Hyvä lähtö

Lähtevän itsensä kannalta on tietysti parempi kuolla terveenä, kuin taudin kourissa kuoleman saapumista pelkotiloissa odottaen.

Moni pelkää kuolemaa. Sairastuessaan vakavasti joutuu pakostakin ottamaan huomioon ettei kuolemaa voi välttää, pelkokin on voitettava ja moni sopeutuu asemaansa odottaen viimeistä hetkeänsä levollisena ilman pelkoa.
Kuolema on tosi sairaalle kuin lääke joka auttaa pääsemään kivun tavoittamattomiin.

Vanha äitini rukoili useinkin, että kuolema tulisi ja veisi lepoon, koska elämästä oli kadonnut tarkoitus. Ei jaksanut enää nauttia täysin rinnoin mistään.
Mikäli on saanut elää täyden elämän, toivoo saavansa vain nukahtaa pois ja siihen omaisetkin ovat jo ehtineet sopeutua, kuten pitkän sairauden jälkeen kuolevan omaisen lähtöön.

Kaunis on nukahtaa hiljaa, itsekään teitämättä, mutta omaisten kannalta se on kova paikka.
Kokemuksestani tiedän kuinka siinä tilanteessa on vain kysymyksiä miksi nyt, miksi ei myöhemmin.

Mikäli minä sairastun ja kidun, toivon että omaiseni kiittävät lähtöni jälkeen siitä etteivät kärsimykset enää jatkuneet kohdallani.

Mikäli kuolema tulee yllättäin, en voi itse siitä olla mitään mieltä, se on kohtaloni.
Nyt tuntuu sille etten halua luopua elämästäni nyt, kun huomisissani on kaikkea sitä mitä tayteen ja onnelliseen elämään kuuluu, terveyttä ja omaisten läheiset suhteet.


Onpa kuolemani yllättävä tai yllätys, toivon vain, että he voivat haudallani sanoa; "Kiitos kun olit olemassa."
Silloin voisin olla varma siitä ettei elämäni ollut turha matka. Jokin jälki matkasta jää kanssakulkijoiden mieleen, onpa matkamme lyhyt tai pitkä.

Lahipiirissäni olen ollut lähtevän vierellä pari kertaa, isäni vajaa 20 v ja kaksoisveljeni 8 kuukautta sitten. Molemmat menehtyivät parantumattomaan sairauteen lyhyen aikaa sairastettuaan.

Jostakin näkökulmasta äkillinen lähtö voisi olla helpompi toisaalta taas parantumattoman sairauden kohdalla asianomaisella itsellään ja hänen läheisillään on mahdollisuus valmistautua henkisesti tulevaan.

Omalla kohdallani pelottavinta ja tuskallisinta oli taudinmäärityksen jälkeen odottaa "tuomiota", onko mitään tehtävissä vai ei. Raskasta oli myös seurata läheisen ihmisen riutumista ja kuihtumista. Ei mennyt juurikaan päivää, ettei miettinyt mitä tapahtuu seuraavaksi, kuinka kauan vielä..

Jos asianomainen kykenee vähitellen hyväksymään asian ja saattamaan keskeneräiset asiat päätökseen, tämä helpottaa jälkeenjäävien surutyötä.

Tilanne on aivan toinen, jos itse tai läheiset kieltävät loppuun saakka lähestyvän poismenon tai kuolema seuraa pitkällisen ja tuskallisen taistelun jälkeen. Ahdistavampaa on myös, jos koko asia vaietaan kuoliaaksi.

Edesmennyt veljeni sanoi vuosia sitten, että jokainen saa sellaisen lähdön, kuin hän kestää. Omien kokemuksieni perusteella tämä on pitänyt ainakin paikkansa.

ajatellaan kuolemaa poisnukkuneen näkökulmasta. Iloitaan, että on päässyt pois maallisista kärsimyksistä. Nukkua pois kuvaamallasi tavalla on ilman kärsimystä. Mieheni kuoli sekunnissa liikenneonnettomuudessa. Suru oli suuri, mutta helpotusta toi asian ajatteleminen hänen kannaltaan. Hän sai lähteä äkkiä. Asiaa ei voi päättää itse, mutta jos vain nukkuisin ikiuneen omassa sängyssäni, en joutuisi kärsimään.

Eräs puntilla käymiseni tavoite on lähteä kerralla ja hyväkuntoisena.

Minusta olisi tyylikästä poksahtaa kesken maastavedon pari markkaa tangossa.

Pahuksen tuloskunto on kyllä hiipumaan päin.