Montako biolasta teillä on? heidän ikänsä.
Montako sijaislasta? ja heidän ikänsä?
Omat ikänne?
ja asuntonne koko?
hoidatko lapsia täysipäiväisesti?
Montako sijaislasta? ja heidän ikänsä?
Omat ikänne?
ja asuntonne koko?
hoidatko lapsia täysipäiväisesti?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Biolapset 25 ja 23 vuotiaat, asuvat omissa kodeissaan. Sijoitetut 15, 13, 10 ja 5. Minun ikäni 46 vuotta ja olen vastuussa lapsista yksin. Mies häipyi kuvioista muutama vuosi sitten. Asunnon koko n. 200 neliötä, lapsia hoidan täysipäiväisesti eli en ole kodin ulkopuolella työssä.
Heiltähän juuri otetaan lapset huostaan, kun ovat kykenemättömiä lasten kasvatukseen. Ovatko nämä sijoitetut lapset joutuneet kestämään eronne? Mistä lapset nyt saavat isän mallin, kun ei miestä ole?
Kaikkien osapuolten mielestä pystyn huolehtimaan lapsista hyvin joten oli lasten edun mukaista jäädä asumaan kotiin, jossa ovat asuneet suurimman osan elämästään. Miehenmallina on toisen sijaisperheen isä jossa lapset vierailevat säännöllisesti. Tämän perheen lapset käyvät vastaavasti meillä jotta sijaisvanhemmat saavat hetken aikaa olla kaksistaan. Tämä on meidän oma järjestelmä jolle biovanhemmat sekä sos.työntekijät ovat antaneet "siunauksensa".
keneltäkään sen takia, että tämä on yksinhuoltaja. Huostaanotto tapahtuu jollei tämä yh ole kykenevä huolehtimaan lapsistaan asianmukaisesti. Pelkästään yksinhuoltajuus ei ole milloinkaan peruste huostaanotolle, vaan aina vaaditaan muita perusteita.
Biolapset ovat 20v, 18v(asuu omillaan) ja 11v.
Sijoitetut ovat 10v ja 5v.
Olemme kumpikin 40v.
Omakotitalo 200 neliötä.
En käy kodin ulkopuolella töissä.
Pidät pystyssä miehesi tuloilla? Kyllä pummeja on aina ollut, mutta tämä on jo törkeää!
Miten elintason voi päätellä kodin neliöistä tai lapsimäärästä?
Kyllä minulla oli jo kolmekymppisenä 200 neliön omakotitalo, joka oli maksettu omalla työllä tienatuilla rahoilla. Tarkka markka ja harkitut sijoitukset. En edes viitsi kertoa kuinka monta neliötä nyt on käytössä kuuden lapsen kanssa, jotta et kateudeltasi poksahda. Enkä kyllä käy kodin ulkopuolella työssä minäkään, täällä kodin sisäpuolella on työtä ihan tarpeeksi.
miehelläni on hyvät tulot. Moninkertaiset omaan palkkiooni verraten.
Talokin ostettiin ennen sijoitettujen tuloa, joten "pummi-teoriasi" voit heittää romukoppaan.
mitähän sinä näillä tiedoilla teet?
kuuluu.
haukkumisen ilosta.
Itse vastasin kun kuvittelin jonkun ihan asiallisesti haluavan tietää, mutta mutta...
T:toisena vastannut.
Taitaa nyhjöttää itse jossain kaupungin vuokrataloluukussa, joten pitäähän sitä olla kateellinen ihmisille, jotka ovat omalla työnteollaan voineet rakentaa omakotitalon.
mutta kukaan lapsen oikea vanhempi tuskin teitä kadehtii?
Kyse on siitä, että jokainen haluaisi lapsensa kotiin - vaikka kuinka pieneen.
Se meitä risoo, kun te rakennatte niillä rahoilla joita yk teille syytää. Juuri tuolla alhaalla oli taksoja.
2000 ekeä/kk , per lapsi. Kyllä sillä jo kummasti lainoja lyhentää, kun lapsi-parat saavat kirpparikuteissa kulkea.
Jos te hoitaisitte lapsia JA AINA VÄLIAIKAISESTI lapsilisän ja ukon tuloilla, niin nämä kirjoittelut loppuisivat.
Mutta kun toimintanne tarkoitus on RIKASTUMINEN eikä lapsen edun turvaaminen!!!
Olisiko sinusta sitten oikein, että niitä lapsia pitäisi hoitaa ilmaiseksi, kysyn vaan? Tottakai työstä kuuluu korvaus ja ihan turha on sijareita kadehtia. Niin pienellä korvauksella en itse hoitaisi yhtäkään vierasta lasta. Olisit sinäkin hoitanut vanhemman hommasi asiallisesti niin ei tarvitsisi urputtaa täällä katkerana.
näkyvät.
töistä pois ja aloin sijaisäidiksi niin tuloni putosivat jo tarpeeksi paljon. Taisin muistaakseni saada palkkiota vähemmän kuin työtön sai peruspäivärahaa. Muistathan, että meillä sijaisvanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta näitä sijoitettuja kohtaan, vaan biologisilla vanhemmilla(ja myös yhteiskunnalla, jollei b-vanhemmat täytä velvollisuuttaan). Mekin huolehdimme taloudellisesti biologisista lapsistamme.
En usko, että olisimme edes ryhtyneet sijaisvanhemmiksi, jollei tästä maksettaisi mitään. Kuinkahan suuret menot yhteiskunnalle olisi siitä, ettei sijaisperheitä olisi? Pari laitospäivää kun maksaa sen, mitä s-perhe saa kuukaudessa.
Me maksamme talolainaa saman summan mitä silloinkin kun sijoitettua ei meillä vielä ollut. Luulen kuitenkin, että jos itse menisin taas työ-elämään niin nostaisimme kk-erää.
Itse en tunne ketään, joka saisi sijoitetusta lapsesta tuollaisia summia. Tunnen kuitenkin jokusen sijaisäidin.
perheenjäseniksi, eikä leipätyönä hoidettavaksi? Eikä tiettävästi kukaan saa perheenjäsenistään ulkopuolisia tukia?
Jos te VAIN hoitaisitte, niin voisin hyväksyä rahastuksen. Mutta kun te pyritte omimaan toisten lapsia ja katkomaan suhteita heidän omiin vanhempiinsa!
Silloin ei kaikki ole ok?
Jos te siis haluatte kasvattaa perheen kokoa ulkopuolisilla lapsilla, niin silloin ne luonnollisesti kuuluu huoltaa kuten muissakin perheissä, lapsilisillä ja puolison tuilla.
Yh toimeentulo- ja asumistuella.
Mitä minun vanhemman hommaani tulee, niin hoidan niin hyvin kuin osaan.
Pienin on jo nukkumassa ja isommat katselevat tv:ta tai pelailevat.
Olen vain niin ymmälläni tästä bio-sanasta, kun lapseni lukee biologiaa. Ei hän silti kutsu minua bio-äidiksi? Pitäisikö?
on työssä käyntiin, vai käytkö ollenkaan?
Entä jos kävisit, niin ihanko vain hyvän hyvyyttäsi työnantajan mieliksi, vai kelpaisko työstä palkkioksi myös raha??????
Aika harva taitaa ihan hyväntahtoisuuttaan lahjoittaa työpanoksensa.
Olen aina ollut istä mieltä, että vain ja ainoastaan raha on mun motiivini työntekoon, etenkin vieraan palveluksessa.
Jos olisi rahaa, niin keksisin kyllä vaikka mitä kivaa tekemistä. Siihen voisi kuulua, myös jonkin lainen sos. hyväntekeväisyys, lasten hyväksi, mutta ihan työtä työnä en tekisi.
Voisin sitten itse määritellä missä määrin töitä toisten hyväksi tekisin.
että voisit yrittää sijaisvanhemmaksi?
Sijaisperheistä on kova pula eikä tästä työstä ole pakko ottaa palkkiota vastaan.
Tosin voit varautua siihen, että joudut kuitenkin jättämään sen "leipätyösi", mutta saathan sijoitetusta kuitenkin lapsilisät.
kun laittomat ja turhat huostaanotot purettaisiin.
Ja vaikka perheiden palveluihin ja avohuollon tukiin menisi yhtä paljon kuin huostaanottokustannuksiin, olisi se lapsen edun mukaisempaa kuin vuosikausia kestävä tai lopullinen sijoitus vieraaseen perheeseen.
Suurin osa koko sijaishuollosta on nyt aivan turha ja järjettömästi rahaa vievä kustannuserä koko yhteiskunnalle.
olen usein miettinyt, mutta kun olen vahvasti sen puolella, että lasten ja vanhempien tulee saada olla ja asua yhdessä.
Erilaisilla tukitoimilla se varmaan onnistuisi ja olisi kaikkien paras.
En voisi nukkua yötäni rauhassa, jos tietäisin että kodissani on vieras/vieraita lapsia, joiden äideillä ja isillä on hirveä ikävä ja tuska menetyksestään.
En kestäisi lasten kysymyksiä? Miksi en saa olla äidin luona?
Tai mitä nyt olen tuolta toiselta palstalta näiden "selväjärkisten" kirjoituksista lukenut.
Sisareni lapsi on välillä yökylässä ja olen miettinyt jos hän olisi sijoitettu??
Miltä sisarestani tuntuisi?
Oma äiti ja isä ovat lapselle AINA ne rakkaimmat ihmiset. Vaikka heidän elämäntapansa olisivat millaiset, lapsi rakastaa heitä.
En puolusta huonoa kotia, mutta mielestäni perhe pitäisi saada kokonaisuutena hoidon ja avun piiriin.
Muutoin kenenkään etu ei tule huomioiduksi.
oivallus! Juuri noin minäkin ajattelen pienten lasten äitinä. Miksi yk ei jo toimi esitetyllä tavalla?
paljon siitä itsekkyydestä jota olen jutuissasi aistinut. Siis työtä pelkän RAHAN vuoksi. Huh, huh...
Mä en taas kävisi töissä jos se olisi vain rahan saantia.
Kun katson tyytyväistä ihmistä, jota olen juuri auttanut se on suurin palkkani. Teen ns. kutsumustyötä ja palkka on siksi että saan vuokrani ja laskuni maksettua.
Mä ajattelen tuota sijari-touhua myös vanhempien kannalta vaikkakin ennen kaikkea lasten vuoksi.
Miltä Sinusta Amalia tuntuisi, jos lapsesi olisi sijoitettu ja joku hoitaisi häntä vain rahan vuoksi?? Entä jos tuntisit itsesi kykeneväksi ottamaan lapsen kotiin ja sossut sen estäisivät vedoten lapsen kiintymykseen? Mieti sitäkin...
Laita käsi sydämellesi ja mieti, mieti..
Mielestäni jokaisen sijarin pitäisi kyetä miettimään asian kaikki puolet ennen kuin alkavat ko hommaan?
hienolta teoriassa, että perhettä autetaan kokonaisuutena. Mutta kun käytännnössä se ei aina onnistu, niin silloin kyllä lapsen paras on päästä pois perheestä, vaikka se olisi kuinka biologinen.
Meillä asuvien sijoitettujen vanhemmille on monia kertoja osoitettu katkopaikka, mutta siellä ei kauaa viihdytä. Lapset ymmärtävät kyllä, että mikseivät he voi olla kotonaan, koska ovat joutuneet kärsimään vanhempiensa juomisesta.
Olen kanssasi siinä samaa mieltä, että lasten ja vanhempien tulisi saada elää yhdessä. En kuitenkaan enää siinä vaiheessa jos se tapahtuu lapsen kustannuksella.
otat rahaa työstäsi, koska se on sinulle kutsumus? Eikö sinun pitäisi tehdä sitä ilmaiseksi? Sijaisvanhemmallekin on lapsen hyvinvointi suurin palkka, mutta meillekin kun tahtoo noita laskuja postiluukusta tipahdella.
Minä en pystyisi palkkiollani maksamaan vuokraa ja maksamaan laskujani. Se kun ei yksinkertaisesti riittäisi. Samaten jos meillä asuisi vain yksi lapsi kotona niin asumismenomme olisivat huimasti pienemmät, saati nyt kun lapsia on useampi. Autokaan ei ole halvemmasta päästä, koska emme mahdu tavalliseen henkilö-autoon ja haluamme matkustaa turvallisesti.
Jos minun lapseni sijoitettaisiin perheeseen niin en kyllä odottaisi, että joku hoitaisi heidät ilmaiseksi. Lapseni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta tiedän heidän olevan muille tavallisia naapurin lapsia.
Uskoisin, että Suomessa aika harva pystyisi tekemään jatkuvasti hyväntekeväisyystyötä. Muutama tunti tai päivä viikossa on mahdollista, mutta tuskin koko aikaa.
"Teen ns. kutsumustyötä ja palkka on siksi että saan vuokrani ja laskuni maksettua."
Niin, sinun toki on saatava asumiskulusi ja laskusi maksettua, mutta sijareille et palkkaa työstä edes sen vertaa toivoisi... Ei millään pahalla, mutta kai niiden sijareidenkin on jostain vuokransa ja laskunsa maksettava, ja vieläpä lisäksi huolehdittava sijoitettujen lastenkin tarpeista omiensa lisäksi. Kenen sinä luulit heille elinkustannukset maksavan? Pyhän hengenkö?
"Eikä tiettävästi kukaan saa perheenjäsenistään ulkopuolisia tukia?"
Sijaislapsi ei ole perheenjäsen kuten oma lapsi on. Jos olisi, silooin se lapsi olisi todellakin sijareiden OMA lapsi, eikä biovanhemmilla tarvitsisi olla mitään oikeuksia lapseen. Eihän omia lapsiaan tarvitse kasvattaakaan niin, että tähtäin on lapsen antaminen muualle. Sijaislasten kohdallahan tähtäin on aina kotouttaminen omille vanhemmilleen, mikäli suinkin mahdollista.
"Jos te VAIN hoitaisitte, niin voisin hyväksyä rahastuksen."
Ja jos sanotaan että vain hoidetaan, niin sinä haukut siitä hyvästä itsekkääksi... Missäs se ymmärrys olikaan?
"Jos te siis haluatte kasvattaa perheen kokoa ulkopuolisilla lapsilla, niin silloin ne luonnollisesti kuuluu huoltaa kuten muissakin perheissä, lapsilisillä ja puolison tuilla.
Yh toimeentulo- ja asumistuella."
Aivan, eli mitään palkkaa et sijareille soisi. Silti vaadit, ettei lasta saa omia kuten omaansa. Mites sitten biovanhempien velvollisuudet lasta kohtaan? Jos lapsen kerran tulisi olla sijarille kuten oma ilman eri korvauksia, niin millä oikeudella biologiset vanhemmat esittävät lapsen suhteen mitään vaateita? Jos lapsi kerran on sijarin perheenjäsen, niin miksi biot eivät sitten sitä hyväksykään? Ja jos se lapsi onkin ihan biologisten vanhempiensa perheenjäsen sijoituksesta huolimatta, niin mikseivät ne biovanhemmat sitten itse kustanna oman perheenjäsenensä elinkustannuksia? Miksi valitetaan kirppiskuteissa juoksevista lapsiparoista? Eikö jokaisen tulisi huolehtia ja vaatettaa ne omat perheenjäsenensä? Ne lapsilisäthän menevät sijareilla tasan tarkkaan jo pelkästään sijoitetun lapsen asumis- ja ruokakuluihin. En silti ole kuullut että biovanhemmat innosta pinkeinä olisivat lapsensa muita menoja kustantamassa.
"Olen vain niin ymmälläni tästä bio-sanasta, kun lapseni lukee biologiaa. Ei hän silti kutsu minua bio-äidiksi? Pitäisikö?"
Ei tietenkään. Bioäiti ei silti ole mikään haukkumanimi vaan ihan virallisluonteinen ilmaus, jolla kuvataan biologista äitiä. Kummasteletko sanoja sijaisäiti tai adoptioäiti samalla tavalla?
yleensä pyrin asiallisiin vastauksiin, vaikka kuinka tyhmiä esitettäisi, mutta nyt en vain jaksanut.
Aivan älyttömiä taas heittelet täällä.
Olen selvittänyt tämänkin asian jo sataan kertaan, etten tätä hyväntekeväisyydestä tekisi.
tämä on mulle ammatinvalintakysymys, siinä missä sairaanhoitajilla, lääkäreillä , lastentarhanopettajilla ym. jotka pitävät ihmisten kanssa työskentelystä.
Minä olen aina pitänyt lapsista ja sen jälkeen kun olin lastenkodissa aikanaan harjottelijana, päätin, että joku päivä, kun mulla on joko tarpeeksi rahaa, tai on muuten mahdollista, otan kaikki lapset pois lastenkodeista ja tarjoan heille oikean kodin luonani.
Kun ei sitä lottovoittoa tullut, minkä turvin olisi voinut lapset ja itsensä elättää, niin päädyin sitten palkolliseksi.
Mulla ei ole mistään mitään ylimääräistä tuloa.
Ellen saisi työstäni, siis täysipäiväisestä sijarina olemisesta korvausta, en mitenkään eläisi itse, saatikka pystyisi tarjoamaan hoidossani oleville lapsille sitä mitä tarvitsevat.
Ihan samanlaiset kulut on sijareilla, kuin teillä ihan tavallisilla ihmisilläkin.
tiesitkö, että mekin tarvitsemme hengissä pysyäksemme myös esim. ruokaa.
Ei ole sijarirotua vielä kehitetty niin pitkälle, että pelkällä hyvällä tahdolla eläisi.
jos joku hoitaisi lastani palkkatyönään.
No, ensinnäkin onneksi multa ei ole lapsia huostattu, eikä huostata enää.
Mutta luultavasti ihan samalta tuntuisi, kuin jos päivähoitaja hoitaa lastani palkkatyönään.
Ihan vielä itsen pitää maksaakin se.
Sijoitettujen vanhemmat saavat tän hoidon tiettävästi ilmaiseksi. Päivät ja yöt. Älä siis valita.
Tuota viimeistä kysymystäsi en oikein ymmärtänyt, miten se minua edes koskettaa ja käskit vielä niin kovasti miettimään????
Sijareille kuuluu ajatella vain lapsen parasta ja huolehtia lapsesta. Jokainen vanhempi vastaa omista tekemisistään ihan itse.
Väittäisin, että lapsesta huolehtimisessa on työmaata ihan tarpeeksi, ei jakseta enää huolehtia vanhempien hyvinvoinnista.
Tämä ei tarkoita, ettemmekö välittäisi ollenkaan lasten vanhemmista, vaan ettemme sentään ole heistä vastuussa mitenkään.
Sait minut nyt todella vihaiseksi.
Monelta murheelta vältyttäisiin, jos muutkin sijarit ymmärtäisivät hoitaa heille uskottuja lapsia työnä ainoana erotuksena suurinpiirtein virka-ajan puitteissa hoitavista perhepäivähoitajista ympärivuorokautisena omimatta toisen lasta. Eihän perhepäivähoitajatkaan nimitä itseään esim. äidiksi hoitolapsille, vaikka lapset ovat heidän kotonaan kuin perhepäivähoitajan omat lapset, arkipäivät vuosienkin ajan ja monet kiintyvät tosi paljon hoitajiinsa ja hoitaja hoidettavaan, silti mitään omimista ei tapahdu, vaan äidit voivat luottaa siihen, ettei heidän perheensä kokoonpanosta kukaan tule lapsen päätä sekoittamaan ylimääräisillä äideillä.
Minusta Pride-koulutuksessa pitää ehdottomasti enemmän painottaa sijarina oloa työnä eikä suinkaan elämäntapana tai auttamisena, saati sitten sijaislasta adoptiolapsen korvikkeena. On käsittämätöntä, että sama Pride.valmennus pidetään sijareilla kuin adoptioperheille. Jos se paljastaa, että Pride-kouluttajatkin lähtevät ajatuksesta että sijoitettu lapsi siirtyy pysyvästi sijaisperheen lapseksi, vaikka hänellä on omakin äiti, isä, sisaruksiakin kenties ja muu suku, olkoonkin, ettei näistä kukaan ole sosiaaliviranomaisen mielestä kelvollisia lapsen läheisiski jostain syystä. Nykyisistä huostaanotetuista ei ole ikinä tehty edes kattavaa sukulaiskartoistusta.
En syytä sijareita heidän kyseenalaisista käsityksistään omasta asemastaan vaan syytän Pride-kouluttajia väärästä asennoitumisesta, tuon väärän asennoitumisen opettamisesta sekä levittämisesä ja syytän sosiaaliviranomaisia, joilla on ilmiselvästi täysin katteettomat lupaukset, jos menevät lupaamaan toisen lapsen vieraalle perheelle uskotellen pysyvää sijoitusta. Älkää sijarit luottako tämmöseen ihmisoikeuksien vastaiseen lupaukseen. Sijoitus on väliaikainen, ja tämä sijareiden on syytä kertoa myös omille biologisille lapsilleen, etteivät he järkyty sitten kun sijoitettu muuttaa takaisin kotiinsa.
Juuri tämän takia, että sijarina olo on korvausta vastaan tehtävää työtä, en käsitä, miten sijariksi alkanut saa viedä sijoitetun pienokaisen päiväkotiin. Eihän se niin pitänyt olla.
toi päiväkoti juttu ollut vähän pakonkin sanelema, koska sijareista on pulaa, niin on pitänyt hyväksyä sijareiksi sellaisiakin, jotka joutuvat henkensä pitimiksi käymään työssä.
Myös siksi, että ovat saattaneet kouluttautua vuosia johonkin ammattiin, eikä ole järkevää jäädä kehityksestä jälkeen jäämällä kotiin.
Usein näin toimitaan perheissä missä on korkeintaan kaksi sijoitettua.
Heistä saatavilla korvauksilla, ei pysty jäämään kotiin, ellei sitten mies ole tosi hyvä palkkainen.
Usein on vielä pienillä lapsilla tilanne, että ovat jo kotona asuessakin olleet päiväkodissa, vaikka äiti olisi ollut kotona, joten ei ole ehkä lapsille niin kovin outoa tuo hoitoon meno.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että lapselle olisi parasta, jos sij.äiti voisi jäädä kotiin.
Siksi pitäisikin maksaa hoitajalle niin hyvä korvaus, että se olisi mahdollista.
Lapset ovat joutuneet monta kertaa sopeutumaan jo ennen sij.perheeseen tuloaan, ties mihin, joten
olisi parasta, ettei taas tarvis, että ainakin pari vuotta voisi asettua ihan rauhassa uuteen paikkaan.
Mutta kuten sanoin, sijaripulasta johtuen kompromisseihin on ollut ilmeisesti pakko suostua.
Niin ja tietty rahan puutteeseen. ei sijareille haluta maksaa niin paljon, että olisi kotiin jääminen mahdollista.
Se kyllä huomioidaan korvauksissa, jos sijari on töissä, eli silloin hoitokorvaus on pienempi.
Ei ole lapsen edun mukaista, että sijareiksi hyväksytään sellaisia, jotka joutuvat venyttämään penniä. Lapset, jotka on huostaanotettu, ovat jo joutuneet luopumaan niin paljosta, että heidän ei tarvitse enää luopua mateiraalisesta hyvästä, hyvästä ruuasta, huvituksista ja kaiksesta kivasta, mitä rahalla voi saada (jos sitä on).
Näille lapsille ei tarvitse sijaishuollossa opettaa käyhyyttä ja niukkuutta, heillä on jo tarpeeksi kurjaa muutenkin.
Miksi köyhät ryhtyvät sijareiksi, onkin päivän kysymys.
luultavasti siksi, että jos pelkät rikkaat hyväksyttäisi, niin sijareita olisi todella vähän.
Kovain harvoja varakkaita jaksaa kiinnostaa muu kuin oma napa.
Saatikka, että pistäisivät koko elämänsä peliin toisten lasten puolesta.
Kiinnostus toisten auttamiseen on hyvin henkilökohtaista ja sellaiset, jotka haluavat tehdä jotain yleishyödyllistä, ovat oma rotunsa, joka ei kuitenkaan määräydy varallisuuden perusteella.
Vaikean kysymyksen heitit.
Luulen, että sijareiksi alkavilla, on jokaisella joku ihan oma juttunsa ja syynsä, eli motiivinsa.
Se kenen motiivi on oikea, on mahdotonta päättää.
Jos kuitenkin kaikki lähtevät mukaan siltä pohjalta, että haluavat olla hyödyksi yhteiskunnalle ja auttamassa jonkun lasta/lapsia elämässä eteenpäin, niin yhtä oikeita syitä ovat kaikki.
Lopputulos ratkaisee tässäkin, vai mitä?
Bilogisia lapsia meillä on 4, iältään 21,19,17 ja 15 -vuotiaat, kokoaikaisesti kotona asuu enää 15-vuotias. Sijoituksessa meillä on 3 lasta, jotka ovat 12,10 ja 7 -vuotiaita.
Olemme 43- ja 45 -vuotiaita.
Asumme omakotitalossa taajamassa,talossamme on 8 huonetta ja keittiö. Hoidan lapsia täysipäiväisesti.
kotiäiti ennen sijoitettuja. Ihmiselle tekisi hyvää käydä kodin ulkopuolella välillä. Siksi en kannata ollenkaan sijoituksia. Sijarit voisi palkata käymään biologisten lasten omissa kodeissa pyykkäämässä ja silittämässä, silloin kun apua tarvitaan. Sellainen on mielestäni oikeaa sijaisvanhemmuutta, jaettu vanhemmuus.
jaettua vanhemmuutta, vaan jaettua kodinhoitoa.
Ei kai kotiäitiys sitä tarkoita, ettei kotoaan pääse mihinkään?
Mitä taas sijaisvanhemmuuteen tulee, niin sen verran usein on terapiakäyntejä että onkin hyvä jos toinen pystyy olemaan kotona. Tosin se ei ole kaikissa perheissä mahdollista, palkkioiden pitäisi olla edes minimipalkan verran.
jaettua vanhemmuutta? Tiesitkö, sitä ei voi jakaa kukaan!!
Vanhempi = äiti ja/tai isä.
Sijari = tilapäinen hoitaja lapselle.
Jaettua vanhemmuutta ei ole ja se pitää lastenkin ymmärtää. Omien äitien tulee korostaa aina äitiyttään ja kertoa rehellisesti lapselle sijareista, jos he siihen eivät itse kykene.
Kodin ulkopuolisessa työssä olen ollut vain lyhyitä jaksoja sairaanhoitajaksi valmistumiseni jälkeen.
Vaikka olen ollutkin kotiäitinä niin biologisille kuin sijoitetuillekin lapsille, en silti ole ollut "vain" kotona. Olen toiminut perhekerhon ohjaajana yli 10 vuotta, ollut monissa luottamustoimissa mm. srk:n kasvatustyön johtokunnan puheenjohtajana ja kaupunginvaltuutettuna ja kävinpä päivittämässä sairaanhoitajakoulutuksenikin ennen ensimmäisen sijoitetun tuloa.
Meille sijoitettujen lasten vanhempien ongelmia eivät ratkaisseet vankatkaan tukitoimet, pyykkääminen ja silittäminen eikä edes ruuanlaitto olisi riittänyt näiden lasten kodeissa alkuunkaan.
Omia lapsia 4kpl, 4kk, 4v, 8v ja 12v. Sijaislapsi 5v. Meidän iät 36(äiskä) ja 31 (iskä). Hoidettu tähän asti täysipäiväisesti. Nyt elokuun alusta pääsi päiväkotiin jokapäivä sen terapeuttisuuden vuoksi.