Tämä on siis tilanne. Olen korviani myöten rakastunut tähän 29-vuotiaaseen mieheen ja olen itse 17 vuotias. Suhteemme on ihan rakkaus & luottamus pohjalta lähtenyt eikä mistään seksisuhteesta. Seksi ei ole tämän suhteen prioriteetti numero 1 vaan se tulee paljon myöhemmin. Hän itse sanoi että on etsinyt pitkään toista homoa joka haluaa myös seurustelusuhteen eikä vain seksisuhdetta. Hän ei ole painostanut minua mihinkään vaan olen tehnyt päätökseni itse. En asu kotona vaan olen omillani ja asun yksiössä. Tämä on siksi paljon helpompaa kun on enemmän paikkoja missä olla kahden. Hän nukkuu nytkin tuossa kun kirjoitan tätä.
Mutta ainoa mieltä painava asia tässä on ikäeromme joka on melkein 13 vuotta. Minä en ole mielestäni mikään lapsi enää ja olen valmis tähän suhteeseen. Mutta onko ikäeromme tosiaan liikaa? Ystäväni eivät ole pystyneet sanomaan mitään. Eivät kai uskalla koska pelkäävät loukkaavan tunteitani. Tää on oikeesti mitä mä haluan. Nukkua toisen miehen vierellä ja herätä siitä aamulla. Harrastaa kaikenlaista ja käydä erilaisissa paikoissa yhdessä ja olla lähekkäin. On tukea ja turvaa. Tämä on sitä kaikkea mistä olen unelmoinut ja nyt olen saanut sen. Toisen miehen läsnäolo ja rakkaus ovat olleet sitä mitä olen halunnut niin pitkään. En näe tässä mitään väärää ja olen aina ollut kiinnostunut vanhemmista miehistä(ei varmaan yllätys).
Mutta olenko tekemässä virheen? Onko ikäero liikaa? Sekavuuttaa lisää eräs ystäväni joka jauhaa eheytysterapiasta ja tuomitsee poikaystäväni täysin. Hänen mielestään minun tulisi jättää poikaystäväni ja aloittaa psykoterapiassa käynnit koska olen kuullemma jotenkin häiriintynyt ja seksuaalisuuteni on rikki. Minulla on mukamas mahdollisuus vielä muuttua terveeksi heteroksi ja seurustella naisen kanssa ehjässä ja terveessä parisuhteessa. Sanoin etten halua siihen terapiaan koska olen kuullut mitä se tekee monille. En halua itsetuhoisuutta tai syyllistää itseäni. Mutta hän vain jauhaa että et voi tietää ennen kuin olet itse kokeillut. Mitä minä teen? Olenko rakkauden sokaisema ja väärillä teillä? Uskallanko tehdä niin kuin sydämeni sanoo?
Mutta ainoa mieltä painava asia tässä on ikäeromme joka on melkein 13 vuotta. Minä en ole mielestäni mikään lapsi enää ja olen valmis tähän suhteeseen. Mutta onko ikäeromme tosiaan liikaa? Ystäväni eivät ole pystyneet sanomaan mitään. Eivät kai uskalla koska pelkäävät loukkaavan tunteitani. Tää on oikeesti mitä mä haluan. Nukkua toisen miehen vierellä ja herätä siitä aamulla. Harrastaa kaikenlaista ja käydä erilaisissa paikoissa yhdessä ja olla lähekkäin. On tukea ja turvaa. Tämä on sitä kaikkea mistä olen unelmoinut ja nyt olen saanut sen. Toisen miehen läsnäolo ja rakkaus ovat olleet sitä mitä olen halunnut niin pitkään. En näe tässä mitään väärää ja olen aina ollut kiinnostunut vanhemmista miehistä(ei varmaan yllätys).
Mutta olenko tekemässä virheen? Onko ikäero liikaa? Sekavuuttaa lisää eräs ystäväni joka jauhaa eheytysterapiasta ja tuomitsee poikaystäväni täysin. Hänen mielestään minun tulisi jättää poikaystäväni ja aloittaa psykoterapiassa käynnit koska olen kuullemma jotenkin häiriintynyt ja seksuaalisuuteni on rikki. Minulla on mukamas mahdollisuus vielä muuttua terveeksi heteroksi ja seurustella naisen kanssa ehjässä ja terveessä parisuhteessa. Sanoin etten halua siihen terapiaan koska olen kuullut mitä se tekee monille. En halua itsetuhoisuutta tai syyllistää itseäni. Mutta hän vain jauhaa että et voi tietää ennen kuin olet itse kokeillut. Mitä minä teen? Olenko rakkauden sokaisema ja väärillä teillä? Uskallanko tehdä niin kuin sydämeni sanoo?
Vastaukset 12
Vanhimmat
.. on silleen erilainen, että olen ihastunut itseäni todella paljon vanhempaan mieheen. Meidän keskusteluista tulee hyvä fiilis, ja en sitä sanoin oikein osaa kuvailla.
Joten mielestäni ikäerolla ei ole väliä, kun muuten juttu toimii, ja molemmilla on tunteita toisiaan kohtaan.
Ehdottomasti seuraa sydämesi ääntä, jos uskot löytäväsi onnen :) Niin on paras.
Ja tuollanen kaveri joka ei suostu hyväksymään sinua sellasena kuin olet ei ole mikään kaveri. Ei aina kaveruuskaan toimi, joten joskus pitää hyvästellä kaveri, ja pitää vaan muistot.
jos ikäero ei häiritse kumpaakaa nii ei se sit haittaa
Mullakin oli nuorempana kaveri joka pelotteli helvetin tulella ja vaati mua jättämään "syntisen elämäni". Älä kuuntele tällaista!!!
Olet rakastunut, seuraa sydäntäsi. Sillä vain sydämellään näkee parhaiten!
Näin on mullekin joku viisas ihminen sanonut, ja se pitää paikkansa. Näkee myös oikein.
Ensinnäkin eheytyshöpinät kannattaa unohtaa. Kukaan ei voi muuttua homosta heteroksi. Korkeintaan ehkä pystyy psyykkaamaan itsensä olemaan kiinnostumatta muista ihmisistä ollenkaan, mutta sekin vaatiin hurahtamista johonkin muuhun asiaa, kuten uskontoon. En todellakaan suosittele.
17 ja 29...kuulostaa suurelta. Onneksi ei sentään 17 ja 50. Jos sinusta todella tuntuu, että tämä mies puhuu totta, eikä ajattele sinua pelkkänä nuorena panopuuna, niin ei kai asia sitten ihan katastrofi ole.
Minulla kuitenkin nousee karvat pystyyn 29-vuotiaan suhteen, joka viihtyy itseään noin paljon nuorempien seurassa. Kylmä fakta on se, että teillä on sen verran paljon ikäeroa, että elätte aikalailla eri maailmassa. Yhteyden löytäminen on silloin erittäin hankalaa.
Toisaalta en tiedä tapausta, joten vaikea sanoa. Neuvoisin silti harkitsemaan tarkkaan, rakkaus sumentaa järjen.
Olemme kuin sielunveljiä, ajatusmaailmamme ovat niin samanlaisia. Meillä ei ole mitään kommunikointi vaikeuksia ja ymmärrämme toisiamme ja vaikka hänelle on sattunut kaikenlaista ja on paljon kokeneempi elämässä monella eri osa-alueella niin pystyn silti ymmärtämään häntä. Itsellenikin on sattunut ja tapahtunut paljon ja olemme käyneet läpi samankaltaisia vastoinkäymisiä. Hän ymmärtää minua, minä ymmärrän häntä. Ei ongelmaa. Hän on kuitenkin sen verran teinimäinen (myös ulkonäöllisesti) vielä että maailmamme eivät eroa toisistaan paljoa. Vaikuttaa asiaan myös että olen henkisesti paljon kypsempi kuin monet ikäiseni nuoret. Tämä suhde samalla kasvattaa meitä molempia ihmisinä.
Panopuu en ole koska anaaliseksiä emme ole harrastaneet johtuen siitä ettei hän tahdo enkä minä, koska tuo takaluukku on mielestämme (huom. meidän mielipide) todellakin vain yhdensuuntaiseen liikkeseen tarkoitettu eikä mihinkään menopaluu toimintaan.
Seksi ei todellakaan ole niin tärkeää koska voin olla hyvin ilmankin ja hän ei todellakaan ole niin paljoa seksin perään. Hän alussa oli hyvinkin varovainen eikä antanut minun edetä nopeasti koska pelkäsi että minua alkaisi kaduttaa jossain vaiheessa. Teemme paljon muutakin josta nautimme oikeastaan enemmän kuin seksistä (seksi ei ole huonoa vaan ihanaa) mutta niin kuin sanoin minä eikä hän pidä seksiä niin tärkeänä osana.
Voi joidenkin ihmisten korvissa kuulostaa oudolta, mutta välitämme siis enemmän läheisyyden ja rakkauden osoituksesta muilla tavoin kuin esim. suihinottamisella tai runkkaamisella. Halailu, koskettelu ja suutelu tuo paljon enemmän emotionaalista nautintoa. Pelkästään vierekkäin istuminen ja toisen näkeminen tuo niin paljon tyydytystä jota ei pelkällä seksillä saa. Siksi en koskaan ole edes halunnut yhden illan seksisuhteisiin koska en niistä paljoa saisi irti.
Mielestäni ihmiset jotka näitä yhden illan juttuja ym. pikapanoja harrastavat pelkästään ovat pahasti hukassa, jos kuvittelevat että sillä tavalla voi elää koko lopun elämän. Koska kun ikää alkaa tulemaan niin panoseura vähenee ja sitten tulee yksinäisyys. Rakkauden tarve tulee jossain vaiheessa ihan varmasti ja pelko siitä että joutuu olemaan yksin koko loppuelämän. En tietenkään kiellä sitä faktaa että jotkut ovat luotu erakoiksi eivätkä halua koskaan sitoutua. Mutta seksi ei korvaa rakkautta eikä anna kaikkea mitä parisuhteessa tarvitaan.
Uskon että suhteemme tulee kestämään pitkään ja toivon että se kestäisi koko loppuelämän koska kemiat menee hyvin yhteen ja muuten synkkaa erinomaisesti. Minä rakastan hänessä kaikkea, tuoksua, luonnetta jne.. Hän on niin täydellinen juuri minulle. En jaksa välittää enää ikäerosta. Eilen kun olimme taas kävelemässä luonnossa yhdessä niin varmistuin asiasta. Hän on juuri se jonka kanssa haluan olla. Ajatteli muut mitä tahansa, minä en välitä muiden mielipiteistä enää. Tässä ei ole mitään laitonta eikä minua käytetä hyväksi. Minun elämäni enkä halua elää sitä muiden mukaan. Olen valmis hylkäämään joka ikisen ystäväni joka ei hyväksy ja protestoi suhdettamme vastaan koko ajan. Tämä suhde merkitsee minulle niin paljon,se on enemmän kuin rakkautta.
Rakasta sitä kaveria ja oo onnellinen. Jos se jossain vaiheessa loppuu, ni jää siulle ainakin hienot muistot. Jos hyvän suhteen lopetat jonkun "kaverin" neuvosta, ni ei hyvä.
rakkauden!
Pidä siitä kiinni ja heivaa se "muka kaverisi" joka on kateellinen onnestasi.Älä kuuntele tuolaista psykologista höpinää seksuaalisuudestasi vaan luota siihen mitä itse tunnet ja tiedät.
Jossain vaiheessa saattaa tulla ikäerokysymys jos hän haluaa kapakkaan ikäistensä seuraan tai sinä bilettämään omien kamujen kanssa.....kaikesta voi sopia nätisti ja antaa omalle itselle aikaa koluta yhdessä tai erikseen tätä elämää.Pääasia on että rakastatte toisianne ja teillä on hyvä olla.Paskat muista!
Hyvää syksyn odotusta!
Hienoa, että olet löytänyt todellisen sielunkumppanin, mielestäni kannataa pitää kii ja katsoa kuinka asiat etenee. Ihan sivuseikkana kysyin onko rakkaasi syntynyt 1978? jos on niin kerron miksi halusin tietää tuon?
Henk. koht. en ole koskaan ymmärtänyt tätä ikärasismia, joka kukkii komeasti homojen keskuudessa; puhutaan kuolaavista vanhoista ukoista (onko 29 -vuotias ukko???) ja samaan aikaan kauhistellaan, kun homoja nimitellään milloin mitenkin. Aika kuvottavaa kaksinaismoraalia sanoisin. Pilkka tosin osuu omaan nilkkaan viimeistää siinä vaiheessa, kun kolmenkympin kriisi nostaa päätään...
Miettikääpä muuten, miten tuota "hyväksikäyttöä" voitaisiin laajentaa vielä pidemmälle; voivatko esim. kaksi eri tulotasoa edustavaa yksilöä olla yhdessä? Siinähän on selvästi hyväksikäytön paikka siinäkin... Eiköhän se nyt ole niin, että 17-vuotias ja varsinkin parikymppinen ovat jo sen verta itsenäisiä, että tietävät, mitä haluavat ilman sen enempää "kuolaavien ukkojen" kuin "ritaria leikkivien" tahojen sekaantumista.
Ei tollainen ikäero ole todellakaan liikaa. Olet löytänyt itsellesi rakkaan ihmisen, joka on tärkeintä. Itse seurustelen minua 7 vuotta vanhemman eronneen homomiehen kanssa, jolla on 26 ja 24v pojat.
Ainoa, mikä suhteessamme on haittana on se, että hän yrittää epätoivoisesti pysyä "kaapissa".
Tosin selvästi se on havaittavissa, ja uskonkin, että hänen lähipiirinsä sen tietää. Tosin se ei ole minun tehtäväni, vaan se on hänen itsensä lopulta havaittavissa.
Rakastan ystävääni kuitenkin syvästi. Olemme luonteeltamme aivan kuin yö ja päivä, mutta täydennämme sillä tavoin toisiamme. Itse olen temperamenttinen tyyppi, kun taas ystäväni rauhallisuudellaan pystyy tyynnyttelemään aina minua ja täydentämään sopivasti.
Suhteemme on myöskin enemmän rakkaussuhde kuin seksisuhde.
Ihan vain lyhyt vastaus: älä välitä ikäerosta, älä anna kenenkään välittää. Viestiesi perusteella vaikutat todella, siis todella paljon kypsemmältä kuin tuntemani 17-vuotiaat, jopa kypsemmältä kuin monet 29-vuotiaat! :)