päivässä lämpimän aterian. Yksihuoltajan perheessä kun ei ruokaa nykypäivänä liiemmin ole runsaasti.
Euron myötä kaikki on kallistunut ja hinnat ei muuta kun nousee, mutta tulot pysyy samoina vuosikausia.
Meidän perheessä on jätetty hedelmät, vihannekset, leikkeleet, tuoremehut, lihat, kalat pois, joita ennen oli aina viikottain.
Nyt etsin kaupoiusta aina vanhaa ja elisitä ruokaaa, jonka saa halvalla.
Maitoa ostan neljä purkkia ainoastaan ja sitä saa jokainen juoda lasin päivässä. Ennen ostin kuusi - seitsemän.
Nyt on ruoka kortilla meidän perheessä.
Euron myötä kaikki on kallistunut ja hinnat ei muuta kun nousee, mutta tulot pysyy samoina vuosikausia.
Meidän perheessä on jätetty hedelmät, vihannekset, leikkeleet, tuoremehut, lihat, kalat pois, joita ennen oli aina viikottain.
Nyt etsin kaupoiusta aina vanhaa ja elisitä ruokaaa, jonka saa halvalla.
Maitoa ostan neljä purkkia ainoastaan ja sitä saa jokainen juoda lasin päivässä. Ennen ostin kuusi - seitsemän.
Nyt on ruoka kortilla meidän perheessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tähän aikaan vuodesta on keräkaali halpaa, samoin porkkanat. Niistä saa hyviä ja takuulla terveellisiä raasteita ja salaatteja. Kotimainen kurkku ja tomaattikin on halvimmillaan. Ja kohta kypsyvät omenat. Monet, joilla on paljon omenapuita, ovat aivan ihmeissään satonsa kanssa ja antavat niitä ilmaiseksi halukkaille. Marja- ja sieniaikakin on käsillä.
Olet täysin oikeassa siinä, että ruoka on kallistunut. Älä kuitenkaan jätä tuoreita vihanneksia ja kasviksia kokonaan pois lastesi ruokavaliosta varsinkaan näin sesonkiaikana.
Monipuolista sellaista. Rahaa menee mutta menköön, lapsen terveellinen monipuolinen ruoka on tärkeätä kasvavalle ihmiselle. Minä olen leikannut omista syömisistä ja muista menoista mutta en lapsen. Oli tämä sitten provo tai ei (veikkaan että on mutta ihan sama)vastasin nyt kuitenkin oman mielipiteeni.
He, he
ei hyvä ja monipuolinen ruoka kallista ole. Jäädessäni hoitovapaalle kuudennen lapsen syntymän jälkeen siirryin K-kaupasta Liiterin asiakkaaksi. Ruokamenot laskivat 50% mutta ruoka on siitä huolimatta monipuolista ja hyvää. Marjat ja omenat haen luonnosta. Pakastamme marjat ja herkuttelemme mustikkapiirakalla talven pakkasilla. Ruokamenot ovat pysyneet 500 euron paikkeilla siitä huolimatta, että valmistan neljä ateriaa päivässä koko porukalle. Elämä on kallista ja siksi se kannattaa viettää yhdessä -vaikka keittiössä kokaten :)
Koulutkin supistavat ruokalistojaan, ihan samasta syystä, että kyllä se säästö pitäisi löytyä, jostain muulata kuin lasten ruuasta.
Itse olen yksihuontaja perheen äiti ja ruuasta en tingi koskaan, muusta kyllä.
Olen huomannut saman, välillä tuntuu ettei rahat riitä mihinkään, vaikka kuinka laskisi ja pihistäisi. Itseään en ole enää voinut ollenkaan ajatella. Välillä suututtaa, kun ex-mies uuden tyttöystävänsä kanssa etelässä alituiseen kulkevat ja muutenkin heillä tuntuu rahaa riittävän vaikka mihin. Kun yritän vihjaista hieman apua esim vaatehankintoihin, sanoo että maksaahan elarin. Niimpä, sillähän kustannan kaiken. En tiedä, miksi etävanhempi pääsee niin vähällä, luulisi joissain laskennoissa oikeasti ajateltaisiin oikeita menoja joita yh-talous maksaa. Työssä on käytävä, mutta itselleen ei mitään saa, Olisi myös ihana, joskus ostaa uusi vaate lapselle tai tarjota hampurilainen, mutta ei, kirppareita kierrellään ja ollaan iloisia sukulaisten vanhoista vaatteista. Anteeksi katkeruuteni.
mieltä, että harvalla ihmisellä on varaa useampaan kuin yhteen perheeseen. Yleensä siitä joku kärsii. Tässä tapauksessa ainakin sinä ja lapset tällä hetkellä.
Kun äiti ja isä ovat ja elävät yhdessä, he voivat yhdessä suunnitella tulot ja menot. Esimerkiksi koulujen alkaessa lasten menot ovat suuremmat kuin muulloin. Silloin normaalit vanhemmat pihistävät omista menoistaan ja käyttävät suuremman osan lapsiin. Samoin esim. jouluna. Normaalit vanhemmat tekevät sen ilomielin.
Elatusavuissa tällaista joustovaraa ei ole. Lastensa parasta ajattelevat etävanhemmat joustavat huolimatta siitä, että siihen ei ole käräjillä velvoitettu.
Lasten parhaan pitäisi aina olla tärkein asia niille, jotka lapset ovat tähän maailmaan saattaneet, ja monille se luonnostaan onkin. Avioerot ja uudet kumppanit vain usein sekoittavat pään ja elämänmenon, ja kuten sanottu, ovat sellaista ylellisyyttä, johon ei tavallisella palkansaajalla olisi varaa.
"Avioerot ja uudet kumppanit vain usein sekoittavat pään ja elämänmenon, ja kuten sanottu, ovat sellaista ylellisyyttä, johon ei tavallisella palkansaajalla olisi varaa."
Olen "uusi kumppani", vaikkakin jo pitempiaikainen kuin aiempi. MIeheni maksaa eksälleen elatusmaksun. Minä ostelen lapselle joululahjoja, vaatteita ja tavaroita ihan omasta halustani. Ruokaa myös.
Kun uutisissa mainittiin, että leivän hunajaista hintaa ollaan taas nostamassa, tein periaatepäätöksen aloittaa kotona leipomisen jälleen. Kuvittelin joskus, etten enää joutuisi raatamaan kahdessa työpaikassa saavutaakseni normaalin, yleisen mittapuun mukaan vaatimattoman elintason, mutta näinpä sitten yhteiskuntamme viisaat tietäjät päättivät ottaa lapselta tikkarin pois.
Jos sähköyhtiöt kautta linjan ovat tuottaneet suuria voittoja, jakaneet järjettömiä optioita johtajilleen, on köyhän mahdotonta ymmärtää sähkön hinnankorotuksia. Tai vuokrien ja ruoan lähes rikollisia korotuksia (ottaen huomioon kauppiaiden parin viimeisen vuoden huipputulokset, jotka nyt hävitetään uusiin kiinteistöihin ennen verotusta) ja alkutuottajan saamaa mitätöntä korotusta tekemälleen työlleen.
Puurot, kiisselit ja mehukeitot ovat paljon halvempaa ruokaa kuin valmiit jugurtit, murot ja myslit, joten ensinmainitut palasivat takaisin pöytäämme. Nuoret mutisevat, mutta ei auta itku markkinoilla, jos aikovat saada opintonsa lainatta päätökseen. Sokerin kulutus on noussut paljon, mutta on sitä sokeria valmiissakin välipaloissa ja virolainen sokeri on edullista.
Samoin margariinia kuluu enemmän kuin ennen, mutta eipä näy valmispizzoja eikä piirakoita ruokalistoilla, eikä tuontimargariini hinnallaan päätä huimaa. Juustosta ja leikkeleistä olen joutunut tinkimään ja kun syksy saa, myös tuoreista vihanneksista tulee luopumisen aika. Kun oppii selaamaan ale-hintalaput ruokapakettien päältä, voi bongata oikein hyviä sattumia eli viimeisiä myyntipäiviä. Joskus meilläkin on uunipaistia ja kermakastiketta, kun ne saa 50% alennuslapulla varustettuna.
Jo alkukesästä valistin kaikkia tuttujani, että talouteni on tiukkenemassa ja kaikki mahdollinen raparperista omenaan ja tilliin yms otetaan ilolla vastaan, mikäli ylijäämää on. Ja onhan sitä materiaalia kiitettävästi tullut.
Joku kirjoittajista mainitsi Lidlin. On totta, että mitkään bonukset ja pisteet eivät enää anna syytä käydä hyvitysten toivossa kys. "omissa" marketeissa, vaan Lidlistä haetaan valtaosa tuotteista. Ehdottomasti kaikki pesuaineet, kuivamuonat, maito. Vihannekset, kasvikset ja juurekset haetaan myös Lidlistä. En kävisi, jos olisi vaihtoehto.
Ennen ajattelin suomalaisia tuottajia ja duunareita. Tärkeää oli ostaa suomalaista ja työllistää suomalaisia. Nyt sillä ei ole enää merkitystä. Tässä on lopun ajan meninki. Mainoksen "Meidän leipurijannen taikakädet" tai "Saarioisten äidit" ovat kohta työttöminä ja me suomalaiset syömme tuontiranskanpullaa ja tsekkiläistä hernekeittoa, kun vaihtoehtoa ei ole.
Lapsilisien, elatustukien ja -apujen, toimeentulotuen ja asumistuen myöntämis- ja korotusperusteena pitäisi olla eräänlainen lapsiperheenruokakori, jonka hinnan nousun mukaan korotettaisiin tai laskettaisiin tukia. Nykyinen vertailukori on todellisuudentajun kadottaneiden, lapsettomien virkamiesten suunnittelema.
Kahvista luovuin jo, ja autoilusta vieroittaudun pikkuhiljaa. Televisiolupaa en maksa, enkä ikinä enää mene äänestämään ketään Suomilaivan miehistöksi. Ken äänestää, kantakoot myös vastuun teostaan.
Jokainen ostamatta jättäminen keventää valtion verokukkaroa ja tämä on minun tapani sanoa, että alas tiputte tekin sieltä korkeudestanne jonain päivänä ja minä teen kaikkeni, että se päivä on pian. Tervetuloa.
Tämä on tämän päivän todellisuutta. Kohta ei suomessa syö kuin rikkaat. On meiltä mennyt ajat, jolloin pöydässä oli hedelmiä joka päivä, tuoremehuja ja leivonnaisia. Nyt ei ole edes vihanneksiin varaa.
Kun ruoka loppuu ja vähenee, se vähenee, eikä lisäystä ole tulossa kuin seuraavana tilipäivänä, jos maksujen ja vuokrien jälkeen rahaa riittää ruokaan. Vuokra on maksettava, muuten ei ole kotiakaan. Vaatteita emme ole enää ostelleet, ne olemme tinkineet ja seuraavaksi ei ole muuta tingittävää kuin ruoka, joka nytkin on mitä sattuu pienellä rahalla saamaan, vanhaa ruokaa kaupasta katselen.
Onneksi koulut alkaa, saa edes lapset syödä, vaikkei se kouluruokakaan sitä parasta mahdolllista ole, mutta onpahan ainakin ilmaista.
Näin meitä veronmaksajia kusetetaan oikein olan takaa.
ruuan ilmaisia jakelupisteitä ole joka kaupungissa. Siellä Helsingissä köyhät saa apua, mutta on meitä köyhiä muuallakin. Tänne vaan ei ilmaista ruokaa jaeta.
"Onneksi koulut alkaa, saa edes lapset syödä, vaikkei se kouluruokakaan sitä parasta mahdolllista ole, mutta onpahan ainakin ilmaista." Mistä oletat koulu ruuan tulevan? Ilmaiseksi? Niin mistä??? Kouluruoka on parasta mahdollista, jota saadaa pienellä rahalla, se on ravitsevaa. Turha sitä on kotona lapsille vähätellä.
Kohta ei ole köyhän lapsella sitäkään iloa, että kesäisin pääsivät ilmaiseksi mereen uimaan tai talvella kavereitten kanssa ilmaiseksi leikkimään lumisotaa. Oletko miettineet miksi. Se on sitä paljon puhuttua ilmastonmuutosta. Siinä syy miksi suosin lähellä tuotettua ruokaa.
Miksi ruuan pitäsi olla halpaa, entä laatu. Halpa ruoka on ravitsemuksellisesti köyhää, mikä tuo sitten mukanaan lisäkustannuksia.
Pitää vaan palata ajassa taakse päin ja suosia tervellisistä raaka-aineista valmistuvaa kotiruokaa ja jättää limsat, oluet, siiderit tai makeiset yms. kauppaan. Keitto, pata ja puuropäivät vähentävät ruuasta koituvia kuluja, niitä voi tehdä kerralla enemmän ja pakastaa osan, niin on sitten pahanpäivän varalle.