Hesarin keskustelun "tähti"kirjoituksia, nimimerkiltä baton:
"Kaikista kirjoituksista välittyy sosiaalityön pohjaton epäluottamus ihmisten omaa selviytymistä kohtaan, mutta myös psykiatrista hoitotyötä ja omaa sosiaalityötä kohtaan.
Ihmisillä on voimavaroja ja selviytymiskykyä vaikeissakin elämäntilanteissa. Joskus riittää tueksi keskusteluapu, se, että saa miettiä yhdessä selviymiskeinoja, löytää itseluottamuksensa.
Joskus tarvitaan hieman apua kodinhoitoon, väliaikaisesti, tai taloudellista tukea. Joskus apuna on hoitokäynnit. Työ on mielekästä ja palkitsevaa, kun lopputulos on se, että ihminen alkaa uudelleen kantaa itse itseään.
Sosiaalityö on hukannut tavoitteensa. Jos sosiaalityön lähtökohta on se, että jokainen vanhempi, johon se törmää, on automaattisesti kelvoton oman lapsensa hoitajaksi ja vain maksettu lastenhoito on kelvollista, oli sen sisältö ihan mitä tahansa, sosiaalityöllä on hyvin paksut laput silmillään.
Koulutusko aiheuttaa kieroontuneen ennakkoasenteen vai hakeutuuko koulutukseen erityisen paljon vahvoilla ennakkoasenteilla varustautuneita henkilöitä?
Sosiaalityö voisi itse oikaista toimintaansa esimerkiksi pitämällä ammattilehdissään esillä sitä, miten oikeaa ja tuloksellista sosiaalityötä tehdään: milloin on tuettu selviytymistä niin, että perheet saavat pysyä rikkomattomina ja lapset saavat pysyä ikätovereittensa joukossa. Ehkäpä se auttaisi ennakkoasenteisiinsa jumiutuneita huomaamaan vaihtoehtoja ja näkemään ihmiset uusin silmin?
Lume-kirjoituksia lehtiin ei tietenkään kaivata, ne joutavat juhlapuheitten kanssa samaan pärekoriin.
Sosiaalityön eettisiin puoliin perehtyneen tahon soisi tuovan näkemyksiään esille siten, että se tavoittaa kaikki sosiaalityöntekijät, ei vain niitä, jotka herkkinä jo etsivät oikeaa tapaa tehdä työtä. "
"Kaikista kirjoituksista välittyy sosiaalityön pohjaton epäluottamus ihmisten omaa selviytymistä kohtaan, mutta myös psykiatrista hoitotyötä ja omaa sosiaalityötä kohtaan.
Ihmisillä on voimavaroja ja selviytymiskykyä vaikeissakin elämäntilanteissa. Joskus riittää tueksi keskusteluapu, se, että saa miettiä yhdessä selviymiskeinoja, löytää itseluottamuksensa.
Joskus tarvitaan hieman apua kodinhoitoon, väliaikaisesti, tai taloudellista tukea. Joskus apuna on hoitokäynnit. Työ on mielekästä ja palkitsevaa, kun lopputulos on se, että ihminen alkaa uudelleen kantaa itse itseään.
Sosiaalityö on hukannut tavoitteensa. Jos sosiaalityön lähtökohta on se, että jokainen vanhempi, johon se törmää, on automaattisesti kelvoton oman lapsensa hoitajaksi ja vain maksettu lastenhoito on kelvollista, oli sen sisältö ihan mitä tahansa, sosiaalityöllä on hyvin paksut laput silmillään.
Koulutusko aiheuttaa kieroontuneen ennakkoasenteen vai hakeutuuko koulutukseen erityisen paljon vahvoilla ennakkoasenteilla varustautuneita henkilöitä?
Sosiaalityö voisi itse oikaista toimintaansa esimerkiksi pitämällä ammattilehdissään esillä sitä, miten oikeaa ja tuloksellista sosiaalityötä tehdään: milloin on tuettu selviytymistä niin, että perheet saavat pysyä rikkomattomina ja lapset saavat pysyä ikätovereittensa joukossa. Ehkäpä se auttaisi ennakkoasenteisiinsa jumiutuneita huomaamaan vaihtoehtoja ja näkemään ihmiset uusin silmin?
Lume-kirjoituksia lehtiin ei tietenkään kaivata, ne joutavat juhlapuheitten kanssa samaan pärekoriin.
Sosiaalityön eettisiin puoliin perehtyneen tahon soisi tuovan näkemyksiään esille siten, että se tavoittaa kaikki sosiaalityöntekijät, ei vain niitä, jotka herkkinä jo etsivät oikeaa tapaa tehdä työtä. "
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin kauan kun "auttamiseen" kuuluu se, että asiakas joutuu tilittämään elämästään kaiken, ihmissuhteet, yksityisen ajan- ja rahankäytön 10:n euron tarkkuudella, harrastukset, ideologiat, joita hän arvostaa jne ja silti konkreettinen apu on olematonta tai minimaalista, ei kovin moni asiakas sitä pysty avuksi mieltämään. Miksi pitäisi pystyä? Eihän kokemus ole muuta kuin negatiivinen, koska jos hänet "tutkitaan, punnitaan ja köykäiseksi havaitaan" edes avun saamiselle, niin mitä se muuta on kuin loukkaus hänen ihmisarvoaan kohtaan?
Ihmetyttää toisaalta, että onko tuollaiseen "asiakkaan elämäntilanteen kartoittamiseen" tärkeää edes korkeakoulututkinto, pelkkä inhimillisyys ja ystävällisyys - siis alalle soveltuvuus - riittäisi paljon pitemmälle kuin ylimielinen ja alistava asenne, oli sen takana mikä tutkinto tahansa.
tämä olisi ihan liian yksinkertainen vaihtoehto.
Ei tarvita korkeakoulututkintoa keksimään, että tuollaista apua voi antaa.
Eikä tarvita avun antajalle korkeakoulutunkintoa, pelkkä inhimillisyys ja lämpö riittää toista ihmistä kohtaan.
Tämä on liian helppo ja liian auttava ratkaisu. Ei sellaista haluta tarjota, koska Stakesissa on ensin työryhmän työllistettävä itsensä vuosikausia, että kerätään tutkimusaineistoa edellisen työryhmän pähkäilyn tuloksista ja sen vaikutuksista kenttätyöhön.
Sitten kun tutkimustulokset on koottu, perustetaan työryhmä miettimään, mitä pitäisi ajatella tutkimustuloksista.
Seuraava ryhmä miettii, mitä nyt sitten tästä eteenpäin.
Lakiehdotuksenkin voivat nyhjäistä, joka aikansa kiertää eduskunnan lainsäätämisjärjestystä. Kunnes se monen vuoden viiveellä on saatu voimaan, että koko rumba taas saadaan käyntiin alusta. Huoh!
Ihan kuin hölmöläisten touhua, että IHMISTEN AUTTAMISESTA on tehty poikkietieteellinen, akateeminen helvetin monimutkainen prosessi, kun ihmiset ovat osanneet auttaa toisiaan jo kivikaudella, jos siihen jollain on vain halua löytynyt.
......... ns. itsensä työllistämisilmiö.
isoista kaupungeista niihin, jossa on alan yliopisto tms.
luonnostaan tuleva, ilman tutkimuksia aikaansaatu, luonnollinen auttaminen ovat vieras käsite niille, jotka on laitettu sosiaalityötä kehittämään ja suunnittelemaan.
Kenttätyön toteuttajina on sitten lauma yhtä arkielämästä vieraantunutta pöpelikköä, niin tuloksia ei tarvitse ihmetellä ollenkaan.
työtä, että tutkintoa enemmän vaikuttaa kyky sopeutua toisen asemaan, empaattisuus, "suurella sydämellä elämän ymmärtäminen". Ne ovat erikoisia ominaisuuksia sosiaalityöntekijöissä.
Työntekijän oikea luonteenlaatu on mielestäni ainoa mahdollisuus välttää turhaa mielivaltaa, toisen tietoista loukkaamista ja pysyä kaidalla tiellä lain suhteen. Tietysti siihen tarvitaan myös, että poliitikot ovat antaneet mahdollisuuden lakien noudattamiseen, mutta aivan turhaa, pelkästä luonteen ilkeydestä johtuvaa toisen loukkaamista ja halpana pitämistä tapahtuu turhan paljon.
työhön ei välttämättä korkeakoulututkintoa tarvita. Mutta tiukka soveltuvuusvalinta koulutukseen pääsyssä voisi olla paikallaan.
Korkeakoulututkintoa tarvitaan rajaamaan joitain yleisiä suuntaviivoja työlle, ei sillä käytännöntyössä ole paljoa merkitystä.
Koska ei ihmisiä auteta teorioilla ja kauniilla suunnitelmilla, vaan jollain ihan muilla keinoilla.
Ja lastensuojelulain opetteluun pystyy kuka tahansa, joka on oppinut lukemaan. Osaahan sitä tälläkin palstalla tutkia äideistä kuka tahansa ja tuntuu, että laki on paremmin hanskassa kuin sosiaalityöntekijöillä.
Meille tuli muodollisesti pätevä sossu edellisen ei-pätevän tilalle. Sanon, että hyvä edes se. Hän ei kirjoita mitä tähansa, vaan kirjoittaa asian niinkuin se on. Tähän juuri se akateeminen tutkinto antaa valmiudet.
Kun hän kirjoittaa yhdessä vähemmän pätevän esimiehensä kanssa, silloin syntyy puppua.
Yksi yhteinen puute sossuilla kuitenkin on: tuo tällä usein mainittu asennevamma. Joillakin se on vakavampi, joillakin vähemmän vakava.
Nämä vakavat tapaukset pitävät kerran "langennutta" äitiä ikuisesti "langenneena". Eri asia, mitä he tuon "lankeemuksen" syyksi kirjoittaa: sairaslapsi ja muut puput yleensä kait, mitä noita yleisiä juttuja lukee. Nämä ovat yleensä fundamentalisti kristittyjä: seksiä ja alkoholia ei saa nauttia lainkaan ja avioliiton ulkopuolinen suhde on jo "lankeemus", saati kun siitä vielä syntyy lapsi. Lapsihan on heti saatava pois syntisestä ympäristöstään. Laista, lapsesta ja vanhemmasta ei välitetä, oma usko on tärkein.
Vähemmän vakavammat asennevammaiset uskovat vielä ihmisen muuttumiskykyyn pitkällä aikavälillä.
Sen lievemmin asennevammaisia sossuja tai hoitavaa tahoa en ole nähnyt.
Kyllä me tosiaan osaamme lastensuojelulain pykälät paremmin kuin sossut. Ne oppi nopeasti täällä ja vielä perusteluin ja ymmärtäen. Eihän pelkkä lukeminen auta, täytyy pystyä myös soveltamaan lukemaansa. Hoitava taho ei todellakaan tunne lakia lainkaan, ne puhuvat vielä huoltosuunnitelmastakin, kun minä yritän puhua asiakassuunnitelmasta.
kanssa mitään tekemistä. Silkkaa ilkeyttä, pahansuopuutta, suvaitsemattomuutta ja oman itsen pätemisen tärkeyttä se vain on.
Sitä en tiedä, millaista jälkeä syntyy, jos joku jehovan todistaja on asialla. Mutta he nyt eivät olekaan kristittyjä, vaan jotain ihan muuta.
Ei kristillisyys, vaan kristillinen organisaatio, jonka päästrategioissa esitellään:
Taloudellinen tilanteemme on vakaa
ja perustuu eri rahoitusmuotojen tuntemiseen
ja monipuoliseen käyttöön
Jos se auttaminen rahastuksen tuntemiseen perustuu, niin ...
Ei minulla ole mitään uskovia vastaan, mutta sillä rahastavista en pidä.
"Palvelujen tilaajina ovat lähinnä pääkaupunkiseudun kunnat joiden kanssa tehtävä yhteistyö perustuu ostopalvelusopimuksiin. Joihinkin palveluihin ohjautuu asiakkaita myös muualta maasta kuntien antamien maksusitoumusten perusteella. "
Eli sossujen (=kunnat) kanssa tehtävä yhteistyö perustuu rahaan. Ei mitään muuta perustetta.
"Eli sossujen (=kunnat) kanssa tehtävä yhteistyö perustuu rahaan. Ei mitään muuta perustetta."
on asennevamma.Ihmisiä pitäisi arvostaa enemmän ja antaa vapaus muunlaiseenkin kasvatukseen kuin stakesin varpuilemaan.
Miettikää kaikkija niitä lausuntoja, mitä sossut ovat kirjoittaneet saadakseen lapset huostaan: mielisairaita valheita, yli kaiken inhimillisen ajattelun.
Ei normaali-ihminen tuollaisiin edes alennu!
on tehty tiedettä normaalin arkisen järjen käytön sijaan. Tulokset ovat näkyvissä ihmisten henkisessä pahoinvoinnissa, niin lapsilla kuin aikuisillakin.