Biot!

Palstalla ollaan pitkästä aikaa kirjoittelemassa ja näköjään taas on ns. galluppikysely. No minä voin aloittaa...

1. 37-v
2. koulunkäynnin vaikeudet
3. Jaa, tähän ei voi lyhyesti vastata. Toisaalta arki jatkuu samanlailla kuin ennen pojan huostaanottoa. Yksi ruokittava suu vain vähemmän ja huonejärjestys meni uusiksi. Perheeseeni kuuluu lisäkseni vielä 4 lasta joista 3 on alaikäistä ja yhdellä on ADHD dg ja käy koulua pienluokalla sekä on yksi parhaimmista oppilaista luokalla. Huostaanotetulla pojallani on asperger-epäily ja lisäksi dysfasian piirteitä jotka ilmenivät koulunkäynnin vaikeutena.
Itse katsoisin että kohdallamme tehtiin ns. hoidollinen huosta last.psykiatrianlääkärin suosituksesta: pitää rauhoittua ennen kuin voi testejä tehdä. Kuten stt kirjasi papereihin: vastentahtoiseen hostaanottoon ei ole kriteereitä. Huostaa jatkunut 1,5v eikä testejä olla vieläkään tehty.
Niin ja ISO kiitos entiselle perhekodille joka sanoi sopimuksesna irti koska lapsella oli vaikeat vanhemmat poikani pääsi parempaan paikkaan jossa nyt vihdoin pääsee testeihin syksyllä...
Vaikeat vanhemmat: valitimme oikeusasiamiehelle pojan kohtelusta: mm. "mattoterapia ja poliisikyyditykset"

1. 38 vuotta
2. perätön kateellisen nimetön ilmianto
3. useiden valitusten kautta lapsi jälleen kotona, kun mitään vikaa kotioloissa ei ole. Elämäntilanne on se, että olen täynnä vihaa tätä yhteiskuntaa vastaa joka tulee aiheetta viemään lapsen pois perheestämme. Enää en luota yhteenkään ihmiseen. En tule luottamaan päiväkodin täteihin enkä opettajiin enkä seurakunnan työntekijöihin enkä terveydenhoidon henkilökuntaan. Odotan vaan, että lapsi on täysikäinen. Vasta silloin voin rentoutua. Tämän tapauksen johdosta tuli myös avioero.

1. 36
2. Sairaus.
3. Lapset itkevät kotiin. Yksi tosin päässyt kotiin, toisella oma asianajaja, joka hoitaa lasta kotiin, ja kolmannesta taistelen. Muuten tilanne kotona on täysin normaali, silloin kun lapset ovat kotona.

1. 39-vuotias.

2. Lasten henkinen vointi alkoi olla vähän sitä sun tätä, samoin omani. Olin viiden lapsen (4 tyttöä ja kuopus poika) yh, miehen kanssa ei saatu pidettyä edes keskusteluyhteyttä. Tapaamiset eivät juuri toimineet. Väsyin, masennuin. Vanhimmista tytöistä kahdella oli itsetuhoista käytöstä, osin minun aiheuttamaani. Väsyneenä haukuin, uhkailin ja huorittelin heitä. Revin tukasta. Syyttelin lapsia meidän erosta, uhkasin tappaa itseni, mollasin isäänsä. Ei mikään ihme, että tytöt masentuivat itsekin.

Nuoremmille tuli käytöshäiriöitä, 12-vuotias alkoi ahmia (BED-häiriö), 9-vuotiaasta tuli luokan pelle ja ilveilijä. Kuopus muuttui päiväkodissa väkivaltaiseksi. En voinut tilanteelle mitään, olinhan lopen uupunut. Päihteitä en kuitenkaan koskaan käyttänyt.

Tilanne ajautui siihen, että sanoin koululaisille aamulla, että älkää tulko enää kotiin. Kuopuksen jätin päiväkotiin, en hakenut pois. Suunnittelin itsemurhaa. Lapsen jäivät sitten sille tielleen.

4. On hyvin yksinäistä ja koen vääryyttä. Sossun olisi pitänyt auttaa rahallisesti, että olisin saanut itselleni ja lapsille virkistystä. Meillä kävi tukihenkilö, jonka kanssa kemiat ei kohdanneet, joten sekin lopetettiin.

1. ?
2. Ei ollut akuuttia syytä. Monta vuotta olin hakenut apua lapsen syömisongelmiin ja muuhun erikoiseen käytökseen, mutta lääkärit eivät suhtautuneet vakavasti, koska lapsi ulkoisesti OK. Koulun alkua odotellessa pelko koulua kohtaan kasvoi suureksi nimenomaan kouluruokailun takia ja hakeuduin perheneuvolaan. Lapsi otettiin psykiatriselle arviointijaksolle sairaalaan, mutta sieltä emme saaneetkaan lähetettä neurologiseen arvioon, vaikka perheneuvolassa niin uskottiin. Lähete lastenkodin psykiatriselle osastolle sairaalapaikkojen puutteen takia 2-vuotiseen intensiivihoitoon. Paikka oli kauhea, mutta onneksi sain lapsen sieltä pois muutamassa kuukaudessa.
3. Lapsi on kotona, on ollut aina tuota 3,5 kuukautta lukuunottamatta.

Silloin kun hän ei ollut kotona, minulla olisi ollut tietysti hyvä tilaisuus lepäämiseen erityislapsen hoidosta, mutta levosta ei ollut tietoakaan, kun nopeasti ilmeni, millaista kohtelua lapseni sai. Siitä kauhukokemuksesta emme ole täysin toipuneet vielä kumpikaan, lapsi ei ehkä ikinä.

33 v

Erityislastentarhaan ei saanut ottaa sijaisia, vähällä miehityksellä kieltäytyivät ottamasta vaikeahoitoista lasta kesäksi tarhaan. Oma kesäloma syyskuussa lapsen koulun alun takia. Aluksi avohuollon sijoitus 3 kk, sossu kieltäytyi purusta ja taas 3 kk, muuttui huostaanotoksi, koska lapsella oli kuulemaniin paljon "oireita".

Olin poikki siitä taistelusta saada lapsi kotiin. Onnistui lopulta. Nyt kaikki hyvin, samoin kuin oli ollut ennen huostaanottoakin.

a) 38 vuotias

b) kahden tytön yksinhuoltaja. Opiskelin ja elimme opintolainalla. Mitään ei silti puuttunut lasteni elämästä. Oli useita harrastuksia: sirkuskoulua, ilmaisutaitoa, musiikkiharrastusta ja viikottainen uiminen. Hamstrasin itselleni luottamustehtäviä: aktivoiduin poliittisesti, pääsin kulttuurilautakuntaan, olin tyttöjen koulun johtokunnassa, atk:kerhossa, TSL:n sihteeri, talotoimikunnan sihteeri, Kuninkaantienkulkijoiden (poliittinen pieni osasto) sihteeri. Taloudellinen tiukkuus, menetykset (tuttaviani kuoli, muutti toiseen maahan, rakas henkilö vaan katosi) ja näin sossu pääsi käsiksi. Väitti minun olvan skitsofreenikko, huumeiden käyttäjä ja aloholisti. Kirjoitti papereihin syyksi: mielenterveydelliset ongelmat.

C) Helvetti, minkätaistelun sai tehdä, että lapset edes kengät saivat. Saati sitten kunnon ruokaa. Jälkeen päin kuulin tytöltäni, että oli näpistellyt kaupassa nälkäänsä ja jäänyt siitä kiinni. Sossut täysiä piruja,kuten myös helluntailainen sijaisperhe. Sijais-isä oli inhimillisempi, mutta äiti kuten sossut. Se aika oli helvettiä niin minulle kuin lapsillekkin.

Nyt ytöt ovat aikuisia, Toinen pääsi opiskelemaan Vaasan kauppakorkeaan, toisella on pieni, ihana tyttö. Suunnittelee opiskelemaan lähtöä. Emme puhu keskenään niistä ajoista, jolloin heidät huostaanotettiin ja jolloin jutuivat sijoitukseen. Tytöt eivät halua sitä helvettiä takaisin. Tietävät, että kirjoitan niistä ajoista, mutta eivät ole tuominneet. Tietävät, että teen oikeaa työtä.

Olimme pieni ihan perhe ennen huostaanottoa. Kumpikaan tytöistä ei ole sijoituspaikkoihin, paitsi tietenkin siskooni, josta tuli myöhemmin sijaisäiti vanhemmalle, mutta oli yhtä pirullinen minulle kuten sossut ja muutkin sijaisperheet, on yhteyttä.

Mnulle syntyi 5 vuotta tyttöjen huostaanoton jälkeen poika, jota on yritetty kehitysvammaiseksi, koska haluavat yllä pitää käsitystä, että olen alkoholisti. Katsotaan, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Tietävät tarhassa, tulevassa koulussa ja muuallakin, että kirjoittelen täällä ja nimiä en säästele.

Pirut ovat piruja ja eivät siitä muutu. Helvettiin koko Espoon lastensuojelu, sillä pirullisempia ihmisiä ei maa päällään voi kantaa.

1.38v
2. 3 lasta, kaikki kolme oli koulukiusattuja ja nuorimmalla nyttemmin todettiin AD/HD. kaikki lähti siitä kun yritin ensin opettajien kautta hakea apua tuohon koulukiusaamiseen mutta apua ei sitten tullut keneltäkään koulutaholta ja niin sitten menin perheneuvolaan ja syynä oli nämä koulukiusaamiset ja nuorimman koulunkäynti ongelmat, nuorta tutkittiin mutta mitään vikaa ei löytynyt ei oppimistaidoissa ei missään, no sitten sossu järjesti perhetyöntekijän avuksi joka tosin teki aivan muuta kuin auttoi ja kotona meillä oli asiat kunnossa ennen tämän perhetyöntekijän ilmestymistä no sitten alkoi puhe huostaanotosta ja lapset huostattiin n 1kk sen jälkeen kun tiedon sain ja se tuli aivan yllätyksenä tästä saan kiittää perhetyöntekijää joka omilla valheellisilla jutuillaan levittäen joka tahoon meidän asiat niin johti tähän huostaanottoon ja sijaisperhe sattui olemaan perhetyöntekijän tuttuja sijoituksen ainkana koulun käynti ei sitten koko 3v aikana parantunut kenenkään lapsen kohdalla vaan huoneni entuudeltaan, paitsi nyt kun siirto tuli ja nuorimmalla todettiin AD/HD.

3. Tuntuu että jollain tapaa rajoitetumpaa kun ei voi mennä ammatilliselle kurssille mm.lasten pitkät lomat mm.5 pv lapset joutuisivat olemaan yksin kotona niin meidänkin tapaaminen olisi tuolloin olemattoman vähän. minulla ei ole miestä en uskalla lähteä ravintolasta mennä etsimään uutta sulhasta kun juorut piat että istun ryyppäämässä, ja jos netin kautta haen niin naapurit tuolla naisella on oven takana jono miehiä..ei..ei olen nyt ollut yksin sitten siitä asti kun lapset huostattiin siinä meni 8v seurustelu putki rikki...ja nyttemmin olen vain istunut kotona ja touhunnut pientä ja tietsikan äärellä yleisemmin ns.ainoa henkireikä niinnä aikoina kun lapset eivät ole lomilla kotona mutta sitten kun ovat niin meillä riittää tekemistä ja on todella piristävää kun lapset ovat kotona nyt tosin yksin kun olen en aina muista ruokaa laittaa itselleni..ruokakauppa on ollut ainoa jossa olen käynyt..ei ole varaa mennä elokuviin tai uimahalliin.. Joudun asumaan pienessä kolmiossa lasteni takia että on tilaa kun tulevat lomille..ainoa huono asia on että joudun maksamaan yksin kovan vuokran johon ei yksin työttömyyskorvaus riitä vaan joudun toimeentulotuesta lisäämään.. ja elämiseen jää n.100kk ruokarahaa joten en voi elämiseksi tätä sanoa kun aina välin joudun paastoamaan että saan ruokarahat riittämään.. mihinkään ylinmäärääiseen ei ole varaa esim.vaatteisiin.. Tuntuu että minulta on viety ihmisarvo ja elämä johon jää iso aukko niiltä ajoilta kun lapset ovat olleet poissa kotoa..taidan olla ihmisarvoissa maan alla olevaa luokkaa..Mutta sitten kun ja jos lapseni takaisin kotiin saan niin uskon että nousen tulta maan alta.. ja uskallan tehdä sitten taas normaaleja asioita.. esim. mennä ammatilliselle kurssille kun näen lapseni sitten useimmin kuin nyt...

1. Olin 42-vuotias kun päädyin vapaaehtoiseen huostaanottoon. Minulta ei siis viety lasta.
2. Akuuttisyy: oma loppuunpalaminen kahden erityislapsen yh-äitinä. Tuntui, että henki lähtee, etten enää jaksa. Myös lapsi halusi jotakin radikaalia muutosta ja suostui huostaanottoon.
3. Kun lapsi oli huostassa, sain kerrankin nukkua. Tiesin, että lapsella on niin hyvät oltavat kuin huostassa yleensäkin pystyy olemaan. Luotin täysin perhekodin vanhempiin. Rankkaa erossa olo kuitenkin oli niin minulle kuin lapselle. Minulla jäi aikaa olla kerrankin toisen lapsen kanssa ja kuunnella häntä.

Tämän päivän tilanne on sellainen, että tämä huostassa oleva lapsi on palannut kotiin. Jatkamme elämäämme. Olen aina kiitollinen perhekodille, joka otti lapseni. Tiedän, että he eivät sitä hommaa tehneet ilmaiseksi, mutta mitä sitten? Meillä on tänä päivänä asiat hyvin. Näin ei olisi ilman huostaanottoa.