Tai itseasissa, koko ajan jos oon rehellinen.
Sinä olet pieni,
minä olen suuri,
välillämme toisten ihmisten,
rakentama muuri...
Jos toiselle puolelle pääsisin,
sut yli auttaisin,
yhteisen onneen meidät vapauttaisin...
Koskaan ei ole kukaan, saanut minua tuntemaan näin, jo ensimmäisenä päivänä silmistäsi mielettömän kauneuden näin...
Voi miten joku niin pieni, voi saada tuntemaan näin suurta?
Kuka yhteisen perheen, joskus kanssasi saa, on onnellisin mies päällä maan...
Sinä olet pieni,
minä olen suuri,
välillämme toisten ihmisten,
rakentama muuri...
Jos toiselle puolelle pääsisin,
sut yli auttaisin,
yhteisen onneen meidät vapauttaisin...
Koskaan ei ole kukaan, saanut minua tuntemaan näin, jo ensimmäisenä päivänä silmistäsi mielettömän kauneuden näin...
Voi miten joku niin pieni, voi saada tuntemaan näin suurta?
Kuka yhteisen perheen, joskus kanssasi saa, on onnellisin mies päällä maan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
miten ihanasti sanottu...onnekas on hän :)
Toivottavasti löydätte vielä toisenne...
ja kadotettu. Pitää tsiigailla jos näin tapahtuu :)
kyllä tämä! Tuli sellainen lämmin ja kotoisa olo, kiitos siitä :-)
no probs. :)
niin monesti liian totta tuo runosi muuri. Tosin sen murtamiseen tarvitaan vain toisenlainen ajatus, helppoa eikö? Noo.. vaatii se vähän asennoitumista, sellaista kuin tässä runossa. :)
aivan mainio :)
Ajattelen joka hetki..
Kuin olisin kirottu,
ajattele sinua.
Sä olet kaikki,
silmäsi kauniit..
en voi koskaa unohtaa katsettasi.
Se hetki silmissäsi kuin olisin
lukenut sinut,ei sitä voi
selittää..
Niin kaunista olen kokenut,
miten sen voi unohtaa.
asti olet ollut tauotta mielessä.
Emme varmaan olla just samat sielut,
vaan ymmärrän niin täysin kokemasi.
Minullekin on se suuri muuri,se on totta.Ihmisten asettama.Miten sen voi särkeä,kun
en jaksa selittää..että olen viaton ihmisten puheisiin...ei jaksa.Toivon sydämessäni,että hän vain murtaisi kaiken pahan ja tulisi mun luo..siksi sun juttu kosketti mielettömästi..t.t
...ja se kuka sinne saakaan vai pitäisiköhän se sanoa, että osaakaan kurkistaa näkee varmasti ne kaikki purot ja vuonot, taivaanrannan loistavat tähtienvyöt sekä luonnon kauniit yöttömät yöt.
Meistä kaikki on toisen sielun peiliin kurkistanut ja sisälle koputtamatta pyrkinyt, mutta kuinka monen kohdalla ovi onkaan lukossa ja avain jossain hukassa tai sitten liian monen muurin taakse piiloitettu ja siten kai ikuisiin saavuttamattomissa.
Ja sääli tuo yllä mainittu sinänsä, koska eihän kertoman sielukaan ole kokonainen yksin, vaan sekin etsii ja kaipaa sitä oikeaa toista puoliskoaan alati.