Elikkäs, tilanne on se että mieheni ex otti ja lähti aikoinaan toisen matkaan. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa ja nyt elellään sitten sinkkuna. Heillä on liitostaan kaksi lasta ja yhteishuoltajuus. Lapset ovat luonamme pari viikonloppua kuussa ja käyvät myös arkisin käymässä. Lapset tulevat hyvin toimeen kanssamme.
En ole exää koskaan tavannut, mitä nyt kaupassa joskus satumme törmäämään. Hän kuulemma vihaa minua eikä halua koskaan tavatakaan tai puhua jne. Olen hänen mielipidettään arvostanut, vaikka mielestäni olisikin ollut hyvä että olisimme edes kertaalleen istuneet alas juttelemaan.
Saamme kohta mieheni kanssa ensimmäisen lapsemme, ja tästäkös exä raivoistui. Hänen mukaansa mieheni on pettänyt nykyiset lapsensa kun menee hankkimaan uuden lapsen. Ei kuulemma enää tule antamaan tarpeeksi huomiota aikasemmille lapsilleen, ja tulee eriarvoisuuden tunteita jne. Kaikesta tästä on ehtinyt meidät jo sättiä, vaikka lapsi ei ole edes syntynyt eikä mikään näin ollen ole edes voinut vielä muuttua.
Exä on sanonut, että ei halua että mieheni hankkii uutta perhettä, ja on nyt kuulemma sanaton kun näin tapahtuu. Ihmettelen vain, että millä oikeudella hän voi tuollaista vaatia?
Paljon hän on miehelleni puhunut siitä, kuinka ei halua kuin lasten parasta, ja sen takia ei ymmärrä miten voimme hankkia lapsen. Olemme miehen kanssa kertoneet lapsille uudesta tulokkaasta, ja he ovat kylläkin ottaneet uutisen innoissaan vastaan. Mieheni halusi että kutsumme vauvaa lapsille uudeksi veljeksi tai siskoksi, jotta heille ei tulisi sellaista oloa, että eivät olisi isille yhtä tärkeitä kuin uusi tulokas. He ovat kuitenkin suhteellisen paljon luonamme, ja haluamme että eivät koe oloaan ulkopuoliseksi. No, kun lapset puhuivat innoissan äidilleen tulevasta sisaresta, oli tämä tokaissut että kyseessä on kylläkin sisarpuoli, ei sisar.. Ja samaan syssyyn jaksaa kuitenkin toistella että haluaa vain ja ainoastaan lasten parasta. No, nähtävästi mieheni on sitten tuossa asiassa eri linjoilla.
Eniten minua tässä kuitenkin ihmetyttää, että mistä exän omistushalu mieheni nykyiseen elämään kumpuaa? He ovat kuitenkin jo hyvän aikaa sitten eronneet, eikä mieheni ole millään tavalla velvollinen elämään elämäänsä exän vaatimusten mukaan. Lapsistaan hän on pitänyt koko ajan hyvää huolta.
En ole exää koskaan tavannut, mitä nyt kaupassa joskus satumme törmäämään. Hän kuulemma vihaa minua eikä halua koskaan tavatakaan tai puhua jne. Olen hänen mielipidettään arvostanut, vaikka mielestäni olisikin ollut hyvä että olisimme edes kertaalleen istuneet alas juttelemaan.
Saamme kohta mieheni kanssa ensimmäisen lapsemme, ja tästäkös exä raivoistui. Hänen mukaansa mieheni on pettänyt nykyiset lapsensa kun menee hankkimaan uuden lapsen. Ei kuulemma enää tule antamaan tarpeeksi huomiota aikasemmille lapsilleen, ja tulee eriarvoisuuden tunteita jne. Kaikesta tästä on ehtinyt meidät jo sättiä, vaikka lapsi ei ole edes syntynyt eikä mikään näin ollen ole edes voinut vielä muuttua.
Exä on sanonut, että ei halua että mieheni hankkii uutta perhettä, ja on nyt kuulemma sanaton kun näin tapahtuu. Ihmettelen vain, että millä oikeudella hän voi tuollaista vaatia?
Paljon hän on miehelleni puhunut siitä, kuinka ei halua kuin lasten parasta, ja sen takia ei ymmärrä miten voimme hankkia lapsen. Olemme miehen kanssa kertoneet lapsille uudesta tulokkaasta, ja he ovat kylläkin ottaneet uutisen innoissaan vastaan. Mieheni halusi että kutsumme vauvaa lapsille uudeksi veljeksi tai siskoksi, jotta heille ei tulisi sellaista oloa, että eivät olisi isille yhtä tärkeitä kuin uusi tulokas. He ovat kuitenkin suhteellisen paljon luonamme, ja haluamme että eivät koe oloaan ulkopuoliseksi. No, kun lapset puhuivat innoissan äidilleen tulevasta sisaresta, oli tämä tokaissut että kyseessä on kylläkin sisarpuoli, ei sisar.. Ja samaan syssyyn jaksaa kuitenkin toistella että haluaa vain ja ainoastaan lasten parasta. No, nähtävästi mieheni on sitten tuossa asiassa eri linjoilla.
Eniten minua tässä kuitenkin ihmetyttää, että mistä exän omistushalu mieheni nykyiseen elämään kumpuaa? He ovat kuitenkin jo hyvän aikaa sitten eronneet, eikä mieheni ole millään tavalla velvollinen elämään elämäänsä exän vaatimusten mukaan. Lapsistaan hän on pitänyt koko ajan hyvää huolta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
todellakin joku tolkku, hänelle voi uusi elämä ottaa koville! Voimia sinulle!
tällä exällä kun meni pieleen,niin siinä ei ehtinyt koko eroprosessia käsitteleen, ja se hänen käsittely mene nyt tätä rataa. Oma ex-mieheni kun lähti ja löys uuden ja tulikin ero,niin sitten tulikin mua kohtaan sättimistä ja mun uutta miestä kohtaan vaikka mitä. Jälkeenpäin tilanne normaalisointunut ja käsitellyt eroa paremmin ja jättänyt meidät rauhaan....eli kärsivällisyyttä..
on ikuista. Koskaan he eivät tajua sitä, että se entinen on mennyttä, eikä palaa.
Yritetään sanella säännöt ex-miehelle, uudelle perheelle, siihen mitä lasten kanssa saa ja mitä ei saa tehdä, silloin kun ovat isänsä luona. (Nyt puhun omasta kokemuksestani, oman puolisoni ex-vaimosta. Itse olen myös ex-vaimo, mutten "oikuttele" ex-miehelleni mitenkään)
Meillä tämä ex-vaimo yrittää hallita kaikkea, jos lapset ovat hänen mielestään liian vähän isällään = haukutaan. Sitten kun lapset ovat isällään, ei anneta olla rauhassa = soitellaan perään, pyydetään käymään välillä kotona.
Elatusten lisäksi mies maksaa harrastuksista, ostaa vaatteita, sekä muita tarvikkeita. Maksaa kesälomaltankin elatukset, vaikka lapset ovat hänellä, eikä kuluttamassa äidillään. Silti tämä ex-vaimo vielä haluaa lisää rahaa, mikään ei riitä.
Minä olen maailman kamalin, kieroin ihminen. Minä manipuloin ja käytän hyväksi miestäni.
Sinun (aloittajan) ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sinut on jo tuomittu. Mikään mitä teet tai sanot tai yrität,ei ole kelvollista hänelle.
Eikä siihen auta edes aika, (minun puolisoni erosi vaimostaan jo 6v sitten) ex-vaimot luulevat edelleen olevansa perhettä ex-puolisonsa kanssa.
Vuosien takaa yritetään vielä vokotella ex-miestä takaisin, sepitetään sopaa "vaikka ollaan erottu, lasten takia on vietettävä aikaa yhdessä".
Eipä se yhdesää ajan viettäminen kiinnostanut silloin kun olivat naimisissa, muut miehet kiinnosti.
Ja tiedän, että tämä on todella katkeraa tekstiä, mutta tilanne on vaikea. Olen väsynyt ex:vaimoon ja oikeastaan olen väsynyt myös mieheni vätystelyyn ja mielistelyyn ex edessä.
Niiden lasten kautta kun voidaan hallita isää loputtomiin.
Ja itse anna oman ex-mieheni ja tämän nykyisen perheen olla rauhassa. Meidän yhteiset lapset tapaavat isäänsä usein. Tämä uusi puoliso on hyväksynyt lapsemme täysin ja siitä nostan hänelle hattua ja olen kiitollinen.
Jotkut ex vaan haluavat riidellä ja pilata asioita.
"Niiden lasten kautta kun voidaan hallita isää loputtomiin."
Ei voida. Lapset kasvavat isommiksi, nuoriksi, aikuisiksi. Sitten isä hoitaa asiat suoraan lastensa kanssa, ei ole enää mitään mistä pitäisi exvaimon kanssa keskustella. Jos toinen silloin yhä häiriköi, numeron voi muuttaa salaiseksi, tai ostaa kännykän, jossa exän numeroista soiteltaessa puhelut eivät tule läpi. Kätevää. Alaikäisen kanssa voi käyttää myös reissuvihkoa, sellaista mikä siirretään kädestä käteen ja luetaan itsekseen, jos muun yhteydenpidon tarkoitus onkin ihan jotain muuta kuin todellista asiaa lapsista. Siinä kuulumiset ja kysymykset hoituvat ihan jees. Akuutimpia juttuja varten voi avata sitä tarkoitusta varten oman sähköpostin, johon sitten voi kirjoitella paatoksellista tekstiä niin paljon kuin lystää. Jäävätpähän todistusaineistoksi samalla, jos joskus pitää kotirauhan rikkomisesta hakea tutkintapyyntö poliisilta.
Yhtään sen enempää kuin kukaan kodin ulkopuolinen, ei ex-puolisokaan voi tunkea toisen kodin elämään. Hänellä on oma kotinsa. Asian valottamiseksi voi myös sopivassa kohtaa käyttää ns. käänteistä psykologiaa, esim. jos exvaimo sanoo haluavansa että exmiehen perheen asiat hoituvat tietyllä tavalla, exmies vastaa että toki heti kun exvaimon perheessä taas tehdäänkin exmiehen haluamalla tavalla.
Järkevintähän olisi lasten kannalta sopia tietyt yhteiset pelisäännöt isommista asioista (rajoista, vastuusta ja oikeuksista) ja loppu on kummankin perheen omaa tapaa toimia.
aikuisia, ja ymmärtävät, että isä heidät hylkäsi, en minä.
Pieninä hoitelimme miehen kanssa lasten asiat yheisesti, ilman mitään sotkuja ja riitoja.
Kun eräs naikkonen tuli ja sotki kaiken, ei miehestä ole sen jälkeen ollut sopijaksi ei asiallisesti eikä muutenkaan. Lapsetkin hän hylkäsi saman tien.
Nyt lapset ovat lähes aikuisia, eikä isän käytös ole muuttunut.
Lapset eivät häntä kaipaa yhtään sen enempää kuin isä lapsiaan.
Nyt aikuisena lapset ovat hyvin läheisiä minulle,eikäminkäänlaista halveksuntaa tai muuta ole havaittavaissa, vaikka nyksät niin kuvittelvat.
Lapset ovat todella hyviä ihmisiä, eikä kukaan ole koskaan sanonut tai moittinut minua, etten antanut heidäntavat isänsä naikosia. Luulen että ovat hyvillään.
Mies ei edelleenkään keskustele kanssani, eikä lasten kanssa, yksi lapsi pitää yhteyttä, ja kertoo kaiken mitä ovat puhuneet, omasta halustaan. Hän tietää kuka heistä on välittänyt.
Meistä kumpikaan exä enkä minä olla häiriköity toisten elämää, eikä meillä ole salaisia numeroita, samat numerot ovat, mutta kun ei ole asiaa ei tarvi edes soitella. Niin meillä ne naikkoset hajoittivat meidän perheen.
Onneksi appivanhemmat ovat edelleen olemassa, ym suku. Olemme onnekkaita, kun olemme edelleen tärkeitä, vaikka mies ja isä hylkäsi, niin suku on lähellä.
eikä oikeastaan ollut vastaus viestiini.
Eihän teillä ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan toisen oman kotirauhan antamisesta. Niin, mitäpä reillä vierailla ihmisillä voisi ollakaan asiaa keskenään. Toki jotakin käsiteltävää voisi olla, ottaen huomioon, että kirjoitat uusperheellisten palstalle, etkä kuitenkaan omasta uusperheestäsi.
ja haluaa toimia "vain lastensa parhaaksi".Uskookohan itsekään tuota selitystä?
Taitaa ennemminkin olla siten että exä on kateellinen,ja kokee siten että kun teille syntyy yhteinen lapsi..hän ei ikäänkuin ole enää tärkeä exälleen,jota on kuvitellut olleensa erosta huolimatta.
Jotkut naiset kun kuvittelevat että mies on häneen iäksi sidottu kiinni,jos heillä on yhteinen lapsi jo olemassa.
Sitten tulee tuo toinen nainen joka miehen heiltä nappasee..ja voi mikä katkeruus heissä herääkään..ja kehtaavat vielä yhteisen lapsenkin tehdä..voih..;)
nyksät vauhdissa...en kyllä ole exäni perään koskaan itkenyt.
pitää itseäänk ehua ja kuuluttaa kuinka ihania ja täydellisiä ovatten.
Ainut ongelma mikä heillä on on he itse, ja sekin on liikaa, että pitää haukkua miehen perhe, jotta tuntisi olevansa jotekin ISO ja mahtava. Kivahan noita on lukea, ja kommenoida aina välillä, kun nyksät niiin tosissaan vääntää "asiaa" ja ollaan niiiin tietäviä olevinaan, onneksi vaan olevinaan.
"...että pitää haukkua miehen perhe..."
Siis nyksät haukkuvat miehen, itsensä, mahdolliset yhteiset ja edelliset lapset, niinkö?
On se kovaa juu, kun ei ymmärrä perheen rajaa. Toivotaan että joskus vielä se ymmärrys aukeaa. Ehkä sitten viimeistään silloin kun lapset lentävät pesästä, eikä olekaan enää mitään, kun mitään ei itselleen rakentanut. Ja edelleen se exmies on sen ihmisen kanssa, kenen kanssa haluaa.
tulokkaasta usko pois meillä ainankin oli ja jos pikkunen keikkuu jossain niin heti tulee kyselyä että eihän tuo ole vaarallista:)
anna kyseisen ihmisen kiehua liemissään;D minustakin oli hauska lukea tosta yhestä ketjusta kuinka uudelta vaaditaan tilivelvollisuutta äidille jos jotakin lapselle ostat! "sekö on tasa-arvoa" muka lasten kesken;D sama kun siskoltaan kysyis että saanko ostaa eihän kukaan tilivelvollinen siskolleenkaan!?
että voisihan nuo kaiken vaativat exät kyl pistää jäitä hattuun:) meillä onneksi rauhallinen ex puoliso miehellä pyytänyt jopa lapsia hoitamaan...
miehen ex lasten elämään joten miehen ex vaimolla on oikeus sitten puuttua sun lapsensi elmään. Se on tasapuolista.
Meillä onneksi on fiksu ex mies ja lasten ex isä, hän ei ole koskaan vaatinut meitä näkemään omia sutturoitaan eikä tuonut niitä lasten elämään,joten ihan rauhassa ollaan saatu elää eikä ole tarvinnut pelätä että naikkoset sotkisivat lastenmme elämää ja antaisivat huonoja vaikutteita.
Tuon teorian mukaan myös äidillä on oikeus puuttua tarhatädin lasten elämään, koska hän hoitaa ja vuorovaikuttaa hänen lastensa kanssa. Ja opettajien lasten elämään myös.
Sinusta paistaa läpi hyvin yksinkertainen asia, eron käsittelemättömyys. Auta itseäsi niin autat lapsiasi.
kun et osaa lukea kyseinen ex on jopa PYYTÄNYT hoitamaan lapsia.. mutta en tee tiliä siskollenikaan jos jotakin hänen lapsilleen osta..
voi että voi että LUOJALLE kiitos miehen FIKSUSTA EXÄSTÄ!