taas sama
polkujen haara
toinen vei luoksesi
toinen vei pois
kulkuni hiljeni
pysähtyi
vain metsän humina ja
ajatusten etsivät polut
jostain kuin tyhjästä
sivalsi hyytävä tuuli
joka taivutti hennoimmat latvat
valitsin polun
lähdin pois
ei tuultesi alle enää
niskani koskaan taivu
polkujen haara
toinen vei luoksesi
toinen vei pois
kulkuni hiljeni
pysähtyi
vain metsän humina ja
ajatusten etsivät polut
jostain kuin tyhjästä
sivalsi hyytävä tuuli
joka taivutti hennoimmat latvat
valitsin polun
lähdin pois
ei tuultesi alle enää
niskani koskaan taivu
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihanaa. Tykkäsin, kun ymmärsin. Siis niikuin omalta kantiltani samaistuin. Juu. Kiitos!
Elämä on täynnä näitä erkanevia polkuja ,
ja jatkuvaa valintaa, mitä kulkea
Ja kuitenkin kulkee aina sitä polkua,
jossa lukee 'oma polku'..
Murukin jatkaa tästä omaa polkuaa,,,:)
ei tällaisia runoja saisi tuoda tänne Peres.
'
ei tuultesi alle enää
niskani koskaan taivu '
Tämä on taas niin surullinen,
mutta kaunis kylläkin niin kuin runosi aina
ovat.