Nukutuksen jälkeiset tuntemukset

Tarkoitatko että tulee fyysinen tunne tuonen äänihuulten/kurkun seutuville?.. oliko sulla tuntemuksen aiheuttaneen leikkauksen jälkeen kipuja hengitysputkesta?

JoonaP kirjoitti:

Tarkoitatko että tulee fyysinen tunne tuonen äänihuulten/kurkun seutuville?.. oliko sulla tuntemuksen aiheuttaneen leikkauksen jälkeen kipuja hengitysputkesta?

Kerro mitä sinä tarkoitit aloituksellasi.

Minut on leikattu useasti ja minua aina vähän vaivaa se, kun en tiedä mitä minulle on tehty leikkauksen aikana. Nukahdan leikkauspöydällä, mutta herään ihan toisessa huoneessa. En voi tietää missä minua on kuljeteltu, mitä minulle on tehty, onko minun ruumistani kohdeltu kunnioittavasti tai onko hoitohenkilökunta kommentoinut habitustani jollakin tavalla nukkuessani (olen itse sairaalassa töissä, ja tiedän etteivät lääkärit ja hoitajat ole mitään pulmusia). Se on muutenkin ovela ajatus, että elämästä katoaa palasia tuolla tavalla. Nukutus on ainakin minulle ollut aina täydellinen musta aukko. Silloin kun herää normaalista unesta, on yleensä jonkinlainen käsitys siitä, kauanko on nukkunut. Nukutuksesta herättyäni en pysty sanomaan olenko ollut poissa 5 minuuttia vai 12 tuntia.

kyllä vain kirjoitti:

Kerro mitä sinä tarkoitit aloituksellasi.

Minut on leikattu useasti ja minua aina vähän vaivaa se, kun en tiedä mitä minulle on tehty leikkauksen aikana. Nukahdan leikkauspöydällä, mutta herään ihan toisessa huoneessa. En voi tietää missä minua on kuljeteltu, mitä minulle on tehty, onko minun ruumistani kohdeltu kunnioittavasti tai onko hoitohenkilökunta kommentoinut habitustani jollakin tavalla nukkuessani (olen itse sairaalassa töissä, ja tiedän etteivät lääkärit ja hoitajat ole mitään pulmusia). Se on muutenkin ovela ajatus, että elämästä katoaa palasia tuolla tavalla. Nukutus on ainakin minulle ollut aina täydellinen musta aukko. Silloin kun herää normaalista unesta, on yleensä jonkinlainen käsitys siitä, kauanko on nukkunut. Nukutuksesta herättyäni en pysty sanomaan olenko ollut poissa 5 minuuttia vai 12 tuntia.

Lue lisää

Minut on nukutettu kerran pari lapsena josta en muista mitään.. kitarisat kerran ja toisella kertaa putket korviin tms.. Nyt aikuisena viimeksi leikeltiin nielurisat nielupaiseen takia. Vastustelin leikkausta neuroottisena ihmisenä loppuunasti mutta jonkun ylilääkärin mielipide sitten päätti että "leikataan". Kammotti ajatus jo etukäteen joutua vieraiden ihmisten käsiteltäväksi leikkauksen ajaksi, olkoonkin että kyse oli lyhyestä operaatiosta 15 minuuttia itse operaatio ja 30 minuuttia nukutuksineen.. Se juuri että kun taju lähtee et tunne, et kuule etkä koe sensorisesti mitä sinun ruumiistasi tuntuu.. vaikka käsitteellisellä tasolla tietäisitkin mitä operaatioon kuuluu silti mieleen jää helposti vaivaamaan mitä todellisuudessa tapahtui, mitä ympärilläsi olevat henkilöt tekivät, miten he sinua koskettelivat jne..

Mainitsit että nukahdat leikkauspöydällä ja heräät toisessa huoneessa.. se on aika pelottava ajatus että ihmistä siirrellään pöydältä toiselle. Olen käsittänyt että leikkauspöydältä siirto sängylle tapahtuu vetolakanoilla eikä erityisesti nostamalla potilasta. Lisäksi ärsyttää ettei leikkauksista kerrota yksityiskohtaisesti jollei niistä erikseen kysy mitä toimenpiteitä niihin kuuluu. Esim. hengitysputken laitto, suunavaajien käyttö yms.. Kaikki tuollainen iskee tajuntaan vasta jälkeenpäin jollei ole niin hyväonninen että ehtisi esim. youtuben kautta katsella operaatioista videoita ja tehdä arvionsa sen perusteella. Palasia katoaa elämästä ja pahimmassa tapauksessa niistä mustista-aukoista syntyy traumoja joita ei pysty ratkaisemaan koska ei ole kuvia, pelkästään mielikuvia kertomusten perusteella mitä leikkauksissa on tapahtunut. Mielestäni jokainen leikkaus pitäisi kuvata videolle esim. valvontakameralla jotta tarvittazessa potilaalla olisi mahdollista katsella tapahtumat jälkikäteen välttyäkseen juuri näiltä jälkituntemuksilta ja kiusallisilta ajatuksilta että olisi kohdeltu epäkunnioittavasti jne. Itsekkin vasta jälkikäteen tajusin tuon mahdollisuuden merkityksen. Jatkossa aion joka kerta vaatia että leikkaukseni kuvataan vaikka sitten omalla kännykälläni alusta loppuun jotta ei jää mitään mietittävää/ahdistuksen aihetta jälkeenpäin käsiteltäväksi. Itse olin sähköpostivaihdossa leikanneen kirurgin kanssa ja vaadin saada tietää mitä leikkauksessa tehtiin. Yksikin valokuva/video tapahtumista auttaisi tapahtumien käsittelyssä oleellisesti.

kyllä vain kirjoitti:

Kerro mitä sinä tarkoitit aloituksellasi.

Minut on leikattu useasti ja minua aina vähän vaivaa se, kun en tiedä mitä minulle on tehty leikkauksen aikana. Nukahdan leikkauspöydällä, mutta herään ihan toisessa huoneessa. En voi tietää missä minua on kuljeteltu, mitä minulle on tehty, onko minun ruumistani kohdeltu kunnioittavasti tai onko hoitohenkilökunta kommentoinut habitustani jollakin tavalla nukkuessani (olen itse sairaalassa töissä, ja tiedän etteivät lääkärit ja hoitajat ole mitään pulmusia). Se on muutenkin ovela ajatus, että elämästä katoaa palasia tuolla tavalla. Nukutus on ainakin minulle ollut aina täydellinen musta aukko. Silloin kun herää normaalista unesta, on yleensä jonkinlainen käsitys siitä, kauanko on nukkunut. Nukutuksesta herättyäni en pysty sanomaan olenko ollut poissa 5 minuuttia vai 12 tuntia.

Lue lisää

Uskon että tämä aihe on monen mielillä.. mutta kukaan ei ainakaan tämän palstanmukaan ole uskaltanut/viitsinyt tehdä avausta aiheesta..

Jatkossa jos operaatioihin joudut pyydä lupa kuvaamiselle kanssa jotta välttyisit jatkossa ikäviltä jälkituntemuksiltasi.

JoonaP kirjoitti:

Tarkoitatko että tulee fyysinen tunne tuonen äänihuulten/kurkun seutuville?.. oliko sulla tuntemuksen aiheuttaneen leikkauksen jälkeen kipuja hengitysputkesta?

Leikkauksen jälkeen kurkku oli todella sairaaan kipeä. Myöhemmin fyysisenä oireena tuli nielemisen vaikeus ja tunne tukehtumisesta. Kurkku jne. on tutkittu, joten vika on siis psyykkinen. Psykoterapeutin mukaan ilmeisimmin juuri nukutuksesta jäänyt.

Minua ei kyllä mitenkään haitannut se että heräsin eri huoneesta kuin missä nukutettiin ja to9menpiteet joihin olen nukutettuna joutunut. Olin niin sairas, että leikkaukset ja muut toimenpiteet olivat oikein tarpeellisia ja parantaneet muuten fyysistä elämänlaatuani paljon.

... kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen kurkku oli todella sairaaan kipeä. Myöhemmin fyysisenä oireena tuli nielemisen vaikeus ja tunne tukehtumisesta. Kurkku jne. on tutkittu, joten vika on siis psyykkinen. Psykoterapeutin mukaan ilmeisimmin juuri nukutuksesta jäänyt.

Minua ei kyllä mitenkään haitannut se että heräsin eri huoneesta kuin missä nukutettiin ja to9menpiteet joihin olen nukutettuna joutunut. Olin niin sairas, että leikkaukset ja muut toimenpiteet olivat oikein tarpeellisia ja parantaneet muuten fyysistä elämänlaatuani paljon.

Lue lisää

leikkauksen syy sitten oli?

JoonaP kirjoitti:

Minut on nukutettu kerran pari lapsena josta en muista mitään.. kitarisat kerran ja toisella kertaa putket korviin tms.. Nyt aikuisena viimeksi leikeltiin nielurisat nielupaiseen takia. Vastustelin leikkausta neuroottisena ihmisenä loppuunasti mutta jonkun ylilääkärin mielipide sitten päätti että "leikataan". Kammotti ajatus jo etukäteen joutua vieraiden ihmisten käsiteltäväksi leikkauksen ajaksi, olkoonkin että kyse oli lyhyestä operaatiosta 15 minuuttia itse operaatio ja 30 minuuttia nukutuksineen.. Se juuri että kun taju lähtee et tunne, et kuule etkä koe sensorisesti mitä sinun ruumiistasi tuntuu.. vaikka käsitteellisellä tasolla tietäisitkin mitä operaatioon kuuluu silti mieleen jää helposti vaivaamaan mitä todellisuudessa tapahtui, mitä ympärilläsi olevat henkilöt tekivät, miten he sinua koskettelivat jne..

Mainitsit että nukahdat leikkauspöydällä ja heräät toisessa huoneessa.. se on aika pelottava ajatus että ihmistä siirrellään pöydältä toiselle. Olen käsittänyt että leikkauspöydältä siirto sängylle tapahtuu vetolakanoilla eikä erityisesti nostamalla potilasta. Lisäksi ärsyttää ettei leikkauksista kerrota yksityiskohtaisesti jollei niistä erikseen kysy mitä toimenpiteitä niihin kuuluu. Esim. hengitysputken laitto, suunavaajien käyttö yms.. Kaikki tuollainen iskee tajuntaan vasta jälkeenpäin jollei ole niin hyväonninen että ehtisi esim. youtuben kautta katsella operaatioista videoita ja tehdä arvionsa sen perusteella. Palasia katoaa elämästä ja pahimmassa tapauksessa niistä mustista-aukoista syntyy traumoja joita ei pysty ratkaisemaan koska ei ole kuvia, pelkästään mielikuvia kertomusten perusteella mitä leikkauksissa on tapahtunut. Mielestäni jokainen leikkaus pitäisi kuvata videolle esim. valvontakameralla jotta tarvittazessa potilaalla olisi mahdollista katsella tapahtumat jälkikäteen välttyäkseen juuri näiltä jälkituntemuksilta ja kiusallisilta ajatuksilta että olisi kohdeltu epäkunnioittavasti jne. Itsekkin vasta jälkikäteen tajusin tuon mahdollisuuden merkityksen. Jatkossa aion joka kerta vaatia että leikkaukseni kuvataan vaikka sitten omalla kännykälläni alusta loppuun jotta ei jää mitään mietittävää/ahdistuksen aihetta jälkeenpäin käsiteltäväksi. Itse olin sähköpostivaihdossa leikanneen kirurgin kanssa ja vaadin saada tietää mitä leikkauksessa tehtiin. Yksikin valokuva/video tapahtumista auttaisi tapahtumien käsittelyssä oleellisesti.

Lue lisää

Tämä asia on todella ongelma sinulle! En ymmärrä tuota alkuasetelmaa, että sinulla on henkeä uhkaava sairaus ja olet silti niin paniikissa alle tunnin leikkauksen takia, että olet valmis vaikka uhraamaan henkesi kunhan sinua ei nukutettaisi:o Tuosta kannattaisi jo käydä keskustelemassa jonkun mielenterveysalan ammattilaisen kanssa. Koskeeko tämä epäluuloisuus vain sinun ruumiiseesi koskemista vai myös muita yhteiskunnan instansseja ja virkamiehiä? Minä olen päässyt nopeasti noiden leikkauksen jälkeisten tuntemusten yli, enkä ole jäänyt miettimään niitä sen enempää. Ovatpahan vaan epämiellyttäviä ajatuksia, jotka tulevat mieleen leikkauksen jälkeen, mutta eivät jää haittaamaan minun arkielämääni.

Miksi sinä kuvittelet, että hoitohenkilökunta kohtelisi sinua tahallaan huonosti, mikä motiivi heillä voisi olla siihen? Isossa sairaalassa saatetaan leikata tuhansia potilaita vuodessa ja homma etenee jokseenkin rutiinilla. Miksi joku alkaisi pelleilemään potilaiden kanssa? Leikkauskertomukseen kirjataan suhteellisen tarkkaan kaikki. Saat pyytäessäsi kirurgin saneleman leikkauskertomuksen (olet ehkä saanutkin jo sen sairaalasta lähtiessäsi), jossa kerrotaan mitä välineitä hän on käyttänyt ja mitä on tehnyt, samoin siinä kerrotaan jos on ilmennyt jotain poikkeavaa. Anestesiakaavakkeista löytyisivät lääkkeet, leikkauksen aikaiset verenpaineet, hapetusarvot ym. jutut, mutta niitä ei anneta potilaille, koska ne ovat vain kaavakkeita täynnä numeroita. Se millä tavalla sinua on siirrelty ja kuka sinuun on milloinkin koskenut, sitä tietoa ei löydy mistään. Sen verran pitäisi pystyä kuitenkin luottamaan, että rutinoitunut henkilökunta kohtelee kaikkia potilaitaan samalla tavalla.

Videointia pidän kuolleena ajatuksena. Se tietäisi tuhansia tunteja nauhaa vuodessa, määrän vielä tuplaisi se, että kameroita pitäisi olla monta koska tiloja on useita (heräämöt, leikkaussalit, käytävät, aulatilat), useimmissa tiloissa pitäisi olla monta kameraa, etteivät leikkaussalilamput ja liikkuvat ihmiset estä näkyvyyttä. Nauhoja varten pitäisi olla oma arkistonsa ja lisää henkilökuntaa arkistoimassa nauhoja ja huoltamassa kameroita. Tämä kaikki siksi, että ehkä pari tuhannesta potilaasta haluaa jälkikäteen nähdä nauhan omasta leikkauksestaan. Useimmat eivät varmaankaan haluaisi eivätkä pystyisi katsomaan sitä (en osaa sanoa haluaisinko itse katsoa vai en, olisi yhtä lailla kammottavaa nähdä itsensä "elottomana"). Oletko todella sitä mieltä, leikkaukset olisi nauhoitettava, vaikka se lisäisi kustannuksia ja sitä myötä vähentäisi varsinaiseen parantamiseen käytettäviä resursseja?

... kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen kurkku oli todella sairaaan kipeä. Myöhemmin fyysisenä oireena tuli nielemisen vaikeus ja tunne tukehtumisesta. Kurkku jne. on tutkittu, joten vika on siis psyykkinen. Psykoterapeutin mukaan ilmeisimmin juuri nukutuksesta jäänyt.

Minua ei kyllä mitenkään haitannut se että heräsin eri huoneesta kuin missä nukutettiin ja to9menpiteet joihin olen nukutettuna joutunut. Olin niin sairas, että leikkaukset ja muut toimenpiteet olivat oikein tarpeellisia ja parantaneet muuten fyysistä elämänlaatuani paljon.

Lue lisää

Tuliko tuo kurkkuongelma kurkkuleikkauksen jälkeen vai jonkun muun operaation jäljiltä? Minulle on tehty kaksi kurkun alueen leikkausta ja kummallakin kerralla kurkku oli ihan verillä ja turvoksissa jälkikäteen. Kurkun paraneminen noista ylimääräisistä vaurioista vei useita päiviä. Muissa leikkauksissa ei ole tullu mitään vaurioita kurkuun, eikä ole ollut mitään tuntemuksia siellä. Se on varmaan aika hankalaa, kun kurkkuun pitää ängetä samaan aikaan sekä hengitysputki, että kaiken maailman pihtejä ja tonkeja, joten en millään lailla syytä kirurgia noista vaurioista.

Kuinka kauan sinulla kesti parantua tuosta kurkkutuntemuksesta? Oletko itse samaa mieltä, että se oli psyykkistä? Minä olen saanut parin viimeisen leikkauksen jälkeen hyperventilaatiota leikkauksen jälkeen. Se on tullut 1-2 vuorokauden sisällä ja olen ollut jo kotona silloin. Se on semmoista joka paikan pistelyä ja levotonta oloa ja on pikkuisen tukala hengittää. Soitin ensimmäisellä kerralla huolestuneena anestesialääkärille, että onko jokin vialla, mutta hän väitti ettei hyperventilaatio liity leikkaukseen. Selvästikin se liittyy, mutta eipä tuo ole vaarallista, tukalan tuntuista ainoastaan. Voi olla että vain panikoin, mutta ihme että tuo ilmenee nimenomaan leikkauksen jälkeen eikä ennen sitä. Löysin kerran sellaisen tiedon, että hengitysvaikeudet ja hyperventilaatio saattavat olla joidenkin anestesia-aineiden ja pahoinvointilääkkeiden sivuoireita, mutta eivät ilmeisesti yleisiä. No, toivottavasti en enää koskaan joudu mihinkään leikkaukseen... Minua on leikelty vähän sieltä sun täältä, onneksi ei ole mitään kroonista sairautta.

kyllä vain kirjoitti:

Tuliko tuo kurkkuongelma kurkkuleikkauksen jälkeen vai jonkun muun operaation jäljiltä? Minulle on tehty kaksi kurkun alueen leikkausta ja kummallakin kerralla kurkku oli ihan verillä ja turvoksissa jälkikäteen. Kurkun paraneminen noista ylimääräisistä vaurioista vei useita päiviä. Muissa leikkauksissa ei ole tullu mitään vaurioita kurkuun, eikä ole ollut mitään tuntemuksia siellä. Se on varmaan aika hankalaa, kun kurkkuun pitää ängetä samaan aikaan sekä hengitysputki, että kaiken maailman pihtejä ja tonkeja, joten en millään lailla syytä kirurgia noista vaurioista.

Kuinka kauan sinulla kesti parantua tuosta kurkkutuntemuksesta? Oletko itse samaa mieltä, että se oli psyykkistä? Minä olen saanut parin viimeisen leikkauksen jälkeen hyperventilaatiota leikkauksen jälkeen. Se on tullut 1-2 vuorokauden sisällä ja olen ollut jo kotona silloin. Se on semmoista joka paikan pistelyä ja levotonta oloa ja on pikkuisen tukala hengittää. Soitin ensimmäisellä kerralla huolestuneena anestesialääkärille, että onko jokin vialla, mutta hän väitti ettei hyperventilaatio liity leikkaukseen. Selvästikin se liittyy, mutta eipä tuo ole vaarallista, tukalan tuntuista ainoastaan. Voi olla että vain panikoin, mutta ihme että tuo ilmenee nimenomaan leikkauksen jälkeen eikä ennen sitä. Löysin kerran sellaisen tiedon, että hengitysvaikeudet ja hyperventilaatio saattavat olla joidenkin anestesia-aineiden ja pahoinvointilääkkeiden sivuoireita, mutta eivät ilmeisesti yleisiä. No, toivottavasti en enää koskaan joudu mihinkään leikkaukseen... Minua on leikelty vähän sieltä sun täältä, onneksi ei ole mitään kroonista sairautta.

Lue lisää

tähystys sappi ja haimateihin (ERCP), jolloin hengitysputken lisäksi kurkussa oli nuo tähystysvälineet. Ilmeisesti niiden takia kurkku oli kipeä. Toisella kertaa poistettiin sappirakko ja leikkaus kesti tavallista pidempään rakon irroittelun ja puhkeamisen vuoksi.

Kurkkua ei siis leikattu, mutta jo ennestään herkkäkurkkuisena pelkäsin eniten juuri tuota hengitysputken laittoa sekä tähystystä vaikka se unessa tehtiinkin.

Nielemisongelmat sekä kurkun lukkiutuminen ovat edelleen olemassa, tosin jo helpottamaan päin, toimenpiteistä on aikaa jo toista vuotta pitkälti. Uskon itse ongelman olevan psyykkisellä' puolella, lääkitys on jossain määrin helpottanut oireita.

kyllä vain kirjoitti:

Tämä asia on todella ongelma sinulle! En ymmärrä tuota alkuasetelmaa, että sinulla on henkeä uhkaava sairaus ja olet silti niin paniikissa alle tunnin leikkauksen takia, että olet valmis vaikka uhraamaan henkesi kunhan sinua ei nukutettaisi:o Tuosta kannattaisi jo käydä keskustelemassa jonkun mielenterveysalan ammattilaisen kanssa. Koskeeko tämä epäluuloisuus vain sinun ruumiiseesi koskemista vai myös muita yhteiskunnan instansseja ja virkamiehiä? Minä olen päässyt nopeasti noiden leikkauksen jälkeisten tuntemusten yli, enkä ole jäänyt miettimään niitä sen enempää. Ovatpahan vaan epämiellyttäviä ajatuksia, jotka tulevat mieleen leikkauksen jälkeen, mutta eivät jää haittaamaan minun arkielämääni.

Miksi sinä kuvittelet, että hoitohenkilökunta kohtelisi sinua tahallaan huonosti, mikä motiivi heillä voisi olla siihen? Isossa sairaalassa saatetaan leikata tuhansia potilaita vuodessa ja homma etenee jokseenkin rutiinilla. Miksi joku alkaisi pelleilemään potilaiden kanssa? Leikkauskertomukseen kirjataan suhteellisen tarkkaan kaikki. Saat pyytäessäsi kirurgin saneleman leikkauskertomuksen (olet ehkä saanutkin jo sen sairaalasta lähtiessäsi), jossa kerrotaan mitä välineitä hän on käyttänyt ja mitä on tehnyt, samoin siinä kerrotaan jos on ilmennyt jotain poikkeavaa. Anestesiakaavakkeista löytyisivät lääkkeet, leikkauksen aikaiset verenpaineet, hapetusarvot ym. jutut, mutta niitä ei anneta potilaille, koska ne ovat vain kaavakkeita täynnä numeroita. Se millä tavalla sinua on siirrelty ja kuka sinuun on milloinkin koskenut, sitä tietoa ei löydy mistään. Sen verran pitäisi pystyä kuitenkin luottamaan, että rutinoitunut henkilökunta kohtelee kaikkia potilaitaan samalla tavalla.

Videointia pidän kuolleena ajatuksena. Se tietäisi tuhansia tunteja nauhaa vuodessa, määrän vielä tuplaisi se, että kameroita pitäisi olla monta koska tiloja on useita (heräämöt, leikkaussalit, käytävät, aulatilat), useimmissa tiloissa pitäisi olla monta kameraa, etteivät leikkaussalilamput ja liikkuvat ihmiset estä näkyvyyttä. Nauhoja varten pitäisi olla oma arkistonsa ja lisää henkilökuntaa arkistoimassa nauhoja ja huoltamassa kameroita. Tämä kaikki siksi, että ehkä pari tuhannesta potilaasta haluaa jälkikäteen nähdä nauhan omasta leikkauksestaan. Useimmat eivät varmaankaan haluaisi eivätkä pystyisi katsomaan sitä (en osaa sanoa haluaisinko itse katsoa vai en, olisi yhtä lailla kammottavaa nähdä itsensä "elottomana"). Oletko todella sitä mieltä, leikkaukset olisi nauhoitettava, vaikka se lisäisi kustannuksia ja sitä myötä vähentäisi varsinaiseen parantamiseen käytettäviä resursseja?

Lue lisää

parempi että ihminen miettii pienessä mielessään herkkätúntoisena mitä hänelle tehtiin esim. nuo edellä mainitut kurkkutuntemukset sen sijaan että näkisi itse suoraan mitä sinne kurkkuun on tungettu.

Turha puhua resurssien riittämättömyydestä kyse on ihmiselämästä ja ihminen ei ole pelkästään fyysinen eläin vaan myös tunteva ja tiedostava. Mikään investointi ei ole liian kallis tai perustelematon jos sillä voidaan turvata myös psyykkinen elämänlaatu koettelemusten jälkeen.

Olen varmaan yliherkkä mutta se on minun subjektiivinen ominaisuuteni ehkä vikakin. mutta silti oikeuteni, oma elämäni.