Liian vanha lääkikseen?

_Jenna_

Hei,

Olen 31v nainen ja olen pohtinut lääkikseen hakua. Olen suorittanut yhden tutkinnon yliopistossa, mutta tyytymätön omaan alaan. Nyt mietin olenko jo liian vanha palaamaan opiskelemaan. Minkä ikäisenä aloititte opinnot?

89

23216

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • haihui

      Itse aloitin 19-vuotiaana, mutta ei tuokaan liian vanha vielä ole. Kuinka arvioisit pärjääväsi pääsykokeessa? Sisäänpääsyyn voi vierähtää vielä jokunen vuosi, jos kemiaa ja fysiikka eivät ole parhaimmassa muistissa.

    • Minä tuleva lääkäritär

      En tiedä miltä kantilta ajattelen sitä ikäasiaa, mutta tässä vähän näkökulmaa. Minulla on myös yksi FM-tutkinto takana ja olin kurkkuani myöten täynnä sitä entistä alaani. Olin 27-vuotias aloittaessani lääkiksen ja välillä tunnen itseni vanhaksi. Se on toki ihan normaalia, kun ympärillä suurin osa porukasta on 20 ikävuoden kieppeillä. Bileissä en jaksa juosta nuorempien mukana yhtä aktiivisesti kuin vielä muutama vuosi sitten. Joskus väsyn kuuntelemaan itseäni nuorempien ongelmia ja murheita poikaystävistä, seurustelusta jne..,, jotka on samoja joita itsellänikin oli aikanaan, mutta jotka vaan tuntuvat niin naurettavilta ja yksinkertaisilta tällä hetkellä.

      Positiivisia puolia siinä, että menee vanhempana lääkikseen on paljon. Oma motivaatio opiskeluun on kova. Huomaan että monilla nuoremmilla asenne menee helposti tahtia "en jaksa nyt lukee, luen sitten uusintaan" ja uusintatenttikierre on valmis. Syksyn tullessa moni nakottaa uusinnan uusinnoissa ennen kuin lukuvuoden kurssit alkavat. Ja enää ei jaksa enää stressata niistä arvosanoista niin paljoa, monilla nuorilla on kovat paineet saada kurssista vähintään kolmonen ja heillä menee sitten aikaa numeroita korotellessa. Opettajakunta ei mielestäni kohtele minua mitenkään eri tavalla vaikka ikäeroa nuorimpiin on jonkin verran.

      Vanhemmalla opiskelijalla elämänkokemusta on enemmän ja on oppinut monia tapoja tulla toimeen uusien ihmisten kanssa. Potilaiden ja lääkärikollegoiden kohtaaminen ei ole niin jännittävää ja yleensä tilanteesta selviää lievällä käsien tärinällä. Omaa tahtoa on kenties enemmän; minä en varmaan olisi selvinnyt lääkiksestä jos olisin mennyt suoraan lukiosta, olin sen verran ujo ja syrjäänvetäytyvä. Paineet ulkonäön ja muun habituksen suhteen ei ole niin kovat kuin nuorilla tytöillä. Välillä tunnen olevani muotinäytöksen keskellä lääkiksessä :)

      Tarkoitukseni ei tosiaan tällä ole haukkua nuorempia ihmisiä lyttyyn. Pidän kovasti lääkisten nuorimpienkin seurasta, se on virkistävää ja heillä tuntuu lähes aina olevan hauskaa ja ilohan tarttuu. Mutta sitä seuraa jaksaa päivittäin vain muutaman tunnin kerrallaan :) Ajatusmaailma vaan on aika erilainen ja joidenkin nuorten mielipiteet on vielä aika mustavalkoisia ja keskusteluista saattaa tulla juupas-eipäs-tyylisiä. Vapaa-ajallani en paljoa puuhastele kurssikavereideni kanssa, minusta on mukavaa palata kotiin sen oman sukupolven luokse koulun jälkeen.

      Mitäs muuta... vanhempien kurssilaisten kanssa ehkä tulee paremmin toimeen, koska heillä ikää on jo enemmän ja keskusteluaiheet ovat lähempänä omiani. Vanhempien kurssilaisten kanssa hengailusta voi ehkä ehkä olla jotain hyötyä tulevaisuudessa, mutta mielestäni heidän seurassaan vaan on tosi kiva olla.

      Jos lähdet lääkikseen niin varaudu siihen, että varmasti monta kertaa potuttaa ja harmittaa, että mikset lähtenyt lääkikseen jo aiemmin. Minun päämääräni on saada tutkinto valmiiksi kuuteen vuoteen ja päästä takaisin työelämään. En aio pyrkiä tekemään ohessa väitöskirjaa, joka vaatii todennäköisesti välivuosia, kuten monilla nuorilla on suunnitelmissa. Ehkä siinä mielessä mahdollisuudet hieman kaventuvat, mutta väikkärin ehtii tehdä myöhemminkin.

      Opiskeluelämään tottuu takaisin nopeasti. Pidän siitä, että olen tällä hetkellä pelkästään vastuussa itselleni opintojeni etenemisestä, eikä kukaan muu määrää mitä minun pitäisi tehdä. Opintotuki loppuu vuoden kuluttua, mutta pienet työrupeamat opintojen ohessa eivät ole väsyttäneet ainakaan tähän mennessä.

      Jos omaan elämäänsä ei ole tyytyväinen, niin asialle pitää tehdä jotain. "Toivoa ei ole, että saisi elää elämänsä uusiksi ja korjata menneisyyden virheitä; nykyisestä elämästä on vaan tehtävä itselleen mieluista", näin sanoi entinen työnantajani kun ojensin hänelle irtisanoutumiseni ja sanoin loikkaavani toiselle alalle. Päätöstä en ole katunut, enkä uskokaan katuvani. Tsemppiä sinulle!

      • arveluttaa

        että oletko liian vanha lääkikseen, niin sitten todennäköisesti olet. Mutta onhan siellä nelikymppisiäkin opiskelemassa - he eivät vain ihmetelleet että olisivatko liian vanhoja, menivät vain opiskelemaan.

      • doreil

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

      • lääkiksessä opiskeleva
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        Tuohon doreilin kommenttiin on pakko puuttua. Nelikymppisenä ap ei olisi kandi vaan LL. Miltäs se kuullostaa? Nykymaailmassa harva pysyy enää yhdellä alalla loppuelämäänsä, ja se että hakeutuu toiselle alalle ei useinkaan ole merkki mistään keski-iän kriisistä. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä niinkuin parhaaksi kokee. Onneksi Suomessa ei ole ikärasisimia koulutusmielessä. Kerronpa itsestäni vielä, itse olen yli 30 v perheellinen lääkiksessä opiskeleva. Mulla on aikasempikin tutkinto yliopistossa alalta, jossa on ollut jo vuosia huono työtilanne (mitä en voinut opintojen alussa ennakoida). Onko doreilin mielestä tässäkin tapauksessa parempi tyytyä kohtaloonsa, kun on niin vanha? Onneksi en tarvitse kenenkään mielipidettä siihen, miten elämäni elän. Mieluummin olen hyväpalkkaisessa, koulutusta vastaavassa työssä, sanotaanko vaikka 25 vuotta, kuin 30 vuotta surkeasti palkatussa työssä, missä etenemismahdollisuuksia ei käytännössä ole, ja työpaikan vaihtokin lähes mahdotonta (jos ei nyt kassaksi tms halua).

        Vaikka vanhempana opiskelevalla voi olla perhettäkin, so what! Ei se työssä käyntikään ihan yhdellä kädellä suju, ja suuri osa perheellisistä varmasti käy töissä ja harrastaa jne. Tarkoitan sanoa, että opiskelun voi hoitaa työnä, ja käyttää siihen niin paljon aikaa, kun palkkatyöhönkin käyttäisi. Tuon ajan pitäisi suurimmalle osalle kyllä riittää.

        Talous voi kyllä olla kireällä. Toisaalta, kannattaa selvittää onko mahdollisuuksia aikuisopiskelutukeen. Jos on, niin max pari vuotta on mahdollista saada noin 3x rahaa kelan tukeen verrattuna.

        Meitä on muitakin vanhempia opiskelijoita lääkiksessä, ja olen sitä mieltä että me ollaan hyvin motivoituneita kaikki, ja tullaan kyllä olemaan yhteiskunnan satsauksen väärtejä työmarkkinoilla iästämme ja aikaisemmasta elämästämme huolimatta (tai ehkä jopa siksi).

      • Voi morjens
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        Onneksi et ole mitenkään läpinäkyvä:

        "Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?"

        Lääkis on tarkoitettu niille jotka haluavat sinne oikeista syistä.

        Parempi että sinne hakee ja päsee ihminen joka tietää OIKEASTI mitä haluaa tehdä.

        T: perheellinen opiskelija

      • itse opinnot
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        29- vuotiaana, eli olen 35 kun valmistun. On myös alle kolmekymppisenä valmistuneita, jotka lähtevät erikoistumaan vasta myöhemmin- jopa nelikymppisenä. Kaikki eivät erikoistu ollenkaan.

        Eihän aloittajakaan ole vielä neljäkymmentä täyttänyt kun valmistuu, kuten väitit. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla myös, miksi hän olisi viisissä kymmenissä, kun erikoistuu.

      • mitään
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        Eipä voi sanoa muuta kuin että doreilin näkemykset ovat kapeita ja ymmärtämättömiä nuoren ihmisen ajatuksia asioista, joista hänellä itsellään ei näytä olevan mitään kokemusta. Kannattaa siis jättää omaan arvoonsa koko edellinen viesti.

      • Tutkiva journalismi
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        "Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6"

        Vain kaksi ensimmäistä vuotta ovat teoria painotteista. Tämän jäkeen alkavat itse lääkärin työt, sillä erotuksella valmistuneihin lääkäreihin, että olet työharjoittelijana oppimassa käytännön asioita.

        Koulutusta voisikin luonnehtia kaksi-kolme vuotiseksi, josta 4-3 vuotta on työssäharjoittelua.

        33 vuotiaana olisit jo lääkärin työtä tekemässä työharjoittelijana ja 34-35 vuotiaana saisit jo palkkaakin harjoittelemisesta.

      • Anne 14v
        arveluttaa kirjoitti:

        että oletko liian vanha lääkikseen, niin sitten todennäköisesti olet. Mutta onhan siellä nelikymppisiäkin opiskelemassa - he eivät vain ihmetelleet että olisivatko liian vanhoja, menivät vain opiskelemaan.

        Opiskelemisen tarkoituksena on hankkia tarvittava tieto taito, jotta olisi kykenevä tekemään alan töitä. En minä näe koulutukselle muuta merkitystä.

        Jos joku haluaa kosmonautiksi, niin silloin on kouluttauduttava alan koulutuslaitoksessa. Omaehtoisella opiskelemisella et pääse alan tehtäviin. Jotakin toista kiinnostaa puutarhan hoitaminen ja tähän ei tarvita oppilaitoksen järjestämää koulutusta.

        Muut opiskelijat voivat olla 19-50 vuotiaita, sillä ei ole mitään merkitystä.

      • voi ajatella
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        "Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?"


        Onko mielestäsi lääkis tarkoitettu sellaisille, jotka pystyvät olemaan mahdollisimman kauan työelämässä? Sinäkö määrittelet, kenelle lääkis on tarkoitettu?

        Nuorena lääkärin työt aloittava yksityistä huippukallista vastaanottoa pitävällä ja omat työaikansa itsenäisesti päättävällä lääkärillä voi olla paljon vähemmän annettavaa yhteiskunnalle kuin vanhempana aloittaneella lääkärillä tehohoidossa hektisessä ympäristössä hoitaen akuutteja potilaita tehden 12-tuntisia työpäiviä.

        Entä joku 70-vuotias tutkija, joka kehittää lääkkeen johonkin parantumattomaan sairauteen?

        Siinä pari esimerkkiä, jotka antavat hieman ajattelemisen aihetta?

      • 20.000 eur
        lääkiksessä opiskeleva kirjoitti:

        Tuohon doreilin kommenttiin on pakko puuttua. Nelikymppisenä ap ei olisi kandi vaan LL. Miltäs se kuullostaa? Nykymaailmassa harva pysyy enää yhdellä alalla loppuelämäänsä, ja se että hakeutuu toiselle alalle ei useinkaan ole merkki mistään keski-iän kriisistä. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä niinkuin parhaaksi kokee. Onneksi Suomessa ei ole ikärasisimia koulutusmielessä. Kerronpa itsestäni vielä, itse olen yli 30 v perheellinen lääkiksessä opiskeleva. Mulla on aikasempikin tutkinto yliopistossa alalta, jossa on ollut jo vuosia huono työtilanne (mitä en voinut opintojen alussa ennakoida). Onko doreilin mielestä tässäkin tapauksessa parempi tyytyä kohtaloonsa, kun on niin vanha? Onneksi en tarvitse kenenkään mielipidettä siihen, miten elämäni elän. Mieluummin olen hyväpalkkaisessa, koulutusta vastaavassa työssä, sanotaanko vaikka 25 vuotta, kuin 30 vuotta surkeasti palkatussa työssä, missä etenemismahdollisuuksia ei käytännössä ole, ja työpaikan vaihtokin lähes mahdotonta (jos ei nyt kassaksi tms halua).

        Vaikka vanhempana opiskelevalla voi olla perhettäkin, so what! Ei se työssä käyntikään ihan yhdellä kädellä suju, ja suuri osa perheellisistä varmasti käy töissä ja harrastaa jne. Tarkoitan sanoa, että opiskelun voi hoitaa työnä, ja käyttää siihen niin paljon aikaa, kun palkkatyöhönkin käyttäisi. Tuon ajan pitäisi suurimmalle osalle kyllä riittää.

        Talous voi kyllä olla kireällä. Toisaalta, kannattaa selvittää onko mahdollisuuksia aikuisopiskelutukeen. Jos on, niin max pari vuotta on mahdollista saada noin 3x rahaa kelan tukeen verrattuna.

        Meitä on muitakin vanhempia opiskelijoita lääkiksessä, ja olen sitä mieltä että me ollaan hyvin motivoituneita kaikki, ja tullaan kyllä olemaan yhteiskunnan satsauksen väärtejä työmarkkinoilla iästämme ja aikaisemmasta elämästämme huolimatta (tai ehkä jopa siksi).

        Doreilin kanssa samoilla linjoilla, yliopistopaikat kuuluu alle 25 vuotiaille. Alanvaihtajat voivat hakeutua erilaisiin täydentäviin koulutuksiin joita löytyy pilvin pimein.

        Ihmettelen tuota väitettä, että tänä päivänä joku kouluttautuu niin "yhdelle" alalle, ettei voi tehdä kuin yhden tyyppisiä töitä! Mun kokemukseni mukaan hieman mielikuvitusta käyttämällä voi samalla koulutuksella tehdä mitä erilaisempia töitä. Jos täydentää esim. perineteistä kemianosaamista taloustieteellä tai johtamisella saa jo sellaisen kombinaation, että voi hakea ihan erityyppistä työtä kuin perinteinen kemisti jossakin labrassa. ja tässä vain yksi esimerkki. Ei siis tarvita lääkistä, jotta voisi tehdä "jotakin mielenkiintoista".

        Tottakai nämä kolmekymppiset maisterit pärjää pääsykokeissa, koska moni on vääntänny lääkiksen pääsykoemateriaaleja työelämässä jo monen monta vuotta. Siellä on pääsykokeessa sitten samalla viivalla saman kevään ylioppilaat ja ties monenko alan maisterit. Siksi ainoa oikea tapa pitää kolmenkympin kriisiläiset poissa aloituspaikoilta on säätää yliopisto-opinnoille ikäraja tai kunnon lukukausimaksut tyyliin: Ensimmäinen maisterintutkinto 0 euroa, seuraava 20.000 euroa.

        On yhteiskunnan resurssien tuhlaamista kouluttaa ihmisille pari kolme maisterintutkintoa vaan siitä syystä, että he eivät satu tykkäämään omasta alastaan tai "lääkis on aina ollut haveena".Joillekin kun jatkuva opiskeleminen näyttää olevan pakkomielle.

        Samaan aikaan tämä kolmekymppinen vie opiskelupaikan kaksikymppiseltä potentiaaliselta lääkäriltä, joka tulee olemaan työelämässä 10 v pidempään. Ja kuka sanoo, että tämä kolmekymppinen lääkisläinen ei haluaisi taas nelikymppisenä lukea vaikkapa juristiksi?!

        Lääketieteellinen koulutus on siitä kalleimmasta päästä. Minua ei ainakaan veronmaksajana kiinnosta pätkääkään toteuttaa sinun haaveitasi yhteiskunnan kustannuksella.

      • zindret
        Tutkiva journalismi kirjoitti:

        "Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6"

        Vain kaksi ensimmäistä vuotta ovat teoria painotteista. Tämän jäkeen alkavat itse lääkärin työt, sillä erotuksella valmistuneihin lääkäreihin, että olet työharjoittelijana oppimassa käytännön asioita.

        Koulutusta voisikin luonnehtia kaksi-kolme vuotiseksi, josta 4-3 vuotta on työssäharjoittelua.

        33 vuotiaana olisit jo lääkärin työtä tekemässä työharjoittelijana ja 34-35 vuotiaana saisit jo palkkaakin harjoittelemisesta.

        Siis miten tuo tarkoittaa ettei lääkäis sitoisi opiskeluaikaa? Tästähän oli kysymys. Tuo harjoitteluaika on merkitty "lukujärjestykseen" ja se on suoritettava tietyssä ajassa ja kurssit tietyssä järjestyksessä - jos tämä ei ole koulumaista niin mikä?

        Useimmissa muissa yliopistojen opinnoissa voi halutessaan suunnitella opintonsa omaan tahtiin. Tietääkseni juuri lääkis on se paikka, jossa fuksille lyödään aluksi käteen 6 vuoden "lukujärjestys" ja sen mukaan sitten mennään.

        Kursseilla on pääasiassa läsnäolopakko.

      • Lääkikseen hakija
        20.000 eur kirjoitti:

        Doreilin kanssa samoilla linjoilla, yliopistopaikat kuuluu alle 25 vuotiaille. Alanvaihtajat voivat hakeutua erilaisiin täydentäviin koulutuksiin joita löytyy pilvin pimein.

        Ihmettelen tuota väitettä, että tänä päivänä joku kouluttautuu niin "yhdelle" alalle, ettei voi tehdä kuin yhden tyyppisiä töitä! Mun kokemukseni mukaan hieman mielikuvitusta käyttämällä voi samalla koulutuksella tehdä mitä erilaisempia töitä. Jos täydentää esim. perineteistä kemianosaamista taloustieteellä tai johtamisella saa jo sellaisen kombinaation, että voi hakea ihan erityyppistä työtä kuin perinteinen kemisti jossakin labrassa. ja tässä vain yksi esimerkki. Ei siis tarvita lääkistä, jotta voisi tehdä "jotakin mielenkiintoista".

        Tottakai nämä kolmekymppiset maisterit pärjää pääsykokeissa, koska moni on vääntänny lääkiksen pääsykoemateriaaleja työelämässä jo monen monta vuotta. Siellä on pääsykokeessa sitten samalla viivalla saman kevään ylioppilaat ja ties monenko alan maisterit. Siksi ainoa oikea tapa pitää kolmenkympin kriisiläiset poissa aloituspaikoilta on säätää yliopisto-opinnoille ikäraja tai kunnon lukukausimaksut tyyliin: Ensimmäinen maisterintutkinto 0 euroa, seuraava 20.000 euroa.

        On yhteiskunnan resurssien tuhlaamista kouluttaa ihmisille pari kolme maisterintutkintoa vaan siitä syystä, että he eivät satu tykkäämään omasta alastaan tai "lääkis on aina ollut haveena".Joillekin kun jatkuva opiskeleminen näyttää olevan pakkomielle.

        Samaan aikaan tämä kolmekymppinen vie opiskelupaikan kaksikymppiseltä potentiaaliselta lääkäriltä, joka tulee olemaan työelämässä 10 v pidempään. Ja kuka sanoo, että tämä kolmekymppinen lääkisläinen ei haluaisi taas nelikymppisenä lukea vaikkapa juristiksi?!

        Lääketieteellinen koulutus on siitä kalleimmasta päästä. Minua ei ainakaan veronmaksajana kiinnosta pätkääkään toteuttaa sinun haaveitasi yhteiskunnan kustannuksella.

        Paras voittakoon! Se että te olette hakemasa lääkikseen, ei tarkoita sitä että muuta ei saisi hakea samaan aikaan. Pääsykokeiden tarkoitus nimenomaan on karsia hakijoista parhaimat. Sille te ette mahda mitään. Jokaisella lääkikseen pyrkivällä on joka vuosi sama nalkutus ja toisten hakijoiden morkkaaminen. Kannattaisi vain keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen.

        Ensi kerralla lääkiseen hakijoita on enemmän kuin viimekerralla. Tiedän, se vituttaa!

      • muutaman vuoden
        20.000 eur kirjoitti:

        Doreilin kanssa samoilla linjoilla, yliopistopaikat kuuluu alle 25 vuotiaille. Alanvaihtajat voivat hakeutua erilaisiin täydentäviin koulutuksiin joita löytyy pilvin pimein.

        Ihmettelen tuota väitettä, että tänä päivänä joku kouluttautuu niin "yhdelle" alalle, ettei voi tehdä kuin yhden tyyppisiä töitä! Mun kokemukseni mukaan hieman mielikuvitusta käyttämällä voi samalla koulutuksella tehdä mitä erilaisempia töitä. Jos täydentää esim. perineteistä kemianosaamista taloustieteellä tai johtamisella saa jo sellaisen kombinaation, että voi hakea ihan erityyppistä työtä kuin perinteinen kemisti jossakin labrassa. ja tässä vain yksi esimerkki. Ei siis tarvita lääkistä, jotta voisi tehdä "jotakin mielenkiintoista".

        Tottakai nämä kolmekymppiset maisterit pärjää pääsykokeissa, koska moni on vääntänny lääkiksen pääsykoemateriaaleja työelämässä jo monen monta vuotta. Siellä on pääsykokeessa sitten samalla viivalla saman kevään ylioppilaat ja ties monenko alan maisterit. Siksi ainoa oikea tapa pitää kolmenkympin kriisiläiset poissa aloituspaikoilta on säätää yliopisto-opinnoille ikäraja tai kunnon lukukausimaksut tyyliin: Ensimmäinen maisterintutkinto 0 euroa, seuraava 20.000 euroa.

        On yhteiskunnan resurssien tuhlaamista kouluttaa ihmisille pari kolme maisterintutkintoa vaan siitä syystä, että he eivät satu tykkäämään omasta alastaan tai "lääkis on aina ollut haveena".Joillekin kun jatkuva opiskeleminen näyttää olevan pakkomielle.

        Samaan aikaan tämä kolmekymppinen vie opiskelupaikan kaksikymppiseltä potentiaaliselta lääkäriltä, joka tulee olemaan työelämässä 10 v pidempään. Ja kuka sanoo, että tämä kolmekymppinen lääkisläinen ei haluaisi taas nelikymppisenä lukea vaikkapa juristiksi?!

        Lääketieteellinen koulutus on siitä kalleimmasta päästä. Minua ei ainakaan veronmaksajana kiinnosta pätkääkään toteuttaa sinun haaveitasi yhteiskunnan kustannuksella.

        vanhemmatkin opiskelijat ollaan veronmaksajia, ja tulevina lääkäreinä myös ihan hyviä sellaisia.

        Miten muuten teet omaa eläämäsi ja onnellisuuttasi koskevat päätökset? Laitatko aina ensin suurimman - ja tässä tapauksessa ainoan- arvon sille miten yhteiskunta ja muut ihmiset saavat sinusta suurimman kokonaishyödyn? Ilmeisesti.

        Helppoa on moralisoida toisten valintoja eli vaatia muita uhrautumaan "yhteisen hyvän" puolesta, omista henkilökohtaisista oikeuksistaan luopumista harvemman täällä kuule ehdottelevan.

        Kuten täällä on jo tullut esille, sen maksimaalisen kustannustehokkuuden laskeminen yhden yksilön kohdalla ei ole edes niin suoraviivaista kuin pelkkä ikä. Vapaassa yhteiskunnassa kaikki nämä yksilöt voivat yhtäläisesti harjoittaa valintoja myöhemminkin. Joku jää kotiin hoitamaan lapsia, toinen väsyy lääkärin työhön ja vaihtaa alaa, yksi viettää elämänsä tutkimalla aihetta jonka rahallinen hyöty muille jää pieneksi. Parhaatkaan ennusteet eivät myöskään kerro yksilön elämän pituutta etukäteen.

      • mitä onkaan
        zindret kirjoitti:

        Siis miten tuo tarkoittaa ettei lääkäis sitoisi opiskeluaikaa? Tästähän oli kysymys. Tuo harjoitteluaika on merkitty "lukujärjestykseen" ja se on suoritettava tietyssä ajassa ja kurssit tietyssä järjestyksessä - jos tämä ei ole koulumaista niin mikä?

        Useimmissa muissa yliopistojen opinnoissa voi halutessaan suunnitella opintonsa omaan tahtiin. Tietääkseni juuri lääkis on se paikka, jossa fuksille lyödään aluksi käteen 6 vuoden "lukujärjestys" ja sen mukaan sitten mennään.

        Kursseilla on pääasiassa läsnäolopakko.

        Jep. lääkis on koulumaisin paikka koko yliopistolla. Koko vuosikurssi menee saman lukujärjestyksen mukaan ja sillä siisti. Ihan loogistahan tämä on koska opiskeluun kuuluu kaikille samat pakolliset opinnot ja vaihtoehtoisia kursseja on tosi vähän. Lääkärin ammatissa suoriutuu aika surkeesti jos jättää vaikkapa fysiologian ja anatomian käymättä..

        Siksi on ihan paikallaa muistuttaa, että lääkis ei oo aikuiselle ihmiselle se paras mahdollinen paikka, jos olisi tarkoituksena elättää perhettäkin. Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä.

        Itse en ainakaan olisi valmis viettämään, lasteni ollessa pieniä, aikaani koulunpenkillä. Olipa kyseessä minkälainen unelma-ammatti tahansa. Perheettömällä on tietenkin vapaus touhuta mitä huvittaa. Voihan tuo opiskelu tuoda sinkulle sitä kaivattua sisältöä elämään.

        Ihmetyttää muutenkin, kun Suomi on tällainen hyvinvointimaa niin sosiaalinen turvaverkko antaa mahdollisuudet tosiaan jo koulutettuille irrottautua työstä puoleksi vuosikymmeneksi. Samaan aikaan huippulahjakkaat nuoret ihmiset jäävät ilman sitä lääkispaikkaa ja viettävät välivuosia. Järjetöntä.

        Täällä ei ainakaan sinulle peukkuja pidetä.

      • tuskin jää
        mitä onkaan kirjoitti:

        Jep. lääkis on koulumaisin paikka koko yliopistolla. Koko vuosikurssi menee saman lukujärjestyksen mukaan ja sillä siisti. Ihan loogistahan tämä on koska opiskeluun kuuluu kaikille samat pakolliset opinnot ja vaihtoehtoisia kursseja on tosi vähän. Lääkärin ammatissa suoriutuu aika surkeesti jos jättää vaikkapa fysiologian ja anatomian käymättä..

        Siksi on ihan paikallaa muistuttaa, että lääkis ei oo aikuiselle ihmiselle se paras mahdollinen paikka, jos olisi tarkoituksena elättää perhettäkin. Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä.

        Itse en ainakaan olisi valmis viettämään, lasteni ollessa pieniä, aikaani koulunpenkillä. Olipa kyseessä minkälainen unelma-ammatti tahansa. Perheettömällä on tietenkin vapaus touhuta mitä huvittaa. Voihan tuo opiskelu tuoda sinkulle sitä kaivattua sisältöä elämään.

        Ihmetyttää muutenkin, kun Suomi on tällainen hyvinvointimaa niin sosiaalinen turvaverkko antaa mahdollisuudet tosiaan jo koulutettuille irrottautua työstä puoleksi vuosikymmeneksi. Samaan aikaan huippulahjakkaat nuoret ihmiset jäävät ilman sitä lääkispaikkaa ja viettävät välivuosia. Järjetöntä.

        Täällä ei ainakaan sinulle peukkuja pidetä.

        ilman opiskelupaikkaa , ainakaan systemaattisesti kuten annat ymmärtää. Lääkikseen pääsy vanhempana ei ole yhtään helpompaa, usein päinvastoin. Vanhempia opiskelijoita on myös prosentuaalisesti niin vähän, että mistään ongelmasta tuskin voidaan puhua.

        "Ongelma" on, että vapaassa maassa jokaisella ihmisellä on yhtä suuri oikeus tavoitella omaa parastaan ja tehdä hyvinvointiinsa vaikuttavia ratkaisuja. Usein kuulee vaatimuksia vain muiden valinnanvapauden rajoittamiseksi. Kuka saa "menestyä" ? Lääkiksen kohdalla ei toivottujen lista tuntuu olevan harvinaisen pitkä ja riippuu henkilön omasta taustasta - liian vanha, liian nuori, väärät motiivit, vääränlainen persoonallisuus.

        Harvoin elämässä ratkaisumme ovat nimenomaan kansantaloudellisesti optimaalisia. Itse lääkärin työstäkin löytyy monia tähän liittyviä pulmia.
        Onneksi elämässä on muitakin ihan rationaalisesti perusteltavissa olevia arvoja, kuin raha.

        Uskoisin että myös työssä käyvät / opiskelevat vanhemmat osaavat huolehtia lapsistaan. Ajatuksesi, että muutaman vuoden ikäero muihin tekisi lääkäriksi opiskelusta harrastuksen omaista sisältöä elämään - puuhailua on myös aika absurdi.

      • on ilmeisen suhteellinen kä...
        mitä onkaan kirjoitti:

        Jep. lääkis on koulumaisin paikka koko yliopistolla. Koko vuosikurssi menee saman lukujärjestyksen mukaan ja sillä siisti. Ihan loogistahan tämä on koska opiskeluun kuuluu kaikille samat pakolliset opinnot ja vaihtoehtoisia kursseja on tosi vähän. Lääkärin ammatissa suoriutuu aika surkeesti jos jättää vaikkapa fysiologian ja anatomian käymättä..

        Siksi on ihan paikallaa muistuttaa, että lääkis ei oo aikuiselle ihmiselle se paras mahdollinen paikka, jos olisi tarkoituksena elättää perhettäkin. Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä.

        Itse en ainakaan olisi valmis viettämään, lasteni ollessa pieniä, aikaani koulunpenkillä. Olipa kyseessä minkälainen unelma-ammatti tahansa. Perheettömällä on tietenkin vapaus touhuta mitä huvittaa. Voihan tuo opiskelu tuoda sinkulle sitä kaivattua sisältöä elämään.

        Ihmetyttää muutenkin, kun Suomi on tällainen hyvinvointimaa niin sosiaalinen turvaverkko antaa mahdollisuudet tosiaan jo koulutettuille irrottautua työstä puoleksi vuosikymmeneksi. Samaan aikaan huippulahjakkaat nuoret ihmiset jäävät ilman sitä lääkispaikkaa ja viettävät välivuosia. Järjetöntä.

        Täällä ei ainakaan sinulle peukkuja pidetä.

        Monessa maassa lääkikseen on asiaa vasta jonkin muun luonnontieteellisen alan tutkinnon jälkeen. Suomessa ovet on auki heti lukiosta, mutta edelleen myös jonkin muun tutkinnon jälkeen. Onko ihan kauheeta?

        Yksikään huippulahjakas ja hitusen ahkera nuori, joka lääkikseen haluaa, ei jää ilman opiskelupaikkaa lääkiksessä. Jos sisään ei päässyt ja kokeeseen oikeasti luki, ei ole ollut tarpeeksi hyvä, saati sitten "huippulahjakas".

        Lääkis ei ole paras paikka monelle lukiossa hyvin pärjänneelle, joiden päämääränä on auttaa ihmisiä. Valitettavasti heistä hyvin moni lääkikseen tunkee ja moni järkevä ja alaan realistisesti suhtautuva kolmikymppinen jää ilman lääkispaikkaa. Käsittämättömän järjetöntä, eikö?

        Jos joku ei siis tajunnut, niin kukin hakeutukoon sinne minne haluaa ja toisten on turhien siitä ökistä täällä. Vaihtoehtoja sekä varjopuolia on hyvä miettiä ihan jokaisen, realistisesti, ennen kuin suuria päätöksiä elämässään tekee. Yksi suuri päätös voi olla vaikkapa lääkikseen pyrkiminen.

      • lääketieteen yo

        Minullakin titteli laski viime kesän sisäänpääsyn ansiosta. Maisterista takaisin ylioppilaaksi. Taas yksi biotekniikkaan pettynyt.

        En minäkään pidä siitä, että joudun opiskelemaan toisen ammatin, jotta voin olla tyytyväinen työelämässä. Ketä siitä syyttää, ettei kukaan minulle uudelle ylioppilaalle valottanut bioalan työelämän oikeaa laitaa? Jos valtion rahat menivät hukkaan, niin menivät toisaalta minunkin vuoteni.

        Ja kun oli vielä nuori, ei työelämällä ollut vielä väliä. Kunhan opiskelee jotain todella mielenkiintoista. Niin just.. Ne vuodet kuluu ja elämälleen ja työlleen haluaa oikeasti sisältöä. Minulla on nyt hyvä työ, hyvä palkka ja edut mutta kun mä en saa tehdä tiedettä!

        Mä olin varmaan uutena ylioppilaana yksi tuollainen "huippulahjakas nuori", mistä tässäkin ketjussa puhutaan. No, tein valintoja ja aika vasta näytti, etteivät ne valinnat olleet oikeita. Kai minä muutaman elämänkokemuksen hankkineena olen yhtä kykenevä ja huippulahjakas kuin minua nuoremmatkin. Vuosien varrella tietty nuoruuden idealismi häviää ja voi kun se on ihana asia!

        Maisteri pärjää pääsykokeessa...joo. No, kyllä pärjää, mutta kyllä täytyi vuosien varrella oppimaansa tietoa kaventaa ja hylätä krittiinen ajattelu. Palata lukion kirjoihin ja opetella taas käyttämään laskinta. Ja tehdä tämä kaikki työn ohella ja aikuisen vastuita kantaen.

        Innolla odotan opintoja!

      • uteliasssss

        Miltä alalta vaihdoit?

      • <sirpa
        mitä onkaan kirjoitti:

        Jep. lääkis on koulumaisin paikka koko yliopistolla. Koko vuosikurssi menee saman lukujärjestyksen mukaan ja sillä siisti. Ihan loogistahan tämä on koska opiskeluun kuuluu kaikille samat pakolliset opinnot ja vaihtoehtoisia kursseja on tosi vähän. Lääkärin ammatissa suoriutuu aika surkeesti jos jättää vaikkapa fysiologian ja anatomian käymättä..

        Siksi on ihan paikallaa muistuttaa, että lääkis ei oo aikuiselle ihmiselle se paras mahdollinen paikka, jos olisi tarkoituksena elättää perhettäkin. Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä.

        Itse en ainakaan olisi valmis viettämään, lasteni ollessa pieniä, aikaani koulunpenkillä. Olipa kyseessä minkälainen unelma-ammatti tahansa. Perheettömällä on tietenkin vapaus touhuta mitä huvittaa. Voihan tuo opiskelu tuoda sinkulle sitä kaivattua sisältöä elämään.

        Ihmetyttää muutenkin, kun Suomi on tällainen hyvinvointimaa niin sosiaalinen turvaverkko antaa mahdollisuudet tosiaan jo koulutettuille irrottautua työstä puoleksi vuosikymmeneksi. Samaan aikaan huippulahjakkaat nuoret ihmiset jäävät ilman sitä lääkispaikkaa ja viettävät välivuosia. Järjetöntä.

        Täällä ei ainakaan sinulle peukkuja pidetä.

        "Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä."

        Oletko koskan kuullut lapsilisistä ym. korvauksista ja etuuksista mitä lapsiperheet saavat.

      • adasda

        ...että miten ihminen ("minä tuleva lääkäritär"), joka stressaa niin paljon muiden ihmisten asioista/tekemisistä/esim. pukeutumisesta, eikä kestä nuorempiansa (tai kenties muidenkin erilaisten ihmisten?) seuraa kuin pienen rajallisen määrän, voi tulla ns. asiakaspalvelija.
        Kuulosti tuo asenne vaan jotenkin tosi ylimieliseltä, mikä on kyllä tosi huono juttu etenkin potilastyössä, jossa kyseessä on ihmisten terveys ja pitäisi osata suhtautua tasavertaisesti kaikenlaisiin/kaikenikäisiin ihmisiin. Miettien vaikka tilanteita, joista olen omassa tk:ssani kuullut tapahtuvat eräiden sh:iden toimesta, jotka lähinnä nauraa kaikille teineille - ja näin onkin päässyt tapahtumaan monia hoitovirheitä, ihan vaan kun ei osata suhtautua nuorempiin ihmisiin samalla vakavuudella kuin vanhempiin.
        Itse en ainakaan jaksa päätäni vaivata nuorempien/erilaisten ihmisten asioilla. Kun en itsekään ole täydellinen ja muutkin joutuu mua kestämään...

      • ---------------
        lääketieteen yo kirjoitti:

        Minullakin titteli laski viime kesän sisäänpääsyn ansiosta. Maisterista takaisin ylioppilaaksi. Taas yksi biotekniikkaan pettynyt.

        En minäkään pidä siitä, että joudun opiskelemaan toisen ammatin, jotta voin olla tyytyväinen työelämässä. Ketä siitä syyttää, ettei kukaan minulle uudelle ylioppilaalle valottanut bioalan työelämän oikeaa laitaa? Jos valtion rahat menivät hukkaan, niin menivät toisaalta minunkin vuoteni.

        Ja kun oli vielä nuori, ei työelämällä ollut vielä väliä. Kunhan opiskelee jotain todella mielenkiintoista. Niin just.. Ne vuodet kuluu ja elämälleen ja työlleen haluaa oikeasti sisältöä. Minulla on nyt hyvä työ, hyvä palkka ja edut mutta kun mä en saa tehdä tiedettä!

        Mä olin varmaan uutena ylioppilaana yksi tuollainen "huippulahjakas nuori", mistä tässäkin ketjussa puhutaan. No, tein valintoja ja aika vasta näytti, etteivät ne valinnat olleet oikeita. Kai minä muutaman elämänkokemuksen hankkineena olen yhtä kykenevä ja huippulahjakas kuin minua nuoremmatkin. Vuosien varrella tietty nuoruuden idealismi häviää ja voi kun se on ihana asia!

        Maisteri pärjää pääsykokeessa...joo. No, kyllä pärjää, mutta kyllä täytyi vuosien varrella oppimaansa tietoa kaventaa ja hylätä krittiinen ajattelu. Palata lukion kirjoihin ja opetella taas käyttämään laskinta. Ja tehdä tämä kaikki työn ohella ja aikuisen vastuita kantaen.

        Innolla odotan opintoja!

        "Ja tehdä tämä kaikki [pääsykokeisiin valmistautuminen] työn ohella ja aikuisen vastuita kantaen."

        Itsekin pyrin opiskelemaan 34-vuotiaana (en tosin lääketiedettä), ja mietin siinä, että vienkö nyt joltain nuorelta opiskelupaikan, joka tarvitsisi sitä elämäänsä paljon enemmän kuin minä. Päädyin siihen, että kun minä luen pääsykokeisiin kokopäivätyön ohessa niin jos ei kokopäiväisesti lukemalla minua päihita, niin on joko tyhmä tai laiska eikä ole opiskelupaikkaansa ansainnut.

      • -Janne-
        20.000 eur kirjoitti:

        Doreilin kanssa samoilla linjoilla, yliopistopaikat kuuluu alle 25 vuotiaille. Alanvaihtajat voivat hakeutua erilaisiin täydentäviin koulutuksiin joita löytyy pilvin pimein.

        Ihmettelen tuota väitettä, että tänä päivänä joku kouluttautuu niin "yhdelle" alalle, ettei voi tehdä kuin yhden tyyppisiä töitä! Mun kokemukseni mukaan hieman mielikuvitusta käyttämällä voi samalla koulutuksella tehdä mitä erilaisempia töitä. Jos täydentää esim. perineteistä kemianosaamista taloustieteellä tai johtamisella saa jo sellaisen kombinaation, että voi hakea ihan erityyppistä työtä kuin perinteinen kemisti jossakin labrassa. ja tässä vain yksi esimerkki. Ei siis tarvita lääkistä, jotta voisi tehdä "jotakin mielenkiintoista".

        Tottakai nämä kolmekymppiset maisterit pärjää pääsykokeissa, koska moni on vääntänny lääkiksen pääsykoemateriaaleja työelämässä jo monen monta vuotta. Siellä on pääsykokeessa sitten samalla viivalla saman kevään ylioppilaat ja ties monenko alan maisterit. Siksi ainoa oikea tapa pitää kolmenkympin kriisiläiset poissa aloituspaikoilta on säätää yliopisto-opinnoille ikäraja tai kunnon lukukausimaksut tyyliin: Ensimmäinen maisterintutkinto 0 euroa, seuraava 20.000 euroa.

        On yhteiskunnan resurssien tuhlaamista kouluttaa ihmisille pari kolme maisterintutkintoa vaan siitä syystä, että he eivät satu tykkäämään omasta alastaan tai "lääkis on aina ollut haveena".Joillekin kun jatkuva opiskeleminen näyttää olevan pakkomielle.

        Samaan aikaan tämä kolmekymppinen vie opiskelupaikan kaksikymppiseltä potentiaaliselta lääkäriltä, joka tulee olemaan työelämässä 10 v pidempään. Ja kuka sanoo, että tämä kolmekymppinen lääkisläinen ei haluaisi taas nelikymppisenä lukea vaikkapa juristiksi?!

        Lääketieteellinen koulutus on siitä kalleimmasta päästä. Minua ei ainakaan veronmaksajana kiinnosta pätkääkään toteuttaa sinun haaveitasi yhteiskunnan kustannuksella.

        Doreil ja II maisterintutkinto, olette tainneet myydä sielunne teollistuneelle yhteiskunnalle. Juuri teidänlaiset ihmiset tulisi postittaa johonkin kommunismimaahan. Yhteiskunta ennen yksilöä. Ihmisellä on vain yksi elämä, se tulisi elää juuri niin onnellisesti ja tavoitteellisesti, kuin resursseja on.

        Sanonpa siis sinulle 31v, et ole liian vanha mihinkään. Voit mennä laskemaan liukumäkeä, pelata videopelejä, leipoa kakun, hakea lääkikseen tai tehdä mitä vain. Tämä on sinun elämäsi, olet sen pääosassa ja teet tasantarkkaan sen mitä koet oikeaksi. Älä mieti muiden mielipiteitä!

      • -Janne-
        Voi morjens kirjoitti:

        Onneksi et ole mitenkään läpinäkyvä:

        "Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?"

        Lääkis on tarkoitettu niille jotka haluavat sinne oikeista syistä.

        Parempi että sinne hakee ja päsee ihminen joka tietää OIKEASTI mitä haluaa tehdä.

        T: perheellinen opiskelija

        "Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?"

        Mistäs sitä tietää jos tämä nuorempi opiskelija saa työelämässään burnoutin, bi-polaarihäiriön tahi kuolee ennen aikaisesti :D Hah ei mitään voi tietää etukäteen. Ehkäpä vanhemman opiskelijan työpanos on kovempi, kun tämä ei ryyppää nuoruuttaan kaikkea aikaansa ja jaksamistaan. Kaikki on suhteellista. Toivottavasti te negodiilit kuolette yksinäisen ja kiduttavan elämän.

      • 20+5
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        Sillon jos saa opiskelupaikan lääkiksestä on sen varmasti ansainnut iästä riippumatta. Olet varmaan joku luuseri kun tuohon sävyyn kirottelet.

      • Anonyymi
        20.000 eur kirjoitti:

        Doreilin kanssa samoilla linjoilla, yliopistopaikat kuuluu alle 25 vuotiaille. Alanvaihtajat voivat hakeutua erilaisiin täydentäviin koulutuksiin joita löytyy pilvin pimein.

        Ihmettelen tuota väitettä, että tänä päivänä joku kouluttautuu niin "yhdelle" alalle, ettei voi tehdä kuin yhden tyyppisiä töitä! Mun kokemukseni mukaan hieman mielikuvitusta käyttämällä voi samalla koulutuksella tehdä mitä erilaisempia töitä. Jos täydentää esim. perineteistä kemianosaamista taloustieteellä tai johtamisella saa jo sellaisen kombinaation, että voi hakea ihan erityyppistä työtä kuin perinteinen kemisti jossakin labrassa. ja tässä vain yksi esimerkki. Ei siis tarvita lääkistä, jotta voisi tehdä "jotakin mielenkiintoista".

        Tottakai nämä kolmekymppiset maisterit pärjää pääsykokeissa, koska moni on vääntänny lääkiksen pääsykoemateriaaleja työelämässä jo monen monta vuotta. Siellä on pääsykokeessa sitten samalla viivalla saman kevään ylioppilaat ja ties monenko alan maisterit. Siksi ainoa oikea tapa pitää kolmenkympin kriisiläiset poissa aloituspaikoilta on säätää yliopisto-opinnoille ikäraja tai kunnon lukukausimaksut tyyliin: Ensimmäinen maisterintutkinto 0 euroa, seuraava 20.000 euroa.

        On yhteiskunnan resurssien tuhlaamista kouluttaa ihmisille pari kolme maisterintutkintoa vaan siitä syystä, että he eivät satu tykkäämään omasta alastaan tai "lääkis on aina ollut haveena".Joillekin kun jatkuva opiskeleminen näyttää olevan pakkomielle.

        Samaan aikaan tämä kolmekymppinen vie opiskelupaikan kaksikymppiseltä potentiaaliselta lääkäriltä, joka tulee olemaan työelämässä 10 v pidempään. Ja kuka sanoo, että tämä kolmekymppinen lääkisläinen ei haluaisi taas nelikymppisenä lukea vaikkapa juristiksi?!

        Lääketieteellinen koulutus on siitä kalleimmasta päästä. Minua ei ainakaan veronmaksajana kiinnosta pätkääkään toteuttaa sinun haaveitasi yhteiskunnan kustannuksella.

        Eikä minuakaan voisi paskaakaan kiinnostaa sikun mielipiteesi. Onneksi SINÄ et siitä päätä, kuka minnekin hakee ja minkä ikäisenä, eikä ketään kiinnosta se jos sinua ei kiinnosta.

      • Anonyymi
        doreil kirjoitti:

        Omasta mielestäni keski-iän kriisiä potevat voisivat etsiä uraa jostakin muualta kuin yliopistoista.

        Lääkäritär tossa kertoi kovasti lääkisopiskelusta nuorempien kollegoiden kanssa. Toki siinä on omat harminsa, mutta mielestäni sinun tulisi miettiä asiaa täysin omasta tilanteestasi käsin. Lääkis on pitkäkestoinen koulumainen opiskelupaikka. Käytännössä lääkis sitoo sen 6-7 vuotta 80%:sti. Jos siinä sivussa on tarkoitus pyörittää/ hankkia perhettä, niin sitoutuminen opiskeluun kannattaa pitää mielessä. Perheellinen ei tuosta vain saa kotona lukurauhaa tai vapaata aikaa tehtävien tekemiseen. Taloudellisesti kitkutellaan opintotuella tai epäsäännöllisillä palkkatuloilla. Ja tämä rumba jatkuu monen monta vuotta. Jaksaako perheesi tai taloutesi?

        Lukioikäisillä opiskelijoilla tilanne on toinen, koska heillä ei ole perhettä elätettävänä. Elämä on muutenkin vähän erilaista, huolettomampaa. Kustannuksiakin syntyy jo asumisesta, vai olitko ajatellut asua opiskelija-asunnossa?

        Sitten toinen asia on valmistuminen. Oletko ajatellut, että tulet olemaan nelikymppinen kun valmistut? Nelikymppinen kandi kuulostaa aika mielenkiintoiselta, tosin työllistyy melko varmasti tässä lääkäripulassa.

        Erikoistumisesi tapahtunee joskus nelivitosena-viisikymppisenä... Ymmärrät varmaan nyt mitä eroa on valmistua alle 3-kymppisenä.

        Lääkis on toki varmaan sinulle unelmien täyttymys, mutta voisiko se unelma löytyä jostakin muusta, ikääsi sopivammasta urasta? Olisiko kuitenkin järkeävämpää antaa se opiskelupaikka jollakin alle kaksikymppiselle, joka todennäköisesti tulisi palvelemaan työelämässä 1-20 vuotta pidempään kuin sinä. Sellaiselle, jolle lääkis on oikeasti tarkoitettu?

        Jos vien paikan kaksikymppiseltä, on se kaksikymppinen niin tyhmä, ettei ansaitse paikkaa. Vien kenen paikan haluan. Miksi valitsisin vanhana, jonkun toisen alan? Lääkis on vain yksi tieteenala siinä missä muutkin.
        Australiassa on ollut vanhin lääkiksestä valmistunut. Valmistui 97 vuotiaana. :) Siinä teille nuorille uikuttajille.

    • monipuolisuus

      Sinun kannattaa miettiä tarkoin sitä tiedealaa lääketieteen saralta joka on sinulle paras ikäsi huomioiden .
      Eli se uravalintasi erikoistumisnopeus ja missä voinee erikoistua .
      Miten olisi korva, nenä, kurkku kun blastic kirurgia.n erikoistuminen on pidenpää ja siten epä edullista vaikka lähtötasoltasi olisit jo Tir .

      Vähentää mahdollisuutta etsiä laajasti ikäsivuoksi myöskin olisi hyvä ottaa huomioon tukeva koulutus aiempi tutkinto .

    • .............

      Itse olen jo kohta 37v ja vasta aloitan, ja motivaatio on suuri. Enkä ajattele että olen vanha.

      • Msa

        Te ootte vihanneksia koko jenggi!

    • erikoistua

      geriatriaan, niin työpaikka ja koti olisi samassa senioritalossa.

      • .............

        Minäkin olen jo vanhempi, jo kohta 37, ja haluan sitten eriköistua patologiaan tai oikeuslääketieteen.

    • 2008

      Erikoistuvat lääkärit valmistuvat koulutuksesta vasta siinä 30-35 vuotiaina. Terveyskeskus lääkäriksi valmistuisit samoihin aikoihin - 37 vuotiaana. 30 vuotta olisi vielä lääkärin toitä tehtävissä, ennen eläkkeelle siirtymistä. Huomioi myös, että vain 20% suomalaisista elää yli 65 vuotiaiksi.

      • tähän vielä...

        ihan hyvin valmistumisesi jälkeen voisit erikoistua halutessasi pelkäämättä hukkaan meneviä työvuosia - ei erikoistuminen ole mitään luennoilla istumista, vaan työntekoa, josta maksetaan palkkaa (ei toki mitään huimaa sellaista mutta kuitenkin).

        Itse suoraan lukiosta tulleena olen aivan eri mieltä useiden aiempien kirjoittajien kanssa. Mitä ihmeen väliä sillä on missä iässä valmistuu lääkäriksi. Saman koulutuksen kaikki kuitenkin joutuvat käymään läpi.

        Eikä sitä aina opintoja aloittaessaan tiedä valmistuvansa suoraan työttömyyskortistoon. Ketä siitä sitten voi syyttää? Ja miksei voisi muutenkin hankkia uutta ammattia vaikkei olisikaan kyseessä edellä mainittu tilanne?

      • mitä loruilet???

        "Huomioi myös, että vain 20% suomalaisista elää yli 65 vuotiaiksi."??????????

      • Samaa mietin
        mitä loruilet??? kirjoitti:

        "Huomioi myös, että vain 20% suomalaisista elää yli 65 vuotiaiksi."??????????

        Varmaan tarkoitti, että 20 % on töissä 65-vuotiaaksi tms. :D Koska ei tuo todellakaan ole mikään elämisiän fakta. :D

    • :) -t-

      Luettuani kaikki alemmat viestit, en voi kuin todeta; haetaan yhdessä (itse 29v) ja tehdään unelmista totta.

      Lääketieteellisestä valmistuu vuosittain näitä "olen nuori ja äo:ni on 189 ", jotka eivät sovellu lääkärinammattiin ollenkaan. Samat teinit kertovat täällä olevansa parempia hakijoita ja opiskelijoita, kuin "vanhukset" tulevat koskaan olemaan... Sanoisinko, että vaikuttaa todella kypsältä ajattelutavalta, varsinkin kun lääketieteessä opiskelu ei todellakaan ole se tärkein pointti (ei opiskelujen kesto, ikä tai numerot), vaan ammatin harjoittaminen!!

      • bblkdfgnb

        Itse aloitan opinnot kahden viikon päästä.

        T. perheellinen

    • Minä tuleva lääkäritär

      Jaa-a, suurin osa meidän vanhempien opiskelijoiden arvostelijoista taitaa olla juuri niitä nuoria joilla on vielä hyvin mustavalkoisia mielipiteitä... No voi by-hy-hyy, kun me vanhukset ollaan viemässä nuorilta opiskelupaikkoja... Mä vaan laitan vahingon kiertämään :))) sillä ihan yhtä lailla olisin voinut sanoa edellisessä työssäni biotekniikassa, että älkää te nuoret tunkeko tälle alalle meidän vanhempien työpaikkoja viemään!! Biotekniikan ala on ollut jo pitkään opiskelijoilla ylimitoitettu ja alalta täytyy lähteä ulkomaille jos mielii saada koulutustaan vastaavia töitä.... Sieltä ulkomailta ei enää takaisin tartte tulla kun on ylikoulutettu. Eräs työkaverini lähti väitöskirjan jälkeen 3 vuodeksi jenkkeihin post dociksi ja kun oli palaamassa takaisin Suomeen, niin hänelle monta vuotta itseään kouluttamalle oli tarjolla pelkästään laborantin töitä! Ikinä ei voi tietää mitä tietyn alan työllisyysnäkymille tapahtuu. Miettikääpä arvostelijat, että haluaisitteko ihan oikeasti itse jatkaa töitä sellaisella alalla?

      Ja mitä joku kävi kommentoimassa, että " Tottakai nämä kolmekymppiset maisterit pärjää pääsykokeissa, koska moni on vääntänny lääkiksen pääsykoemateriaaleja työelämässä jo monen monta vuotta." Salli mun nauraa!!! Pääsykokeen tapaista kemiaa ja fysiikka en tarvinnut kuin 1. opiskeluvuotena biologian alalla eli monta monituista vuotta sitten. Jouduin kertaamaan kaikki lukion kemiat ja fysiikat sekä käymään valmennuskurssin. Aloitin pääsykokeisiin valmistautumisen samalta viivalta kuin ylioppilaat ellen jopa kauempaa. Entisellä tutkinnolla ei ollut kissan pierun vertaa tekemistä pääsykokeiden kanssa. Sorppa vaan, jos minulla on enemmän älyä ja lahjoja alalle kuin jollain nuoremmalla hakijalla

      Kuka muuten osaa ennustaa, että kolmekymppinen olisi työelämässä 10 vuotta vähemmän aikaa kuin parikymppinen? Lääkärin oikeudet on elinikäiset, ammatin harjoittamisella ei ole yläikärajaa. Tiedä vaikka se parikymppinen kuolla kupsahtaa ennen kolmekymppistä, voivoi kun meni hukkaan nekin yhteiskunnan rahat... Sitä paitsi, nuoret lääkisläiset aika yleisesti ottavat opintojen ohessa välivuosia ja laittavat lapsia. Eräs 2. vuosikurssille menevä opiskelija on tänä syksynä palaamassa neljän vuoden tauon jälkeen opintojen pariin. Moralistit ei varmaan päästäisi sitäkään ihmistä enää koulun penkille.

      Näinköhän te arvostelijat osaisitte elää omien elämänohjeidenne mukaan? Jonkun sanoja lainaten "Miten muuten teet omaa eläämäsi ja onnellisuuttasi koskevat päätökset? Laitatko aina ensin suurimman - ja tässä tapauksessa ainoan- arvon sille miten yhteiskunta ja muut ihmiset saavat sinusta suurimman kokonaishyödyn?" Väitänpä että aika harva ihminen sanoo olevansa onnellinen, jos uhraa oman onnensa tuiki tuntemattomien ihmisten puolesta. Sellaista tietä ei kannata pitkään kuljeksia, kun jää oma elämä elämättä. Herkimmillä voi alkaa pipo jossain vaiheessa kiristämään ja sitten kiikku heilahtaa...

    • .............

      Uskon että tuo 31 on juuri sopiva ikä. Ei enää täysin kokematon, eikä liian vanha. 30 elämä on vielä alussa. Itse olen alkaamassa ja olen jo kohta 37vuotias.

      • Lääkikseen vm 1981

        Mä olen kahden vuoden päästä FT neurotieteen alalla. Pohjakoulutus tällä hetkellä on FM biokemiassa. On tullut kierrettyä kongresseja ja kursseja pitkin maailmaa, osan väikkäristäni olen tehnyt jenkeissä.

        Mä ajattelin että nyt tässä vaiheessa olisi hyvä hakeutua lääkikseen ja aloittaa toisen väitöskirjan teko, voisin vaikkapa hakeutua tutkijakouluun. Ehkä ärsyttävin tilanne on, että jatkokoulutuskurssit pitää kaivaa jostain muualta, kun niitä on jo suoritettu melko lailla.

        Muuan tuttava väitti, että olen pirun kunnianhimoinen, no ehkä, mutta jotain elääkseen on tehtävä. Lopussa kiitos seisoo, silloin on FT ja LT.

    • _läheslääkäri_

      Aloitin itse 27-vuotiaana, vastaavanlaisessa tilanteessa. Minusta se oli ihan hyvä hetki aloitella, mutta olisin valmis aloittamaan nytkin jos tarvis olisi. Minulla siis nyt ikää saman verran kuin sinulla.

      Ei muuta kun tsemppiä yritykseen!

      • DI 32 v.

        Samaa täällä mietitään, eli onko täysin hölmöä haaveilla lääkärin ammatista. Takana jo diplomi-insinöörin koulutus ja töitä 8 vuotta.

        Suurin kysymys on se, että miten opiskeluaikana tulisi taloudellisesti toimeen kun on perhe ja asuntolaina.

        Taitaa jäädä haaveeksi...

      • Teutori
        DI 32 v. kirjoitti:

        Samaa täällä mietitään, eli onko täysin hölmöä haaveilla lääkärin ammatista. Takana jo diplomi-insinöörin koulutus ja töitä 8 vuotta.

        Suurin kysymys on se, että miten opiskeluaikana tulisi taloudellisesti toimeen kun on perhe ja asuntolaina.

        Taitaa jäädä haaveeksi...

        Osaisiko joku sanoa, miten voi lähteä opiskelemaan ja miten olisi parasta tehdä, jos aikoisi vielä päästä kuusikymppisenä ylioppilaaksi. en aio enää lääkäriksi!!!! Mutta ihan periaatteesta haluaisin valkolakin, kun se jäi aikoinaan saamatta.

      • Iltalukiolainen
        DI 32 v. kirjoitti:

        Samaa täällä mietitään, eli onko täysin hölmöä haaveilla lääkärin ammatista. Takana jo diplomi-insinöörin koulutus ja töitä 8 vuotta.

        Suurin kysymys on se, että miten opiskeluaikana tulisi taloudellisesti toimeen kun on perhe ja asuntolaina.

        Taitaa jäädä haaveeksi...

        Itse olen kohtapuolin 30-vuotias ja valkolakin saanen päähäni parin vuoden sisällä. Keskittyminen täyspainoisesti sekä työhön, että kouluun on sekä haasteellista, että antoisaa: kun on ympäripyöreiden päivien viikko takana, tietää tehneensä jotain.

        Itselläni on myös asuntolainaa, mutta se ei estä minua hakemasta yliopistoon yo-tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tuleva ala on vielä avoinna, mutta lääketieteellinen on yksi vaihtoehto. Ja tulen hakemaan opiskelupaikkaa, vaikka sisäänpääsy koittaisi vasta nelikymppisenä.

        Jos asuntolainan maksu tulee tekemään tiukkaa, myyn kämpän. En ota turhaa stressiä moisista asioista, sillä meillä on vain yksi elämä ja jokainen on oikeutettu tavoittelemaan onneaan. Minua ei sureta viedä opiskelupaikkaa itseäni 10-20 vuotta nuoremmalta. Uskon, että hänenkin aikansa tulee vielä koittamaan.

        Jos valmistun 40-vuotiaana, on työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta. Töitä ehtii kyllä tekemään ja uuden asunnonkin kerkeää hommata.

        Tsemppiä kaikille vanhuksille, älkääkä antako nuorukaisten epäkypsien sanojen lannistaa! Moisten lausuntojen antajien sietääkin odottaa vielä henkistä kypsymistä, ennenkuin pääsee tekemään elämän ja kuoleman päätöksiä.

        - T -

      • vielä vanhempi DI
        DI 32 v. kirjoitti:

        Samaa täällä mietitään, eli onko täysin hölmöä haaveilla lääkärin ammatista. Takana jo diplomi-insinöörin koulutus ja töitä 8 vuotta.

        Suurin kysymys on se, että miten opiskeluaikana tulisi taloudellisesti toimeen kun on perhe ja asuntolaina.

        Taitaa jäädä haaveeksi...

        Minulla samoin takana DI:n koulutus ja töitä ehdin tehdä yli 10 vuotta ennen lääkiksen aloitusta.

        Parin ensimmäisen vuoden aikana jatkoin töissä osa-aikaisesti 60 - 80% työajalla. Kun työhistoriaa on noinkin paljon kannattaa käyttää aikuisopintorahaa, jonka suuruus määräytyy edeltävistä tuloista. Itsellä se on melkein tonni verojen jälkeen.

        Asuntolaina kannattaa järjestellä pankin kanssa niin, että maksaa pelkästään korkoja opiskeluaikana. Varsinkin nykyisillä koroilla maksut on pieniä.

        Meidän perhe on pärjännut taloudellisesti hyvin noilla edellisillä tempuilla ja vaimon palkalla. Ajan käytöstä voisi sanoa, että kahden ensimmäisen vuoden aikana oli haasteita kun kävi töissä, mutta muuten opiskelut pystyy tekemään lähes normityöajan puitteissa.

      • DI + LL
        vielä vanhempi DI kirjoitti:

        Minulla samoin takana DI:n koulutus ja töitä ehdin tehdä yli 10 vuotta ennen lääkiksen aloitusta.

        Parin ensimmäisen vuoden aikana jatkoin töissä osa-aikaisesti 60 - 80% työajalla. Kun työhistoriaa on noinkin paljon kannattaa käyttää aikuisopintorahaa, jonka suuruus määräytyy edeltävistä tuloista. Itsellä se on melkein tonni verojen jälkeen.

        Asuntolaina kannattaa järjestellä pankin kanssa niin, että maksaa pelkästään korkoja opiskeluaikana. Varsinkin nykyisillä koroilla maksut on pieniä.

        Meidän perhe on pärjännut taloudellisesti hyvin noilla edellisillä tempuilla ja vaimon palkalla. Ajan käytöstä voisi sanoa, että kahden ensimmäisen vuoden aikana oli haasteita kun kävi töissä, mutta muuten opiskelut pystyy tekemään lähes normityöajan puitteissa.

        Muutama vuosi DI:ksi valmistumisen jälkeen pääsin ja lähdin opiskelemaan lääkikseen ja on sanottava että se on ollut yksi elämäni parhaita ratkaisuja. Opiskeluaikana pystyin tekemään varsin hyvin tutkimustyötä kohtuullisesti palkattuna mutta jälkeenpäin arvioituna olisi luultavasti kannattanut siirtyä työskentelemään lääkärin sijaisena kesä- ja loma-aikoina heti kun oli mahdollista.

        Opiskelu lääkiksessä ei ollut mielestäni kovin vaikeaa älyllisesti mutta tiedon määrä on suuri ja omaksuminen kestää oman aikansa. Varsinaiset temput ja taidot oppii sitten käytännön työssä. Pikku hiljaa jokainen löytää oman erikoisalansa oli se sitten terveyskeskuksessa tai erikoissairaanhoidossa.

        Lääkikseen voi aivan hyvin pyrkiä iäkkäämpänäkin jos intoa vain riittää ja opiskeluun on taloudelliset mahdollisuudet.

      • Tekniikan kandi
        DI + LL kirjoitti:

        Muutama vuosi DI:ksi valmistumisen jälkeen pääsin ja lähdin opiskelemaan lääkikseen ja on sanottava että se on ollut yksi elämäni parhaita ratkaisuja. Opiskeluaikana pystyin tekemään varsin hyvin tutkimustyötä kohtuullisesti palkattuna mutta jälkeenpäin arvioituna olisi luultavasti kannattanut siirtyä työskentelemään lääkärin sijaisena kesä- ja loma-aikoina heti kun oli mahdollista.

        Opiskelu lääkiksessä ei ollut mielestäni kovin vaikeaa älyllisesti mutta tiedon määrä on suuri ja omaksuminen kestää oman aikansa. Varsinaiset temput ja taidot oppii sitten käytännön työssä. Pikku hiljaa jokainen löytää oman erikoisalansa oli se sitten terveyskeskuksessa tai erikoissairaanhoidossa.

        Lääkikseen voi aivan hyvin pyrkiä iäkkäämpänäkin jos intoa vain riittää ja opiskeluun on taloudelliset mahdollisuudet.

        Hienoa kuulla että DI-tutkinnon jälkeenkin on joku vielä lähtenyt lääkikseen. Mielenkiinnosta kysyisin, että miten DI-tutkinnosta on sinulle hyötyä työelämässä? Millaisen erikoisalan valitsit? Itsekin haaveilen LL tutkinnosta vielä DI-tutkinnon jatkeeksi.

      • DI + LL
        Tekniikan kandi kirjoitti:

        Hienoa kuulla että DI-tutkinnon jälkeenkin on joku vielä lähtenyt lääkikseen. Mielenkiinnosta kysyisin, että miten DI-tutkinnosta on sinulle hyötyä työelämässä? Millaisen erikoisalan valitsit? Itsekin haaveilen LL tutkinnosta vielä DI-tutkinnon jatkeeksi.

        Opiskelussa hyvityksiä ei juuri saanut paitsi kieliopinnoissa. Vapaavalintaiset opinnot (15 ov) suoritin kahdella matematiikan approbaturin tentillä mikä oli läpihuutojuttu. Käytännön työssä luonnontieteellinen lähestymistapa voi jonkin verran auttaa kun arvioi potilaan tilaa varsinkin teho-osastolla tai leikkaussalissa mutta oppii ne asiat muutenkin. Erikoisalani on siis anestesiologia ja tehohoito.

      • haaveita vain....
        Teutori kirjoitti:

        Osaisiko joku sanoa, miten voi lähteä opiskelemaan ja miten olisi parasta tehdä, jos aikoisi vielä päästä kuusikymppisenä ylioppilaaksi. en aio enää lääkäriksi!!!! Mutta ihan periaatteesta haluaisin valkolakin, kun se jäi aikoinaan saamatta.

        Joo, mäkin oli 54 v kun aloitin lukion iltakoulussa.

        Koulutus on muuttunut mun nuoruudesta rajusti kaiken suhteen, joka sanaa ja asiaa ei kerrota, vaan annetaan aikuismaisesti itse katsella vastaukset, jotka jaetaan tunnilla isot monistepinot, jossa on edellisen tunnin oikeet vastukset tai muut a sellaista.Kirjoissa vain eteenpäin kovaa vauhtia, itseopiskelua paljolti. Etenkin kielin kohdat on näitä.

        Matikkassa on lujaa tahti, annetaan kotiin tehtävät, tein joka tehtävän, mutta kokeissa en niinkään pärjännyt. Koulu antoi lisäopetusta, mutta sekään ei auttanut.

        Opettajat suhtautuu vanhempiin oppilaisiin hieman värkästyen ja töksäyttelevät. Hyvin pian esitetään lukihäiriökokeisiin menoa ja se paperi on hirveän julmaa tekstiä. Ihan idiootiksi tunsin itseni.

        Aina kysymystä en tajunnutkaan, kun se esitettiin niin sujuvasti nykykielellä.

        Lopetin viimein 3 vuodessa pitää lukio käydä lisä vuosia harkinnasti voi hakea, mutta koville se monelle ottaa. Nykyopetus on niin erilaista, kuin minun nuoruudessa.

    • voi kauheeta

      On se järkyttävää, että nykyään jo kolmekymppisenä olet muka virallisesti "liian vanha" tekemään mitään. Pitää valmistua, perustaa perhe, rakentaa talo ja samalla ansaita pirusti rahaa ennen kuin on edes 25, siltä alkaa tuntua.

      Aloittajalle: Potilaille on yksi ja sama minkä ikäinen olet. Itseasiassa, olen melko varma, että enemmän elämänkokemusta he olettavat kolmekymppisellä olevan kuin parikymppisellä, joten lääkikseen vaan jos siltä tuntuu. Kukaan jos täällä vinkuu iästäsi yrittää vain eliminoida kilpailijan hakuprosessissa, joten älä ihmeessä siihen lankaan mene.

      • 2+5

        Korjataan hieman. Siis olet suomi24 trollien mielestä liian vanha, ei toi oo mikään yleinen fakta, että 30v olis liian vanha. 35-vuotiaalla on 30 vuotta eläkeikään, ei siinä tarvi kuin hieman laittaa hoksottimet hereille niin huomaa, että kuinka järjetön väite on.

    • oon kolmekymppinen...

      Hei,

      Hain aikanaan lukion jälkeen lääkikseen, tulokset jättivät varasijalle. Tapasin unelmieni miehen ja rakastuin. En halunut olla hänestä erossa, joten jätin lääkis haaveet ja hain lähemmäs kouluun. Valmistuin insinööriksi ja olen ollut ammatissani muutaman vuoden. Perheen olen hankkinut, odotan toista lastani.Olen 29-vuotias, melkein 30. Hain tänä keväänä lääkikseen, kun huomasin tehneeni väärän uravalinnan tuolloin 20 kymppisenä. En pidä sinua tai itseäni liian vanhana, vaan juuri nyt tunnen olevani tarpeeksi kypsä ihmisenä, ja vielä on varmasti kasvun vuosia edessä. Motivaationi on todella korkealla. Olen saanut kaiken muun mitä olen toivonut , eli ihanan miehen, upeat lapset, kodin, nyt puuttuu vain se ammatti jota haluan harjoittaa loppuelämäni. Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin lääkikseen hakijoille, nuoremmillekin :-) Ja tsemppiä opiskeluihin niille jotka ovat sinne jo päässeet, HIENO JUTTU!

      • unelma vielä joskus

        Olen tällä hetkellä 27v kätilön opinnäytetyötä kyhäävä 3 lapsen äiti. Lääkis on aina ollut haaveena mutta niin oli myös lapset nuorena. Unelmien mies löytyi jo yli 10v sitten ja esikoinen täyttää 5v vajaa kuukauden päästä, (kaksostytöt täyttävät 2v).
        Luettuani tämän ketjun alusta LOPPUUN päätin että KYLLÄ MINÄ SINNE VIELÄ HAEN!!! Nyt keskityn lapsiini 200% ja annan mieheni opiskella loppuun enkä ole liian vanha vielä 30 vuotiaana hakemaan tohtorinnan ammattiin.

        Tuhannet kiitokset (lähes) kaikille kannustavista viesteistä.

    • lääkkisläinen

      Siis hei LOL, ihan oikeesti! Kuka nyt hakeutuu jonai yli 20-veenä lääkkikseen? Siis eix sellasil vanhoilla oo jo huono näkö ja kaikkee OMG OMG? Mä pääsin 18-vuotiaana lääkkikseen ja olin tosi kypsä. esimerkix eka humala oli jo 14-veenä ja röökiä mä vedin jo 12-veenä. Siis hei oikeesti OMG. Mun äitiki sanoo et oon tosi fiksu ja kaikkee, et vanhoja ei pitäs päästää tänne, ku ne ei osattaa bilettää. Vittu, ku ei pääse viel alkoon. Pitäs olla sellanen laki et kaikki lääkkisläiset saa hakee alkost jo 18veenä LOL.

      • HUONO PROVO

        Unohtiko joku ottaa lääkkeensä täänään???

      • ..

        Kaikenkaikkiaan mainio huumorintäyteinen uhopalsta ja "lääkkisläinen" otsikolla "LOLOMGWTF?" ehkä kruunasi tämän täydellisyyden tekemällä oletettavasti lähes täydellisen kuvauksen nuorimmista uhoajista! MAH-TA-VAA! Meikäläisellä ainakin oli helvetin hauskaa :´D (lisää näitä)

    • 32-vuotiashki

      Moi, et oo liian vanha. Itse pääsin sisään nyt tänä syksynä, olen 32. Talous on kunnossa ja lapsia ei ole.

      Ps. Harva 20-vuotias tietää mitä elämältään oikeasti haluaa koska ihmisen persoona ja identiteetti on monesti siinä iässä vielä kehittymätön.

      • liikaa ikää!!

        Kylmä fakta kun on, että jos vaikkapa nelikymppisenä valmistuu, niin siinä on vielä YLI KAKSIKYMMENTÄ vuotta aikaa tehdä duunia ennen eläkeikää - ja se on pitkä ja katkera aika olla väärässä ammatissa! :D

        Todellakin kannattaa tehdä lujasti töitä unelmiensa eteen ja kulkea omaa tietään tässäkin asiassa. Ei todellakaan ole mikään "luonnonlaki", että ihmisen pitäisi loppuikänsä pysyä yhdessä ja samassa ammatissa ja koulutuksessa, siinä minkä on sattunut (ties miten heiveröisin tai tunteellisin perustein) itselleen valitsemaan parikymppisenä penskana.

        Tsemppiä kaikille hakijoille rutkasti, ihan ikään katsomatta! :D

      • saranna.l.
        liikaa ikää!! kirjoitti:

        Kylmä fakta kun on, että jos vaikkapa nelikymppisenä valmistuu, niin siinä on vielä YLI KAKSIKYMMENTÄ vuotta aikaa tehdä duunia ennen eläkeikää - ja se on pitkä ja katkera aika olla väärässä ammatissa! :D

        Todellakin kannattaa tehdä lujasti töitä unelmiensa eteen ja kulkea omaa tietään tässäkin asiassa. Ei todellakaan ole mikään "luonnonlaki", että ihmisen pitäisi loppuikänsä pysyä yhdessä ja samassa ammatissa ja koulutuksessa, siinä minkä on sattunut (ties miten heiveröisin tai tunteellisin perustein) itselleen valitsemaan parikymppisenä penskana.

        Tsemppiä kaikille hakijoille rutkasti, ihan ikään katsomatta! :D

        "Siksi on ihan paikallaa muistuttaa, että lääkis ei oo aikuiselle ihmiselle se paras mahdollinen paikka, jos olisi tarkoituksena elättää perhettäkin. Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä.."

        Oletko huomioinut, että kaikkien elämä ei mene tahtiin: opiskelu, naimisiinmeno, lastenhankinta, talon osto ja sitten eletään idyllistä perhe-elämää omassa punaisessa mökissä lapsia hoitaen. On paljon sinkkuja, jotka eivät haaveile tuollaisesta eivätkä halua perhettä. Heillä ja myös perheellisillä on yhtäläinen oikeus vaihtaa alaa siinä missä muillakin. Jos yliopistoon aletaan valita porukkaa iän mukaan, niin sittenhän on voi jengiä alkaa erotella jo muillakin perustein. Kaikki vanhat opiskelijat sekaan vaan. Kyllä yliopistoon ovat kaikki tervetulleita ikään katsomatta. Eiköhän oma motivaatio ole se tärkein. Mielummin vanhempi ja oikeasti alasta kiinnostunut kuin nuori lukiosta tullut pikkuvanha tyttönen, joka on tullut lääkikseen toteuttamaan perheensä (eikä omaa) unelmaansa urasta valkotakkisena. Sellaisia tyttösiä ei jaksa kukaan. Ovat joka tunnilla "ei vois vähempää kiinnostaa"- asenteella. Menee muidenkin työrauha ja ilo opiskeluun.

      • delfoi2
        saranna.l. kirjoitti:

        "Siksi on ihan paikallaa muistuttaa, että lääkis ei oo aikuiselle ihmiselle se paras mahdollinen paikka, jos olisi tarkoituksena elättää perhettäkin. Tietty jos kotona on kiltti ja hyvätuloinen puoliso joka kustantaa lasten harrastukset ja ruokalaskut omasta pussistaan niin mikäs siinä.."

        Oletko huomioinut, että kaikkien elämä ei mene tahtiin: opiskelu, naimisiinmeno, lastenhankinta, talon osto ja sitten eletään idyllistä perhe-elämää omassa punaisessa mökissä lapsia hoitaen. On paljon sinkkuja, jotka eivät haaveile tuollaisesta eivätkä halua perhettä. Heillä ja myös perheellisillä on yhtäläinen oikeus vaihtaa alaa siinä missä muillakin. Jos yliopistoon aletaan valita porukkaa iän mukaan, niin sittenhän on voi jengiä alkaa erotella jo muillakin perustein. Kaikki vanhat opiskelijat sekaan vaan. Kyllä yliopistoon ovat kaikki tervetulleita ikään katsomatta. Eiköhän oma motivaatio ole se tärkein. Mielummin vanhempi ja oikeasti alasta kiinnostunut kuin nuori lukiosta tullut pikkuvanha tyttönen, joka on tullut lääkikseen toteuttamaan perheensä (eikä omaa) unelmaansa urasta valkotakkisena. Sellaisia tyttösiä ei jaksa kukaan. Ovat joka tunnilla "ei vois vähempää kiinnostaa"- asenteella. Menee muidenkin työrauha ja ilo opiskeluun.

        On varmaankin mielekästä pohtia, mitä työstä ansaitsee, minkälaisia etuisuuksia se suo, kannattaako ponnistella unelmiensa, toiveidensa tms eteen. Hammaslääketiede, kuten niin moni muukin tieteenala, ei ole itseriittoinen saransa. Niin ei ole laita sen sovelluksissakaan ts käytännön työssä. Yhteiskunta, valtioiden väliset suhteet, erikoistuneet tieteenalat, teknologia, jne linkittyvät hammaslääkärinkin toimen harjoittamiseen ja sitä rataa. Siis että mitä suotta pohditte, minkä ikäisiä, kokoisia, näköisiä tai muuta vastaavaa olette. Jos haluatte opiskella hammaslääketiedettä, opiskelkaa, niin kauan kuin se on mahdollista. Maailma muuttuu eskoseni. Tulevaisuus on aukikehkeytymätön.

    • uik.,njio9

      et välttämättä pääse ensimmäisellä sisään. Joten valmistuminen koittaa lähempänä 40 ikävuotta. Kehottaisin harkitsemaan vakavasti....

      • Ikuisesti nuori

        Vanha ja vanha. Olen 38 v ja suunnittelen lääkkikseen menoa. Lapset on tehty sekä kasvatettu. Parin vuoden päästä molemmat 20 v. En pidä itseäni vanhana. Suurin osa ihmisistä arvioi minut 25 v eli yli kymmenen vuotta todellista ikää nuoremmaksi. Olen lukenut lukiossa kemiaa, matematiikkaa ja fysiikkaa arvosanat 9 aika äskettäin. Nuorempana en olisi selviytynyt. Itse asiassa en selvittänyt lukiota. Nyt vanhempana pidän sitä helppona. Jos valmistuisin olisin noin 46-50 v. Olisin työelämässä vielä 20 v. Eläkkeelle jäisin 70 v. Olen nähnyt työssäni todella kykeneviä 70 v. ihmisiä. Täytyy muistaa että kaikki ihmiset eivät vanhene yhtä nopeasti. Monet nuoret jäävät heille toiseksi. Tärkeintä elämässä on tehdä mitä haluaa ja tehdä unelmista totta. Muistakaa pitää itsestänne hyvää huolta ja lähimmäisistänne. Muistakaa myös rakastaa itseänne.

      • näinnnn
        Ikuisesti nuori kirjoitti:

        Vanha ja vanha. Olen 38 v ja suunnittelen lääkkikseen menoa. Lapset on tehty sekä kasvatettu. Parin vuoden päästä molemmat 20 v. En pidä itseäni vanhana. Suurin osa ihmisistä arvioi minut 25 v eli yli kymmenen vuotta todellista ikää nuoremmaksi. Olen lukenut lukiossa kemiaa, matematiikkaa ja fysiikkaa arvosanat 9 aika äskettäin. Nuorempana en olisi selviytynyt. Itse asiassa en selvittänyt lukiota. Nyt vanhempana pidän sitä helppona. Jos valmistuisin olisin noin 46-50 v. Olisin työelämässä vielä 20 v. Eläkkeelle jäisin 70 v. Olen nähnyt työssäni todella kykeneviä 70 v. ihmisiä. Täytyy muistaa että kaikki ihmiset eivät vanhene yhtä nopeasti. Monet nuoret jäävät heille toiseksi. Tärkeintä elämässä on tehdä mitä haluaa ja tehdä unelmista totta. Muistakaa pitää itsestänne hyvää huolta ja lähimmäisistänne. Muistakaa myös rakastaa itseänne.

        Lääkiksessä ja hammaslääkiksessä on todella eri-ikäistä porukkaa: joka kurssilta löytyy vanhempia opiskelijoita ja joitakin suoraan lukiosta. Suurin osa on jostain tältä väliltä. Veronmaksupointtia en tajua, sillä jos ihminen on ollut aikaisemmalla alallaan töissä, on hän myös veroja maksanut. Ihmisten keskinäinen työuran pituus vaihtelee aivan huomattavasti riippumatta siitä, minkä ikäisenä ovat mitäkin opiskelleet. Esim. lääkiksestä tiedän aikaisemmalta koulutukseltaan sairaanhoitajia, jotka ekat pari vuotta teki jatkuvaa yötyötä psyk.sh:na opiskelun ajan. Samoin tiedän opiskelijoita, jotka parin viimeisen vuoden aikana ovat töissä kandina siten, että palkat (ja maksetut verot) ovat tavallisen täysipäiväisen sairaanhoitajan tasolla. Eli tosiasiassa nämä ihmiset ovat parhaimmillaan ollet täysipäiväisiä veroja maksamattomia opiskelijoita vain kaksi keskimmäistä vuotta opinnoistaan.

        Itse olen saanut ko. opiskelupaikan jo nuorempana, mutta opiskelin välillä toisen maisteritutkinnon, tein töitä ja totesin, että on sittenkin viisainta palata. Ja nyt olen hieman päälle 30-v. Tulen olemaan noin 35 kun valmistun ja veroja olen maksanut, ja itseasiassa maksan nytkin, jo yli 10 vuotta.

      • hienoa
        Ikuisesti nuori kirjoitti:

        Vanha ja vanha. Olen 38 v ja suunnittelen lääkkikseen menoa. Lapset on tehty sekä kasvatettu. Parin vuoden päästä molemmat 20 v. En pidä itseäni vanhana. Suurin osa ihmisistä arvioi minut 25 v eli yli kymmenen vuotta todellista ikää nuoremmaksi. Olen lukenut lukiossa kemiaa, matematiikkaa ja fysiikkaa arvosanat 9 aika äskettäin. Nuorempana en olisi selviytynyt. Itse asiassa en selvittänyt lukiota. Nyt vanhempana pidän sitä helppona. Jos valmistuisin olisin noin 46-50 v. Olisin työelämässä vielä 20 v. Eläkkeelle jäisin 70 v. Olen nähnyt työssäni todella kykeneviä 70 v. ihmisiä. Täytyy muistaa että kaikki ihmiset eivät vanhene yhtä nopeasti. Monet nuoret jäävät heille toiseksi. Tärkeintä elämässä on tehdä mitä haluaa ja tehdä unelmista totta. Muistakaa pitää itsestänne hyvää huolta ja lähimmäisistänne. Muistakaa myös rakastaa itseänne.

        piti nostaa peukkua mutta tuli vahingossa noin päin....

    • m. 1975

      Aion vaihtaa alaa itsekin ja lääkis on yksi mahdollinen kohde. Tätä keskustelua luettuani tuntuu että sinne lääkikseen pitäisi laittaa alaikärajaksi joku 30v että opiskelijat olisi edes suunnilleen aikuisia. Miten lapsellinen voi ihminen olla jos perustelee opiskelupaikan oikeutusta sillä kuinka monta vuotta veronmaksajana ehtii yhteiskunnassa toimia. Lupaan SINULLE ja TEILLE jotka näin ajattelevat että kuolette nauruun myöhemmin elämässä kun muistelette tuikeita lukiolais/ lapsi- mielipiteitänne. Näin olen itsekin joutunut omista mielipiteistä monesti ajattelemaan. Kyllä te hyvin pärjäätte, älkää nyt olko niin peloissanne.

      • freijk

        Opettaja- ym henkilökunnan suhtautuminen ei ole kyllä välttämättä pelkästään positiivista vanhempaa opiskelijaa kohtaan. Johtunee ehkä siitä, että nuoret sopeutuu ns. pakkotahtiin paremmin ja vanhemmat voi sitten vähän pistää kampoihin ja käyttäisivät mieluusti omiakin aivoja. No, ne saa kyllä aikalailla lääkiksessä heittää syrjään, vaan tehdä vaan niinkuin sanotaan ja mennä putkessa. Monet opintosuunnittelu/ohjaus/sihteeripalvelut on lääkiksessa (kokemusta toki vain yhdestä) huomattavasti huonommin hoidettu, kuin muissa tiedekunnissa/laitoksissa. Asioita voi olla uskomattoman vaikeaa saada hoidetuksi, mutta hoituuhan ne sitten lopulta kuitenkin. No, ehkä se vaan kasvattaa ko. alan työelämää varten, sehän ei ole helpoimmasta päästä: työtahti ja kilpailu sekä vaatimukset ovat kovat usein.

      • Lääkis koulu
        freijk kirjoitti:

        Opettaja- ym henkilökunnan suhtautuminen ei ole kyllä välttämättä pelkästään positiivista vanhempaa opiskelijaa kohtaan. Johtunee ehkä siitä, että nuoret sopeutuu ns. pakkotahtiin paremmin ja vanhemmat voi sitten vähän pistää kampoihin ja käyttäisivät mieluusti omiakin aivoja. No, ne saa kyllä aikalailla lääkiksessä heittää syrjään, vaan tehdä vaan niinkuin sanotaan ja mennä putkessa. Monet opintosuunnittelu/ohjaus/sihteeripalvelut on lääkiksessa (kokemusta toki vain yhdestä) huomattavasti huonommin hoidettu, kuin muissa tiedekunnissa/laitoksissa. Asioita voi olla uskomattoman vaikeaa saada hoidetuksi, mutta hoituuhan ne sitten lopulta kuitenkin. No, ehkä se vaan kasvattaa ko. alan työelämää varten, sehän ei ole helpoimmasta päästä: työtahti ja kilpailu sekä vaatimukset ovat kovat usein.

        Opinnot ovat erittäin koulumaiset niin että erivapauksia ei oikein saa mitenkään. Jos on sairauden tai muun syyn takia poissa niin kaikki on korvattava tavalla tai toisella. Ryhmäopetuksista ei saa olla poissa ja jos on niin se on sitten käytävä ennen valmistumista. Jos ei sopeudu niin voihan sitä opiskella jotain toista alaa.

      • Oikea ikä?

        No mutta jos aloittaa 20-vuotiaana niin valmistuessa on jo 26-27 -vuotias eli kai heitä voi jo aikuisiksi sanoa.

    • M38v.

      Meikä hakee tänä vuonna

    • Kysynvaan?

      Meinaatko hakea myös ensi vuonna?

      • M38v.

        Saa nähdä kuinka käy. Meikällä meni kohtalaisen hyvin , luulisin ainakin

      • Kysynvaan?
        M38v. kirjoitti:

        Saa nähdä kuinka käy. Meikällä meni kohtalaisen hyvin , luulisin ainakin

        No kuinka kävi. Meinaatko hakea myös ensi vuonna?

    • biokemisti
      • Hatunnosto

        Hatunnosto blogista! Kiinnostaa, onkohan tämän blogin kirjoittaja päässyt lääketieteelliseen?

    • vanaha

      Olen 29. Aloitin vasta lukion töiden ohessa. Koko ikäni olen haaveillut eläinlääkärin ammatista, eli lukion jälkeen on suuntana eläinlääkiksen pääsykokeet.
      Tiedän, että olen varmaan jotain 50 kun vihdoin lääkikseen pääsen (jos pääsen sillonkaan) mut sitten olen. Pääasia tässä on kuitenkin se, että tavoittelen vihdoin unelmaani, iästä riippumatta.

      and I'm loving it! :)

      • 26 -år gammal

        Erinomainen tavoite! Toivottavasti olet edennyt kohti haaveammattiasi.

        Kaikille muilekin tiedoksi: Jos ajattelette itse olevanne vanhoja, silloin myös sitä olette ja elämänne on ohi. Ne 70 vuotiaan, jotka eivät ajattele näin voivat taas olla elämänsä kunnossa kun taas ne 20 vuotiaat jotka ajattelevat olevansa vanhoja.

    • nimimerkki23462346

      Saatat joutua nuorten jo 'höykytettyjen' esim. professorin/tutkijoiden pentujen höykytettäväksi. Jos menet opiskelemaan lääkikseen varaudu siihen, että kyseessä on hirveä, kiero, käärmeiden pesä, jossa kaikki revitään riekaleiksi. Oletpahan ainakin saanut varoituksen toisin kuin moni.

    • teen mitä huvittaa

      Olen 47 v. ja aloitan nyt lääkiksen opiskelun et vetäkää siitä perspektiiviä. Parempi on että ne verorahat menee minun koulutukseen, olenhan jo niita maksanut tässä 20 v. työuran aikana kuin laiskureiden sos.tukiin jotka vain tekee e.lapsia vuodesta toiseen ettei tarvitse töitä tehdä ja niiden kasvettua annetaan ne sossulle koska haittaa uusperhettä.

      • johan pomppas

        Hienoa.

        Sinusta voi joskus tulla huono lääkäri..... muiden huonojen lääkärien lisäksi.

        Hyvälle lääkärille nimittäin ei sovi tuollainen sosiaalitukia saavien ihmisten haukkuminen laiskureiksi. Tiedäthän, että rikkaidenkin lapset saavat sosiaalitukia lapsilisien muodossa. Työssäkäyvät saavat myös nauttia sosiaalituista lastentarhojen todellista pienempien hoitomaksujen muodossa.

        Mikäli tarkoitat haukkua laiskureiksi köyhempiä ihmisiä, niin melkoista fanaattisuutta vaaditaan, jos kuvittelee ihmisen ahkeruuden olevan suoraan kytköksissä ihmisen työsuhteeseen. Laiskoja löytyy niin työssä käyvistä kuin työttömistä. Ahkeria ihmisiä löytyy työssä kayvistä kuin myös työttömistä.

        Puhumattakaan terveydenhoitokuluista, joihin suurin osa sosiaalisista tulonsiiroista kuluu. Oletko tutustunut tutkimukseen, että rikkaan lapsi käyttää enemmän sairaanhoitopalveluita kuin köyhän lapsi. Köyhän lapsi voi olla terveempi tai sitten köyhän lapsi ei saa hyvää hoitoa vanhempien köyhyyden vuoksi, koska joidenkin lääkärien mielestä sosiaalihuollon elätit käyttävät muutenkin liikaa yhteiskunnan tukia.

        Tuomitsevasta vuodatuksesta huolimatta on ihan ihailtavaa, että vanhempikin ihminen lähtee opiskelemaan uutta ammattia.

    • 55v

      Olen 55v ja haen keväällä 2014 lääkikseen. Viime vuonna hain myös ja jäin piirun auki Helsingistä. Nyt en jää. Aion tehdä lääkärin työtä niin kauan kuin jalka nousee. Talous on toki vähän tiukalla hetken aikaa mutta kaikkeen tottuu.

      • hesast 48v

        moi, täällä 48v ja aionmyös hakeutua lääkikseen viimeistään v 2015 sisään :-) laskin että neljän vuoden jälkeen kandina saa jo liksaa ja työuraa jäljellä 15 vuotta jos jää eläkkeelle.

        saa mukavan työn joka motivoi ja voi itse balansoida vaikk niin et tekee vaan 4-6 tuntia päivässä.. siis aikomus on mennä hammaslääkäripuolelle

    • tsemppiä

      Hienoa, toivottavasti saat opiskelupaikan. Varmasti nuoremmillekin hyödyllistä kun opiskelukavereiden joukossa on kaiken ikäisiä.

    • Nuori fuksi

      Ei noin kolmekymppiset oo vielä vanhoja alottaan lääkistä esimerkkejä löytyy paljon ja töissä ehtii olla vielä vaikka kuinka. Mutta ihmettelen niitä yli viiskymppisiä, jotka on vasta alottanu lääkiksen, miksi opiskella monta vuotta täyspäiväsesti, ku lääkärin työtä ehtii tehä vaan muutaman vuoden ennen eläkkeelle jäämistä?

    • Anonyymi

      Ei ole todellakaan kolmekymppinen mitenkään vanha lääkisopintoihin, sekaan vaan!

      • Anonyymi

        Aloitus on neljätoista vuotta vanha, joten uskoisin että AP on nyt 45-vuotiaana joko parhaillaan lääkärinä, tai sitten luovuttanut jo lääkiksen suhteen. Tai jos edelleen hakee, niin hattua nostan sinnikyydelle. Tai itsepäisyydelle...

    • Anonyymi

      ikä on vain numero. 60 on uusi 40. Ja silleen.
      Jos olet viriili 90 vuotias ja tunnet olevasi elämäsi vedossa niin tietenkin aloitat lääketieteen opinnot tiedekunnassa. Jos kunnianhimoa riittää niin 100 v iässä teet kenties aivoleikkauksia ja sydänleikkauksia. Asennat sunttia märkivään korvaan ja tutkit rtg-kuvia, Hyödynnä hyvä ihminen potentiaalisi. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

    • Anonyymi

      31v ja liian vanha... Hohhoijaaaaaa... Nykyisin opiskellaan koko elämä hautaan saakka. Työuraakin jatketaan eläkeiän yli pitkälle, jos ei dementia iske. Suomessa lekurinkaan työ ei siis lopu eläkeikään, jos ei halua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      83
      3825

    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      32
      2699

    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      95
      2164

    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      20
      1677

    5. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      25
      1531

    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1488

    7. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1471

    8. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1444

    9. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      73
      1423

    10. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      21
      1300
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt