vaan tuosta antikista mieleen, että nykyään ihmisillä on kummalllinen käsitys sanasta antiikki. Tarkoitan vaan sitä, että melkein mikä vaan esim. huonekalu jolla ikää on vaikkapa 50 vuotta myydään antiikkina. Samoin hinnat on aivan utopistisiä.Kaupataan aivan romuakin tavaraa hirmuhinnoilla ja puhutaan antiikista. Samoin nykyään tuntuu olevan joka toinen jonkin asteinen entisöijä. Mitä uskomattomampia työtapa menetelmiä kuulee. Oikea osaaminen alkaa hämärtyä. Kuluttajat alkavat olla epävarmoja koska oikea ammattilaisen jakama tieto alkaa olla harvinaista. En tiedä saitteko kiinni tästä sekavasta tekstistä..heh?
tuli
restaurointimaalari
1195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt on vallitsevana trendinä varsin yleisesti nostalgia. Esineiden ja huonekalujen kautta on helppo tuoda muistoja, olivatpa oletettuja tai oikeita, mieleen.
Tässä näkyy kulttuurimme nuoruus, mummon ikäinen ja mummolan tavara on jo 'antiikkia'. Antiikki harrastuksena oli viime vuosiin saakka varsin suppean piirin harrastus. Nyt kun siitä on tullut trendikästä, uusia (ja kokemattomia) harrastajia on paljon liikenteessä. Antiikkia antiikkia ohjelma kaksine äidinkielenään ruotsia puhuvine juontajineen on osittain lisäämässä ja muokkaamassa harrastajakuntaa. Tässä taannoin ihmettelin kaveria, joka toi antiikkiliikkeeseni 1980-luvun taulua arvioitavaksi. 1980-luku = antiikkia? Kun kuulemma Antiikkia antiikkia -ohjelmassakin on näin nuoria...
Valitettavasti aina kun on kysyntää, tulee alalle opportunisteja, joilla ei ole alalle sopivaa osaamista, tai tieto-taitoa. Tästä syystä esineitä ja huonekaluja 'kunnostetaan' pilalle, ja niitä myydään muuna, kuin ne itse asiassa ovat. Kovin harva (edes entisöijiksi itseään tituleeraavista) ymmärtää seuraavien termien merkitystä: entisöiminen/entistäminen, restaurointi ja konservointi. Oma joukkonsa ovat ne toivottavasti harvalukuiset huijarit, joita valitettavasti tällekin alalle mahtuu.
En epäile, etteikö tällä olisi vaikutusta kuluttajien epävarmuuteen. Disinformaation jakajia löytyy varmasti jokaisen lähipiiristä, tai tutun tutuista. Ongelmaan ei valitettavasti ole muuta ratkaisua kuin valistus. Tietoa kuitenkin löytyy vaikkapa kijastoista hyllymetreittäin. Oikeita ammattilaisiakin on, ja heitä kannattaa käyttää. Museovirasto, kansallismuseo, maakuntamuseot, jne., jos ei kauppiaalta kehtaa kysyä.