Meillä on uusi perheenjäsen, huostaanotettu kiltti nuori uros ja vanhempi narttu. Tulevat hyvin toimeen muuten, mutta narttu murisee tosi kovasti ruuastaan uudelle urokselle ja menee jopa syömään tuon uroksen ruuat. Se ei älyä puolustautua yhtään, juoksee vaan pakoon. Vanha koiramme on tottunut saamaan puruluita aika usein ja nyt sen "jyrsintähammasta" selvästi kolottaa. Miten uskallan antaa kummallekin puruluut? Annanko ensin vanhalle ja sitten uudelle. Mitä jos tulee tappelu? Jos narttu hyökkää ja ottaa sen uroksenkin luun? Luun syönti kestää kuitenkin niin pitkään ja se todennäköisesti jätetään kesken jossain vaiheessa, jolloin luut jää lojumaan lattialle, en voi eristää koiria pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Jos koira jättää luunsa, onko se hänen oma vielä senkin jälkeen, mitä jos toinen menee tuolle "hylätylle" luulle, niin puolustaako alkuperäinen omistaja?
Olisin kiinnostunut kuulemaan kaikkia useamman koiran omistajia tuossa luu-asiassa.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kaikkia useamman koiran omistajia tuossa luu-asiassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun täytyy nyt ihan ekana opettaa ettei toisen ruokakupille mennä. Siis kummallekki oma vakio ruokailu nurkkaus keittiössä ja sä seisot välissä vahtimassa että kumpikin pysyy omalla kupilla. Vanhempi narttu saa ekaksi ruuan ja sitten uusi asukas.
Sama homma luiden kanssa. Ekaks annat luun vanhalle asukkaalle ja sit uudelle asukille. Sä istut niiden välissä ja pidät huolen että kumpikin pysyy omalla luullaan. Jos toista ei kiinnosta luu niin sit ei tarvi kytätä
Niin juuri. Aina ekaksi vanhempi koira saa, oli se sitten mitä hyvänsä, ja sitten nuorempi. Pian vanha narttukin hoksaa ettei sen tarvi ärhennellä, sillä se saa aina samalla lailla kaiken ekaksi.
Luiden kanssa joudut taatusti, ainakin aluksi, toimimaan "erotuomarina". Mutta niin kauan kun sinä olet pomo, vanha narttu seuraava ja uusi tulokas viimeinen arvojärjestyksessä, niin asiat sujuvat.
Se, että on viimeinen arvojärjestyksessä, ei tarkoita, että sitä saisi kiusata tai kohdella kaltoin. Se vain ei saa pomottaa muita ja saa ruokakupin vimppana nenäsä eteen.
että ripottelee pitkin kämppää vähä enemmän luita :) ei yks koira voi 10 luuta itelleen omia vaikka se toisen luu aina paremmalta maistuuki =)
ja tuo omistushalu yleensä vähenee jos omistava osapuoli huomaa tehtävän toivottomaksi. ja sitähän se on jos toinen löytää aina uuen luun ku edellinen on takavarikoitu =)
ja ruuan kans pittää vaa vahtia että vanhempi pyssyy omalla kupillaan ja nuorempi omallaan, jos ruoka ei maistu nii laittaa kaappiin oottamaan seuraavaa kertaa.
nii meillä pittää tehä ku itellä 3koiraa. 2aikuista ja 1pentu , vanhin (myös pienin) syö ruokansa mukisematta, kaks maistelee omaansa ja yrittää vaivihkaa vaihtaa ruokia.
Toinen aikuisista oottaa että pentu syö sen ruuan että ite saa sitte "luvan kanssa" mennä syömään pennun ruuat. ja vahtii pennun ruokaa kaikilta mutta omaansa ei vahi keneltäkään (?!?)
joten ylimäärästen murinoitten takia oon ottanu ruuat talteen ja tarjoan ne 2kertaa päivässä.
KOIRAT HAISEE PAHALTA; JOTEN NIIN TEKIHN!
mene jo pois täältä sinua ja kommenttejasi täällä ei kaivata!
Meillä oli yhdessä vaiheessa 3 koiraa. Nyt enää 2, kun vanhin herra poistui keskuudestamme 13v ikäisenä.
Meillä koirien ruokailu tai luut eivät koskaan ole olleet mikään suurin ongelma. Kaikilla omat ruokakupit, jotka ovat kaikenlisäksi n 0,5m päässä toisistaan. Ikinä ei ole eri nurkissa tai huoneissa eri koirat syöneet.
Meillä koirat saavat itse säädellä syömistään. Raksuja on aina kupissa. Silti koirat eivät ole mitään paksukaisia, vaan normaalikokoisia. Välillä syövät enemmän, välillä paastoavat.
Silloin kun tarjolla on lihaa tms herkkua, koirat odottavat keittiön ovella lupaa tulla syömään ja luvan saatuaan menevät omille kupilleen. Uutta tulokasta täytyy ohjata hetken aikaa oikealle kupille. Mutta vanhemmat koiratkin kyllä opastavat tulokasta omalle ruokakupilleen. Ruokailu sujuu aina ilman tappelua ja rähinää. Tosin yksin syödessään nuorin koira on sen verran ovela, että hän käy syömässä kaverin kupin tyhjäksi eikä syö omasta kupistaan.
Luitten kanssakaan ei ole ongelmia. Koirat saavat luunsa samaan aikaan. Välillä pomokoira käy hakemassa toisen luun tämä suusta pois, mutta luuttomaksi jäänyt koira hakee sitten vuorostaan pomon luun.Luut vaihtuvat monta kertaa päivän aikan. Näin se menee ja molemmilla on luut
Meillä on molemmat koirat ovat uroksia. Itse he ovat arvojärjestyksensä selvittäneet ilman pahempia tappeluja ja väliinmenoja. Kerran on pitänyt pientä haavaa putsailla kun vanhin koira (johtaja) kuoli, jolloin 2 koirasta nuorin halusi ja otti uuden johtajakoiran paikan. Muuten poikien elo on sopuisaa ja he ovat kuin paita ja peppu. Aina yhdessä.