Siitä on jo aikaa, kun meillä on viimeksi koiranpentu ollut. Mitenkäs paljon pientä 2-3 -kuista saikaan kävelyttää vai onko sen syytä ulkoilla vaan kotipihalla aluksi? Kyseessä iso rotu ja kaikki varoittelee jalka- ja nivelvaivoista ja sanoo, ettei saa viedä vielä kävelylle. Pihalla pentu on juoksennellut omaan tahtiinsa ja saa mun mielestä siellä juoksennella vastakin, ehtii sitä lenkkeilyttää sitten kun kasvaa. Mutta jos se vaikka tarvitsee jo enemmin liikuntaa? Rokotuksetkaan ei ole vielä valmiit kaikki.
Kuinka paljon lenkitystä pennulle?
ei vaan muista
41563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pentu saa liikkua niin paljon kuin itse jaksaa ja haluaa, pehmeässä maastossa - tervettä järkeä käyttäen. Pehmeällä alustalla, esimerkiksi metsämaastossa liikkuminen, vahvistaa lihaskuntoa ja näin tukee tervettä luuston kasvua. Pentua ei saisi pakottaa liikkumaan mikäli se on väsynyt.
Useiden kilometrin lenkit kannattaa jättää sinne 8-12 kuukauden ikään ja pidemmät vaellukset 1,5 vuoden ikään. Pitkiä juoksulenkkejä tasaisella alustalla tai pyörällä juoksuttamista tulisi myös välttää alle vuoden ikäisellä pennulla. Asvaltti alusta ei ole nivelille yhtä suotuisaa kuin vaihtelevassa luonnonmaastossa liikkuminen :)
Eli tervettä järkeä käyttäen ja pennun jaksamista seuraten. Muistathan, että pentu ei ehkä aina innostukseltaan huomaa väsymystään esimerkiksi toisten koirien kanssa telmiessä..
Entä jos pentu ei halua kävellä? Kyse ei ole vielä siitä, etteikö jaksaisi, vaan kun pihan ulkopuolella kaikki pelottaa. Pyöräilijät, vastaantulevat koirat, jostain kuuluva koiran haukku ja mikä vaikeinta: sillan alitus! Ei tule houkuttelemalla. Otanko syliin vai käännytäänkö pois siltä reitiltä, mikä pelottaa? Ei kai saa väkisin vetää ja pakottaa? Pentu poukkoilee häntä koipien välissä sinne sun tänne.
Kannattaa vain pikkuhiljaa totuttaa uuteen ympäristöön. Ensin omaan pihapiiriin ja sitten vähän kauemmaksi. Ja kannattaa kokeilla vaikka nameilla sitä sillan alitusta, tai sitten ottaa vaikka syliin, niin pentu huomaa, että ei ole mitään pelättävää.
Pentua ei saa väkisin houkutella johonkin mikä sitä pelottaa. Pennun täytyy antaa itse rohkaistua, jolloin se itse pikkuhiljaa uskaltautuu lähemmäs. Tässä voi hetken aikaa kestää, mutta ajan kanssa pentu uskaltautuu lähemmäs ja lähemmäs, lopulta sillan ali asti.
Pennun ehdoilla siis aina mennään! Jos pentu jotain pelkää, ei sillä saa lässytellä ja hössöttää. Tämä vain pahentaa asiaa. Omalla rauhallisella käytöksellä osoitetaan, ettei hätää ole.
Ja lenkkeilyä aletaan pikkuhiljaa harrastamaan puolen vuoden iässä. Silloinkaan ei vielä paljon, vaan pikkuhiljaa lisäten. Siihen asti pentu saa tarvitsemansa liikunnan leikkimällä. Koska pentusi kasvaa isoksi on erityisen tärkeää, ettei sitä ala lenkittämään liikaa ja liian aikaisin. Huolehdi myös ruokailusta!