Romantiikkaa leirikoulussa!

Eli tässä olisi nuorille enimmäkseen suunnattu
romanttinen novelli. Toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti, sillä siellä vasta alkaa tapahtua :)

ROMANTIIKKAA LEIRIKOULUSSA!

Kävelen kotiin yksin ja hiljaa, koulussa oli yhtä tylsää kuin aina. Onneksi lähdemme jo varhain huomenna leirikouluun.
Toivon todella, että siellä tapahtuisi jotain jännittävää.
Toisaalta kuvittelin, etten ole vielä valmis aloittamaan uutta suhdetta, kun edellinen meni poikki vasta muutama
viikko sitten. Että ne jätkät osaavat joskus olla ilkeitä ja ajatella vain itseään.
Käännyn kotipihaan ja otan repun olaltani, etsin pikkutaskusta avaimen ja avaan tottuneesti oven. Heitän reppuni nurkkaan ja
astelen päättäväisesti olohuoneeseen. Lösähdän olohuoneen sohvalle avattuani radion. Ehdin tuskin kylkeäni kääntää, kun puhelin jo pirisee.
Annan sen soida pari kertaa ennen kuin vastaan:
- No?
- Hei Annika! Soitinko jotenkin huonoon aikaan?
Kuuluu heleä tytön ääni.
- Ai hei Miia! E-et. Tulin juuri kotiin, mites sinä?
- Mitäpä minä, jännittääkö huominen sinua? Minua ihan kamalasti!
- No jaa. Eipä oikeastaan.
- Niin eli asiaan. Mitä enkusta tuli läksyä? En taaskaan kuunnellut tunnilla...
Kaivan kirjan repustani ja selailen sivuja mietteliäästi.
- Hmm. Sivulta 41 se ristikko.
- Ai, kiitos! Mutta mä meen tekemään ne ennen kuin lähden harkkoihin, moido!
Miia sulkee luurin ennen kuin ehdin edes vastata mitään. Hän on semmoinen ilopilleri. Tunnit kuluvat, talo on hiljainen.
Vain seinällä tikittävä käkikello tuo pientä ääniaalto muuten kolkkoon kämppään. Pian kuulen oven pamahtavan kiinni, joku tuli.
Nousen sohvalta, melkein ehdin jo torkahtaa. Äitihän se siellä. Haukottelen makeasti, äiti hymyilee iloisesti:
- Häiritseeko huominen sinua? Olen lukenut että koirat haukottelevat kun ovat hermostuneita.
- En ole koira.
Vastaan hieman hämilläni. Äiti naurahtaa ja vie kauppakassit keittiöön.
- Sinun pitää ruokkia kalat, ne kuolevat muuten nälkään,
äiti sanoo lastatessaan maitotölkkejä jääkaappiin. Nyökkään ja menen akvaarion luokse. Kasvit ovat hieman kuihtuneet ja
kalat eivät näytä kovin hyvinvoivilta. Mutta minkäs sille voi, kun ei kiireiltä aina ehdi niitä ruokkia.
Ripottelen vähän ruokahiutaleita, muutama pieni kellertävä kala saapuu pintaan syömään. Voiko elämä tylsempää olla.
Kävelen huoneeseeni. Katselen kirjahyllyä ja nappaan kovakantisen nuortenkirjan ja ryhdyn lukemaan. Se oli sitten romanttinen!
Olin niin kirjan lumoissa että aikaa kului melkein kolme tuntia. Kello on jo 21.00. Haukottelen ja kipaisen pesemään meikit ja pesaisemaan hampaani.
Kannattaa mennä ajoissa nukkumaan, huomenna olisi rankka päivä.
Sitten palaan takaisin huoneeseeni. Viskaan päiväpeiton tuolille ja kasaan tyynyt mukavasti pääni alle. Sammutan valot ja huokaan. Katselin hetken huoneeni
seiniä, jotka olivat täynnä erilaisia julisteita. HIM:in jättijuliste komeilee sänkyni yläpuolella, katson hetken Ville Valon pistävän vastustamattomiin silmiin ja nukahdan
kauniiseen uneen. Tuskin huomaan, kun aamu jo sarastaa. Herätyskello piippaa yöpöydällä, hapuilen kelloa ja saankin sen hiljaiseksi. En kuitenkaan voi jäädä vitkastelemaan, on ehdittävä koululle ajoissa. Nousen ja puen päälleni kireät,tummanharmaat lempparifarkkuni ja sporttisen, punaisen t-paidan. Hortoilen vessaan ja laitan hiukseni ponnarille. Pesen kasvoni ja alan meikata. Ensin hieman peiteväriä, kajaali ja sitten paljon mustaa ripsiväriä.
Ulkona on tuulista ja pilkkopimeää, perinteinen syksyinen aamu. Avaan jääkaapin, otan omenamehua ja juon lasillisen ja syön yhden voileivän. Muuta ne tarvitse, aamuisin ei ruoka oikein maita.
Pakkasin tavarani jo viimeviikolla, olin niin innoissani ja eihän ollut muuta tekemistä. Äiti on jo lähtenyt töihin, keittiön pöydällä on ruutupaperille hutaistu teksti
'' Hyvää leirikoulua! Terveisin: Äiti '' Hymyilen, otan täpötäyden reppuni ja lähden koululle. Matkalla mietiskelen mitä kaikkea ihanaa leirikoulussa voisikaan tapahtua.
Kun saavun koululle, muutama tyttö istuu jo penkeillä ja supattaa keskenään tirskuen ja viittoen luokan suosikkipoikaa, Tuomasta. Tumppi oli tosiaan suloinen ja komea, oikea naistenmies. En kuitenkaan edes haaveile siitä jätkästä, sitä kun kaikki minuakin kauniimmat jahtaavat. Luokkalaisiamme saapuu yhä enemmän pihaan, viimein saapuu myös bestikseni, Miia. Opettaja paukkaa oveasta ulos ja viittoo oppilaat bussiin. Istumme Miian kanssa vierekkäin bussin takaosaan, edessämme istuu Tumppi parin kaverinsa kanssa, he kertoilevat härskejä vitsejä ja naureskelevat, oikea poikaporukka! Bussi lähtee hiljalleen liikkeelle, Onneksi matka ei ole pitkä. Aika kuluu pojista jutellen ja torkahdellen. Pian Opettaja kuuluttaa, että olemme perillä noin 5min kuluttua. Perhoset ilmestyvät äkisti vatsaani, toivottavasti majoitus olisi siedettävä. Bussi pysähtyy ja kaikki rynnivät ovista raittiiseen syksyilmaan. Minä ja Miia tulemme perässä ja otamme reppumme säilytysosasta. Majoituimme mökkialueelle, 2-3 ihmistä yhteen kämppään. Minä ja Miia pääsimme tietysti samaan.
Saimme opettajalta avaimen ja juoksimme innoissamme kämpille. Avasimme oven ja heitimme reput sängyille. Huone oli suhteellisen hieno, oma vessa, ikkuna jonka edessä oli puinen työpöytä ja pehmustettu tuoli, sekä sinisillä päiväpeitoilla varustetut sängyt. Tänään emme oikeastaan tekisi vielä mitään, ottaisimme vain rennosti.
Lähellä olisi kuulemma minigolfrata, joten minä ja muutama muu ryntäsimme sinne oikopäätä. Miia ei moisesta piitannut, vaan meni pelaamaan tennistä.
Voitin minigolfin, varmaan tuurilla. Aurinko alkoi jo laskea, kuin tallustimme takaisin kämpille rättiväsyneinä. Kun pääsin sisään näin Miian kaivamassa reppuani.
- Mitä ihmettä sinä teet?! Huusin Miialle.
- Tuota...Minä ajattelin, onko sinulla karkkia?
Miia änkytti nolona ja tulipunaisena.
- Onhan minulla, mutta et saa kaivaa tavaroitani ilman lupaa!
- Anteeksi.
Miia sanoo ja istuutuu omalle sängylleen.
- Ei se mitään.
Syntyy hiljaisuus, pian alan itse kaivaa reppuani ja heitän karkkipussin Miialle.
- Siinä, mutta jätä minullekin.
Sanon ja menen makuulle sängylleni. Miia avaa karkkipussin ja rohmuaa pari karkkia suuhunsa.
Pian ovelta kuuluu koputus. Miia katsoo minua kysyvästi ja minä puolestani Miiaa. Sitten kysyn:
- Kumpi avaa?
- En.
- Selvä. Minä sitten, laiskamato.
Nousen vastahakoisesti selkääni hieroen ja avaan oven. Opettaja oli tullut kertomaan huomisen ohjelmasta hieman. Herätys olisi kello 7.00 ja kello 7.30 kaikkien olisi oltava ruokailurakennuksen edessä. Nyt olisi koko loppu ilta ihan vapaata, mitähän muut hommaavat? Katsahdan ikkunasta ulos, ei ketään. Suljen verhon, onhan jo ilta. Miia on taitanut torkahtaa, se nyt on semmoinen unikeko. Pian hän kääntyy, aivan kuin olisi lukenut ajatukseni.
- Älä luule, en minä nuku.
- Tiedä en mutta epäilen, vastaan nauraen.
Pian Miia pomppaa ylös kuin tikka konsanaan ja katoaa ovelle.
- Minnes sinä nyt? Kysyn hätäisesti.
- Menen Paulan ja muiden kämpille, siellä on melkeen kaikki. Haluan olla totuutta ja tehtävää niinkuin muutkin.
- Luuletko, että Tomppakin on siellä? Kysyn Miialta, joka on juuri katoamassa ulos.
- Tottakai on, juuri sen takia osittain menenkin!
Ja ovi paiskautuu kiinni. Tulee hiljaista. Nyt on tylsää. Toisaalta minun tekisi mieli mennä Miian perässä, mutta en pidä Paulasta. Tuskin se minua omaan mökkiinsä haluaa,
se kun on semmoinen suosikkityttö. Ja Tomppahan on siihen ihan lätkässä, koska sillä on niin sexyperse...hah..! Ajatukset saavat minut vihreäksi kateudesta, kuinka jätkät aina tykkää semmosista hyvän näköisistä, mutta tosi tyhmistä likoista. Eihän tavalliset naapurintytöt koskaan kelpaa, ei ei. Silloin kuulen ovelta pienen, vaimean koputuksen. Tuuliko se siellä vai onko joku oikeasti ovella ja haluaa sisälle? Mietin hetken ja menen sitten varovasti ovelle, avaan sen hitaasti ja yllätys tulijasta. Tomppa!
- Tuota...Moi.
Sanon yllättävän ujosti. Poika näytti niin söpöltä musta, kireä pipo päässään ja punainen huppari niskassaan.
- Hei, ajattelin että kelpaako seura? Ei tuolla viihdy hullutkaan.
- Tottahan toki! Sanon avaten oven kohteliaasti tulijalle. Poika lönköttää sisälle, heittää hatun tuolille ja tutkiskelee paikkoja.
- Onpa siistiä! Meijän huone on jo ihan sotkussa, jos Mikan tunnet. Sotkee minkä ehtii...
- Joo..
Sanon ujosti. Ihme ja kumma, Tomppa tuli tänne, olemme ihan kahden. Wau! Rohkaisen mieleni ja kysäisen:
- Haluatko jotain? Limua?
Poika kääntyy ja katsoo ihanilla, tummanruskeilla silmillään suoraan minuun.
- Joo...Voisinhan minä ottaakin. Onko kokista?
- Juu, koko pullo. Ota tästä.
Sanon ja ojennan pullon Tompalle. Tomppa kaataa pullosta kokista pahvimukiin ja juo mukista pienen hörpyn.
- Otatko sinäkin?
- En, olen juonut jo liikaa fantaa.
Vastaan iloisesti.
En oikein tiennyt miten päin olisin, siispä istahdin kerrossängylle ja huokasin hiljaa. Olisi kiva tietää mitä Tompan päässä oikeen liikkuu. Tykkääköhän se edes musta, vaan tuliko tänne vaan kokiksen takia? Ajatukset jylläävät päässäni. Pian Poika tulee pari harppausta lähemmäs, heittää pahvimukin roskakoriin ja istahtaa varovasti viereeni.
Tunnen kuinka kylmät väreet kulkevat selväpiitäni, toisaalta olen onnellinen. En uskalla katsahtaa poikaan sekuntia pidempään, huomaan kuitenkin hänen katsovan minua,
tarkemmin sanoen minun vartaloani. Poika nuolaisee nopeasti huuliaan ja sanoo sitten rohkeasti:
- Olet kaunis.
Katsahdan poikaan ihmetellen, mutta kiitän silti nätisti.
- Kiitoksia, olet sinäkin komea.
Punastuin hieman ja pojan kasvoille lankesi ilkeämielinen hymy. Luultavasti hänen päässään pyöri muutakin kuin vain kohteliaat kommentit.
Äkisti huomaan hänen hivuttautuvan yhä lähemmäksi minua. Värähdän äkisti ja tunnen, kuinka poika huomaa sen. Hän tulee vieläkin lähemmäksi..
Pian huomaan hänen nostavat kättään ja hän laittaa sen hitaasti reidelleni. Vavahdan hieman, se saa pojan entistäkin rohkeammaksi. Hän ei sanonut mitään,
istui vain ja katsoi minua. Hänestä hehkui energiaa jota minäkään en voinut vastustaa. Siispä ryhdyin mukaan leikkiin ja liikuin lähemmäksi Tomppaa. Pojalle tämä
oli ilmeisesti merkki siitä, että sallin koskettelun ja hän alkoi liikuttaa käsiään varovasti pitkin vartaloani, kännyin häneen päin ja hän suuteli minua romanttisesti.
Hän oli todella kiihkeä ja kaatoi minut selin sängylle. Suuteli minua edelleen kiihkeästi ja taukoamatta, kädet liikkuivat yhä rennosti mukana. Pian hän piti pienen tauon,
sain levähtää ja vetää syvään henkeä. Poika ei silti laskenut minua pois sängyltä, vaan olin hänen polviensa välissä, kuin kahlittuna.
- Heh. Pysy vaan siinä, my girl, poika sanoi minulle kuiskaten.
En vastannut, kasvoillani oli hehkuva, vastustamaton hymy. Sitten poika jatkoi sessiotaan. Hän painoi minut yhä tiiviimmin sängylle, etten olisi päässyt siitä karkuun,
mutta tuskin minä halusinkaan. Vedimme kauniin, pitkän kielarin ja poika tuntui nauttivan, pian tunsin hänen kovettuneen kalunsa farkkujani vasten.
Poika tosiaan piti minua kuin omanaan, hän ei kysynyt mitään vaan jatkoi ja nousi yhä parempiin suorituksiin, kielareita kuin sateli. Pian hän nousi äkillisesti päältäni, niin että sänky narahti.
Sitten hän avasi lökäfarkkujensa vetoketjun ja työnsi sukukalleutensa esiin. Olin hieman pelästynyt, miten tuollainen mahtuu sisälleni?! Sen jälkeen
hän kaivoi jotain taskustaan, suunnilleen kyllä tiesinkin mitä hän sieltä halusi, kortsun. Vatsaani liiteli perhosia, olin jännittynyt. Sitten hän avasi hitaasti, kuin nauttien minun vetoketjuni ja riisui housuni. Fiuf, että olin ajellut itseni posliiniksi viime viikolla. Poika katsoi minuun ahnehtivasti
ja asetti kortsun [ pienen sähläyksen jälkeen ] paikoilleen.
Poika oli polvillaan päälläni, vielä toistaiseksi irti minusta. Hän yritti tulkita silmiäni, uskaltaisiko hän? Poika nielaisi, mutta yritti peittää sen pienellä yskäilyllä.
Sitten hän kumartui ja tunsin kuinka jotain liikkui häpyhuuliani vasten, pian äkillinen kirpaisu sai minut päästämään pienen parahduksen, poika katsahti minuun,
mietti kai sattuiko minuun vai halusinko tehdä vain hänet kiihottuneeksi. Varovasti poika työnsi kaluaan yhä syvemmälle, pieni kipu tuntui yhä.
- auuuu...aa...
Pääsi suustani, tiesin mistä äkillinen kipu johtui. Immelkalvo repesi. Poika katsahti minuun hieman sääliväisesti mutta jatkoi sitten toimenpidettä.
- Kai sinä....haluat..neitsyydestäsi päästä...?
Hän sai sanottua. Mistä hän tiesi että olen neitsyt? Kumma juttu, ajattelin.
- Haluan..
Sanoin ja poika tunsi kuinka värähtelin hänen allaan, selvästi hänestä oli kiva hallita minua. Pojan ilmeestä huomasi, että hän olisi halunnut vetäistä oikein kunnolla,
mutta pelkäsi minuun sattuvan. Hän aloitti varovasti. Liikuimme keveästi toisiamme vasten, kipu oli jo melkeen kadonnut. Pojan päässä pyöri ajatus, hän halusi saada minut tuntemaan edes hieman kipua, se saa kuulemma yleensä miehet kiihottumaan. Hän riuhtaisi äkisti pari kertaa niin lujaa, että se tosiaan tuntui epämukavalta.
Suustani pääsi pitkä '' Aaaaaaaaaahhh... '' ja poika hymyili vaivihkaa, toihan tuntui mukavalta. Hän teki saman uudelleen ja päästin yhä lujemman parahduksen.
Tätä jatkui vielä hetken, kunnes poika tunsi
'' ratsunsa '' olevan jo hieman väsähtänyt. Hän veti hitaasti kalun ulos sisältäni ja sulki vetoketjunsa. Puin varovasti
farkut takaisin päälleni ja läsähdin sängylle huokaisten. Pian poju lösähti vierelleni ja huokaisi kuin matkien minua. Katsahdin häneen ja hän hymyili minulle.
- On mulla kyyti raju, siitä lähtee taju.
Poika kuiskasi naurahtaen. Naurahdin takaisin ja tartuin häntä kädestä, poika puristi kättäni tiukasti ja hivuttautui lähemmäksi.
Hän antoi minulle pienen pusun poskelle ja nousi sängyltä, venytteli hieman ja sanoi:
- Aika rientää, pitää mennä. Moi..
- Moi...
Vastasin ja jäin yksin mökille. Pian kännykkääni saapui tekstari '' alatko olee? t. tomppa '' näppäilin lyhyesti '' alan :) '' hetken kuluttua sain vastaukseksi '' hyvä. ''
Sitten kuulin oven pamahtavan, se oli Miia. Miia tallusti huoneeseen ja sanoi oudoksuvasti:
- Tomppa tuli täältä suunnalta, eikai se vaan ollut täällä...?
- Oli.
Sanoin hymyillen ylpeästi, huomasin miten Miian katse liikkui pitkin huonetta ja pysähtyi epätasaisiin lakanoihin.
- Ai jaa.
Hän sanoi kateudesta vihreänä. Huomenna kertoisin hänelle vielä mitä kaikkea oli tapahtunut, mietin hymyillen.


Kirjoittanut: - Kurqomimmi -