vielä kerran
sormet painuvat toistensa lomiin
silmät löytävät lähtevän kyyneleen
huulet kuiskaavat
palaa
kaipaus
on jo hiipinyt
sisään
sormet painuvat toistensa lomiin
silmät löytävät lähtevän kyyneleen
huulet kuiskaavat
palaa
kaipaus
on jo hiipinyt
sisään
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vielä en nouse.
Istun penkillä
tässä puistossa.
Elämässä kiinni.
Ennen olit vieressä.
Katselimme omaa
tähteämme.Lupasimme
lentää sinne yhdessä.
Pitää toisiamme kädestä
meteorisateidenkin
lävitse.Yksikään tähti ei
erottaisi meitä.
Olisimme toisillemme
lämpimiä avaruuden
kylmyydessäkin.Ja
hohkaisimme tähtisadetta.
Viestinä maahan,että
olemme erottamattomat.
Välähdyksenä avaruudesta ,
että rakkaus kestää.
Ja nyt katselen avaruutta
yksin.Ja minun on kylmä.
Emme ottaneet kuolemaa
huomioon.Kuun mustaa puolta.
Sitä mikä on pimeää
ja kylmää.Mihin ei silmä yllä.
Sielu jaksa.Mitä sydän
pelkää.Vierasta.
Silti uskon rakkauteen.
Ja rakastan,että eläisin.
Jokainen uusi hetki,on
uusi syy rakastaa.
Kiitos runostasi.
Toivon että mahdollisimman
moni nainen lukee sen.
Ja ymmärtää miehestä
paljon lisää sen jälkeen.
Ja unohtaa jotain,mitä on
tähän asti luullut.
Mukavaa päivää sinulle.
Kiitos
Hieno oli palauterunosi
Ikävä - kaipauksen tunne lähdön edessä,
jo sisälle kotiaan tekee..
Haikea runosi, peres - Pidin tästä 'lähdöstä'! :)
Iloisempaa pvää kuiteniin sinne toivoo tämä!
*Puff* ja Muru meni :)
Mukavaa kun pidit
Näitäkin lähtöjä elämässä on
Nyysk!
En kestä, lähdöt ovat kamalia,
runosi ei.. voi ihme siun kanssa,
miten vaikuttavasti kirjoitat!
Kiitos
Näitä lähtöjähän on mutta onneksi on paluitakin
Sen viimeisen kerran
sitä itsekki esiin etsinny.
Kaikki ne viimeiset sanat,
kaikki ne viimeiset eleet.
kaikki
"kaipaus
on jo hiipinny
sisään
tuttu vieras..huokaan.
peres ..sydän tuntee surun..sydän tuntee ilon.Liisa
Kiitos paljon
ensin mä tästä huitaisen täyden kympin.
Toiseksi kehuisin tuota ihmeellistä tilan laajentumista tuntemattomista kasvoista kuin huoneeksi jossa lukija yllättäin seisoo ja katselee tätä kaikkea syvältä, kuin itsensä, olemisensa, takaa.
Erinomainen eroamisruno, jossa lopuksi tähän intiimiin tilanteeseen astuu kolmas osapuoli, kuin kutsumaton vieras karvaan menetyksen jälkeen sisään.
Se oli karmeaa.
mainiomainiomainio
Kun tällaisen palautteen saa niin on parasta vain
taivuttaa nöyrästi pää
Kiitos
taisin eilen mainita jotain runojesi sisällöstä,
mutta tässä on sama haikeus kuin edellisessäkin.
Mutta tämä on jos mahdollista, vieläkin satutta-
vampaa luettavaa. Sinun säkeesi puhuvat enemmän
kuin sata kuvaa !
Kiitos tästä herkkyydestä.
Kiitos ystävä
Sinä puhut herkkyydestä
Kummallista kuinka herkästi se saattaakaan muuttua
ärtyydeksi
Pirukin istuu josku olkapäällä
Kaikki pitäisi vain ajoissa tunnistaa
Tai ehkäpä ei
Lähtemiset ovat kamalia...
Runosi *palaa* antaa kuitenkin
uskoa ja toivoa :) huomiseen.
Kiitos laudi