Ne on taas kausipaikkalaisten jokakesäiset karavaanimatkat toteutuneet ja niitä piti nyt muille kausipaikkalaisille rehvastella, että me oltiin reissussa. Matkan pituus tosin muistettiin väärin, sekä fyysistä kuntoa ja karavaanikalusto kestävyyttä kehuttiin, eikä mikä meitä tänä vuonna estänyt, koko lomaa tienpäällä viettämästä. Jäämerenrannassa tänä kesänä käytiin, se on vanha jokakesäinen käytäntö tai paremmin tapa, vaikkei sitä nyt naapureille ja kausipaikalla niin tarkkaan muistettu kertoa. Samaa reittiä ajettiin kuin aiemmin, 4-tietä kohti pohjoista, ja kaikki meni alkumatkasta hyvin, jäämerenrantaan ajettiin, mitä nyt yö pari matkalla jossakin levikkeellä notkuttiin. Takaisin sitten tultiinkin vauhdilla. Tällaisia ne kausipaikkakaravaanarin kesäreissut on, jollei mitään ihmeitä ja kummia tapahdu.
Kaikkiahan se matkalle lähtö jännittää, niin mikä ettei kausipaikkakaravaanariakin. Ja uskokaa tai älkää niin karavaanarille jos kelle sattuu ja tapahtuu, joka kesä mitä milloinkin. Kuten tänäänkin kesänä, täysin yllättäen ja arvaamattomasti, eikä tilanne ollutkaan enää hallinnassa, vaan sattui mitä sattui. Sateinen kesä kun oli, niin pitihän karavaanareiden varustautua matkaansa kaikin keinoin. Muistissa oli vielä viimekesäinen keskeytynyt kesävaellus, silloinhan frouvan puskaan pyllistys tuotti harmia ja melkein siinä parisuhde oli katkolla. Mutta tänä kesänä herra ja frouva varustautuivat kaikin keinoin niitä harmillisia itikoita vastaan. Nyt mukana oli täydelliset suoja-asut, joista näkyi vain kasvot ja kädet. Lisäksi oli itikkamyrkkyä kaikenkokoisille syöpäläisille aina karhukarkuottimeen asti.
Tämänkertainen jäämerenmatka kesti tavanomaista pidempään. Takasin tullessa tapahtui sitten se mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Jäämeren rannasta lähdettiin sitä jatkuvaa sadetta ja pohjoistuulta pakon takaisin kotosuomeen. Siellä kun ei paljoa maisemia nähnyt, niin päätettiin ajaa yhtä soittoa aina Inariin asti. Inarissa sitten päätettiinkin, että ajetaan karhunpesäkiven jälkeiselle kauniille levähdyspaikalle, oliko se nyt myössäjärvi tai jokin sellainen. Niin sitä hetkenpäästä herra ja frouva pääsisi fanipuskaansa viettämään sitä laatuaikaa, ihan kahestaan kuten aina ennenkin. Hyvä tuuri herralla ja frouvalla kävikin, suosittu myössäjärven levikkeellä oleva suojainen lammenranta p-paikka oli vapaa.
Paikalle päästyään frouva venytteli pitkästä matkasta kangistunutta kehoaan, joka oli ollut tuntikaupalla monella mutkilla ahtaassa vetoautossa. Frouva oli iloisella tulella ja tarmoa täynnä, hän pääti hakea heti jääkaapista huurteiset, raskaan päivän lievittämiseksi. Yllätys oli täydellinen kun frouva aukaisi vaunun oven, sillä näky oli tyrmistyttävän järkyttävä, koko vaunu oli märkä ja tuhruisen näköinen. Mitä, mitä voi helvatti soikoon, tämä tästä vielä puuttui, nyt alkoi karavaaniharrastus ahdistaa ja huurteinen unohtui jääkaappiin. Niin alkoi frouva tuttuun tapaansa moittia herraa ja moista älytöntä harrastusta. Etkö sinä koskaan tajua, että kunnon kesämökki on sentään sateen ja tuulen kestävä, eikä tällainen harakanpesä. Herra siinä korvat luimussa rauhoitteli ja lopulta hän pääsi näkemään, mitä nyt taas oli vaunussa pielessä ja matkaa pilamassa. Helvata sentään kattoikkuna oli jäänyt auki, ja pitkään kestänyt sateessa ajettu matka oli tehnyt tehtävänsä. Vaunun sisusta oli kauttaaltaan märkä kuin uitettu kissa. Pitkä matka ja vauhdin aiheuttama viima oli kaikenlisäksi rikkonut koko isokokoisen kattoikkunan, eikä siinä ollut kuin karmit jäljellä. Sänkykin oli märkä, patja kuin pesusieni ja lattia lainehti kuin uimahallissa. Mitä helvattia Sinä jätit sen auki, moitti hän frouvaansa, minähän käskin tarkistaa kaikki vielä lähtiessä. Siitäkös se frouvalla riemu repesi, siinä sai herra kuulla kunniansa, siinä muistettiin saman tien kaikkien aiempien kesämatkojensa epäonnisia sattumuksia. Parisuhde oli jälleen kerran katkolla, sitä on herran pikimmiten keksittävä ratkaisu tämänhetkiseen ongelmaan. Olihan fouva jäänyt ilman sitä huurteistaan ja vielä oli se yösijakin ratkaisua vailla. Herra tiesi entuudestaan, että nyt ei auta kuin, kunnon hemmottelu, kaikin keinoin on frouvaa nyt palvottava ja seksikkäältä näytettävä.
Ei kestänyt kuin tovin, niin herra ehdotti loppulomaksi hotellin menoa. Siinä samassa frouva muisti viimekesäisen seisovassa pöydässä syömisen. Ei tule kuuloonkaan, taasko sinä haluat minut nolata raivosi frouva. Olosuhteiden pakosta frouva alkoi lopulta rauhoittua, ja niin sitä herra ja frouva päättivät mennä saariselälle hotelliin. Frouva kun pääsi hotelliin huurteiselle, niin herra kävi vielä huoltsikalla ostamassa muovia ja jeesusteippiä, pitihän kattoikkunan aukko suojata moisilta sateilta ja tuulilta.
Kotiinpaluumatkalla kun tämänkertaisiin sattumuksiin nöyrtyä, alkoi asia jo naurattaa ja sitä on sitten naurettu sekä kotona, että kausipaikalla. Niin, että tällainen reissu tällä kertaa ja aika kultaa muistot, tässäkin tapauksessa hyvin nopeasti. Viimeistään ensikesänä tehdään uusi karavaanarimatka ja näin taas saadaan uusia kokemuksia ja muistoja, ja tämä on sitä kun matkustaminen avartaa.
Jesse Jeesiö ®
Kaikkiahan se matkalle lähtö jännittää, niin mikä ettei kausipaikkakaravaanariakin. Ja uskokaa tai älkää niin karavaanarille jos kelle sattuu ja tapahtuu, joka kesä mitä milloinkin. Kuten tänäänkin kesänä, täysin yllättäen ja arvaamattomasti, eikä tilanne ollutkaan enää hallinnassa, vaan sattui mitä sattui. Sateinen kesä kun oli, niin pitihän karavaanareiden varustautua matkaansa kaikin keinoin. Muistissa oli vielä viimekesäinen keskeytynyt kesävaellus, silloinhan frouvan puskaan pyllistys tuotti harmia ja melkein siinä parisuhde oli katkolla. Mutta tänä kesänä herra ja frouva varustautuivat kaikin keinoin niitä harmillisia itikoita vastaan. Nyt mukana oli täydelliset suoja-asut, joista näkyi vain kasvot ja kädet. Lisäksi oli itikkamyrkkyä kaikenkokoisille syöpäläisille aina karhukarkuottimeen asti.
Tämänkertainen jäämerenmatka kesti tavanomaista pidempään. Takasin tullessa tapahtui sitten se mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Jäämeren rannasta lähdettiin sitä jatkuvaa sadetta ja pohjoistuulta pakon takaisin kotosuomeen. Siellä kun ei paljoa maisemia nähnyt, niin päätettiin ajaa yhtä soittoa aina Inariin asti. Inarissa sitten päätettiinkin, että ajetaan karhunpesäkiven jälkeiselle kauniille levähdyspaikalle, oliko se nyt myössäjärvi tai jokin sellainen. Niin sitä hetkenpäästä herra ja frouva pääsisi fanipuskaansa viettämään sitä laatuaikaa, ihan kahestaan kuten aina ennenkin. Hyvä tuuri herralla ja frouvalla kävikin, suosittu myössäjärven levikkeellä oleva suojainen lammenranta p-paikka oli vapaa.
Paikalle päästyään frouva venytteli pitkästä matkasta kangistunutta kehoaan, joka oli ollut tuntikaupalla monella mutkilla ahtaassa vetoautossa. Frouva oli iloisella tulella ja tarmoa täynnä, hän pääti hakea heti jääkaapista huurteiset, raskaan päivän lievittämiseksi. Yllätys oli täydellinen kun frouva aukaisi vaunun oven, sillä näky oli tyrmistyttävän järkyttävä, koko vaunu oli märkä ja tuhruisen näköinen. Mitä, mitä voi helvatti soikoon, tämä tästä vielä puuttui, nyt alkoi karavaaniharrastus ahdistaa ja huurteinen unohtui jääkaappiin. Niin alkoi frouva tuttuun tapaansa moittia herraa ja moista älytöntä harrastusta. Etkö sinä koskaan tajua, että kunnon kesämökki on sentään sateen ja tuulen kestävä, eikä tällainen harakanpesä. Herra siinä korvat luimussa rauhoitteli ja lopulta hän pääsi näkemään, mitä nyt taas oli vaunussa pielessä ja matkaa pilamassa. Helvata sentään kattoikkuna oli jäänyt auki, ja pitkään kestänyt sateessa ajettu matka oli tehnyt tehtävänsä. Vaunun sisusta oli kauttaaltaan märkä kuin uitettu kissa. Pitkä matka ja vauhdin aiheuttama viima oli kaikenlisäksi rikkonut koko isokokoisen kattoikkunan, eikä siinä ollut kuin karmit jäljellä. Sänkykin oli märkä, patja kuin pesusieni ja lattia lainehti kuin uimahallissa. Mitä helvattia Sinä jätit sen auki, moitti hän frouvaansa, minähän käskin tarkistaa kaikki vielä lähtiessä. Siitäkös se frouvalla riemu repesi, siinä sai herra kuulla kunniansa, siinä muistettiin saman tien kaikkien aiempien kesämatkojensa epäonnisia sattumuksia. Parisuhde oli jälleen kerran katkolla, sitä on herran pikimmiten keksittävä ratkaisu tämänhetkiseen ongelmaan. Olihan fouva jäänyt ilman sitä huurteistaan ja vielä oli se yösijakin ratkaisua vailla. Herra tiesi entuudestaan, että nyt ei auta kuin, kunnon hemmottelu, kaikin keinoin on frouvaa nyt palvottava ja seksikkäältä näytettävä.
Ei kestänyt kuin tovin, niin herra ehdotti loppulomaksi hotellin menoa. Siinä samassa frouva muisti viimekesäisen seisovassa pöydässä syömisen. Ei tule kuuloonkaan, taasko sinä haluat minut nolata raivosi frouva. Olosuhteiden pakosta frouva alkoi lopulta rauhoittua, ja niin sitä herra ja frouva päättivät mennä saariselälle hotelliin. Frouva kun pääsi hotelliin huurteiselle, niin herra kävi vielä huoltsikalla ostamassa muovia ja jeesusteippiä, pitihän kattoikkunan aukko suojata moisilta sateilta ja tuulilta.
Kotiinpaluumatkalla kun tämänkertaisiin sattumuksiin nöyrtyä, alkoi asia jo naurattaa ja sitä on sitten naurettu sekä kotona, että kausipaikalla. Niin, että tällainen reissu tällä kertaa ja aika kultaa muistot, tässäkin tapauksessa hyvin nopeasti. Viimeistään ensikesänä tehdään uusi karavaanarimatka ja näin taas saadaan uusia kokemuksia ja muistoja, ja tämä on sitä kun matkustaminen avartaa.
Jesse Jeesiö ®
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ette ole vielä muuttaneet sunntaa etelään päin? Sekin suunta avartaa, vaikka on vähemmen itikoita ja sääkin usein parempi. Sattuu sitä näköjään muillekin kaikenlaista!
Etuteltan väki jaksaa aina yllättää
mikään yllätys,puutarhurimatkailijalta onnistuu kyllä tälläinenkin
Aivan selvää omakohtaisen kokemuksen syvää rintaääntä tuossa Jeesijän lorsaamisessa ja jatustelussa ;)