntoon,voimia sinulle. Olen itse väsynyt ja "vihamielinen" oman mieheni ex-vaimolle, joka puheista ja kielloista huolimatta tuhoaa meidän liittoa omilla kieroilla keinoillaan.Kaikki mahdollinen on saatu niskaan, vaikka mielestaäni olen ollut neutraali häntä kohtaan. Se varmaan paitsoi läpi krjoituksessani.
Ajattelinkin, että saattoi olla omakohtaiset kokemuksesi tuossa hieman pinnassa. Todellakaan en uusperheen elämään halua puuttua, toivon todella heidän onnistuvan! Mutta kun kyse on siitä, että näen omien lasten kärsivän, on pakko ainakin heidän isänsä kanssa puhua... ja puhua... ja.. Välillä huomaan lasten kautta, että isille on jotakin mennyt perille, mutta käytännön tasolla muutoksen aikaansaaminen on näköjään vaikeaa. Minäkin kärsin, kun en tiedä mitä muuta voisin tehdä kuin hoitaa sen oman osani (26-29pv/kk joka on melkoinen homma yksinäiselle ihmiselle!), jutella lasten isän ja lasten kanssa.
Vanhempaa ei voi pakottaa ymmärtämään tai edes toimimaan lastensa parhaaksi, uutta kumppania ei voi pakottaa asennemuutokseen.. olen todella väsynyt kantamaan huolta yksin, eikä mistään tunnu saavan apua. Ainakaan en keksi miten tilanne selviäisi lasten parhaaksi.
Toivon, että oman perheenne myllerrykset olisivat hiljalleen ohitse. On varmasti vaikeaa pysytellä sovussa, jos miehesi x haluaisi vain koko ajan riidellä.. joillekin se tuntuu olevan elämäntapa. Kyllä niitä vihantunteita itse kullakin on, ja saakin oikeutetusti joskus olla, sehän se ratkaisee miten toimii ja nähtävästi olet onnistunut itsesi hillitsemään. Voimia sinnekin!
Yksi "isin uusi" tässä.
Itselläni hermot menevät joskus siksi kun mies jättää meidän lapsen sekä ex;nsä viihdyttäåmisen monesti minun kontolleni.
Jospa nainen on väsynyt hoitamaan omien lasten lisäksi toisten lapsia.
Kyse voi olla siitä. Eli avainasemassa on isi.
Tietenkin on oikeastikin ilkeitä ihmisiä, mutta saattaa olla joku tollanen juttu.
Otan osaa tilanteeseen.. vaikeaa varmaankin.
Hittolainen.. Tuttavapiirissä on eräs pahemmanlaatuinen "nyksä" ikävä kyl, joka ei siis suo hetkeäkään isälle ja lapselle kaksin.
Kuulemma "viihtyvät niin hyvin miehen kanssa, etteivät voi olla vapailla hetkeäkään erossa.." blaablaa.. Joten ymmärrän sen lapsen ja äidin kautta, että sitä aikaa pitäs olla ihan kaksinkin tapaamisissa lapselle.. *hymy* Ydinperheissäkin vanhemmat antavat ainakin normaalisti erikseen joka lapselle huomiota.
Vaikka olenkin ns. "nyksä"(tosin, otin vain miehen jolla lapsi jonkun kanssa, en vienyt keneltäkään), niin en tajua joidenkin muiden toimintaa.. Ettei isä ja lapsi/lapset voisi viettää aikaa vain keskenään. :)!!
Itse vaadin, että mies keksii tekemistä lapselle ja menevät puuhaamaan pihalle, tekevät kaksin reissuja, uimassa näin kesällä yms.. Kun lapsi tulee meille.
Koska en ole niin kovin kiinostunut leikkimään enää "kotia" enkä todellakaan tunkemassa heidän väliin. ;) Jos vierailusta on sovittu ajoissa, tietty lämmin ruoka/välipala odottaa sitten kun tänne tulevat.. Muuten olen omilla menoillani yleensä.
Koska se aika, mitä lapsi viettää isänsä kanssa, ei todellakaan ole multa pois!! Mielestäni lapsella on oikeus isänsä kanssa siihen ns. laatuaikaan.. :D
Meillä vaan tuo mies yrittää välillä yhä vinkua mua olemaan täysin 100% mukana lapsen kanssa.. En ole hänen äitinsä, joten.. ;)
Toivottavasti miehesi vähä järkiintyisi ja samoin hänen naisensa.. Siitä hyötyisi kaikki. Sinä ja lapsi, ex-miehesi sekä hänen nykyinen. ->Jos vaikka mies lapsineen tekisin yhteisen pikkureissun johkin mukavaan paikkaan; sen jälkeen tulisi kotiin onnelliset lapset ja mies omaan kotiinsa myös hyvillä mielin!! :)
Minusta olet oivaltanut hienosti oman roolisi "isin uutena". Samoin tekisin itsekin, jos olisin siinä asemassa. Osa tekemisistä olisi kaikkien yhteisiä ja välillä isi voisi mennä omiensa kanssa keskenään, siis meidän yhteisten lasten kanssa.
Jos ajattelee sitä, kuinka harvoin (2pv/kk) lapset isäänsä näkevät, niin kyllä se yhteinen ihan heidän keskinäinen aika olisi tärkeää. Itse saan kyllä lastemme kanssa olla riittävästi ja jopa liikaakin.. Tuolle isin uusperheelle jää ne yhteiset 26- 29pv/kk, joten en käsitä sen naisen asennetta ollenkaan. Heidän yhteiset lapsensa saavat myös omaa aikaa isänsä kanssa.
Mielestäni uudella naisella/ miehellä ei ole ns. velvollisuutta toimia vanhempana toisen lapsille, mutta kyllähän sekin yhteiselämää helpottaa kun osallistuu jollakin tavalla. Sitä ihmettelenkin, että miksi ihmeessä tuo isin uus haluaa välttämättä ne kaikki lasten tapaamiset olla porukalla, kun ei siitä pidä ja se näkyy?? Se on kaikille vaikeaa, etenkin lapsille. Tiedän, että lasteni isän pitäisi tehdä ne lopulliset ratkaisut tilanteessa, mutta painostus on uuden naisen toimesta voimakasta.. jos ei mies tee kuten hän haluaa, saa lähteä. Kuten tuolla aiemmin mainitsin, niin miehelle se vaihtoehto olisi raskas.
Yhteisistä pikku lomista isän ja lasten kesken, tai esim. päiväreissuista ei ole tullut mitään, kun nainen haraa vastaan niissäkin.
mieheni lapsi tulee isänsä luokse, täällä asuu 3 muutakin lasta. Miten voi selittää muille jotka ennen ovat olleet tasa arvoisia että isi vie yhden lapsen puuhamaahan tai johonkin kivaan paikkaan.
Meillä omat lapseni ovat joka toinen viikonloppu isänsä luona jossa on myös isän uusi puoliso ja puolison lapsi. Lapseni eivät ole tästä kärsineet että "joutuvat" olemaan uuden puolison ja tämän lapsen kanssa, he ovat hyvin tasapainoisia lapsia eikä tilanne ole siitä pahentunut yhtään.
Samoin mieheni lapsi, hän ei ole kärsinyt siitä että isän luona asuu muitakin, hän tykkää minusta ja välit mieheni esikoiseen ovat hyvät. Tälläkin hetkellä mieheni on töissä, kävin hakemassa nuorimmaiseni kanssa miehen esikoisen äitinsä luota ja menimme shoppailemaan, vain me tytöt. Ja hän nautti siitä täysin.
Pitääkö minun alkaa vaatimaan että omien lapsiani isä unohtaa puolisonsa lapsen ja keskittyy vain lapsiinsa?
Tiedän kyllä, omatkin tunteeni ovat hieman näin että : hieman sattuu että lapsi joka ei ole ex mieheni saa lasteni isän huomion 24H, samoin täällä, mieheni ei kykene antamaan 24h huomiota tyttärelleen. Tässä liitossa olemme olleet jo 3 vuotta ja tilanne oli pahempi alkuaikana kun mieheni tytär kuvitteli vielä äidin ja isän palaavan yhteen. Ja en, minä en rikkonut mieheni liittoa, hänen oma ex jätti hänet, minä sain hänet vasta sen jälkeen
Ja kaikki sujuu, kaikilla ei ole näin hyvin...
Ei kukaan pyydä sinua tekemään toisin tai muuttamaan mitään jos homma toimii ja lapsi on tyytyväinen. Aloittajan tapauksessa asia ei ollut näin.
Niin, teillä ei näyttäisi olevan kenenkään asenteissa ongelmaa, joten en ymmärrä miksi vastaat minulle tuolla tavalla. Teillä hommat ja tapaamiset näyttävät hoituvan niin, että kaikki saavat tuntea olevansa tasa- arvoisia ja huomioituja.
Kyse ei ole siitä, miksi meidän lasten pitäisi saada ENEMMÄN kuin heidän lasten, vaan siitä, että he eivät ole tasa- arvoisia. Jos isi lomailee Puuhamaassa ja muuallakin toisten lastensa ja perheensä kanssa, niin miksei saa mennä vaikka museoon muutamaksi tunniksi meidän lasten kanssa keskenään? Tuota olen kysellyt ja vastaus on ettei uusi kumppani hyväksy isin ja meidän lasten keskinäistä aikaa. Piste. Isin olisi hyvä olla hieman ajattelevaisempi myös x- perheen lapsia kohtaan, mutta siitä tulee kamalia riitoja uuden kumppanin kanssa. Toinen piste.
En tiedä miten luit noita kirjoituksiani, mutta kyse ei ole muusta kuin että haluaisin lasten olevan hyväksyttyjä ja saavan hieman keskinäistäkin aikaa isänsä kanssa. Ja tuo halu lähtee siitä, että näen kuinka lasten tarpeet jäävät täyttymättä ja lapsilla on paha mieli.
alempana, peräänkuulutin etälasten aikaa isänsä kanssa, tasa-arvossahan lapset eivät ole kun etälapsi käy vain "vierailulla" etäperheessä...etäperheen omat lapsethan saavat sitä isän seuraa jokaikinen päivä.
ymmärrän sinua, ei kyse siitä, enkä sinulle vastannut vaan sille toiselle joka vastasi sinulle
Niin sen pitäisikin..
Taisi tuossa mennä ajatuksetkin jo sekaisin ketjua lukiessa :) Nyt en saanut selvää kuka vastasi ja kenelle :)))
sun tilanteessa ei taida muu auttaa kuin pitkä pinna, miehesi lapset ei aina isänsä ilona ole, kuka jää miehesi rinnalle kun miehen lapset perustavat omat perheensä.
jos ne lapset eivät hyväksy sinua, se on heidän ongelmansa, miehellä on oikeus rakastua uudestaan
Kerrankin melko positiivinen aloitus nyxästä joka mahdollisesti tuottaa ongelmia!
Itse nyxänä en ymmärrä aihetta jota täällä valitetaan jatkuvasti, eli sitä ettei nyxä anna isän olla lastensa kanssa keskenään.
En voisi mitenkään kuvitella, että keräisin nyxänä kimpsuni ja kampsuni ja lapseni (yhteiset mieheni kanssa) ja lähtisin pois kotoani (todellakin omastani)antaakseni aikaa lapsille jotka tulevat tapaamaan isäänsä. Tämä aihe on ollut melko usein vaatimus nyxälle, monissa kirjoituksissa. En tiedä tarkoititko sinä tuolla yhteisellä ajalla juuri tätä. Toivottavasti et.
Sitä yhteistä aikaa voisit alkaa lapsille ja isälle suunnittelemaan esim. niin että hankkisivat tapaamisille jonkin harrastuksen tai puuhan, jossa saisivat olla hetken keskenään. (en tiedä lastesi ikää, joten en voi täsmällisesti mitään ehdottaa)
Tämä ehdotus taas kannattaa antaa lasten esittää isälleen, tällöin ei tule sitä vaikutelmaa että ex häärää taustalla. (Siis aivan vain riitojen välttämiseksi)
Täytyyhän kuitenkin ymmärtää myös se, ettei isä voi tapaamisviikonlopuiksi omistautua vain toisille lapsilleenkaan. Tämähän nyxän puolelta tarkoittaisi melkoisia järjestelyjä viikonlopuiksi. Hänellä on joka tapauksessa oikeus olettaa, että koska elää yhdessä lasten isän kanssa niin vastuu lapsista jaetaan, tapaamisista huolimatta yhdessä.
Tätä en sano ilkeyttäni, vaan onhan se tosiasia että ei toisella vanhemmista voi olla kuukaudessa vapaata perheestään. (ellei sitä ole tietoisesti sovittu, ennen uusia lapsia) Isän vastuu ja aika vain on tiukemmalla kun hänellä lapsia on enemmän.
Se olisi kyllä itseasiassa hänen ongelmansa, ei sinun eikä nyxän. JOUSTOA tähän kyllä tarvitaan kaikilta, myös lapsilta.
Kun olet kuitenkin kiinnostunut lastesi ongelmasta, niin olisiko syytä jutella tämän uusperheen kanssa tilanteesta. Onnistuuko se vai onko välit huonot?
Onko tämä nyxä kuitenkaan tarkoituksella ikävä, vai onko taustalla syitä jotka saavat tilanteen kärjistymään ikäväksi?
Voiko uusperheen elämä, säännöt ja odotukset olla niin erilaisia kuin lapsillasi kotona? Tällaiset asiat voivat aiheuttaa närää ja hyväksynnän puutetta molemmissa osapuolissa.
Tiedän, että niin sinun kuin lastenkin on helpompi syyllistää nyxää kuin isää.
Kuitenkin on aika vaikea uskoa, että isä vain alistuisi nyxän toimintaan jotta ei tulisi uutta eroa. (Vai onko suoraan sinulle näin kertonut?) Kertoo jo sitten isästäkin jotain.
Uskoisin että isä on ennemminkin laiska yrittämään muutosta vaikeissa tilanteissa, tai sitten hänellä ei ole siihen kykyä, eli ei tiedä miten päästä alkuun.
Toisaalta taas tiedän, että jos sinä menet ehdottelemaan tai kyselemään niin voi vastaanotto olla aika nuiva, varsinkin jos teet sen isän kautta ja puhut nyxästä.
Eli jos otat yhteyttä ja tee se suoraan nyxälle. Ethän (toivottavasti) muidenkaan ihmisten kanssa ristiriitoja ratkaise välikäsien kautta?
Älä syyttele (tekstistäsi päätellen osaat ilmesesti olla fiksu!) vaan kysele mielipiteitä ja ratkaisuvaihtoehtoja. Uskon, että kun nyxä saa olla osana ratkaisemassa ongelmaa, voi se ratketa hyvinkin helpolla. Koska onhan nämä tapaamisviikonloput osa myös hänen eläämäänsä.
Olen vuosien aikan huomannut, että myös lapset voivat väsyä tapaamisiin, että ehkä ei ole huono ajatus miettiä väliaikaisesti jotain muutosta tapaamisiin, jos tästä on kyse. Esim lyhentää viikonloppua tai tavata viikolla?
Kuitenkaan en lähtisi tekemään mitää ratkaisuja ennen kuin tietäisin mistä on oikeasti kyse ja onko ongelma ratkaistavissa, sillä tapaamisissahan on kysymys lasten ja isän ihmissuhteen ylläpitämisestä. Ja kaikkihan tietää, että joskus ihmissuhteet teettävät työtä.
Oikein mukavaa kun keskustelaan asioista kerrankin riitelemättä.
Meidän kohdalla isän uusi oikeasti rajoittaa isältä lasten tapaamista. Kun reilu vuosi sitten isä alkoi rikkoa siihen asti hyvin toiminutta tapaamissopimusta pyysin heitä molempia lastenvalvojan luokse neuvottelemaan mitä tehtäisiin asialle.
Mies tuli mutta uusi ei koska minulla "on asenteessa vikaa" kun yritän puuttua heidän elämäänsä.Lisäksi mies sanoi minulle että "kyllähän sinä tiedät ettei X (uusi) pidä meidän lapsista". Minä en ollut ikinä edes tavannut ko ihmistä tai puhunut edes puhelimessa hänen kanssaan. Miehen kanssa toki puhuttiin tästä tapaamisasiasta...en sitten tiedä mikä siinä oli heidän elämäänsä puuttumista.
Se on vaan niin että jotkut ihmiset yksinkertaisesti vaan ovat itsekkäitä ja jotkut taas käsittämättömiä lapatossuja.
Minä en jaksanut alkaa riidellä ja väitellä moisen parivaljakon kanssa - vaikkakin hintana sitten on se että lapset ovat vieraantuneet isästä.
Mitä tulee tuohon pitäisikö nyksän häipyä kodistaan että lapset saavat olla isänsä kanssa -ei minun mielestä. Asiat voidaan järjestää muulla tapaa helposti niin että muutama tunti jää lapsille yhteistä aikaa isän kanssa. Se ei voi olla liikaa näissä normitapaamisissa joka toinen viikonloppu.
Minä itse arvostan miehessä sitä että hän pitää huolen lapsistaan eronkin jälkeen. En ikinä ottaisi sellaista miesystäväää joka toimisi niinkuin ex-mieheni nyt toimii: toisen käskystä unohtaa omat lapsensa!
OK, ymmärrän hyvin että jos asia on niinkuin kerroit. Tunnen itsekin nyxiä, jotka toimivat erittäin hankalasti, osittain omaa lapsellisuuttaan, osittain siksi etteivät osaa toimia kypsästi tai aikusimaisesti.
Tämä puuttuminen toisen elämään on kyllä kuin veteen piirretty viiva. Eli kyllähän tosiasiassa puututkin toisen perheen elämään, siitäkin huolimatta ettet ehkä tarkoita sillä pahaa tai että teet sen lasten takia.
Jätäppä ongelma miehen vastuulle, jos ei halua asialle mitään tehdä, tapaamiset varmaan vähenevät väistämättä.
Tosi hyviä ajatuksia olette toiset ketjuun laittaneet. Yritän rakentaa pienen rungon tälle kuviolle:
- isi järjestää aikaa uusperheensä lasten kanssa, jolloin isin uus pääsee omille menoilleen ja mies saa rakentaa suhdettaan uusperheensä lapsiin
- isi elää uuden perheensä kanssa säännöllistä perhe- elämää, jolloin heillä on ihan omien halujensa mukaan järjestettävissä nuo 26- 29pv/kk
- isin lapset edellisestä suhteesta, eli ne meidän yhteiset saavat tavata isäänsä vain kun muukin perhe on mukana, joko sisaruspuolet tai sitten isin uus ja sisaruspuolet, sen 2pv/kk. Uusperheen lapset ovat tietysti nuorempia, joten muutamat asiat tuleekin tehdä heidän tarpeensa ensimmäiseksi huomioiden
- isin ja lasten yhteiset lomat ovat kutistuneet yhteen pidennettyyn v-loppuun/vuosi, joka sekin ollaan yhdessä koko konkkaronkan kans, ellei jotakin "ihmettä" satu tapahtumaan
- joulu joka toinen vuosi, eli 3pv isin uuden perheen kanssa
Se, miten tuo uusperhe järjestää oman arkensa tai juhlansa, heidän perhe- elämänsä, ei kuulu minulle eikä kiinnosta. Se vain on niin säännöllisen oloista, että ihmettelen miksi sitä joustoa ei ole ottaen huomioon myös näiden yhteisten lastemme tarpeet.
Tiedän, että vikaa on myös isissä, mutta tavallaan ymmärrän ettei hän halua enää toista rikkonaista perhettä. Minä keskustelisin mielelläni tuon isin uuden kanssa, ja ihan asiallisesti, mutta isi on kieltänyt sen sillä heillä tulee kuulemma jo muutenkin riitaa näistä x-perheen lapsista. Minun puuttumiseni asiaan kuulemma vain huonontaisi tilannetta. En vihaa isin uutta, vihainen olen enemmän isille, vaikka tavallaan ymmärrän. Isin uutta kohtaan tunnen muuten neutraalisti, mutta joka kerta kun lapset tulevat pahalla mielellä takaisin ja kertovat jälleen jostakin isin uuden vihamielisestä kommentoinnista, minuun sattuu. Sattuu lasteni pahan mielen vuoksi ja silloin ajattelen kuinka itseni ikäinen aikuinen nainen voi olla niin ajattelematon ja julma.. Jos koskaan ei ole ystävällistä sanaa sanottavana, niin kyllähän se ilmapiiri lapsia ajatellen on huono, ja tässä myös ne heidän yhteiset lapsensa varmaan huomaavat jotakin "kummallista".
En jaksa käsittää, kuinka "kaksi päätä" ei pysty yhdessä huomioimaan kokonaisuutta, ja tässä tilanteessa hieman enemmän myös x-perheen lapsia.
...että tähän kommentoisi joku näistä isistä!
Miten on mahdollista ettei lapsia aiemmasta liitosta voida oikeasti pitää mukana elämässä!??
Meillä kyllä noilla lomilla lapset jotka tapavat isäänsä ovat suht. puolet meillä ja puolet äidillä. Eli jouluna jopa 2 viikkoa ja kesällä 1 kuukauden, plus muut lomat ja aina kun lapset haluavat lisäksi tulla.
Ja sitten se normi 6 päivää kuukaudessa.
Ajatteleppa toisinpäin. Olisitko sinä valmis joustamaan ja elämään rutiineista poiketen pienten lasten kanssa joka toinen viikonloppu ja puolet perheen lomista? Kun kuitenkin pyörität lapsiperheen työssäkäyvien ihmisten arkea? Tiedät varmasti ettei se ole aina helppoa, eikä kaikki suju niin, että sitä yhteistä aikaa on se 26-29 päivää kuukaudessa.
Jo siinä, että perheen koko melkein tuplaantuu näinä aikoina kun lapset ovat isäänsä tapaamassa on aivan tarpeeksi ylimääräistä työtä ja miettimistä sekä järjestelemistä ettei siihen enää mahdu kaikkien mielipiteitä otettavaksi huomioon. JA toisekseen, miksi näiden etälasten täytyisi elää tapaamisaikoina sen erikoisempaa elämää kuin äidillään, tai isänsä nuorempien lastenkaan?
Itsekään en ymmärrä vihamielistä asennetta puolison lapsiin. Todellakaan en!
Mutta uusperheen kuvioita on usein sen verran työläs pyörittää, että väkisinkin nämä erikoistoiveet jää (uskon että kaikkien kohdalla) vähemmälle.
Meillä ainakin lähtöajatus on että tapaavat lapset huomioidaan tapaamisaikoina samalla tavalla kuin oman perheen lapset. Paljon ei ole kenellekään erityiskohtelua tai ylimääräsitä omaa aikaa tarjolla, mutta ompahan ainakin tasapuolista.
Olisit viisas jos et puuttuisi uusperheen elämään tuon enempää varsinkaan jos se on isänkin toivomus, et ainakaan hankaloita asioita itse enää millään tavalla. Sehän on isän vastuulla jos homma toimii huonosti, eikä sille mitään haluta tehdä!
Toivoisin että saisitte teidän tilanteessanne ainakin tuon nyxän vihamielisyyden pois jotta lapset viihtyisivät isänsä luona. Neuvoa en osaa siihen antaa, miten. Ei edes kuulosta kovin todennäköiseltä ainakaan kovin nopealla aikataululla, mutta ehkä ajan kanssa, varsinkin jos et asioihin puutu. Jos tuntuu raastavalta lapsia sinne laittaa, niin vähennä tapaamisia hiukan!
Voi pitää ja moni haluaakin! Joka paikkaan ja tilaisuuteen ja aina kun haluavat voivat olla osa meidän elämää!
Se vain että kauhean usein sitä exää ei haluata sinne edes vähimmässäkään määrin.
Meillä ainakin on onnistunut ja ilman sitä exää joka nyt vuosien myötä on ollut onneksi vähenevässä määrin itseään esiin työntämässäkään. (tämä on nyt aivan hyvässä mielessä todettu, ollenkaan exää mollaamatta!)
oletko itse kenties mustamaalannut lapset vihaamaan uutta naista? ja lapset tuntevat nyt vastenmielisyyttä mennä sinne?
jos et ok ja pitäisi sitten yhdessä kaikkien puhua teidän aikuisten ja lasten.. mutta entäs jos lapsesi vaativat ummet ja lammet siellä vedoten jotenkin sinuun sinun tarpeisiin sanomisiin jne..
se on kyllä totta että voi lapset ja isän kyllä päästää yhdessä johonkin TOKI. MUTTA!? entäs ne muut lapset sitten? olisihan se tasa-arvosta ja oikein nykysiäkin lapsia kohtaan että KAIKKI! pääsee isin kanssa johonkin.
JOS HE eroaisivat täytysikö SINUN lasten olla eriaikaa isänsä kanssa KUN tämän nykyisen mahd tulevan exän!!!???
MEILLÄ kaikki lapset yhtä asvoisia KAIKESSA! ja kyllä miehen edellisestä liitosta oletvat lapset kyllä pääsevät ja käyvät isänsä kanssa kaikissa paikoissa MUTTA YLEENSÄ myös meidän lapsi mukana! (toki ovat myös poikaporukalla menneet ja minulle se on ok ja sitä itse ehdottanutkin olen) kun viimesin on tyttö.. niin minä olen toistaseksi hänen kanssaan kunhan tosta varttuu MYÖS HÄN ISÄNSÄ MUKAAN MENEE SINNEMINNE POJAT!
suurimman osan ajasta ihsn ilman tätä ex-puolison lasta isänsä kanssa minne vain. Suotakoon tälle lapselle myös aikaa oman isänsä kanssa kaksin.
.. mustamaalaamisesta tm. Kerroin tuolla aiemmin, että kun lapset sitä pettymystään purkavat minulle, niin olen yrittänyt kertoa ettei siinä toisessakaan perheessä aikuisilla välttämättä helppoa ole. Minua ei kiinnosta säheltää jokaisen risahduksen perässä, uusperheen aikuisten pitää osata hoitaa ne ongelmansa itse.
Mietin tuossa juuri äsken, että onko kyseessä sittenkin pelko minua kohtaan uuden puolelta.. Olemme tosin eronneet niin kauan sitten, etten uskoisi oikein mustasukkaisuuteenkaan.. siis että uusi nainen pelkäisi minunkin haluavan lasten ja isän yhteisiin tapaamisiin :) Älytön ajatus, tosiaan!
Jos he eroaisivat, täytyisi miehen tietysti järjestellä ne tapaamiset kumpaankin suuntaan, kaikki yhdessä vai erikseen. Kuinka se kaikille sopisi, kunhan vain lapset olisivat tasa- arvoisessa asemassa. Takaan kuitenkin, että itse mielelläni ajattelisin koko kuviota, kuten nytkin yritän tehdä vaikka lähtökohta on meidän yhteiset lapset, jotka eivät ole isin kodissa toivottuja vieraita.
tuollainen asenne.. joskus se uusiokumppanin tapaaminenkin ja hänen sinun tapaaminen voi ehkä puolin ja toisin hälventää ennakkoluuloja? kenties?
tuossa tilanteessa ei ehkä auta kun puhe ja tapaaminen..
eikä niitä kukaan särje.
Meillä ei ole ollut ex miehen naisten lupa edes lapsia tavata, ei ole ollut koskaan. Sanoin miehelleni että niitä naisia et sitten lastemme eteen tuo, eikä ole tuonutkaan.
Minä en alkanut kuunteleen miehen uusien naisien narinoita, ja haukkuja, joten meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, kun mies ei ole niitä naisia meille tuonut. Ollaan rauhassa saatu olla. Pistin heti pisteen siihen ettei lastenmme elämää sotke kukaan ulkopuolinen. Mies oli samaa mieltä, eikä ole naisaan meille tuonutkaan, eikä lapset niitä parkoja nähneet.
jämäköitä naisia, tossukat miehes parat....
komentele eikä hauku.
Kerrompa teille, olen "isin uusi", nyt jo 10v ollut sellainen. Mieheni lapsi ollut koko kesälomansa meillä minun "isin uuden" kanssa. Lapsi on ollut meillä omasta ja äitinsä tahdosta. Isä on vain päivän viikosta kotona...
Olet tuonut tuon saman virren esille jo niin monessa aloituksessa ja vielä useammassa vastauksessa, että eiköhän se ole tullut jo kaikille palstaa lukeville selväksi!
Voitko jo vaihtaa levyä, vai osaatko?
Tiedätkö onneksi tuosta sinun asenteestasi ovat kärsimässä vain ja ainoastaan sinun lapsesi tulevaisuudessa, kun opetat asenneongelmasi ja toisia ihmisiä halventavan elämän ja asennoitumistapasi heille elämäntavaksi. Sitähän tuo on kun täällä haukut ja arvostelet ja tiedät jo ennakkoon millaisia sinulle tuntemattomat ihmiset ovat!
Ei ne "isän naikkoset" piittaa paskan vertaa sinun rajoituksistasi. Miksi piittaisivat, eihän ne heidän elämää hidasta!
Olipa hienoa että pääsit tällä "positiivisella" asenteellasi taas pilaamaan melko neutraaliksi (ja voisiko sanoa jopa melko asialliseksi kerrankin)jääneen keskustelun exien ja nyxien välillä!!
Kiitos, toivottavasti tulevaisuudessa kykenet osallistumaan yhtä aktiivisesti tämän palstan keskusteluihin!!!
Näkökantoja, varsinkin hiukan erikoisia ja vähintäänkin itsekkäitä täällä tarvitaan, jotta "keskustelu" pysyy yllä!!!
Älä vaivaudu vastaamaan, sitähän et koskaan tee enää siinä vaiheessa kun voisit perustella asiallisesti näkemyksiäsi.
-Ylpeys käy lankeemuksen edellä!
.. ei vielä olisi mitään pilattu :)
Ehkä se joissakin tapauksissa on parempi, etteivät lapset tapaa vanhempiensa uusia kumppaneita.. Meillä se asia kuitenkin kuuluu mennä niin, että tutustuvat myös toisiinsa. Luonnollistahan se on, kun x on ollut kumppaninsa kanssa niin pitkään yhdessä ja lapsillamme on sisaruspuoliakin.
Jos taas uusia tulisi jatkuvasti uusien perään, niin varmaan itsekin sen rajan jossakin vaiheessa aika tiukasti vetäisin.
Totta, raja menisi jatkuvissa uusissa, mutta järjenkäyttö sallittua, jota tämä kyseinen ei omalta katkeruudeltaan selvästikään näe.
Eli useissa hänen kirjoituksissaan tuodaan esille sitä kuinka tämä ehdoton raja on vedetty jo heti alussa, ennen edes kehenkään tutustumista. Ennakkoluulo on kehissä huolimatta kuka nainen on. Kuka tahansa kelpaa "naikkoseksi" joka välittömästi leimataan huonoksi ja vain laastariksi, joka ei ole pitkäaikainen kumppani.
Käytännössä siis äiti laittoi isän tilanteeseen jossa saa valita kahdesta huonosta vähemmän huonon. Isä kun on valinnut toisen annetuista vaihtoehdoista,ottaa äiti sen sillä että isä on lapsensa hylännyt.
Tämä on tullut jo niin monessa tekstissä selkeästi esille.
Tässä esimerkki siitä kuinka lapsia käytetään pelinappuloina ihmisten pyörittämiseen oman navan ympärillä!
Ja tottakai olen heti valmis tätä mielipidettäni muuttamaan, jos kyseinen henkilö edes täsmentäisi mistä nämä ennakkoluulot ja rajoitukset johtuu. Sitä hän ei tee.
ja jos toinen ei sitä ymmärrä, niin on se toisen tehtävä.
Jos lapset asuvat äitinsä luona, on äidillä oikeus tietää ja tuntea kaikki ihmiset, joita lapset tapaa. Kyllähän se on kauhea ajatus, että lapset viettäisivät aikaa täysin vieraan ihmisen kanssa. Mulle on lapset tärkeitä olleet aina, ja olen aina tiennyt missä ja kenen kanssa lapset aikaa viettää.
Lapset ovat tarpeeksi kärsineet isäsnä jättämisestä joten enempää huonoja asioita ja ulopuolisten ihmiset huonoja vaikutteita me emme heille halua.
Ymmärtäisin jos perustelisit, että exäsi vaihtaa naista jatkuvasti tai, että lastesi ja uuden puolison välit olisivat kaikkien mielestä sietämättömät. Tai että isä olisi esim. päihderiippuvuuden ym. takia kykenemätön huolhtimaan lapsista ym...
Mutta ei. Siksi on todella vaikea käsittää asennettasi.
Tämä johtuu sinun omista ennkkoluuloistasi ja siitä että ilmeisesti uskot todeksi kaikki mitä täältä luet. "joku kirjoitti nyxästään näin, se on varmasti aina näin, myös minun ja lasteni kohdalla"... -tyyliin.
Sinänsä ajatus suojelemisesta on kyllä kaunis.
Mutta et todellakaan TUNNE lastesi lähipiirissä olevia kaikkia ihmisiä etkä voi sulkea ulkopuolisten ihmisten antamia vaikutuksia pois lastesi elämästä kokonaan.
Ellet kiellä lapsiltasi koulunkäyntiä, ystäviä, harrastuksia, vapaata liikkumista elinympäristössään. Tai entäpä sitten media...
Niitä vaikutteita tulee kokoajan ja joka puolelta.
Niin negatiivista kuin positiivista.
Ethän voi todella tuntea jokaikistä ihmistä jonka kanssa lapsesi on tekemisissä elämässään.
Se että tiedät ja ulkoisesti muodostat kuvan ihmisistä ei tarkoita että heidät tunnet.Tunnet heidän taustansa, ajatuksensa, aikeensa, elämänsä kuviot, hyvät ja huonot.
Meitä nyxiäkin on siellä opettajien, harrastustoimintojen piirissä, jo pelkästään kirjastossa, koulun siivoojina, koulukuraattoreina, terveydenhoitajina, ym... Me ollaan koulukavereiden äitejä, käydään kaupassa, elokuvissa, liikutaan vapaasti leikkikentillä, uimahalleissa ja uimarannoilla ym. missä muutkin ihmiset. Et voi olla jokaista hetkeä ja jokaista ikävää sanaa tai asiaa lapsesi elämässä estämässä.
Enkä usko, että nimenomaan juuri nämä nyxät näitä ikäviä sanoja tai tekoja viljelevät yhtän sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Sehän on nähty jo tämän palstan viesteistäkin.
Miksi se, että olemme löytäneet puolisoiksemme eronneen miehen, yleensäkään tekisi meistä huonompia tai pahempia kuin muistakaan, noin yleisesti?
Luottamus ihmisiin ja elämään olisi tapauksessasi kyllä aika kova sana.
Joten voisitko hiukan edes yrittää muuttaa tuota jyrkkää linjaasi ja miettiä kumman etua nyt oikeastaan ajat takaa, omaasi vai lastesi.........
Emme halua enempää pilata meidän elmäämme, kun nyt asiat ovat loistavasti.
Kun isä hylkäsi, se oli tarpeeksi suuri järkytys lapsille, että enempää emme murheita halua.
Niin ajattelinkin...
Et tosiaan kykene, tai edes halua kyetä muuhun kuin tuohon samaan virteen. Se todellakin kuvastuu jokaisesta viestistäsi.
Samoin kuin se, ettei asialla oikeasti ole välttämättä mitään tekemistä lapstesi parhaan tai edes hyvän kanssa vaan omien epäluulojesi ja pettymystesi kanssa joita et pysty käsittelemään ja kuten itse ilmaisit ET HALUA, ilman, että kykenet huolehtimaan lastesi oikeuksista. (niistä joita Suomen laki määrittelee LASTEN tapaamisoikeuksien yhteydessä)
Jos olisi, pystyisit myös valintaaSI paremmin perustelemaan.
Surullista mitä ero voi tehdä ihmiselle, jopa kokonaiselle perheelle. Ehkä oikeasti olisi hyvä käydä hakemassa ammattilaisen apua? (tämä ei todellakaan ole mikään vitsi tai vit....a vaan vilpitön ehdotus!)
Voisit saada ulkopuoliselta ammattilaiselta uusia näkökulmia ja ajatuksia, ehkä edes jotain positiivista tuon negatiivisen ulkopuoliset ihmisten loitolla pitämisen ajatuksen tilalle.
Vielä surullisempaa on ajatella mitä siitä tulevaisuudessa vielä seuraa....
No mutta, onneksi se ei ole meidän muiden ongelma, (minäkin pääsen tästä yli=), vaan tuosta asennevammastasi seuraukset koituvat sinulle ja lapsillesi tulevassa aikuiselämässä.
Isä tuntuu sinun mukaasi osaansa jo tyytyneen....
Mietitäänpä josko tämä "asennevamma" oliskin tulevaisuutta ajatellen lapsille hyväksi? Tämä nainen korjaa sadon-lue terveen itsetunnon ja perhemallin,kunnioituksen omaavia-nuoria aikuisia toisin kuin uusioperheen vaihtohyppytenavat nyksä-äiskäpuolineen tulevia mielenterveysvammaisia ja vinkuvaa minäminä sakkia. Ihan mahdollinen ajatus- Katsotaan kuka korjaa pottia kymmenien vuosien päästä!
Sinä et ainakaan ole uusperheessä elänyt kun puhut ihmisistä jotka jakavat elämänsä toisen perheen lasten kanssa minäminä ihmisiksi!
Minä en yleistänyt kirjoitustani kaikkiin exiin, joten älä sinäkään sitä tee!
Jospa luet kyseisen henkilön viestejä tarkemmin niin löydät sieltä paljon epävarmuutta, katkeruutta ja ennakoluuloja, mikä ei kyllä takaa tuota sinun mainostamaasi tervettä itsetuntoa lapsille! Ja tuosta perhemallista, yksinhuoltajan perhekö on sitten jollakin tavalla parempi ja kunniallisempi kuin uusperhe?
Ja ikävä pudottaa sinut maan pinnalle, mutta ainakin meidän uusperheessä lapset elävät aivan tasaista elämää, heillä on aivan tavallinen perheen malli ja nämä lapset jotka meillä isäänsä käyvät tapaamassa eivät ole mitään vaihtohyppysakkia, vaan asiat pyritään etukäteen sopimaan ja pitämään säännöllisinä.
Minä tiedän mistä puhun, sinä et, oletat vain tietäväsi.
Toivottavasti teet sen tutkimuksesi tuosta potin korjaamisesta kymmenen vuoden kuluttua. Odotan innolla.
Lapset on, kuten aloittajallakin vain kerran kuussa meillä. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, elämme arkiviikot keskenämme katin l. kissan kanssa.
Aikaa on mennyt tässä jo muutaman vuotta tällä kuviolla. Nyt on ongelmaksi tulossa sellainen, että lasten äiti lupaa lapsille isiviikonlopuiksi esim. vierailuja isin sukulaisiin serkkujen luo. Perusteluna on, kun ne vähän niinkuin kuuluvat isille. Lapset haluavat tavata serkkujaan ja mummolaan kanssa, mutta kun meiltä on sinne matkaa ainakin 2h ajomatka ja sama takaisin.
Olemme käyneet muutaman kerran lasten kanssa uimassa, nyt äiti lupaa joka kerta isin vievän uimaan. Uikkarit on päällimmäisenä kassissa ja marina alkaa heti. Meillä on kai muutama DVD, mitä ei ole lapsilla kotona, myös näiden katselu on aina etukäteen luvattu. Edellisellä kerralla sanoin pojalle, että äitisi ei voi luvata sinulle meidän tekemisiämme, mutta siitä sitten keskusteltiin jälkikäteen viikkoja, kun se oli äidin mielestä niin ilkeästi sanottu.
Minun puolestani saisivat olla keskenään, isä ja pojat, mutta olen ilmeisesti ainoa, joka pystyy pitämään järjestystä. Yhteiset hetket isän ja lasten kesken ovat päättyneet tähän asti ihme härdelleihin. Kotona on huusholli mullin mallin ja tavaroita rikki ja eläin piilossa. Leikkipuistoreissut menevät tappeluksi vieraiden lasten kanssa, kaupat ja kirjastot on paikkoja,johon isä ei halua lasten kanssa ollenkaan. Yhteiset huvipuistoretket menevät miten kuten, kun on aikuinen lasta kohden.
.. lasten äiti tekee väärin, jos hän sanelee isi-viikonlopun tekemiset jä järjestelee niitä isin sukulaisten kanssa. Ei varmasti ole kivaa kenelläkään, kun noiden asioiden setvimiseen menee aikaa ja niistä aiheutuu mielipahaa sekä lapsille, että teille.
Tuo miehesi kyllä vaikuttaa hieman laiskalta lasten kanssa tekemään, ja jos sinä ainoastaan saat pidettyä "lauman kasassa" niin suosittelisin jättäytymään taka-alalle, jotta isikin sitä vastuuta oppii ottamaan. Teidän kotonanne eivät lapset saisi mellastaa miten lystäävät ja isin olisi myös hyvä ymmärtää, että juuri siellä leikkipuistossa se liika energia pitäisi purkaa.
Lapsi purkaa turhautumisensa usein häiritsevään käytökseen. Turhautuminen voi johtua esim isän ikävästä ja vähäisistä tapaamisista.
Kun lapsi tulee isän luo, hänen pitäisi kuitenkin käyttäytyä ekstrahienosti koska hänhän on kylässä. Ja usein tämä uusi vaimo vielä ei kestä pienintäkään härdelliä.
Jos isä ei olisi lapatossu vaan aidosti lapsistaan kiinnostunut ja uusi vaimo ymmärtäisi edes vähän lasten ajatusmaailmaa olisivat nämä asiat paremmalla tolalla.
Lasten äidin ei tietenkään pidä puuttua millään lailla isän luona tehtäviin asioihin jos turvallisuus yms-asiat ovat kunnossa.
Ei nyt taas lähdetä sille linjalle, että nyxät ei ymmärrä, tiedä, osaa, eivätkä tahdo yhtään mitään!
Ainakin kuvittelisin nyxänä ymmärtäväni lasten maailmaa melko hyvin, kun itsellänikin on lapsia, jo kouluikäisiä.
Uskon, että hyvin moni haluaa ja yrittää näitä kaikkia ed. mainuttuja asioita. Poikkeuksiakin on, mutta niitä on myös tässä vastakkainasettelussa myös sillä ex-puolella.
Väitän jopa ettei kannata arvostella uusperheen puolivanhempana olevan elämän- / toimintatapoja tai helppoutta/vaikeutta jos ei ole melko pitkän linjan kokemusta siitä.
Miksi?
Ensinäkin uusperheen alkuvaiheissa näitä konflikteja ja sopeutumista on varmasti enemmän, olen huomannut tässä vuosikymmenen aikana, että asioilla on tapana selvitä, kun antaa aikaa ja ymmärrystä. Se ei tarkoita että antaa kaikessa periksi toisten vaatimuksille, vaan sitä maalaisjärjen käyttöä.
Toisekseen, uusperhe oikeasti kirjavine ihmissuhteineen ja vaatimuksineen, eri suunnista ei ole helppo tie kuljettavaksi.
Sinä joka et ole tätä kokenut, et ole siinä asemassa että voit olla tois(t)en elämää ja elämäntapoja arvostelemassa!
Kyllä varmasti moni yrittää parhaansa, mutta johan se nyt tyhmäkin ymmärtää, että kaikkia ei voi aina miellyttää ja mitä enemmän on ihmisiä mielipiteineen sen vaikeampaa se on.
Mutta ikävä kyllä niinkuin teille exillekin, meille nyxillekin aina se oma perhe on tärkein, meistä monet vain mieltää myös ne isän lapset osaksi perhettään.
ongelman kanssa yksin..mutta tosiasia on se että sinun on vaan jaksettava.Et sinä voi heittää pyyhettä kehään ja todeta ettet jaksa.Sellaista vaihtoehtoa yh-äidillä ei ole!
Kuten ex-mieheni aikoinaan totesi; "ei hän ota lapsia sen takia että sinä saisit vapaata!"(ex mies ottaa lapsiaan vain kerran kuukaudessa luokseen,koska tarvitsee myös omaa vapaa-aikaa).
ex-miehesi uutta vaimoa.Ja opettele kuuntelemaan lapsiasi oikein.Jospa he ovat mustasukkaisia kun isillä on muutakin elämässä eikä vain lapset, jotka HALUAA varmaankin joka asiaa ja aiheuttavat ylimääräistä työtä ja huolenpitoa!!!Kulkeeko sinun luona jonkun muun tekemiä lapsia vaatimassa asioita ja aiheuttamassa riitoja???Opettele ajattelemaan muitakin äläkä tuijota vain omaan napaan.
"Kulkeeko sinun luona jonkun muun tekemiä lapsia vaatimassa asioita ja aiheuttamassa riitoja???"
Lapset tulevat isänsä luo, eivät uuden naisen luo. Jos ottaa miehen jolla on lapsia olisi "ajateltava hiukan eikä vain tuijotettava omaan napaan".
Lapsi ei aiheuta riitoja vaan epäkypsät aikuiset.
aiheuttavat riitoja, vaikka vanhemmat ovat kuinka kypsiä!
He aiheuttavat riitoja sekä ydin, yksinhuoltaja- ja uusperheissä!
Tiedätkö yhtään perhettä jossa ei ole KOSKAAN riidelty?
Hyvä ihminen, kyse ei ollut siitä etteikö saisi tai jopa pitäisikin riidellä vaan siitä että lapsi ei niitä riitoja aiheuta.
Aikuisen epäkypsä suhtautuminen lapseen ja toisiin ihmisiin sekä tilanteisiin aiheuttaa riitoja.
Rautalangasta malli tähän ketjuun liittyen:
lapsi ei tapaa vanhempaansa pitkään aikaan. Kun hän sitten tulee etävanhemman kotiin, hän vaatii huomiota monin, hankalinkin, tavoin ikävässään. Sinun logiikkasi mukaan hän siis aiheuttaa riidan. Minun logiikkani mukaan kyse on epäkypsästä etävanhemmasta ja samanlaisesta kumppanista.
Kyllä, sinun logiikkasi tuli harvinaisen selväksi... Se lapsi ei ole sen lapsen vanhemman uuden puolison lapsi, sekin pitää sen lapsen vanhemman ottaa huomioon.
Kukaan ei omaa elämäänsä "uhraa" toisen lapsen puolesta, eikä keneltäkään sitä pitäisi edes edellyttää "lapsenkaan edun" nimissä.
Uusperhe on aina kompromissiperhe, yleensä tätä on erittäin vaikea sen lapsen vanhemman ymmärtää, joka ei osa tätä uusperhettä ole.
Halutaan vain sitkeäsi vaatia ja ohjailla lapsen edun nimissä, kahta toista aikuista, jotka yhteen ovat menneet. Ja by the way, ovat menneet yhteen ollakseen yhdessä ja heille se parisuhde tulee ensin ja on tärkein ja yhdessä olon perusta, ei jomman kumman lapset aikaisemmista suhteista... Vaikeaa ymmärtää? Olisitte sitten pysyneet yhdessä eroamatta. Samaa logiikkaa kuin "olisit ottanut lapsettoman puolison", vai mitä?
Jos on niin paljon omien tunnekuohujensa vallassa ettei osaa lukea / ymmmärtää niin tämä keskustelu on ajanhaaskausta.
Sen vielä sanon että miten voi olla kyse lähivanhemman halusta ohjailla jos tilanne etävanhemman luona menee niinkuin rautalangasta väänsin?
Kuule, kyllä lapsi nimenomaan AIHEUTTAA riitoja, sillä omallakin epäkypsällä käyttäytymisellään!
Esim. uhmaikäinen lapsi voi aikuisen kypsästä suhtautumisesta huolimatta jatkaa niin kauan riitelemistä, tinkaamista väittelyä jopa toimia väkivaltaisesti, että tämä kypsä aikuinenkaan ei löydä tai keksi toimintamallia jolla saada käyttäytyminen loppumaan! Aiheuttakoon sen lapsen käyttäytyminen mikä vain!
Lapsi voi myös aiheuttaa riitoja toisten lasten kesken! (niin tapaava kuin uusperheessä asuva lapsikin!)
Et ole ilmeisesti toiminut tai kohdannut uhmakkaiden tai vaikeiden lasten kanssa?
Kun aikuisen pinna loppuu jossain vaiheessa, (voi muuten olla todella pitkäkin) onko hän epäkypsä?
Onko siis kaikki vanhemmat epäkypsiä?
Sitten vielä tuosta ikävästä ja muusta riitaa aiheuttavista asioista, uusperheessä kokeillaan myös rajoja ja testataan hyväksyntää ja perheeseen kuulumista, joilla ei ole mitään tekemistä ikävän kanssa. Nämäkin tilanteet vaativat aikuiselta kypsää suhtautumista mikä ei kuitenkaan välttämättä estä riitoja.
Voit miettiä mitä omassa perheessäsi tai lähipiirissäsi käydään lasten kanssa läpi esim. uhma- tai murrosiässä, perheen sääntöihin ja odotuksiin liittyvissä asioissa ja uusperheissä lisäksi myös perheeseen kuuluvuuteen ja tärkeäksi tuntemisen kokemusten myötä...
Käsitätkö, lapsi todellakin AIHEUTTAA riitatilanteita ja riitoja. Se miten aikuinen pyrkii riidat ratkaisemaan on kyllä se merkittävämpi seikka kuin se syntyykö niitä!
Tätä juuri tarkoitin sillä kun sanoin, ettei kannata lähteä arvostelemaan uusperheitä heidän elämäntavoistaan tai toimintatavoistaan tai yleensäkään mistää niin kärkkäästi, kun ei kerran näytä olevan ymmrärrystä mitä kaikkea MAHDOLLISESTI siellä perheessä voidaan käydä läpi ja miten. Sinä et neuvoinesi varmaan paljon pysty auttamaan, jos jäävät vain aikuisten ihmisten syyllistämiseksi.
Mene kuule lukemaan sitä psykologiaa, sosiaalipedagokiikkaa ja kasvatustieteitä, ennen kuin tulet tänne luennoimaan!
Harvoin on asioihin yhtä oikeaa vastausta!
.. en ole, mutta näissä ylläolevissa viesteissä oli jotakin, mitä haluaisin kommentoida.
Lähtökohtaisesti itse ajattelen, ettei lapsi luonnostaan tuhma ole tai halua riitaa... mutta osaa niitäkin aiheuttaa, kun huomaa homman lähteneen hanskasta aikuisilta. Siitähän kasvatuksessa ja lapsen kasvussa on kyse, että aikuiset ohjaavat lasta kehittymään itseksi, omaksi tasapainoiseksi persoonaksi, ja lapsi oppii tekemään myös oman osansa odotetulla tavalla. Kukaan meistä ei opi sääntöjä tm. lapsena, jos aikuiset eivät niitä osaa opettaa.
Jokaisessa perheessä, niin ydin- kuin uusperheessäkin on erilaisia persoonia, joiden pitäisi löytää yhdessä ratkaisumallit mahdollisiin vaihteleviin tilanteisiin, riitoihin, ongelmiin, aikataulutukseen ym., ja nimenomaan aikuiset ovat ne henkilöt tuota kaikkea ohjaamaan niin, että lapsetkin oppivat.
Itse en voisi valmiiksi inhota oman kumppanin lasta, joka on saatu toisen kanssa, eikä niin varmaan usein olekaan että uusiokumppanilla olisi valmiiksi torjuva asenne.. Mutta kun niitä persoonien yhteentörmäyksiäkin väistämättä tulee ja toimintamallit on hakusessa, pitäisi aikuisten aina muistaa, että lapsen sosiaaliset taidot ovat vielä rajalliset, ikäkaudesta riippuen. Entäs sitten kun alkaisi inhota kumppanin x-perheen lapsia, joko niiden käytöksen vuoksi, tai siksi millaiseksi uusperheen lasten käytös muuttuu kun x-lapset tulevat?? Tuossakaan ei voi koko tilanteesta kaataa vastuuta lapsen/ lasten harteille. Eli aikuisten pitää saada lapset ymmärtämään se, että KAIKILLA pitää olla hyvä olla, edes jollakin tavalla.
Luulen todella, että meidänkin tapauksessamme on kyse aikuisten haluttomuudesta/ kyvyttömyydestä. Muutaman kerran on käynyt mielessä käännyttää uusperheen lapset meidän ovelta pois, kun he tuovat omia lapsiani kotiin yhdessä isin kanssa. Sitä en kuitenkaan ole tehnyt, sillä minusta edes jonkun tässä pitäisi yrittää olla kypsä. Nuo tapaamiset ovat nopeita, mutta saavat sisällä kuitenkin viipyä hetken. Juttelen heille, olen ystävällinen ja ajattelen sen vaikuttavan myönteisesti näiden sisarustenkin/ sisaruspuolten suhteisiin.
Ja miksikö on tullut mieleen, ettei niitä lapsia ole pakko meille päästää...?
Aloittajan rauhallista, analyyttistä ja kypsää tekstiä, kiitos.
Minä kommentoin alunperin tätä viestiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000037026720
jossa on mielestäni hyvinkin asenteellinen ote. Puolison lapset ovat jonkun muun tekemiä rauhanhäiritsijöitä jotka haluavat ihan liikaa".
Kun puhun epäkypsästä tarkoitan juurti tämäntyyppisiä asenteita. Kasvattaja voi toki hermostua ja menettää pinnansa mutta epäkypsyys punnitaan sillä mitä hän oikeasti ja pitkäjänteisesti ajattelee. Jos "toisen tekemä" lapsi on lähtökohtaisesti riidanhaastaja, hän varmastikin sitä on kun tulee vieraisille.
Olen nähnyt monia erittäin toimivia uusio-entinen perhe-kokonaisuuksia joissa koko homma toimii sen tähden kun aikuiset ymmärtävät lapsen tilanteen. On ymmärtäväisyyttä ja pitkää pinnaa - ja vaikka se katkeaakin niin lasta ei syyllistetä.
Minulla itselläni ei ollut helppoa silloin kun miehen lapset tulivat mukaan kuvioihin mutta koska rakastin miestä ei ollut puhettakaan ettenkö ratkaisisi tilannetta myös lasten kanssa.
Se oli haasteellista aikaa mutta palkinto on jo jaettu.
.. nuo kaikki kirjoitukseni, niin et mihinkään nojaten voi väittää, että tuijotan omaan napaani huomaamatta ollenkaan, että tilanteessa on muitakin.
Juuri isin uuttakin tässä ajattelen, ennenkaikkea sitä, että kun HÄN kärsii niin kovasti nuo 2vrk/kk miehensä lasten läsnäolosta, niin miksi hän sitten haraa isin ja lasten ajoittaisia keskinäisiä tapaamisia vastaan?
Lapset ovat olleet erolapsia niinkin pitkään kuin 6v., ja lasten haluttomuus sekä paha mieli tapaamisten suhteen ei ole alkanut isin uusperheen lasten tultua kuvioihin. Toki isillä ja lapsilla oli ennen useammin tapaamisia, mutta niitä harvennettiin juuri isin uuden toiveesta. Minähän en voi isiä pakottaa olemaan lastensa kanssa, mutta isin uusi näköjään voi pakottaa isin olemaan erossa lapsistaan. Tässä näet, miksi mielestäni isin uudessa on epäkypsyyttä (jos sitten isikin on typerä):
- Hän rajoittaa isin ja x-lasten tapaamisia, ja kieltää isin ja x-lasten keskinäiset tapaamiset, vaikka kärsii heidän kaikkien yhteisistä tapaamisista.
- Asenteellaan ja rumalla käytöksellään x-lapsia kohtaan hän varmasti saa ilmapiirin kireäksi, ja tuohon reagoivat sekä x- että uusperheen lapset. Yhteisistä tapaamisista kärsivät kaikki ja viimeisenä minä, joka otan kotona vastaan omien lasten pahan mielen ja pettymyksen. On vaikea selittää lapsille esim. sitä, miksi isin uus kiusaa lasta r-äänneviasta, tai moittii lasten valintoja tv-ohjelmien suhteen (ihan vauvojen ohjelmia katsotte..). Eli tämä nainen, joka on ikäiseni (pian 40v.), purkaa oman henkilökohtaisen kiukkunsa ja kaikki pettymyksensä ymmärtämättömyydessään isin x-perheen lapsiin. Isille kunniana on sanottava se, että hän kyllä puuttuu noihin suoranaisiin ilkeyksiin, mutta entä jos vastassa on vaikka puhumattomuutta tmv., tai isi ei kaikkea näe?
Minä tarvitsen itselleni edes ne 2vrk/kk, että jaksaisin yksin huolehtia näistä lapsista, kun ei ketään muita ole käytännössä vastuuta jakamassa. Jos minulla olisi mummit ja kummit ja tuttavaperheiden kanssa mahdollista vaikka vaihdella yökyläilijöitä ajoittain, voisin vallan mainiosti kieltää nuo lapsille pahaa mieltä aiheuttavat tapaamiset. Silloin isin olis pakko valita tapaako ollenkaan, vai tapaako lapsia vain keskenään. Kuitenkin juuri yritän ajatella kaikkia, vaikka minuun SATTUU omien lasten puolesta.
Voi tietysti olla, että lasten tahtoa tapaamisten suhteen kuullaan juridisesti piankin. Silloin minä, eikä kukaan muukaan heitä pakota isin uusperheen kotiin. Meidän kiukku- ja pettymysitkut ja kaikki muukin minulle purettava voisi loppua ja itsekin jaksaisin paremmin. Kuitenkin minusta lapsilla pitäisi olla suhteet molempiin vanhempiinsa, joten sanon ihan suoraan, ettei minun ole helppo toimia. Toivottavasti ymmärrät sen.
.. kuten kirjoitit, eli niitä toimivia kokonaisuuksia on ja niille yhteistä on juuri aikuisten asennoituminen sillä oikealla, rakentavalla tavalla. Se tarkoittaa, että kaikkien näiden aikuisten, jotka ovat millään tavalla kosketuksissa lapsiin (ihan kaikkiin kuvion lapsiin), tulisi pystyä tekemään yhteistyötä. Kaikista ei valitettavasti siihen ole ja syynä on sitten varmaan kykenemättömyys käsitellä OMIA negaatioita.
Jokainen hermostuu joskus ja kyllä lapselle sen suuttumuksenkin saa ilmaista, mutta lapsen tasolle ei saisi mennä. Eli kontrollin pitää pelata, eikä suuttumusta saisi mielestäni näyttää alentavalla tai syyllistävällä tavalla. Lasten kanssa on itselläkin joskus vaikea olla aikuinen, tiedän todella selvästi mitä se on kun kaaos on päällä ja kaikki pitäisi saada tehtyä yhtäaikaa, ja joku pistää hanttiin. Omat lapset kuitenkin saavat nähdä minusta muutakin kuin sen naama punaisena komentelevan "hirviön" ;)
On hienoa, että teillä on asiat saatu toimimaan! Ja noita kirjoituksiasi lukiessa huomaan, että juuri se oleellinen tekijä teillä on ollut isin uuden asenne. Ei tietysti pelkästään se, vaan kaikki ovat osansa tehneet ja sillä tavalla on saavutettu suotuisa lopputulos. Eikö vain rauha olekin hyvä asia?
Itseasiassahan minä olen sekä entinen että nykyinen :) Olen onnellinen siitä että tässä meidän kuviossa kaikilla aikuisilla on ollut älyä, voimia ja ennekaikkea sydäntä rakennella elämää lapset huomioiden.
Minun ja ex-mieheni yhteinen lapsi tutustui isän uuteen vähitellen. Ei pakottaen vaan rauhallisesti, lapsen toiveita kunnioittaen. Nyt lapsi on jo aikuinen ja isän perhe on hänen toinen perheensä.
Minun nykyisen mieheni lapset vierastivat minua ihan hirveästi ja käyttäytyivät mustasukkaisesti vaikka erostakin oli jo kulunut aikaa.
Vaikeita hetkiä oli paljon mutta koskaan ei käynyt edes mielessä että lapset olisivat olleet jotain riidanhaastajia! Ymmärsin että erotuska, ikävä, epävarmuus olivat voimakkaita.
Ehkäpä ainakin pari vuotta meni ennenkuin voi sanoa että olimme ihan rauhallisin mielin kaikki yhdessä.
Kaikesta kokemastani johtuen katson että minulla on jotain tietoa näistä asioista. Uskallan väittää että konflikteissa vastuu on aina aikuisella. Ei se ole helppoa ei mutta lapsen syyllistäminen on ala-arvoista. Tapauksia on monenlaisia, tottakai. Yleispätevää on kuitenkin se että lasta tulee rakastaa eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee.
alkaa sössiä toisten lasten normaaleita asioita, eli isän tapaamista.
Jos mies hlauaa, miksei hän voi laittaa sitä naista kuriin? Eikö kuitenkin omat lapset ole maailmassa tärkeimmät, kuin ainutkaan uusi ihminen?
LAPSILLA ON OIKEUS OLLA ISÄN KANSSA KESKENÄÄN! Mikään laki ei velvota heitä olemaan ihmisen kanssa, kenen ei halua! Sano nyt sille miehelle, MITÄ LAPSET TOIVOO, EIKÄ TEE AINA SITÄ MITÄ UUSI NAINEN VAATII! Se ei ole kuin TAHTO kysymys!
Mitäs jos se mies ei tahdo? Erottaa uutta puolisoaan perheestään? Haluaisi että kaikki sopeutuisivat olemaan yhdessä ja ajan kanssa oppisivat sietämään toisiaan ja tulemaan toimeen? Ei niin että toinen ulkoistetaan aina kun lapset saapuvat, niin ettei koskaan opi kuuluvansa siihen joukkoon millään tavalla? Takana voi olla näinkin "hyväntahtoisia" motiiveja.
Jo on kumma mies, ja vielä isä! Ei kenelläkään ole oikeutta erottaa lapsia ja vanhempia toisistaan, sen tähden, että pelkää ja on katkera siitä, että miehellä on jotain mitä nyksällä ei ole koskaan ollut. Ja toiseksi, nyksältähän ei mitään kysellä, jos omat lapset ovat tärkeitä.
On varsin selvää kumpaan "leiriin kuulut" otan osaa, erostakin toipuu joskus, jotkut.
hyvin myös siihen mihin leiriin sinä kuulut. Kirvestä heiluttaviin nyksiin...ei ole tarvinnut siksikään paljon vastauksiasi luke...
ja kuinka monta miestä on lapsensa jättänyt, vain sikis, että sinusta se on oikein ja samantekevää??? Joskus sinäkin jäät yksin, niin muista miten vähättelit muita, joten kestä sama itse aikanasi.
.. tämän riemurallin..
Tämä viestini ei ole vain sinulle "kirves**", vaan noin yleisesti olisi mukavampaa lukea asiallisia mielipiteitä niin, että jokainen ottaisi huomioon omaa näkökulmaa esille tuodessaan myös ne toiset näkökulmat. Liiallinen tunteellisuus ei valitettavasti auta asiaa..
Tuo oli hyvä pointti tuo isin "hyväntahtoiset motiivit", nimittäin ajattelen ettei omien lasten isällä ole ihan helppoa hänelläkään. Uskoisin hänen toivovan sopua kuten minäkin, keinot vain ovat kateissa, samalla hänkin sen uuden parisuhteensa varmaan haluaisi toimivan ja säilyvän, kun heilläkin on yhteisiä lapsia. Hän on yrittänyt puhua kumppaninsa kanssa, en tiedä meneekö riitelyksi.
Eihän ketään saa omasta kodistaan pois ajaa isin ja x-lasten tapaamisten ajaksi. Minusta isi voisi ottaa ne x-perheen lapset ja käydä välillä heidän kanssaan keskenään jossakin, näkevät niin harvoin kuitenkin. Mutta kun tämä isin uus ei hyväksy sellaista asiaa, joka paikassa on hän ja uusperheen lapset mukana, tai sitten isi on kaikkine lapsineen.. Luulisi, että uusperheen lapset näkevät isiä riittävästi ne p.......n 26-29pv/kk, samoin isin uus näkee siippaansa.. Isi käy uuslasten kanssa keskenään ja viettää isin uudenkin kanssa yhteisiä hetkiä. Kuten todettu niin heillä on säännöllistä elämä työstä vapaine viikonloppuineen.
Siispä: Kuinka saisi tuo ajattelemattoman ja lapsellisen isin uuden hölläämään kontrolliaan pikkuisen? Ei häneltä mitään olla viemässä!
Olisi varmaan isin uudellakin helpompaa, kun heillä olisi hyvä ja rauhallinen ilmapiiri x-lasten kyläillessä. Sen oman asenteen muuttaminen varmasti parantaisi isin uuden ja x-lasten yhteistyökykyä.
Vielä sekin lisäys, että olen omille lapsille puhunut, etteivät ota kaikkia isin uuden sanomisia niin tosissaan ja todella yrittänyt kertoa, ettei uusperheelläkään ihan helppoa ole.
Aika hyvin nollaat "isin uutta". Kuinka voikin pelkkä vanhemman uusi puoliso saada pelin niin totaalisesti sekaisin, ei enää lasten isikään osaa omilla aivoillaan ajatella?
Luulenpa että totuus löytyy jostain siltä väliltä. Parempaa jälkeä saat aikaiseksi, kun istutte kaikki aikuiset saman pöydän ääreen keskustelemaan.
Ja niihin tunteellisiin viesteihin (?), joskus huvittaa antaa "samalla mitalla takaisiin", jospa sitten aivovapaat kirjoittajatkin huomaisivat, kuinka älyvapaita kirjoittelevat...
Ja vielä sille eräälle exälle, ei ole kenenkään perhettä tarvinnut rikkoa, kummankaan, ihan vapaita olimme toisemme löytäessämme ;)
" Kuinka voikin pelkkä vanhemman uusi puoliso saada pelin niin totaalisesti sekaisin, ei enää lasten isikään osaa omilla aivoillaan ajatella?"
Kuule. Kyllä voi. Minulla on siitä omakohtainen kokemus = minä en pystynyt ajattelemaan omilla aivoillani.
Sen myös sanon että on kaunis ajatus saada kaikki saman pöydän ääreen mutta joskus on niin ettei joku osapuoli vaan suostu, ties mistä syystä.
Kyllä tämä aloittaja suhtautuu näihin asioihin mielestäni kiihkottomasti ja asiallisesti eikä mitenkään mollaa tai nollaa nyksää.
ja kaikki sujuu hyvin. Mun kolme lasta on mulla muuten, mutta isällään joka toisen vknlopun. Miehen kaksi lasta asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Kyllä meillä kohtelu on tasapuolista - kaikin puolin. Eniten tehdään ja ollaan yhdessä kaikki, nyt rakentamisaikana lapset ovat joutuneet paljon keskenäänkin olemaan, myös minun kanssani enemmän, sitten on myös hommia ja juttuja joihin mies saa mukaansa vaikkapa toisen poikansa tai molemmat, välillä jonkun muun kakaroista. Ei meillä vaan tarvi laskea missä kukin on ja kenen kanssa..kuulostaa kummalta, että tarvii edes miettiä:-/. Yhtä perhettähän tässä ollaan ja samaa huushollia asutaan. Miehen lapset käyvät välillä toisessa kodissaan ja tulevat taas. Yhteen kuulutaan:-).
hiekan heitosta. Että isot ihmiset kehtaa ja viitsii..Monet lapset eivät kerta kaikkiaan jaksa tutustua isin/äidin vaihtuviin uusiin ja miksi pitäisi?
.. toiveeni ei ollut, että ketjuun tulisi ns. vakiopostauksia niistä asioista, jotka ovat ydinperheen hajoittaneet, tai uusperheen syntymiseen vaikuttaneet. Tarkoitus oli vain ja ainoastaan keskittyä miettimään, ja kuulemaan toistenkin ajatuksia lasten asioista. Siitä, millaisia kokemuksia toisilla on ja voisinko niiden kautta saada vinkkejä siitä kuinka helpottaa sekä omaa, että isin uudenkin perheen elämään lasten tapaamisten aikana.
Meidän erostamme on niin kauan aikaa, ettei siinä tai sen syissä ole mitään enää käsiteltävänä. Uusi asia ei ole isin uus, eikä isin uusperhe. Niissä ei ole mitään ihmeteltävää, eikä sellaista joka "ottaisi tulta".
Mukava oli lukea sekä x-perheen naisten, että isin uusien ASIALLISIA ja KIIHKOTTOMIA kirjoituksia, ja huomata yhteistyön toisilla toimivan. Siihen pyrin itsekin, ja edelleen olen sitä mieltä että ns. kaikkeni olen tehnyt ja yrittänyt myös ymmärtää isin, isin uuden sekä uuslasten elämää. Oma ymmärrykseni kuitenkin loppuu siinä vaiheessa, kun huomaan toisilta aikuisilta puuttuvan kypsän tavan suhtautua tilanteeseen, eli lapsia kohtaan ollaan julmia tai ilkeitä. Tuosta juttelimme lasten isän kanssa, joka sanoi isin uuden yrittävän todella hillitä itsensä ongelmatilanteissa ja pitävän ne omat negaationsa kurissa. Pyysin myös kertomaan terveiset isin uudelle, että olisi syytä järjestää aikaa yhteiseen tapaamiseen, sillä tässä on kyse myös heidän perheensä viihtyvyydestä tapaamisten aikana.
eli olen itse aikoinaan eronnut,ja ent.liitosta lapsia joita se "isä"ei halua aina tavata..(tiedän että exän vaimon on toisinaan vaikea sietää näitä lapsiani,eikä isäkään heitä siten luokseen halua).
..ja sitten on taas se toinen puoli l. mieheni etälapsi tulee luoksemme useinkin(joka ajoittain on nostanut omat niskakarvani pystyyn,useastakin syystä..ei kuitenkaan liity lapseen..en vain hyväksy sen exän tapaa manipuloida ja lapsella "kiristää").
Sen oon kuitenkin oppinut että kun asiat sovitaan puolisoiden kanssa ensin keskenään(niissä uusissa liitoissa),ja sitten vasta sovitaan esim.etälapsen ottaminen luokse..siten ei tule probleemaa.
Ja kun esim.etälapsi otetaan mukaan perheen arkiseen tekemiseen,yhdessä muiden kanssa..se on paras (ja oikeastaan ainoa tapa).
Ei kukaan halua jäädä ulkopuoliseksi omassa kodissaan.
Mitä kauemmin aikaa kuluu,sitä paremmin uusperhe yhteen nivoutuu,ja elämä kaikin puolin helpottuu.
Jos ajatellaan perheen perustamiskuvioita niin yleensähän se menee siten että ensin pari seurustelee aikansa ja sitten perustaa perheen.
Uusperheessä ei "seurusteluaikaa" VAIN kaksin ole lainkaan,vaan siinä on heti monta ihmistä lisänä.Halusipa sitä sitten itse tahi ei.
Siksi tuo perheen yhteen nivoutuminen vie aikaa paljon enemmän.
Siinä kyllä tarvitsisi olla fiksu ja antaa ex-puolisolle aikaa uudelle perheelleen..eikä HETI olla vaatimassa sitä ja tätä..vaikkakin ymmärrän/tiedän että lapset oman isänsä aikaa tarvitsisivatkin.
Kiitokset myös sinulle, kun kokemuksistasi kirjoittelit.
En ole vaatimassa HETI yhtään mitään, enkä ole koskaan ollutkaan. Isin uusi seurustelusuhde on suunnilleen yhtä vanha kuin meidän erommekin ja heidän yhteinen nuorimmaisensakin on jo 3v.
Meidän lapsemme puolestaan ovat olleet olemassa kauemmin kuin heidän suhteensa. Isin uuden toivomuksesta isi on harventanut tapaamisia, mihin x-lapset ja minä olemme jo vuosia joutuneet totuttelemaan, eli heidän seukkauksestaan, ennen heidän yhteisiä lapsia, lähtien. Isi on saanut ihan rauhassa rakentaa suhdettaan uuteen kumppaniinsa, soitellaankin kun isille sopii, eikä koskaan iltaisin tai heidän omina v-loppuinaan. Isin perhe-elämä ja suhde kumppaniin on täysin ollut heidän itsensä rakennettavissa eli he ovat saaneet kaiken rauhan ja mahdollisen ajan meidän puolestamme. Sitä en edes minä ole halunnut häiritä.
heti käsitys, että sinä itse olet se kaikkia hankaloittava osapuoli, niin oman exäsi kuin miehesi exän taholta. Oman exäsi vaimossa vikaa, miehesi exässä vikaa....ja toivot että teille annettaisiin tuota aikaa luovia kuviota kuntoon...ja vain teillä tuota hankalaa on ja pitää saada omaa aikaa jne. seli seli. katso peiliin!
nyksät vaativat sitä aikaa parisuhteelleen ja ihan lasten kiusaksi tekevät näitä temppujaan. Kun on seksin makuun päästy niin mitä siitä luopumaan...
ja narisen kaikille tasapuolisesti. Tyylini on taatusti erilainen kuin mieheni exän, joka lässyttää ja toteuttaa lasten toiveita.
Olemme kuin yö ja päivä. Minä ja tämä ex. Pitkä ja pätkä. Paksu ja laiha. Tumma ja vaalea. Nalkuttaja ja lässyttäjä.
Exän mielenterveydestä en tiedä, mutta minulla pinna välillä kiristyy. Vaadin lapsilta vastuuta sanomisissa, tekemisessä ja suunnitelmissa. Eli toiselle ei huudeta/kiroilla, huone siivotaan ja pikkuveljeä välillä hoidetaan pihalla, kavereita tavataan sovitusti eikä suunnitelmat muutu minuutissa.
Kun on monta aikuista hoitamassa lapsia niin tyylejäkin on monia. Nämä lapset asuvat kaikki meillä (omasta tahdostaan). Asia on kaikille selvä ja annan exälle sen lässyttäjän roolin. Kaikille on oma paikkansa tässä kuviossa.
lapsia määräilemään. Omiahan ei kohdella huonosti koskaan, mutta vietaita lapsia voi kohdella. Niinpä.
Jos kyse olisi omista, et käyttäytyisi heitä kohtaan noin.
Kyllä minuakin ärsyttää kun naapurin lapset tai kaverit tulee meille ja leikkivät eivätkä korjaa jälkiään. Vaadin hetiä siivoamaan omat jälkensä, ennenkuin lähtevät kotiinsa.
Mutta en aina vaadi omilta lapsislta samaa ja siivoan heidän jälkensä itse.
Omiin lapsiin on tunne, mutta vieraisiin ei.
Siksi vieraita lapsia on helppo morkata ja sorsia, kun eivät ole omia.