Pölytön

Keijuja,,, onko niitä, niistä en oikein tiedä.
Mistä minä mitä kaivan, en oikein tiedä
sitäkään, jostainhan sanat tulevat..
Joskus tuntuu, että runo on jo valmis,
ennen kuin se edes on paperilla,,,
onko niin, en tiedä siitäkään.

Tämä on vähän tämmönen " en tiedä" vastaushöpötys.
Mutta saan sen varmaan anteeksi:))

Sinua superkiitoksella nakkaan:)

Sinun käyntisi on minulle suuri kunnia,
jos uskaltaisin, sanoisin, että kyynelet
tulivat silmiini, mutten taida sitä
rohjeta tähän laittaa.
Tiedän, että olet runojen ystävä,
suurten maailmanluokan kirjailijoiden kirjoittamien runojen ystävä,
ja silti jätät viestisi minun runooni!
Se tekee
minusta hyvin nöyrän, nöyremmän,
kuin pystyn tässä kuvailemaan.
Kiitos on tässä liian vaatimaton sana,
mutta lämmöllä sen Sinulle sanon, ystäväni tee.
Kiitos!

Keijut katoavat, kun silmät aukeavat tai
korvat kuulevat paremmin.
Ehkä keiju vain meni hetkeksi pois,
ehkä lopullisesti, ei minun tarvitse sitä tietää,
kyllä se ajastaan selviää.

Mihin voi nojata....sepä olikin vaikea juttu,
luulen senkin selviävän,
kun pöly laskeutuu!
Kiitän pohtivasta palautteestasi,
se lämmitti sieluani:)

Hyvää yötä

Olet oikeassa, ja kai minä vielä niihin uskonkin..
olen vain hetkellisessä "keiju-uskon puutteessa".
Kuten tuolla aiemmin sanoin,
ehkä luottamus keijuihin vielä palaa:))

Kiitos Kuunkeiju, sinä jos kuka tiedät mitä
keijuista pitää ajatella:))

Jos sinä olet peikko, niin minä lupaan olla keiju.

Tavataan auringon noustessa
ovaalinmuotoisella kivellä:))) tiedäthän sen.
Ehkä ukskoni keijuihin palaa, kun kannustit minua
noin lämpimästi:)

Älä minua vaan usko,,, onhan Joulupukkikin,
vaikka minä luulin, ettei ole:))

Pölypuhtaat kiitokset sulle!

Ihanaa lukea viestisi,
kiitän siitä lämpimästi:)

Onneksi olen siivonnut, pölyä *katselee tarkkaan*
ei missään:))

Kiva, kun palasit, lämmin tunnekin palasi
mukanasi:))

Kiittäen
Marin