elän tosi ahdistavaa elämän vaihetta minulle läheinen ihminen kuoli vähän aika sitten ja mummini voi todella huonosti ja häntä piti vahtia 24 h, mutta nyt hän pääsi palvelutaloon.
olen vasta 15 ja minun harteilleni sysätään kaikki vastuu ja minua pelottaa että en hoida hommiani täydellisesti ja pilaan kaiken.
Ystäväni välttelevät minua, kun he eivät jaksa kuunnella murheitani. Syön suruuni ja minua ällöttää oma ahmimiseni. Oksettaa kun katson itseäni peilistä ja nään massapalleron. Haluaisin sairastaa anorektiaa ja toivon että sairastuisin siihen.
olen vasta 15 ja minun harteilleni sysätään kaikki vastuu ja minua pelottaa että en hoida hommiani täydellisesti ja pilaan kaiken.
Ystäväni välttelevät minua, kun he eivät jaksa kuunnella murheitani. Syön suruuni ja minua ällöttää oma ahmimiseni. Oksettaa kun katson itseäni peilistä ja nään massapalleron. Haluaisin sairastaa anorektiaa ja toivon että sairastuisin siihen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä olet 15v. Et voi ottaa kaikkea vastuuta harteillesi.
Kyllä muutkin voivat autaa sinua niissä.
Älä syö suruusi.
Kerro tunteistasi muille.
Älä pullota niitä sisällesi.
Kerro vanhemmillesi miltä sinusta tuntuu.
Anorektia ei tuo onnea.
Älä osta lihottavia välipaloja vaan syö ihannormaalia ruokaa.
Jos vielä lisäät jonkinlaisen kuntoilun mukaan, oli se kävelyä, lenkkeilyä, uimista tai jotain muuta, niin kuntosi kasvaa ja ylipaino vähenee.
Tämä on nyt vain ahdistava vaihe.
Ei jatku ikuisesti.
Moi. minä tiiän miltä tuntuu, kun kaverit välttelee ja kun on syömishäiriö.. jos haluat et joku kuuntelee tai haluat vaan jutella niin kirjottele osoitteeseen [email protected] :)