Okay, ensin synnyt puolustuskyvyttömänä vaavina, jota äiti hoivaa. Sitten mahdollisesti aloitat päiväkodin ja alat löytämään uutta seuraa. Mielesi pystyy keskittymään vain tähän hetkeen ilman sen isompia murheita. Tätä onnen aikaa jatkuu vielä ala-asteen ensimmäisinä vuosina. Pojat kuvittelevat saavansa tytöistä bakteereita ja päinvastoin.
Mutta jo ennen yläastetta alkaa ajattelussasi tapahtua jotain sellaista, mikä henkisesti tuottaa lähes kestämätöntä kipua ja tuskaa. Nyt alatkin kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta ja mahdollisesti kokea ensimmäisiä (turhia) ihastumisia. Ajattelusi alkaa saada syvällisyyttä ja alat pohtia myös tulevaa ja menneisyyttä. Seksuaalisuutesi herää, haluat kokeilla rajojasi ja alat lopulta huomata, kuinka paljon onnettomampaa elämästäsi tulee lapsuuden jälkeen, halusit tai et.
Nuoruuden (tässä yhteydessä 10-20-ikävuosien) seurusteluelämässä pojille tuottaa vaikeuksia löytää mukavaa kumppania, samalla kun juuri ensirakastumisiaan kokevat tytöt seurustelevat parikymppisten jätkien tai taitavasti näyttelevien huumehörhöjen kanssa (pitänee kai poikana ottaa heistä mallia tulevaisuudessa). He kokevat samanikäiset pojat lapsellisiksi ja etsivät mielummin seuraa häiriintyneistä psykopaateista. Pojat taas murehtivat yksinäisyyttään ja runkkaavat tietokoneen ääressä, tai jos tyttö sattuu tosimielessä kiinnostumaan, on poika joko todella taitava pelimies tai äärimmäistä huomiota herättävä pahis.
Täysi-iän ylittyessä tilanne kuitenkin alkaa helpottua, jolloin nuoret naisetkin tietävät paremmin mitä mieheltään toivovat. Yksi tosiasia ei kuitenkaan muutu missään vaiheessa: Naisen ei tarvitse muuta kuin olla hyvännäköinen jotta hänelle löytyy seuraa, kun taas useimpien miesten on räpiköitävä kaikkialla ja kohdattava lopulta yksi ainokainen kaunotar elämässään, joka sanoo hänelle ¨Sä oot kyl kiva kaveri, mut en mä rakasta sua silleen.¨
© Lumofilia in http://lumofilia.blogspot.com/
Mutta jo ennen yläastetta alkaa ajattelussasi tapahtua jotain sellaista, mikä henkisesti tuottaa lähes kestämätöntä kipua ja tuskaa. Nyt alatkin kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta ja mahdollisesti kokea ensimmäisiä (turhia) ihastumisia. Ajattelusi alkaa saada syvällisyyttä ja alat pohtia myös tulevaa ja menneisyyttä. Seksuaalisuutesi herää, haluat kokeilla rajojasi ja alat lopulta huomata, kuinka paljon onnettomampaa elämästäsi tulee lapsuuden jälkeen, halusit tai et.
Nuoruuden (tässä yhteydessä 10-20-ikävuosien) seurusteluelämässä pojille tuottaa vaikeuksia löytää mukavaa kumppania, samalla kun juuri ensirakastumisiaan kokevat tytöt seurustelevat parikymppisten jätkien tai taitavasti näyttelevien huumehörhöjen kanssa (pitänee kai poikana ottaa heistä mallia tulevaisuudessa). He kokevat samanikäiset pojat lapsellisiksi ja etsivät mielummin seuraa häiriintyneistä psykopaateista. Pojat taas murehtivat yksinäisyyttään ja runkkaavat tietokoneen ääressä, tai jos tyttö sattuu tosimielessä kiinnostumaan, on poika joko todella taitava pelimies tai äärimmäistä huomiota herättävä pahis.
Täysi-iän ylittyessä tilanne kuitenkin alkaa helpottua, jolloin nuoret naisetkin tietävät paremmin mitä mieheltään toivovat. Yksi tosiasia ei kuitenkaan muutu missään vaiheessa: Naisen ei tarvitse muuta kuin olla hyvännäköinen jotta hänelle löytyy seuraa, kun taas useimpien miesten on räpiköitävä kaikkialla ja kohdattava lopulta yksi ainokainen kaunotar elämässään, joka sanoo hänelle ¨Sä oot kyl kiva kaveri, mut en mä rakasta sua silleen.¨
© Lumofilia in http://lumofilia.blogspot.com/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erittäin osuva kirjoitus!
Jos kuitenkin jotain kritiikkiä esittää, niin ehkä voisit vähän jopa supistaa näkökulmaa. Nuo syntymiset ja muut voisi kuitata vähän lyhyemmin ja mennä suoraan asiaan.
Ja btw. kyllä nainen saa seuraa ilman hyvännäköisyyttäkin - ainoastaan pillun omistaminen riittää. Kokeilkaa vaikka mennä jonkin teinijuottolan narikan lähelle hengaamaan valomerkin aikaan.
Olen päälle parikymppinen jo enkä tähän ikään mennessä ole saanut miesseuraa oikeen mistään, vaikka nainen olenkin
Kuinka usein hengailet teinijuottoloiden narikan nurkilla valomerkin aikaan? Kyllä siellä aina joku epätoivoinen amis löytyy, jonka on "pakko saada pillua", eikä ole aiemmin vielä tärpännyt.
baareissa kun muutenkin käyn aika harvakseen, vaikka mieli kyllä tekisi useammin. Ja valomerkkiin asti en juuri koskaan niihin jää, paitsi sillon kun itse päätän koska lähetään, kaverit eivät taas yleensä jaksa olla valomerkkiin asti.
Toisaalta onhan se hyvä ettei mulle Suomessa kauheasti tollasia ole tullut vastaan koska en ole vähääkään kiinnostunut yhden illan suhteista
No ei kai se sitten ole mikään ihme, jos et ole vähääkään kiinostunut. Mitä syytä sinulla sitten on valittaa?
Oon 16 v poika kohta ja toi on kyl sitte niin totta.. mul kävi vaa sillee et tuntu et olin löytäny tytön kenen kans voi olla vähän vakavammin yhdessä ja luulin et on vastakaikua ja silleen, niin sitten tulee et ei se haluukkaa lähtee mun kans mihinkää..
Se sattu
Jaa, että naispuolisten immeisten tarvitsee _vain_ olla kauniita, ja johan tärppää. Annat omituisen kuvan omasta sukupuolestasi: ihan kuin teitä (poikia/ miehiä) ei likassa mikään muu viehättäisi kuin ulkonäkö. Toiseksikin söpöily ja nättinä oleminen ei ole tytöille (eikä pojillekaan!) helppoa. Juuri ulkonäköpainotteinen ajattelu johtaa masentavaan tyytymättömyyteen omasta ruumiistaan ja ulkoisista avuistaan. Tytöt laskeskelevat painoindeksiään ja miettivät, voiko kauppaan mennä ilman meikkiä. Jokaisen vartalossa ja naamavärkissä on kyllä aina sen verran vikaa, että siitä saa kasvatettua suurenkin murheen itselleen. On myös huomattava, että oma ulkonäkö voi olla pojillekin iso ongelma.
Jokaisella on tietysti makunsa. Et kuitenkaan voi tosissasi väittää, että mielestäsi melko mitäänsanomattoman näköinen tyttö, ei voisi muuten olla kiinnostava, mukava ja haluttava. Ulkonäköönhän ihmiset usein kiinnittävät ensimmäiseksi huomiota, mutta muuhunkin voi ihastua. Ja vaikka ulkonäkö olisikin ihastumisen aloittaja, rakkaudeksi tunne voi luultavasti kasvaa vain, jos suhteessa on pinnallisten arvojen ja arvostusten lisäksi jotain kestävämpää - vuorovaikutusta, kunnioitusta, toistensa huomioon ottamista, lähimmäisenrakkautta ja viihtymistä. Näin ainakin minä uskon ja toivon, etten ole väärässä. Ihmissuhteissa yleensä arvostan edellä mainitsemiani asioita, ja sama pätee myös poikaseuran kohdalla.
Itse olen 19-vuotias tyttö. Normaalipainoinen, tavallisen näköinen tai jopa söötti, milloin katumuodin, milloin omien päähänpistojensa mukaan pukeutuva opiskelija. Minulla on paljon tuttavia ja kavereita plus jokunen erittäin hyvä ystävä. Luonteeltani olen harkitseva, "hitaasti lämpiävä" mutta välitön. Opintomenestyksen perusteella voisin väittää olevani myös kohtalaisen älykäs ja ahkera. Pidän matkustelusta, ulkoilusta, puutarhanhoidosta, kirjoista ja elokuvista. En polta ja juon harvoin, mutten silti suhtaudu alkoholin nauttimiseen ehdottoman torjuvasti. Kännistä örvellystä en tykkää katsella, vielä vähemmän olla siinä osallisena. Käsittääkseni olen "aivan kuka tahansa". Seurustellut en ole koskaan. Haluaisin kylläkin.