Minusta exäksi sanominen on kunnianosoitus. Että sen henkilön kanssa on ollut jotain hyvää ja todellista.
Yhden tai kahden yön lempi ei tee toisesta exää eikä myöskään seksitön suhde.
Mitä mieltä?
Yhden tai kahden yön lempi ei tee toisesta exää eikä myöskään seksitön suhde.
Mitä mieltä?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Miten määrittelisit sitten tilanteen sellaisen suhteen jälkeen, joka on kestänyt vaikkapa muutaman kuukauden ilman seksiä - romantiikkaa, yhteisiä ihania hetkiä ja tunteista puhumista, suutelua jne. on ollut - mutta päättyy vaikkapa katastrofaaliseen ensimmäiseen yhteiseen yöhön? Tai jos toisella on jotain traumoja seksuaalisuudessa ja siksi suhde ei johda seksiin koskaan. Ja ero tulee vaikkapa juuri sen vuoksi.
Minusta sellainen suhde voi olla hyvinkin merkittävä ja syvällinen. Niin, no toisaalta exä ei välttämättä olekaan minun mielestäni mikään erityinen kunnianosoitus.
Ansaitseeko sinun mielestäsi tällaisen kunnianosoituksena pitämäsi "tittelin" ainoastaan seksin kautta?
Ihan mielenkiintoinen aloitus, tarjatuulikki :)
Termistö on aina hankala asia. Sanalla on paljon eri merkityksiä riippuen ihmisestä. Exän määritelmän miettiminen tuli mieleeni toisesta keskustelusta tällä palstalla.
Jostain syystä minulle eroottisella yhteydellä, ja tarkoitan kyllä juuri sitä rakastelua, on oleellinen merkitys suhteessa. Henkinen yhteys on erittäin merkityksellinen, mutta tuon rakastelun kanssa yhdessä, ei erikseen.
Henkinen yhteys on minulle ystävyyttä. Jos yhteyttä ei synny rakastellessa, suhde jää ystävyydeksi.
Onko sitten ystävyydellä ja rakkaudella paljoakaan eroa? Toisinaan ei mitään havaittavaa eroa.
... siitä tilanteesta, jonka mainitsin edellisen viestini alussa? Se, että on kyllä romanttinen suhde, muttei pystytä rakastelemaan. Minusta se ei ole pelkkää ystävyyttä. Onko sinusta? Onhan rakkaudessa monia ulottuvuuksia, eikä ero ystävyyteen ole ainoastaan se, ettei synny seksisuhdetta - olosuhteetkin voivat vaikuttaa. Joskus voi olla myös intohimoa, jota ei kyetä toteuttamaan. Se ei merkitse minun mielestäni sitä, että kyseessä olisi "vain" ystävyys.
Ystävyys on ilman muuta yksi rakkauden muoto, mutta itselläni siihen ei yleensä sisälly mitään romanttisia tunteita. Eli puuttuu siitä muutakin kuin seksi, vaikka läheisiä ollaankin.
Mutta tottahan se on, että ihmiset ovat erilaisia. Siksi ihmisten väliset suhteet ja heidän käyttämänsä käsitteetkin vaihtelevat kovasti.
Ehkä kirjoititkin ihan eri asiasta kuin minä?
Eiköhän keskustella aika lailla samasta asiasta. Merkitykset eroavat. Minusta vain-ystävävyyttä ei ole. Arvostan ystävyyden todella korkealle. Onhan sitten kaverit ja tutut.
Kysymyksesi edellisen viestin alussa: ...romanttinen suhde, muttei pystytä rakastelemaan... Niin. En ole tähän mennessä pystynyt sellaiseen suhteeseen. Jossain vaiheessa romanttinen suhde ilman rakastelua aina päättyy ennen kuin ehtii kasvaa syvemmäksi suhteeksi.
Siinä olisikin toinen keskustelunaihe: millaisia omat suhteet ovat ja millaiseen suhteeseen ei kykene.
Minulla on ollut miesten kanssa sellaisia suhteita, joita kutsun intiimiksi ystävyydeksi. Niihin ei kuulu seksiä, mutta jonkinlaisesta latauksesta on kysymys. Fyysisesti rakastun vain naisiin. Nämä suhteet ovat sittemmin joko kadonneet tai muuttuneet tavallisiksi ystävyyssuhteiksi.
Ehkä tätä selittää, että kolmekymppisenä minulla on ollut vain kolme pitkää parisuhdetta ja kolme seksikumppania. Otan siis mukaan kaikki ihmiset, joiden kanssa olen kokenut tärkeitä hetkiä.
... käytin ilmausta "vain" ystävyys juuri siksi, että ystävyys on minusta arvokas rakkauden muoto.
Kirjoitit:
"Jossain vaiheessa romanttinen suhde ilman rakastelua aina päättyy ennen kuin ehtii kasvaa syvemmäksi suhteeksi."
Jotta ihmistä voi sanoa exäksi, suhde on päättynyt - käsittääkseni :) Mutta siis, sinulleko "exä" merkitsee vain ihmistä, jonka kanssa sinulla on ollut todella syvä suhde? Silloinhan se on tavallaan kunnianosoitus. Vaikka suhteen päättyminen sitä jollain tavalla himmentääkin...
Voi näitä asioita miettiä myös omakohtaisen kokemuksen ohi. Vaikka ei olisi itse kokenut kaikkea, voi silti samastua tilanteeseen empatiakyvyn kautta.
Kyllä minä ainakin uskon, että on olemassa syvää intohimoistakin rakkautta, jopa suhde, vaikkei siinä syystä tai toisesta intohimoa toteutetakaan varsinaisen seksin kautta.
"Jossain vaiheessa romanttinen suhde ilman rakastelua aina päättyy ennen kuin ehtii kasvaa syvemmäksi suhteeksi."
Siis sun kanssa pitää mennä petiin ettet hylkää. Kuinka kauan jaksat odotella?
...olen samaa mieltä, että voi olla syvää intohimoista rakkautta, siis ehkäpä oikeammin rakastavaa ystävyyttä, jonka seksi jopa pilaisi! Seksuaalinen jännite, jota ei mennä purkamaan varsinaisella toiminnalla saattaa olla pelkästään hyvä asia... tunnistan tällaisen tunteen tapahtuneeksi muutamia kertoja. Toki on käynyt niinkin, että tällaisen jälkeen on päätynyt sänkyyn... ja pettynyt. Siksipä tiedänkin!
Aina-sänkyyn-päätyminen voi olla jopa tapa enemmän kuin eidon intohimon osoitus... Mutta kaikkihan me olemme erilaisia ja arvotamme asioita eri pohjilta. Enemmän tai vähemmän fyysisesti.
Mitä tulee tuohon exäjuttuun, niin mielestäni se on aina tapauskohtaista... ajan myötä mulle on ainakin käynyt niinkin, että se exyys häviää siitä ja jäljelle jää "vain" ystävyys.
>> Jossain vaiheessa romanttinen suhde ilman rakastelua aina päättyy ennen kuin ehtii kasvaa syvemmäksi suhteeksi.
voihan paskakin suhde kestää kauan, valitettavasti. eikä mun mielestä seksi ole se joka määrittelee suhteen, kyllä platoninenkin suhde voipi olla enemmän kuin kaverisuhde. ja miten edes määrittelet seksin? sitäkin kun voi olla niin monenlaista, eikä siihen aina edes liity alastomuutta tai genitaalialueiden stimulointia tai orgasmeja...
siinä olen samaa mieltä, että yhden tai kahden yön juttua ei ihan eksäksi pitäs kutsua. se on jotain muuta.
on seurusteltu, siinä se. Miten kukakin määrittelee seurustelun on sitten eri juttu. Minä en sanoisi vaikka viikkojen tapailua vielä seurusteluksi, enkä seksillä tai seksittömyydellä määrittelisi seurustelua ollenkaan.
Hän lesoilee exillään,toinen toistaan kauniimpia tyttöjä.Mä sanoin sille,että enpä lesoilis epäonnistuneilla suhteilla.Ex=epäonnistunut suhde
Yhden,kahden yön suhteet ei ole munkaan mielestä suhteita,vaan panoja.
Seksitön suhde on ihmissuhde,oot siis exä sen päättyessä.
että jos mulla menee poikki vaik vain frendin /=ei sexiä/kans nii se on mun exä??!!!
kun sulla on rakkaus-ihmissuhde toisen kanssa ilman seksiä,niin olet exä kun se päättyy,kun ap tuossa mietti ettei ole silloin exä jos ei ole seksiä suhteessa.
Jos sulla menee välit poikki sun ystävän kanssa,sua voi sanoa exfrendiksi.
Tarkoitatko, että loppunut suhde on epäonnistunut suhde?
voink mä olla tietämättäni jonkuns exä?jos mun ystillä on ollu mun aavistamata jotain syvempii tunteita muhun ja se kuiten valitsee jonkuns muun?
Olishan se kummallista jos ystävät alkais kutsua exäksi.
Mun mielestä siinä pitää olla molemminpuoliset tunteet tai siis ainakin kokemus että ollaan suhteessa. Mutta eihän siinä aina tarvii olla seksiä jos ei oo ehditty vielä siihen vaiheeseen. Kaikki ei hyppää sänkyyn heti vaikka seurusteliskin romanttisessa mielessä ja silti voi olla sitoutunut suhteeseen.
tekeydy pöljäksi!
Olet tietenkin sen ex-ihastus!
aina tavalla tai toisella.
Musta se epäonnistunut suhde alkaa vasta tietystä iästä. Tai, että jos eroaa alle kaksvitosena, niin eihän siitä välttämättä tule epäonnistumisen kokemuksia. Jälkeenpäin ajatellen ei jokainen suhde (vaikka olisi ollut hyväkin) ole tarkoitettu kestämään. Jotkut asiat vain kuuluu käydä elämässä läpi. Ja joskus entisistä tulee parhaita ystäviä.
Olen asiasta aloittajan kanssa melkolailla samaa mieltä, toisin kuin ilmeisesti monet muut. :)
Ensinnäkin exäksi voi mielestäni tulla vain seurustelun kautta, sen loputtua. En kutsu tapailemiani naisia exiksi, vaikka olisin tapaillut heitä useamman kuukauden ja harrastanut heidän kanssaan seksiä. Kuukauden tai muutaman yhdessäolo on harvoin minulle seurustelua: siinä vaiheessa puhun vielä tapailusta. Tapailusuhde tarkoittaa minulle ihastusvaihetta, päätös seurustelusta tehdään myöhemmin.
Exiä ovat ainoastaan ne naiset, joiden kanssa minulla on ollut molemminpuolinen rakkaussuhde. Heidän kanssaan olen seurustellut ja voinut kuvitella yhteisen tulevaisuuden mahdolliseksi. Tällaisia naisia elämääni mahtuu vain kolme.
Myös minulle exä on tietynlainen kunniasana. Olisi mielestäni negatiivista ajatella exiä vain epäonnistumisina. Minulle exäni ovat todella hyviä ystäviäni. Olen rakastanut heitä paljon, he ovat rakastaneet minua ja he myös tuntevat minut parhaiten. Rakastaminen tekee mielestäni suhteesta jotain enemmän kuin "vain" tavallista ystävyyttä (toki ystävätkin voivat tietyllä tasolla rakastaa toisiaan).
Exilläni on aina omat pienet paikkansa sydämessäni. Kysymys ei mielestäni ole epäonnistumisesta, vaan siitä, että olemme kulkeneet kappaleen matkaa yhdessä. Yhteinen matka on päättynyt, ja siihen on aina ollut syynsä ja varmasti tarkoituksensa. Yhteiseen aikaan liittyy kuitenkin paljon onnellisia ja kauniita muistoja. Sen vuoksi ajattelen, että kutsumalla naista exäkseni annan hänelle hänen arvonsa. Hän on joku, jota olen rakastanut, jonka kanssa olen elänyt ja joka on joskus täyttänyt koko maailmani. Exäni loukkaantuisivat syvästi, jos esittelisin heidät muille ihmisille pelkästään kavereina. Heidän erityisyytensä elämässäni ei ole päättynyt siihen, että jostain syystä elämä ei ollut tarkoitettu meitä kahta varten.
Jos suhde tuntuu hyvältä sen aikaa, kun se kestää ja se päättyy kummankin mielestä sopivasti, se ei ole epäonnistunut. Mutta kumman usein erot tulevat sillä tavoin että huomataan että suhde ei toimi. Jos siltä on odotettu muuta kuin se on, se on silloin epäonnistunut. Se on usein omien epäonnistumisten kieltämistä että kieltää suhteen epäonnistumisen. No sittenhän voi olla suhteita jotka ovat kestäneet kauankin ja onnellisina mutta jotenkin väljähtyvät ja päättyvät. Voi jäädä kuitenkin kokonaismuisto siitä että oli hyvä suhde. Se elinkaari vaan päättyi ja sitä ei kai sitten voi sanoa epäonnistuneeksi.
vaikka suhde päättyy, ei se välttämättä ole epäonnistunut, silloin kun on ollut ko. suhde.
olen ex:n kanssa ihan hyvissä väleissä, vaikka molemmilla ihan omat kuviot ja muut.
Eli ei se ihan niin musta-valkoista ole :-)
Se epäonnistuminen on omassa päässä korkeintaan. Tulee mieleen esimerkiksi muinainen avioliittoni. Olosuhteet olivat kerta kaikkiaan liian ankarat sille, että liitto olisi kestänyt. Sataa kakkaa niskaan niin, että suhde uppoaa.
tapaus 1
Se suhde kesti kuusi vuotta. Vain toinen oli alunperin halunnut aloittaa sen toisen vain suostuessa, koskapa ei ollut osannut sanoa ei. Koko suhteen ajan ensin mainittu oli pitänyt suhdetta kehityskelpoisena, kun taas toinen osapuoli oli alusta asti kaivannut siitä pois.
Toiseksi mainittu päätti suhteen. Hän katsoi sen PÄÄTTYMISEN onnistumiseksi ja koko suhteen sinänsä epäonnistumiseksi. Ensin mainittu näki asian tasan toisin päin. Oliko jompikumpi väärässä?
tapaus 2
He ihastuivat toisiinsa rajusti, heillä oli kiihkeän intohimoinen suhde ja he muuttivat yhteen. Suhde muuttui kuitenkin luonteeltaan toisenlaiseksi yhteisestä sopimuksesta noin kolmen vuoden kuluttua.
Osapuolet olivat alkaneet tuntea toisiaan paremmin ja huomanneet silloin, kuinka erilaisia heidän arvomaailmansa olivat ja kuinka heidän oli mahdotonta jatkaa elämäänsä niin lähellä toisiaan, koska olivat selvästi matkalla aivan eri suuntiin. Suhde muuttui ystävyydeksi. Osapuolet muuttivat erilleen, tapasivat silloin tällöin ja iloitsivat toistensa uusista rakastumisista - kuin todellakin ystävykset. He muistelivat mielellään yhteisiä ihania ja hullunkurisia hetkiään parisuhde-ajaltaan. Lämmöllä, ilman katumista, mutta myös ilman pienintäkään katkeruutta tai kaipausta takaisin.
Oliko heidän suhteensa epäonnistunut?
Mikäli pitää päättyneitä suhteitaan pelkästään epäonnistumisina, on syytä kaivaa peiliä esiin ja tutkia muutenkin, josko löytyisi uusi näkökulma.
Epäonnistumisen tunne on selkeä singnaali huonosta itsetunnosta ja tähän liittyvistä käsittelemättömistä asioista.
Toki erotilanteen ollessa päällä vyöryy tunteet laidasta laitaan katkeruuden, pettymyksen ja juuri epäonnistumisen fiiliksen kautta. Silti tämän ja näiden mentyä ohi on hienoa, jos pystyy tarkastelmaan päättyneitä suhteita lämmöllä ja oppien jotain! Ennenkaikkea ILMAN katkeruutta, joka syö ihmisiltä eniten energiaa.
Jokaisessa suhteessa mulla on ollut aina jotain hyvää ja kauniitakin hetkiä, jotka olen tallentanut henkilökohtaisiin muistoihini, enkä niitä koskaan unohda, mutta en myöskään aktiivisesti kaivele esiin. Toki tapahtuneet pahatkin asiat tallentuvat, mutta käsiteltyinä ja oikeassa mittakaavassaan, ymmärrettyinä.
Teoriani suhteista, niiden kestoista ja päättymisistä onkin ikivanha kaariteoria. Jokaisella suhteella on kaarensa, alku ja loppu. Ihmiset ovat toistensa kanssa aina tarvittavan ajan, joko lyhyemmän tai pidemmän. Kun kaari alkaa ei kumpikaan tietenkään näe sen loppua, sen tajuaa vasta jälkeenpäin. Kaaret yhdistyvät toisiinsa ja jatkuvat loppupisteistään toisenlaisina menevät rinnakkain, limittäin ja lomittain luonteiltaan erilaisina... jotkut ystävinä, jotkut rakastavaisina, jne...
Kiitos mainiosta kirjoituksestasi. Olemalla samoilla linjoilla vastaan tekstilläsi joillekin kyselijöille.
Lisäksi. Se, miten suhde alkaa, ei kerro suhteen jatkosta oikein mitään. Suhde voi alkaa monen kuukauden, vuosien, kaveruudella ja ystävyydellä tai se voi alkaa yhden yön jutusta. Monella muullakin tapaa. Siitä voi syntyä rakkaussuhde, rakastajasuhde, ystävyys tai se voi loppua hyvin lyhyeen.
On hyvä tunnistaa itsessään, miten suhteen aloittaminen tuntuu hyvältä ja oikealta. Hitaasti tai nopeasti, seurustellen tai rakastellen, kaikki ovat hyvä tapoja.
Mutta ihmisten kohtaamisella on merkitys: onko toisen kanssa hyvä olla, niin henkisesti kuin fyysisestikin? Onko tunne molemminpuolinen? Kohdatessa selviää myös se, onko toinen aidosti läsnä.
Mutta onko aihe hieman turha? Mitä merkitystä on sillä, kuka on eks, kuka lyhyt tuttavuus, jokaisella on varmaan oma käsitys mitä tarkoittaa eks.
turha, koska monet jotka ovat ehkä vielä hajalla menneestä suhteesta ja erosta voivat tuntea arvostusta siitä mitä eks tarkoittaa toisen sydämessä. Kyllähän se mieltä lämmittää kun toinen rakastaa sua vaikka ette enää saisikaan elää yhdessä . Tuntee itsensä tärkeäksi ja se voi antaa paljon positiivista voimaa :)
mielestäni jokainen ihminen, jonka kanssa olen ollut jotenkin läheisessä tekemisessä on merkinnyt minulle jotain. En lähde määrittelemään kyseistä henkilöä oliko hän nyt mun eks vai joku ohimenevä juttu vai mikä lie. Ajattelen vain, että hän astui maailmaani ja merkitsi minulle enemmän tai vähemmän, sillä hyvä.
samaa ajattelen myös. :)
Minusta koko exä-sana on ihan turha. En mitenkään koe sitä kunnianosoitukseksi. Jos joku entinen naisystäväni luulisi puhuvansa minusta nätisti sanomalla exäksi, niin kyllä ihmettelisin. Enkä tykkää nyxä-sanastakaan.
Sitä en nyt edes ala miettimään kuinka paljon pitää olla takana seksiä ennen kuin pääsee entiseksi.
Tuo viimeinen lause varsinkin!
Mulla ei ainakaan ole mitään exä-ranking -listaa, jonka mukaan joku olisi enemmän tai vähemmän exä kuin toinen siitä-ja-siitä syystä. En myöskään tahtoisi kuulla minusta jälkeenpäin moisia mainintoja! Jokainen ero johon on joutunut tai päätynyt on ollut helvetin kipeä henkilökohtainen juttu... silloin kyllä unohtuu termistön pohtiminen kokonaan muiden asioiden tieltä.
Pitääkö koko sanaan ripustaa joitain arvotuksia? Joku on jonkun exä, ehkä suhde oli hieno, ehkä katastrofi, mutta sanana exä kertoo ainakin minulle vain sen, että tämän henkilön kanssa on ollut jonkinlainen suhde sillä, joka häntä eksäksi nimittää.
Jos exäksi sanominen on ap:n mielestä kunnianosoitus, tulee mieleen kysyä, kenen kunniasta on kyse, sen sanojan vain sen exäksi sanotun.
Mielestäni exäksi nimittäminen on molemminpuolista kunnioitusta. Siinä yhteinen historia sen kaikessa tärkeydessään ja laajuudessaan tulee ikään kuin näkyväksi.
Kysymys ei ole "pelkästään" ystävyydestä, vaan jostain enemmästä. Se enempi on ollut niin arvokasta, että vaikka yhteinen aika onkin päättynyt, toisella on silti paikkansa ja arvonsa nimenomaan ainutlaatuisena osana omaa elämää. Yhteistä aikaa ei voi ohittaa ja tehdä toisesta ainoastaan "pelkkää" kaveria tai ystävää, vaan hänellä on oma erityinen paikkansa ja arvonsa.
Jos itse nimittäisin exääni ainoastaan kaveriksi, tuntuisi, kuin kieltäisin jotain hänestä ja meidän yhteisestä menneisyydestämme. Jos taas exäni nimittäisivät minua pelkästään kaveriksi, ihmettelisin mitä hävettävää yhteisessä menneisyydessämme on. Kunnia on myös mielestäni molemminpuolista.
Jokainen kokee käsitteet omalla tavallaan, mutta kaikilla niillä on merkityksensä ja arvonsa. Emme turhaan esittele nykyistä naisystäväämme tyttöystäväksi tai vaimoa vaimoksi: heillä on arvonsa. On myös eri asia olla vaimo kuin tyttöystävä. Serkukset voivat olla keskenään kavereita, mutta silti esitellä toisensa nimenomaan serkuiksi. Sukulaisuudella voi olla tärkeä arvo elämässä. Kaveri voi olla eri asia kuin työkaveri tai harrastuskaveri, ja kaveri on eri asia kuin ystävä. Jos ystävää nimittää kaveriksi, hän voi loukkaantua. Ihmisten tapa tulkita käsitteitä on erilainen, ja jotkut ovat niiden suhteen herkempiä kuin toiset.
En ole muuten koskaan kuullut heteronaisten kutsuvan entisiä miesystäviään pelkästään kavereiksi, enkä päinvastoin. Existä kerrottaessa tai esitellessä heidät mainitaan aina nimenomaan exiksi.
että tuhlasit minuun niin paljon rautalankaasi - ei olisi tarvinnut.
Heitän nyt kuitenkin kysymyksen siltä varalta, että haluaisit ottaa siihenkin kantaa.
Tiedän naisen, joka kituutti heterosuhteessa psykopaatin kanssa hyvän monta vuotta, kunnes lopulta sai kasatuksi voimiensa rippeitä erotakseen - kuin sellainen, joka välittömässä kuolemanvaarassa löytää itsestään yllättävän suuria voimia.
En usko, että tätä naista mairittelisi lainkaan, jos mainittu mies mainostaisi häntä ympäriinsä eksänään. Hän saattaa niin tehdäkin, mutta ymmärrettävistä syistä nainen on sulkenut kaikki yhteydenpitokanavat eikä näin voi tietää miten tämän asian laita on.
Nainen itse ei mainitse koko suhteesta muille kuin luottoystävilleen.
Itsellänikin on takana muutamia sellaisia suhdeyritelmiä, joista en ole ylpeä. En pidä siitä, jos niiden toiset osapuolet muistuttavat melkoisen kammottavaksi muodostuneesta yhteisajasta esittelemällä minut eksänään. En ole heidän kanssaan oikein mikään kaverikaan enää, ystävyydestä nyt puhumattakaan.
Minusta se että olettaa ilman muuta eksäksi nimittämisen olevan toiselle kunnianosoitus, VOI merkitä myös turhan suuria luuloja itsestä.
En minä kyllä ketään esittele exäkseni. Enkä pitäisi siitä, että minut esitellään exänä. Minut voi esitellä nimelläni. Ja niin minäkin esittelen toiset ihmiset heidän nimellään.
Sinä taidat pitää itseäsi jonain tosi ihmeellisenä tyyppinä kun sinun exänäsi oleminen on kunnia.
"Minusta se että olettaa ilman muuta eksäksi nimittämisen olevan toiselle kunnianosoitus, VOI merkitä myös turhan suuria luuloja itsestä."
Samaa mieltä.
En ole mielestäni mitenkään ihmeellinen. :) Rautalangasta vääntäminen meni ilmeisesti kaikesta yrittämisestä huolimatta hukkaan, sillä yritin selittää ainoastaan omaa näkökulmaani asiaan. Pyrin tuomaan esille, että monin tavoin onnistuneen suhteen loppumisen jälkeen toinen voi edelleen olla merkittävä osa omaa elämää. Siten myös sana exä voi olla positiivisesti arvolatautunut.
Kaikki eivät ole tässä suhteessa yhtä onnekkaita, ja he varmasti arvottavat sanan exä negatiiviseen arvoon. Se on luonnollista. En missään vaiheessa väittänyt, etteikö jokainen voisi arvottaa sanan omien tuntemustensa mukaisesti. Osallistumiseni tähän keskusteluun johtui siitä, ettei aloittaja tuntunut saavan hirveästi vastakaikua samankaltaisiin mielipiteisiin, joita itselläni on. Siitä syystä halusin tuoda esille myös oman näkökantani. Jokaisella meillä on oma kantamme asiaan, ja se juontaa varmasti juurensa seurusteluhistoriasta.
Käsitykseni siitä, että exäni haluavat edelleen tulla mainituiksi exinäni, perustuu heidän suoraan palautteeseensa. Ei omiin kuvitelmiini itsestäni. En koskaan nimittäisi ketään exäkseni vastentahtoisesti, ja exäni ilmaisevat kyllä minulle omat mielipiteensä. :)
Ja myös me esittelemme toisemme nimillä. Esittelyn yhteydessä, vaikkapa lounaalla, on usein tapana kertoa toisesta myös muutama sana. Jos näin ei tule tehtyä, ihmiset tavallisesti kysyvät, mistä tunnemme toisemme. Silloin tuntuisi aika omituiselta selittää jotain muuta, kuin että olemme joskus seurustelleet. Ei meillä ole tarvetta salailla yhteistä menneisyyttämme, koska arvostamme toisiamme.