Mitä tälle 60 on tapahtunut? Vielä viime kesänä sai keskustella henkeviä, hassuja ja kaikkea siltä väliltä tuttujen nikkien kanssa. Tälläkin sivulla enää kaksi rekattua nikkiä, vaikka paikoin ihan mukavaa jutustelua.
miksi näin
ennen rekatulla
7452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viestisi vaikuttaa siltä kuin et haluaisi keskustella muiden kuin rekattujen nikkien l. ihmisten kanssa. Samat ovat varmaan suurimmalta osin täällä, mutta eivät enää ns. rekattuina (kamala sana - kuin jonkinlainen panta kaulassa). Onko tuo nyt niin kamala vahinko, ajat muuttuvat, ennen oli niin, nyt näin - ? Henkeviä ja muita voi keskustella mielestäni mainiosti kaikkien palstalla olevien kanssa sen vaikuttamatta, oliko keskustelijana itsensä rekisteröinyt vai vapaana liitelevä sielu.
Mielestäni täällä on nyt mukavampi tunnelma kuin mainitsemaasi rekattujen aikaan,jolloin pieni kuppikunta ajoittain terrorisoi varsinkin uusia tulijoita tai uusiksi kokemiaan tulijoita aika kovasanaisesti määritellen kenestä tykätään ja kenestä ei. Siis kunnon syrjintää ja kuppikuntaisuutta. Avoimesti ja joustavasti suhtautuvalla ei liene vaikeuksia sopeutua joukkoon oli itsensä rekisteröinyt tai ei.
Täällä toimii anonyymius. 70 ei tuntemattomille vastailla, Seniorinetissä kaikki tuntemattomat ovat nimikkeellä vierailija, eikä heidän sanomisiaan juuri huomioida.Ovatkin kovin vähissä nykyisin.
Olen monta kertaa ihmetellyt tätä tapaa - lieneekö perin juurin suomalainen - että seurustellaan mieluiten vain tuttujen kanssa tai sellaiseksi koettujen. Täällä siis jossakin ryhmässä keksitty nimimerkki riittää tuttuuden merkiksi. Toisaalta valitellaan yksinäisyyttä. Miten voi tutustua kehenkään, jos sen pitää olla valmiiksi tuttu? Ollaanko me ylettömän varovaisia vai ylettömän ylpeitä (l.kaikki eivät muka kelpaisi)?
Aika tyypillistä on näissä senioripiireissä tai sanotaan nyt ihan suoraan, että vanhojen ihmisten kesken, että elävässä elämässä hakeudutaan vain tutun porukan piiriin ja kierretään kaukaa uudet tulokkaat kuin olisivat spitaalisia. Ja tuijotetaan kyllä. Ilmiö on ainakin pääkaupunkiympäristössä hyvin tavallinen.
Luulisi sitä, että kuuteenkymmeneen vuoteen yksi ja toinen omaisi jo jonkinlaiset valmiudet seurustella vieraidenkin kanssa varsinkin, kun kaikilla on sama äidinkieli. Ulkomailla suomalaiset säätyyn ja ikään katsomatta kumma kyllä seurustelevat keskenään ja peräti ihan vieraiden ihmisten kanssa. Kyllä siinä jo otetaan
suunnattomia riskejä...
Mikä tekee meistä näin rajoittuneita? Olen miettinyt asiaa useamman kerran erilaisissa yhteyksissä, kun olen yksin toikkaroinut ja yrittänyt ängetä itseäni erilaisiin seuroihin. Vaikeaa on ollut ja on hymy tahtonut hyytyä.
Erilaisilla messuilla olen huomannut saman ilmiön eli miten vaikeaa messuesittelijöiden on lähestyä potentiaalisia asiakkaita. Suurin osa vetäytyy kojunsa suojaan, varmaan jokunen menisi sen esittelytiskin allekin, jos mahtuisi, ettei vaan
tarvitsisi sanoa mitään. Ei ihme, jos meitä ei kauppamiehinä ja -naisina maailmalla mainosteta.
Mutta että tällaiset tavalliset suomalaiset vanhahkot ihmiset, mikä tuntemattomissa "meissä" on niin pelottavaa? Minä en tiedä.
Yritin myös joskus aiemmin osallistua, eipä kukaan vastannut.
Taas monilla muilla palstoilla kylläkin.
Pieni klikkiytyminen, ja "oma piiri" tuntui hallitsevan. Samoin kekusteluja oli mielestäni yllättävänkin vähän.
oli aloitus, ja siihen sitten piiiiitkä rimpsu vastauksia.
Kun tekee aloituksen, niin yleensähän aloittaja myös osallistuu, kommentoi välissä ja saa taas uusia kommentteja.
On täällä muutama niin tehnytkin, silloin syntyy keskustelu. Ei vain oma mielipide.
Olin ilahtunut kun ruokakeskustelun aloittaessani, muutama jopa tuli uudelleen, luki antamani kommentin, ja vastasi, jos oli tarvetta. Moni jolle vastasin, ei mielipiteensä jättämisen jälkeen nähtävästi enää uudelleen käynyt, koska vastausta en saanut.
Hyvää illan jatkoa, ja mukavia keskusteluja jatkossakin, kaikille.
poikkeus. Jo nuorena matkustin yksin ja tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin. Tämä tarkoittaa, että olin noin 30-vuotias. Aikaisemmat matkat eivät olleet taloudellisista syistä mahdollisia. Mieheni kanssa tapasimme myös mielenkiintoisia pariskuntia. Teimme tuttavuutta esim. laivamatkoilla ja sitten lähdimme tahoillemme ilman sitoumuksia.
Nyt eläkeläisenä leskenä voin hyvin mennä erilaisiin tilaisuuksiin yksin. Viimeksi kävin Farmari-näyttelyssä Lahdessa. Sitten kävi niin, että kälynikin oli siellä ja tutustuimme yhdessä näyttelyyn. Ihmisellä on myös tämä ihan ikioma elämä, se on minulle entistä enemmän selkeytynyt nykyisessä elämäntilanteessa. Sitoutumattomuudessa on omat hyvät puolensa. Täällä en erottele keskustelukumppaneita. Vastaan, jos siltä tuntuu.
On joku ihminen samaa mieltä minun kanssa.Olen tuonut itsekin monesti asian esille.Sit on käsketty menee lääkekaapille vaan.Siinä kommentit.
näy olevan?
Se olisi tietty hyvä jos vaikka aina yhdessä ketjussa käyttäisi vaikka samaa sanaa, siinä vastaillessaan. Mutta aika hyvinhän tässä oppii kirjoitustyylistäkin tietämään.