Vuodeksi kauas?!

Lähteminen on hienoa, arki voi olla jotain aivan muuta. Olen ikäisesi mies. Yksinäinen ja koditon. Lähdin parikymppisenä. Aluksi merille. Sitten harhailin itämailla sekalaisissa, ja sekavissa, hommissa. Lähtiessäni koulutukseni oli kaksi vuotta erikoisrannikkojääkärinä. Ajoin pohjoisafrikassa sheikkejen lapsia kouluun ja remusin intiassa ja koreassa turvamiehenä SAS-miesten porukoissa. Valtaosa kouluttamattomista expatriooteista vajosi juopotteluun ja hämärien kujien varjoelämään. Nykyään entisistä tuttavista kuulee vain jonkun entisen tuttavan maileista ja yleensä kyseessä on kehotus viettää hiljainen hetki. Neljä vuotta sitten palasin suomeen, kävin iltalukion ja hankkiuiduin opiskelemaan. Geologiaa. Mikäli lähdet, suosittelisin hankkimaan opiskelupaikan kohdemaasta, tyttäresi ehtisi opiskella kielen ja aloittaa koulun siellä jossain. Maailmanmatkaajistä et helposti ystäviä löydä; jos lähdet, tulet huomaamaan, mitä tarkoittaa oppurtuonisti. Mikäli haluat jonkinlaista turvaa ja yhteisöllisyyttä, kannattaisi harkita kibbutsia israelissa. Toisaalta ei kannata ajatella viettävänsä muualla vuotta. Yleensä tielle jää pitkäksi aikaa, tai palaa pian takaisin. Älä lähde tyhjän päälle, sellaisessa ajautuu helposti elämään, jollaista ei halua. Viisainta olisi hankkia hyvä ammatti ja antaa tyttösen käydä ala- aste suomessa. Ala sairaanhoitajaksi, valmistuisimme yhtä aikaa ja voisimme lähteä yhdessä. Heh. Onnea teille.