Oman kunnan edustajia tenttaamaan!

mietin niitä myöhemmässä kirjoituksessani.

Tuli nimittäin ensin mieleen ehdotus joillekin syrjäkunnille, että niiden asukkailla olisi mahdollisuus seurata tietokoneeltaan oman kuntansa kunnanhallituksen kokouksia.

Miksi sellaista ei voisi kehittää koko Suomeen?

Kyllä me ihmiset sen verran laiskan lonteita olemme, että mielenkiintoa voisi olla paljonkin asioiden seuraamiseen kun sen voisi tehdä omalta sohvalta käsin. Ahteriaan ei tule raahattua kunnantalolle niinkään.

ihmiset eivät tule ajatelleeksi, miten paljon he voisivat vaikuttaa omaan arkielämäänsä, kun pitäisivät yhteyttä enemmän kuntapäättäjiin. Tietämätön olin minäkin vielä toistakymmentä vuotta sitten, kunnes sattui seuraava tapaus:

Olin juuri muuttanut uudelle asuinalueelle, olin tulossa työpaikan pikkujoulusta ja manailin, kun uuteen kotiin ei päässyt enää klo 22:n jälkeen keskustasta muuta kuin taksikyydillä. No, otin taksin ja purin bussiliikenteen puuttumisesta turhautumistani taksinkuljettajalle, joka yllättäen kiinnostui kovasti tilanteesta.

Hän ihmetteli kovasti moista ja kaivoin hänelle laukustani todisteita bussiaikataulusta, että julkinen liikenne loppui todella niin aikaisin. Hän lupasi puuttua asiaan ja ajattelin ensin epäuskoisena, että vai niin, kunnes hän ojensi käyntikorttinsa ja esitteli itsensä. Hän oli kristillisen liiton Mika Ebeling, joka istui silloin Helsingin liikennelautakunnassa.

Eikä kyllä mennyt kuin puolisen vuotta, kun ihmisten ällistykseksi oma kotibussivuoromme alkoi ajaa normaalia yöliikennettä klo 02:een asti, kuten muihinkin kaupunginosiin ajetaan :)

Nuorihan minä tietysti silloin vielä olin, mutta silloin tajusin sen niin selvästi, että turha urputtaa ja kiroilla itsekseen arkielämää vaikeuttavista asioista, joista on paljon tärkeämpää urputtaa suoraan päättäjille. Kyllä heistä monikin haluaa parantaa asioita, kun vain ensin joku kertoo, mitä pitäisi parantaa.

Tämä nyt ei ihan täysin päde lastensuojeluun, koska luulisin, että epäkohdista on tiedetty kyllä jo vuosia, mutta niihin ei ole haluttu puuttua. Vai onko oikeasti tiedetty?

Kyllä minulle ainakin oli ensimmäisen kerta tämän vuoden puolella, kun peruspalveluministeri esitti julkisuudessa närkästyksensä siitä, että avohuollon tuet on vaihdettu suoriin huostaanottoihin. Ovatko poliisikot ihan oikeasti luulleet, että tutkijoiden ja suunnittelijoiden paperille raapustamat kauniit sanat tarkoittavat sitä, että myös käytännössä sosiaalitoimi auttaa perheitä ja lastensuojelu lapsia?

Olimme poikani tapauksen johdosta kuntamme kansanedustajaan yhteydessä ja aluksi oli erittäin kiinnostunut kun kuuli, että kotiin jäi vielä 3 lasta, mutta kiinnostus tyssäsi lyhyeen, tyylillä: ei kuulu minulle... Kyseinen edustaja istui vielä viime vuonna sosiaalilautakunnassa ja minulle tuli tunne että turhaan yritimme, ei meitä kuunnella.
Niin kohdallamme oli kysymys mm. perhekodin harjoittamasta "mattoterapiasta" jota entinen stt piti sallittuna vaikka hänen pomonsa kielsikin sen. Muutenkin kyseinalaistimme koko huostaanottotapauksemme. Lapsen sairaus ei ole vieläkään mikään huostaanottoperuste, mutta valitettavan usein sitä on käytetty kun esim. koulu ei pysty enään lasta opettamaan, eli koululla ei ole tarjota erityislapselle oikeanlaista opetusta. Helpompaa on tehdä lastensuojeluilmoitus oppilastyöryhmän nimissä... Tämä on vain kehno yritys siirtää vastuuta, poissa silmistä, poissa mielestä...

Yksi tärkeimmistä lastensuojeluun liittyvistä asioista on tukitoimet.
Stt:n on helppo sanoa että tukitoimia on annettu: perhetyöntekijä käy kerran viikossa kahvilla lasten ollessa koulussa, vie pienimmät kerran kuukaudessa uimaan, niin ja käyttää molempia poikia 2 kertaa hiihtomuseossa...
Missä tässä on pojan tarvitsema apu koulunkäynnin vaikeuksiin???
Ensiksi pitäisi kartoittaa koko perheen tilanne ja antaa tukitoimia niille jotka sitä tarvitsevat. Kuten meillä: poika olisi tarvinut apua enkä minä kahviseuraa...