"Alkuperän kieltäminen" on siis kuulemma itsepetosta. Mikä on sitten transsukupuolisen alkuperä? Minä ainakin kuvaisin sen seuraavasti:
Tyttö, joka on ulkonaisesti poika ja rekisteröity syntymässä mieheksi. Alkuperän ydin on siis kuitenkin nainen...jolla on vakavia ratkaistavia kaiken kattavia ongelmia.
En minä tätä "alkuperääni" suinkaan kiellä.
Joku syntyy kädettömänä ja saa ehkä myöhemmin kirurgin tekemät kädet. Ei hänkään kiellä "alkuperäänsä", mutten ymmärrä mitä syytä sitä on niin kauheasti muistellakaan.
Tyttö, joka on ulkonaisesti poika ja rekisteröity syntymässä mieheksi. Alkuperän ydin on siis kuitenkin nainen...jolla on vakavia ratkaistavia kaiken kattavia ongelmia.
En minä tätä "alkuperääni" suinkaan kiellä.
Joku syntyy kädettömänä ja saa ehkä myöhemmin kirurgin tekemät kädet. Ei hänkään kiellä "alkuperäänsä", mutten ymmärrä mitä syytä sitä on niin kauheasti muistellakaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eihän niitä taustojaan pidä muut niin merkittävinä kuin henkilöt joilla on vahva transidentiteetti, tai henkilöt jotka ovat pettyneet omalta osaltaan korjausprosessin tuloksiin. Tämä pienehkö joukko tuo hyvin voimakkaasti esiin omia näkemyksiään ja vaatii hyväksyntää olemassaololleen hyväksymättä silti niitä ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet vallitsevaan sukupuolijärjestelmään ja -normeihin, ja nimenomaan omasta halustaan. Tällä palstalla asia vaan on niin, että mitä friikimpi, sitä parempi.
Että lepakot on lepakkoja ja mä oon liito-orava. Mulla kun on häntä.
http://luontokuva.org/nf/media/template/liitoorava.jpg
Naisten hormonikorvaushoidolle on 50 vuotta, jonka jälkeen naisella ei pitäisi olla enää naishormonituotantoa.
Naistenklinikka soveltaa samaa oppia ja lähtee siitä ettei yli 50.vuotiaalle naiselle anneta enää hormonikorvaushoitoa.
Säädös on muuten tasapuolinen mutta jättää miehen kehoon syntyneen naisen edelleen mieheksi, korkeintaan sukurauhasten poiston jälkeen eunukiksi.
Mutta sehän ei menoa haittaa koska ollaan muutenkin niin helvetin läpimeneviä.
Miksi muuten ihmiset nostavat Kelaa vastaan valituksia Sosiaaliturvan Muutoksenhakulautakunnassa ruihnaten itselleen elikautisia hormoneja? Eihän nyt kukaan muukaan nainen ole siinä iässä teinitytön hormoneilla. Tyytykää lakiin älkääkä suotta kapinoiko. Miksi ette tyydy maan lakeihin ja tapoihin?
Itse ajattelin jättää estrot ja antiandrot pois 50-vuotiaana ja julistautua luomuakaksi.
Kela nyt on kirosana asiassa kuin asiassa. Itse kyllä näytän saaneeni kelan korvausta hormoneihini, vaikka olen 50 . Noin kolmasosa kustannuksista.
Yli 50-vuotiaan transnaisen transitio on itse asiassa MYÖHÄSTYNYT PUBERTEETTI ja sellaisena perusteltavissa.
on täyttä satua. Miksei voi tunnustaa alkuperäänsä että kroppa on alunperin miehen, jota korjataan naiseksi sen sijaan että keksitään keksimällä tällaisia satuja?
Toki se vaikuttaa niinkuin puberteetti. Mutta on toinen puberteetti. Mutta tällä kertaa se puberteetti, joka kasvattaa ihmistä sisällä. Tuo sisällä ollut pikkutyttö saa kasvaa aikuiseksi naiseksi.
Lääkäreille vaan tuo puberteetti ei mene läpi. Ei ainakaan Asiantuntijalääkäreille.
"Itse kyllä näytän saaneeni kelan korvausta hormoneihini, vaikka olen 50 ."
Nyt puhutaankin erityiskorvattavuudesta, eli kolmen kuukauden hormonit maksavat kolme euroa ja siihen on kelakortissa ao. korvauskoodi (121) ilman yläikärajaa.
Peruskorvauksen tietenkin saa kelankin hyväksymänä, koska kyseessä on sairauden hoito.
Joskus vuosia sitten erityiskorvattavuuden sai ilman ikärajaa kelankin myöntämänä, mutta viime vuosina määräykset on vain tiukentuneet.
Menneisyyteen mulla on asenne "en kiellä, en mainosta". En sinänsä sepitä mitään pseudotarinoita nuoruudestani, mutta tarpeen tullen "pelaan mukana". Yksissä firman tupareissa tässä taannoin tuiki tuntematon ikäiseni nainen syöksyi esittäytymään minulle ja repi laukustaan lehtileikkeen, joka koski 60-luvun nuorten naisten meikki-, muoti- sun muita tavaramerkkejä. Eiks oo ihanan nostalginen, nainen hehkutti ja tuttuja nää kaikki merkit, eiks vaan? On juu, myöntelin ja yritin siirtyä keskustelemaan jonkun muun kanssa.
Raivorehellinen olisi tietysti sanonut että en minä noista mitään tiedä kun olin silloin nuori mies. Olisiko kannattanut?
eli maalla eikä siellä ollut ollenkaan tapana naisilla meikata. Ei meikit ole sama kuin naiseus. Mä olisin kertonut että en käyttänyt silloin meikkejä, joten nuo merkit ovat aika tuntemattomia.
No vaatteita ostettiin maallakin, vai tehtiinkö kaikki vaatteet itse? Rohdinpaita ja tuohivirsut.
Muistelen omaa lapsuuttanikin kaupungissa. Olen syntynyt 60-luvulla ja hävityn sodan jäljet näkyivät taloudessa. Ihmisiä muutti kaupunkeihin ja Ruotsiin. Ei elämä silloin ollut meikkaamista ja merkkivaatteita. En saanut edes teininä mitään äänilevyjä, koska piti maksaa asuntoa.
Muistelen elämänpiirini naisia ja oikeastaan vain yksi tädeistäni meikkasi mutta hänkin hyvin hillitysti.
Köyhyys ei ole ilo kellekään vaikka se vähän naurattaisikin.
mitä alkuperäiseen juttuusi tulee on monia syitä miksi ei ole juossut muodin perässä. Yksi on köyhyys ja toinen kotikasvatus. Vaikka ei olisikaan tiukkisuskovaisesta suvusta voi olla että kuitenkin perinne suvussa on ollut sellaista ettei naisen malliin ole kuulunut juosta muodin ja meikkien perässä.
Itse sanoisin ettei lapsuudenkodissani harrastettu noita ja olen opetellut kaikki vasta lähdettyäni lapsuudenkodistani. Joka on täysin totuudenmukainen vastaus kohdallani.
Mun siskoni sattui olemaan merkkifriikki ja ns muotitietoinen ja on sitä yhä edelleen. Systerin siivellä mä tutustuin ainakin jossain määrin tyttöjen kotkotuksiin. Sivusta passiivisena seuraten.
Tänä päivänä, kun systerin kanssa tavataan, hän kommentoi aina heti mun vaatteitani. Ei olisi väliksi, mutta se on hänelle tärkeä teema. Itse en jahtaa merkkivaatteita, vaan ostan ihan mistä vaan halpahallista, jos on kivan näköinen rätti.
Itse olen välttynyt vieraampien keski-ikäisten naisten uteluilta johdattamalla keskustelun parisuhdeasioihin ja myöntänyt avoimesti ettei minulla ole koskaan ollut miestä ja että olen lesbo. Yleensä kaikki kiusalliset keskustelut menneisyydestä loppuvat näin kuin seinään :D
Mulle on kertynyt prosessin jälkeen pikakelauksella niin paljon kokemusta vaikkapa nyt miehistä, että se on enemmän kuin naisilla keskimäärin. Huoria ei lasketa mukaan.
Eli puheenaiheita toisten naisten kanssa kyllä riittää. Eilenkin just yks entinen poikaystävä soitti ja pyysi apua valokuvanäyttelyn järjestämiseen. Lupasin auttaa. Eletty elämä näkyy vastaantulevien entisten poikaystävien määrässä. Tää oli loppukevennys.
että olen ihan tosissani miettinyt, että jos tulisi sellainen tilanne, että joku joutuisi pesemään verta vaatteistaan, kannattaisiko minun olla hiljaa, jos tämä pesisi ne vaatteet lämpimällä vedellä. Kaikki biologiset naiset tietää miten veri pestään, ei miehille sellainen tule mieleenkään. Itse transmiehenä valitettavasti tiedän, joten sehän saattaisi herättää epäilyjä. Toisaalta ei paljastuminen mulle mikään katastrofi olisi.
veri pestään tuoreeltaan KYLMÄLLÄ VEDELLÄ. Ei lämpimällä koska kuumassa veri kiinnittyy kankaaseen. Apuna voi käyttää entsyymejä tai saippuaa mutta ihan ekaks veri pitäis saada vähenemään kylmällä vedellä huuhtelemalla.
Niin. Tietyistä asioista ei kannata hirveästi elämöidä. Transnaisilla on armeija sellainen.
Transmiehillä on ehkä parsimis- ja köksätaitoja runsaanpuoleisesti muihin miehiin verrattuna.
Miksi pitäisi vaieta? No olenhan minä ulkona kaapista kaikille. Intti vei elämästäni 11 kuukautta kun tuli noita natsoja. Ihmiset ihmettelee toisinaan miksi tunnen niin hyvin taivaan pilvet vaikka en ole meteorologi enkä minkään kapineen purjehtija. No olenhan sää- ja luotausaliupseeri. Eikä minusta siinä ole mitään erityisesti hävettävää, ei siinäkään että olen TRANS.
Ei transtaustassa ole mitään hävettävää, mutta rasite se on. Siten että jos sen paljastaa, varastaa koko shown. Sen jälkeen ei muusta sitten puhutakaan kuin vaan äimistellään. Ja sitä välttelee mielellään, kun on vaatimaton luonne eikä halua viedä koko showta.
naiset on saaneet käydä armeijan jo ainakin kymmenen vuotta. Ja koulussa jo ainakin 80-luvulta lähtien poikien on pitänyt osallistua "rätti"käsityöhön ja köksään vähintään vuoden ajan.
Minullakin on se, etten niinkään häpeä, mutta en vaan halua herättää liikaa huomiota paljastamalla asiaa kaikille. Omasta mielestäni kyllä biologinen sukupuoleni paistaa kilometrin päähän, mutta ainakin kaikki virkailijat ym joille olen joutunut mainitsemaan asiasta on saaneet tehdä työtä peittääkseen järkytyksensä/hämmästyneisyytensä.
Niin se just on. Ei tää mikään häpeä ole, muttei halua aiheuttaa sitä hämmästelyä ja ihmettelyä uudelleen ja uudelleen. Ihan tarpeeksi on niitä tilanteita, joissa outtaantuu automaattisesti, vaikkapa lähisukulaisen häissä tai hautajaisissa.
Häissä nyt esimerkiksi vastapuolen suvulle.
Isoisä olisi turkkilainen. Voihan sen kertoa jos tuntee pidemmältä ajalta, mutta ei toki kaikille kadulla vastaantuleville.
Rupesin nyt miettimään kuinka hyvin joku pitäisi tuntea, että kertoisin. En varmastikaan ottaisi asiaa puheeksi päivittäisille bussimatkakavereilleni, joiden kanssa höpötän lomista ja säästä. Enkä kertoisi myöskään uusille työkavereilleni. Jäljelle jää joku, josta tulee tosi hyvä ystävä, ehkä sydänystävä. Mutta sama pätee turkkilaiseen isoisään.