Olemme yrittäneet ensimmäistä lasta 1v 8kk. Tänään saimme vihdoin perustutkimusten tulokset ja tuomiona selittämätön lapsettomuus. Minulla kaikki ok ja miehellä hyvä tulos sperma-analyysissä. Lääkäri vaikutti luottavaiselta siihen, että onnistumme vielä luomusti ja kehotti jatkamaan yritystä ainakin puoli vuotta ennen inseminaatiota, joka olisi ensimmäinen hoitotapa. Itselläni on sellainen olo, että homma olisi jo onnistunut, jos olisi niikseen. Puoli vuotta tuntuu kovin pitkältä ajalta odottaa. Minulla ei ole aiempia raskauksia tai keskenmenoja. Miten muilla, oletteko onnistuneet luomusti vielä yli 1,5 vuoden yrityksen jälkeen?
Optimistinen
lääkäri...
5424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
selittämätön lapsettomuus, sperma ok, ovulaatiot tapahtui ajallaan, hormonit kunnossa jne. Hakeuduttiin lääkäriin heti kun oli vuosi yritetty ja jonotuksen ja tutkimusten jälkeen aloitettiin heti inseminaatioilla. En olisi kyllä halunnut odottaa enää yhtään. Käsittääkseni hoidot pitää aloittaa kun on vuosi yritetty, ellette itse halua vielä jatkaa luomuyrityksiä. Oletteko ehkä tosi nuoria kun lääkäri sanoi noin? Olin itse 24v, kun aloimme lasta yrittää, ja 25v, kun hoidot aloitettiin. Nyt kun vihdoin tärppäsi ja olen raskaana, olen 29v, joten hyvä, että aloitettiin hoidot heti kun vaan saatiin.
Kiitos vastauksestasi. Molemmilla 30v lähestyy. Samassa paikassa edellisellä käynnillä toinen lääkäri oli myös sitä mieltä, että olemme vielä nuoria ja pitää vain olla kärsivällinen. Tilanteemme on kuulemma aivan normaali, kun olemme yrittäneet vasta reilu 1,5v. Olemme yksityisellä puolella pääkaupunkiseudulla.
Moi! Kiinnitin viestissä huomiota ikääsi tai siis kun liippaa niin läheltä omaa ikää, että aattelin kysellä kokemuksiasi tarkemmin. Itse olin 23 v, kun aloitettiin yritys ja nyt 24-vuotiaana yritystä takana 1v4kk... Tutkimukset on vielä kesken, kun kesä oli välissä. Mutta jos voisit kertoa, mitä kaikkea olette kokeneet/kokeilleet, kun kuitenkin teillä viestisi perusteella meni 5 vuotta raskautumiseen? Siis lähinnä minkälaisia hoitoja tai pidittekö taukoja välillä tms? Ei tietenkään oo pakko kertoila, jos et halua, mutta ihan mielenkiinnosta kyselen... Itsellä meinaa takaraivossa on pelko, että tässä menee vielä monta vuotta ennen kuin saa pikkukäärön syliinsä, jos edes ikinä saa... Onneksi ollaan kuitenkin "ajoissa" liikenteessä...
No meillä kokeiltiin ensin inseminaatioita Puregon-stimulaatiolla. Niitä kokeiltiin neljä kertaa, kun kahdesti osui ovulaatio viikonlopulle ettei voinutkaan tehdä inssiä, siksi saatiin yksi ylimääräinen kerta, vaikka julkisella oltiinkin. Tulin siitä neljännestä inssistä raskaaksi mutta meni kesken ekalla kolmanneksella. Sitten jouduttiin pitämään puolen vuoden tauko, sillä perusteella, että oltiin "niin nuoria" ja inssi oli kerran tärpännyt, lääkärit ajatteli, että saattais tärpätä luomustikin. Ei tärpännyt ja sitten mulle tehtiin vielä 2 inssiä, ei auttanut. Saatiin sitten lähete ivf-hoitoihin ja jouduttiin puolen vuoden jonoon. Siinä odotellessa käytiin yksityisellä tekemässä kaksi inssiä, mutta negat niistäkin. Oltais muuten aloitettu heti ivf:t yksityisellä, mutta ne tuntui niin kalliilta. Inssi on kuitenkin sen verran halpa, että niitä haluttiin pari ivf-jonotusaikana tehdä, ettei ihan tarvinnut vaan odotella. Sitten ekan ivf:n tuoresiirto tärppäsi, ei ole mennyt kesken ja olen jo 8. kuulla! Yhteensä siis ehdittiin tehdä 8 inssiä ja 1 ivf noiden vuosien aikana. Aikamoisen hidas tahti, mutta mitään taukoja omasta halusta ei olla pidetty, ainoastaan ne pakolliset klinikan kesätauot, ruuhkajonottelut (kun ei ole mahtunut hoitoon), puolen vuoden odottelu keskenmenon jälkeen ja puolen vuoden ivf-jono. Onnea teillekin hoitoihin, onhan kuitenkin mukavasti onnistumismahdollisuuksia, etenkin kun aloittaa hoidot reilusti alle 30-vuotiaana!
Kiitos vastauksestasi! Aikamoisen matkan olette kulkeneet vuosien aikana, mutta onneksi olkoon vihdoin ja viimein onnistuneesta raskaudesta!! :) Mahtava juttu!!!
Kiitti myös kannustuksesta! :) Oonkin ite yrittäny aatella positiivisesti just meiän nuorta ikää ja sitä, ettei nyt älytöntä kiirettä ole lasten suhteen. Onhan tää välillä kuitenkin aika rankkaa... No toivottavasti ens viikolla helpottaa ees vähän, ku vihdoin ja viimein selviää, mikä mulla on vikana. Ennen kesälomia saatiin siis jo tietää, et molemmissa on vikaa... Mut tsemppiä synnytykseen ja onnellista vauva-aikaa ja muutenkin tietty!! :)