Sukupuolen korjausta on perusteltu sillä että se tekee transsukupuolisen (menikö termi oikein?) onnellisemmaksi lähtötilanteeseen verrattuna.
Itse lähdin prosessiin niin että uskoin sen auttavan masennukseeni ja syömishäiriööni ja olisikin ilmeisesti auttanut jos olisin saanut itselleni naisen henkilötunnuksen. Silloin Kela ei olisi voinut syrjiä minua lääkekorvausten eväämisessä. Kaiken kaikkiaan juridiset rumbat ovat syöneet voimani ja olen lihonut viime joulusta kolmattakymmentä kiloa. Lähes joka asia prosessissa on vaatinut hirveästi energiaa. Lisäksi olen tuhonnut sosiaalisen verkostoni ja suhteet äitiini ovat niin tulehtuneet etten tule menemään edes hänen joskus tuleviin hautajaisiin.
Lohtuna minulla on että olen vieläkin naimisissa ja perheeni on kasassa. Prosessin loppuunsaattamiseksi minun pitäisi luopua heistäkin.
Jos prosessiin lähdön mittarina on onnellisuus olen tehnyt asiassa ilmeisen virheen. Mutta toisaalta olen nyt khden sairaalan diagnostisoima ja minun tilani on sellainen ettei minulla ole ollut vaihtoehtoa.
Miten estetään tällaiset onnettomuudet? Pitäisikö tutkimusten jo alkaessa sanoa avioliitossa olevalle transsukupuoliselle ettei häntä voida hoitaa nykylakien mukaan. Vai pitäisikö pyytää puolisolta kirjallinen lupa sille että puolisoa saa hoitaa ja että hän sitoutuu korjaamaan (oliko oikea termi?) avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi. Toisaalta puoliso voi vedota milloin vain siihen että häntä on pakotettu eikä lupaus siten ole voimassa. Vai pitäisikö aivan ensimmäisenä prosessissa avioliitossa elävillä tutkittavilla muuttaa nimi ja henkilötunnus. Näin mikäli puoliso ei siihen suostuisi niin koko korjausprosessi tulisi mahdottomaksi.
Itse lähdin prosessiin niin että uskoin sen auttavan masennukseeni ja syömishäiriööni ja olisikin ilmeisesti auttanut jos olisin saanut itselleni naisen henkilötunnuksen. Silloin Kela ei olisi voinut syrjiä minua lääkekorvausten eväämisessä. Kaiken kaikkiaan juridiset rumbat ovat syöneet voimani ja olen lihonut viime joulusta kolmattakymmentä kiloa. Lähes joka asia prosessissa on vaatinut hirveästi energiaa. Lisäksi olen tuhonnut sosiaalisen verkostoni ja suhteet äitiini ovat niin tulehtuneet etten tule menemään edes hänen joskus tuleviin hautajaisiin.
Lohtuna minulla on että olen vieläkin naimisissa ja perheeni on kasassa. Prosessin loppuunsaattamiseksi minun pitäisi luopua heistäkin.
Jos prosessiin lähdön mittarina on onnellisuus olen tehnyt asiassa ilmeisen virheen. Mutta toisaalta olen nyt khden sairaalan diagnostisoima ja minun tilani on sellainen ettei minulla ole ollut vaihtoehtoa.
Miten estetään tällaiset onnettomuudet? Pitäisikö tutkimusten jo alkaessa sanoa avioliitossa olevalle transsukupuoliselle ettei häntä voida hoitaa nykylakien mukaan. Vai pitäisikö pyytää puolisolta kirjallinen lupa sille että puolisoa saa hoitaa ja että hän sitoutuu korjaamaan (oliko oikea termi?) avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi. Toisaalta puoliso voi vedota milloin vain siihen että häntä on pakotettu eikä lupaus siten ole voimassa. Vai pitäisikö aivan ensimmäisenä prosessissa avioliitossa elävillä tutkittavilla muuttaa nimi ja henkilötunnus. Näin mikäli puoliso ei siihen suostuisi niin koko korjausprosessi tulisi mahdottomaksi.
Vastaukset 56
Vanhimmat
En todellakaan voi käsittää miksi sinulle ei ole kerrottu heti ensi tapaamisessa näistä koukeroista. Olihan ne tiedossa silloin, translaki tuli voimaan jo vuonna 2002. Eli syytän tässä alituisesti vaihtuvaa hoitohenkilökuntaa selvästä laiminlyönnistä. Juuri ENSI tapaamisessa tulisi käydä läpi koko tuleva prosessi, mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ja mitkä ovat mahdolliset sudenkuopat.
Mutta näiden asioiden läpikäymiseen tarvitaan kokemusta ja sitä on tutkimusryhmältä puuttunut alituisten henkilövaihdosten takia.
Ehdotan jatkossa selvää aanelostiivistelmää, joka lyödään ensi tapaamisessa potilaan käteen. Silloin ei jää tärkeitä asioita sanomatta.
Miten asia olisi muuksi muuttunut vaikka oltaisiin kerrottukin? Jos tilanne päällä on ajolähtö. Vai kuvitteletko että minulla olisi ollut joku oikea valintatilanne? Että hoitoon lähteminen olisikin elämäntapavalinta?
vähän tunnelmamusaa
http://www.youtube.com/watch?v=tuMjUvEx9zE
http://www.youtube.com/watch?v=0F_mt5616no
No sitten on kyseessä lähes klassinen tragedia, joka tulee kohtalon väistämättömyydellä.
Olet pattitilanteessa, josta ei pääse ei eteen eikä taaksepäin.
En näe kuin yhden reaalisen ulospääsytien. Neuvottelet puolisosi kanssa parisuhdejärjestelyistä, jotka pelastavat sinut. Kai hän rakastaa sinua niin paljon, että ymmärtää epätoivoisen tilanteesi ja on valmis kompromissiin. Onhan hän nytkin jo joutunut tekemään kompromisseja. Toisaalta, jos hän ei ole valmis parisuhteeseen naisen kanssa, en näe liitollesi muutenkaan tulevaisuutta.
Ja toiseksi alat pudottamaan painoasi, jotta pääset aikanasi leikkaukseen.
vaan perheen perheoikeudellisesta asemasta. Lainlaatijan mieli on ollut se, ettei minun mielipiteelläni ole merkitystä vaan nimenomaan puolison mielipide ratkaisee asian. On mielenkiintoista ettei lapselta/lapsilta kysytä myös mitään vaikka järjestely muuttaa heidänkin asemaansa. Nykyisen perheoikeudellisen säätelyn mukaan lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä, jotka ovat vastakkaista sukupuolta (Lakivaliokunnan mietintö rekisteröidystä parisuhteesta).
Avioliitto on oikeustoimi ja jos tulkinnan mukaan minut jätettäisiin isäksi olisi lapsella isä ja äiti, jotka olisivat vastakkaista sukupuolta. Mikä estäisi avioliiton jaykumisen tässä tilanteessa? Jos minut jätetään isäksi rekisteriin on se selvästi sama kuin että olen mies. Eihän järjestelyssä tehdä muuta kuin korjataan passia ja henkilöllisyyspaperit naisen vastaaviksi. Miksi tuota ei voisi tehdä siitä huolimatta että olisimme avioliitossa? Olemmehan isä ja äiti ja sitä kautta aina vastakkaista sukupuolta lain edessä.
En ymmärtänyt ehkä sanomaasi, mutta minä olen nainen ja isä. Ja se sopii oikein hyvin kaikille. Tosin en ole avioliitossa. Väitit vaan tuossa, että isä on yhtä kuin mies. Näin ei siis välttämättä ole.
"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen valmisteluvaiheessa adoptiosäännöksen keskeisin perustelu oli seuraava: Jos parisuhteen osapuolet voisivat yhdessä ottaa ottolapsen tai suorittaa perheen sisäisen adoption, lapsi saisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä merkitsisi perusluonteista muutosta vanhemmuuden sääntelyssä. Vanhemmuutta koskevan lainsäädännön nykyisiin periaatteisiin kuuluu, että vanhemmat ovat keskenään vastakkaista sukupuolta ja että lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä. Isyyden ja äitiyden käsitteiden sisältöä ei ole perusteltua muuttaa ilman perusteellista kansalaiskeskustelua. Tällaista keskustelua ei ainakaan toistaiseksi ole käyty. Ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista omaksua perhelainsäädännössä ratkaisuja, jotka eivät ole laajalti hyväksyttyjä."
siis toistan: "Vanhemmuutta koskevan lainsäädännön nykyisiin periaatteisiin kuuluu, että vanhemmat ovat keskenään vastakkaista sukupuolta ja että lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä."
Lainsäädäntö ei tunne vanhempia jotka olisivat samaa sukupuolta ja jos ovat biologisesti lapsen vanhemmat niin ovat keskenään vastakkaista sukupuolta.
No jatka sitten pääsi seinään hakkaamista kunnes yhteiskunta tanssii pillisi mukaan. Kumpi sitten ensin uupuu, sinä vai yhteiskunta? Mitäs itse arvelet?
perustuu lakivaliokunnan tulkintaan tuosta nykylain 5§:stä eli esityksen 4§:stä.
LaVL 3/2002 vp - HE 56/2001 vp
Sukupuolen vahvistamisen oikeudelliset vaikutukset
Lakiehdotuksen 4 §:ssä säädetään sukupuolen vahvistamisen oikeudellisista vaikutuksista. Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena sovellettaessa muuta lainsäädäntöä, jollei toisin säädetä. Ehdotettu säännös on perusteltu ja tarpeellinen, koska se selkeyttää nykyistä epäselvää tilannetta. Tällä hetkellä ei ole selvää, mikä oikeudellinen merkitys väestötietojärjestelmään sisältyvän sukupuolta osoittavan tiedon muuttamisella on.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyistä lainsäädäntöä sovellettaessa saattaa syntyä tulkintatilanteita, jos säännöksen sanamuodosta ilmenee sukupuoli. Esimerkkinä tällaisesta on esitetty isyyden vahvistamiskanteen nostaminen biologista miestä vastaan, jonka oikeudellinen sukupuoli on muutettu. Isyyslain 26 §:n mukaan isyyden vahvistamiskanne on nostettava miestä vastaan. Todennäköisesti tulkintatilanteet eivät ole erityisen ongelmallisia tai yleisiä, koska esimerkiksi vanhemmuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet eivät riipu siitä, kumpaa sukupuolta vanhempi on. Valiokunnan käsityksen mukaan tulkintatilanteet voidaan ratkaista tulkitsemalla lakia sen tarkoituksen mukaisesti.
Lakivaliokunta antaa siis yleisen oikeuden mennä niin että jos isyys on vahvistettu miehenä ollessa niin tuo miehen piirre saisi jatkua 5§:n tulkintana.
Mutta lakivaliokunta kieltää rekisteröidyssä parisuhteessa eläviltä tuon saman oikeuden, lapsella saa olla vain vastakkaista sukupuolta olevat isä ja äiti.
Siten eroonut voi säilyttää isyytensä mutta rekisteröidyssä parisuhteessa elävä ei saisi olla isä olematta samalla mies.
ja minä uuvun. Toistaiseksi olen pyrkinyt osoittamaan vaan kuinka säädökset asiassa ovat enemmän kuin ristiriitaisia. Keinoni ratkaista asia on ottaa avioero. Sitäkö sinä sitten janoat?
Mutta rakastan perhettäni enemmän kuin itseäni joten annan yhteiskunnan voittaa. Siinä onkin sitten yksi voitettu ja minun tapauksellani voidaan perustella että kun tuokin selviää noin ei tarvitse muitakaan hoitaa.
Vai niin, että naispuolinen isä säilyttäisi isyytensä jos elää "susiparina" ex-puolisonsa kanssa. Varsin outoja koukeroita.
En tiedä kuka janoaa sun avioeroasi, en minä ainakaan. Sulla on lievästi paranoidi asenne, sori vaan.
"Siinä onkin sitten yksi voitettu ja minun tapauksellani voidaan perustella että kun tuokin selviää noin ei tarvitse muitakaan hoitaa."
Voi kunpa joskus tajuaisit sen, ettei tämä maailma pyöri yksin sinun napasi ympärillä, et sinä nyt ihan niin tärkeä persoona ole.
Sillä kuten lakivaliokunta mietinnössään rekiströidystä parisuhteesta yleistävästi toteaa on isyys vastakkaisen sukupuolen ominaisuus äidille sovellettaessa perhelainsäädäntöä.
Perhelainsäädäntö ei siten tunne naispuolista isää. Mikään ei kuitenkaan estä elämästä sellaisessa käsityksessä.
Toisaalta jää henkilön väestörekisteritiedot voimaan entisten avioliittojenkin osalta vanhassa sukupuolessa kuten siis isyydelle käy.
Ongelmallista on yrittää sovittaa tällaista biologista isää rekisteröityyn parisuhteeseen joka on hyvin tiukka vanhemmuuden määrittelyssään. Jos katsottaisiin että isyys säilyisi niin mieheydenkin tulisi silloin säilyä lakivaliokunnan mukaan. Toisaalta rekisteröidyn parisuhteen sen 1§:n mukaan voi vain kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Se että henkilöstä jätetään voimaan hänen historiansa miehenä on hyvin erikoinen tulkinta translain 5§:stä jonka mukaan henkilöä tulisi käsitellä uuden sukupuolen mukaisesti.
"5 §
Vahvistamisen oikeusvaikutukset
Tämän lain mukaisesti vahvistettua sukupuolta on pidettävä henkilön sukupuolena sovellettaessa muuta lainsäädäntöä, jollei toisin säädetä."
ja rekiströityä parisuhdetta koskevassa laissa säädetään.
Aijaha. Olen nainen, mutta JONKIN LAIN mukaan mies. Ei kuulosta kovin järkevältä.
koska en ymmärrä miten tilanne muuttuisi ja mistä joutuisit luopumaan, jos olisitte "vaan" avoliitossa.
kommenttiasi, voitko selittää?
joutuisit luopumaan perheestäsi saadaksesi naisen hetun. Mutta jos ottaist avioeron (kun rekisteröity parisuhde ei käy), niin eihän kukaan kuolisi ja eihän teidän tarvitsisi muuttaa erilleen.
poistaisi puolisolta oikeuden lesken eläkkeeseen ja asettaisi hänet erilaiseen asemaan muutenkin mikäli kuolisin. Esim. meitä ei rekisteröimättömänä naisparina katsottaisi asuvan avioliitonomaisessa suhteessa, joten puolison oikeus asua pariskunnan yhteisessä asunnossa vaarantuisi.
Toisaalta eläessä siitä hyötyisi siten että kun ei katsottaisi asuvan avioliitonomaisessa suhteessa niin toisen työttömyyspäivärahoihin ja asumistukeen ei asuinkumppanin tulot vaikuttaisi. Niitä kumppanin tuloja ei olisi sillä kahden naisen avoliittoa laki ei tunne ja nämä henkilöt eivät ole siten perheoikeudellisen sääntelyn piirissä. Ajatuskuviona herkullinen on tilanne jossa toinen puolisoista jää työttömäksi ja he ovat paperilla mies ja nainen ja elävät avioliitossa. Kun työttömäksi jäänyt jää ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalle hänen työttömyyspäivärahaan eivät puolison tulot vaikuta. Mutta jos ansiosidonnaisen työttömyyden päivät tulevat täyteen, henkilö putoaa asumisperusteisen työttömyyspäivärahan piiriin ja tähän aviopuolison tulot taas vaikuttavat. Mutta jos ottaa avioeron ja tämän jälkeen menee maistraattiin korjaamaan sukupuolensa naiseksi, viranomaisilla ei ole lakiin perustuvaa syytä harkita asumisperusteisen työttömyyspäivärahan määrää alaspäin sillä perusteella että pariskunta elää avioliitonomaisessa suhteessa. Eivät voi elää koska he ovat molemmat naisia eivätkä elä rekisteröidyssä parisuhteessakaan.
Testamentilla voit määrätä, että (ex-)puolisosi perii sinun asunnonpuoliskosi.
mutta yhtä hyvin voin testamentata hänelle hallintaoikeuden ja siten tyttärellä on latentti omistusoikeus aina puolison kuolemaan.
Leski saa leskeneläkettä seuraavan pykälän nojalla. Avioliitothan jäävät voimaan siltä osin kun ne ovat päättyneet ennen sukupuolen juridista korjausta.
Valtion eläkelaki:
79 §
Entisen puolison eläkeoikeus
Edunjättäjän entisellä puolisolla on oikeus leskeneläkkeeseen, jos edunjättäjä oli kuollessaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin maksamaan hänelle elatusapua. Entisestä puolisosta ja hänen oikeudestaan leskeneläkkeeseen on soveltuvin osin voimassa, mitä leskestä ja lesken oikeudesta leskeneläkkeeseen säädetään.
tuo lesken eläkeoikeus kuitenkin jatkuu jos muistaa hoitaa elatusmaksuja
jos kuolet ennenaikaisesti, yhteiskunnalle katkeroituneena.
kun nuo elatusmaksut vahvistetaan tuomioistuimessa, ne ovat peruste maksaa toimeentulotukea eli otetaan huomioon määritettäessä sosiaalitukia. Ex-puolison, jolle elatusmaksut menevät, tulot eivät vaikuta toimeentulotukiin ja muihin sosiaalietuuksiin vaikka pariskunta jatkaisi asumista kahtena naisena yhteisen lapsen kanssa koska eivät ole lain mukaan perhe.
Perhe-eläke kuitenkin menee rekisteriin jääneen vanhan sukupuolen perusteella.
jolla saisin yhteiskunnan kohtelemaan meitä kuitenkin pariskuntana, joka elää avioliiton omaisessa suhteessa. Tuolloin yhteiskunta paitsi että jättää vanhan sukupuolen rekisteriinsä ekäketurvan ja isyyden osalta voisi myös syödä sanansa ja ryhtyä soveltamaan vanhaa sukupuolta vastoin lain 563/2002 5§:ää joka vaatii käsittelemään henkilöä uuden sukupuolen mukaisesti.
Näyttää siltä että tuo rekisteröity parisuhde on huono ratkaisu, parempi ratkaisu on elää susinaisparina siten että sekä isyys että vanha päätetty avioliitto jäävät voimaan väestörekisterissä.
Siinä on rahallisesti parempi tulema. Mitähän kirkko tuumaa avioliiton rahaksi vaihtamisesta? En usko että mitään koska ei sitä kiinnosta avioliiton rekkariksikaan vaihtaminen.
"parempi ratkaisu on elää susinaisparina siten että sekä isyys että vanha päätetty avioliitto jäävät voimaan väestörekisterissä."
Alat vihdoinkin tulla järkiisi. Miksi et tekisi niin?
Siinä tapauksessa antaisin raiskata itseni. Helppo tapa on antaa persettä yhteiskunnalle ja väistyä. Mutta minä en siihen rupea. Haluan ylläpitää avioliittoni koska se kuitenkin näistä järjestelyistä parhaiten suojaa perheeni edut.
Avioero on siis toiseksi paras ja vasta kolmantena on rekisteröity parisuhde.
vastaus erilaisuuteen on ollut perinteisesti noidanpoltto
http://www.youtube.com/watch?v=w5EIsrZuczk
Kuka on seuraava?
Näköjään pelkästään rahasta. Jos sinut tosiaan korjataan naiseksi, niin jatkaako siinä tapauksessa vaimosi elämää kanssasi. Onko vaimosi siis lesbo, eikä etsi uutta miestä
mutta tänä iltana juteltuani yhden toisen transihmisen kanssa sain keskustelustamme ajatuksia.
Nimittäin tunnen että koko sukupuolikäsite murenee käsiin.
Ehkä nykytila on sellainen ettei asia siitä kummemmaksi muutu vaikka korjaisin kuinka. Ehkä olen tullut luonnollisen rajan äärelle ja se on raja jota en tunne oikeaksi ylittää.
Tyttäreni tuli illalla syliini ja sanoi että hänestä on ihanaa kun hänellä on isä. Minustakin se on ihanaa.
Ehkä ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen. Näinkin voinee elää loppuelämä. Naisen elämää en koskaan saanut mutta sain paikan josta seurata sitä läheltä.
Kommentit siitä onko puolisoni lesbo etäännyttää minua entisestäänkin koko järjestelmästä. Mitä sen on väliä onko hän lesbo tai hetero? Lesbo hän on siltä osin kuin etunimeni ovat naisen, mutta hetero siltä osin kun kyse on juridisesta sukupuolestani. Uutta puolisoa hän ei etsi.
Onnea vaan loppuelämällesi. Sitä tarvitset. Pääasia ettet täysin katkeroidu. Siitä kärsisi nimittäin ensimmäisenä perheesi, joka on sinulle tärkein.
pitää yrittää elää sellaista elämää että on juuri noita onnellisuuden lähteitä. Elämä on sellaista ettei täällä saa kaikkea ja monelle asialle joutuu lopulta sanomaan jäähyväiset.
Onneksi tunnen että minulla on paikka perheessäni ja olen (edes) täällä hyväksytty ja arvostettu perheenjäsen.
Ehkä on järkevää tässä vaiheessa pelata aikaa. Itävallan ja Saksan perustuslakituomioistuimet ovat sallineet avioliittojen jatkumisen vakiintuneiden perheiden osalta ja todenneet nuo vaatimukset avioliiton lopettamisesta perusoikeuksin vastaisiksi. Kuten valistusaate kyllä ihmisoikeudetkin jossain vaiheessa rantautuvat Suomeen.
Kun asiaa oikein pohdin tulin siihen johtopäätökseen ettei minusta voi missään olosuhteissa tullakaan muuta kuin naisenkaltainen olento. Toki identiteetti on naisen mutta historia ja keho ovat olleet miehen. Jos yhteiskunta ei halua hyväksyä minua rekistereissään ja tunnustaa samalla oikeuttani historiaani, en voi tuon väkivallan edessä mitään. Tai voin toki. Mikään ei pakota meitä eroamaan.
Ongelma on vaan ettei tässä tilanteessa voi tietää kuinka tauti kehittyy, kuinka epätoivoiseksi se fakta ettei yhteiskunta tunnusta naiseksi voi kehittyä. Minulla on edelleen optio mennä fyysisesti pidemmälle muutoksessani mutta ei se muuta tosiasiaa että korjauksen lopputulos on sekin naisenkaltainen olento.
Nyt olen jo keski-ikäinen. Toisaalta jos jaksaisin vielä 10 vuotta olisi tytär jo melkein täysi-ikäinen ja minä voisin jäädä työkyvyttömyseläkkeelle. Voi olla että pääsen sille jo aikaisemminkin.
Vitun kalliiksi käy vaan kaikille
1) annat yhteiskunnan pahoinpidellä sinut yksilönä jos et suostu sääntöihin. Toisaalta säännöt ovat tarkoitettu niiden noudatettaviksi, jotka voivat käyttäytyä niiden mukaan. Minulla tämä käyttäytyminen tulee lääketieteellistä väliintuloa vaativasta tilasta. Siksi tällainen pahoinpitely on epäeettistä.
2) pahoinpitelyn välttämiseksi minun pitäisi antaa yhteiskunnan raiskata perheeni ja viedä heidän oikeuksiaan. Vaihtoehtona tämä on minulle pahempi kuin yhteiskunnan minuun kohdistama syrjintä ja väkivalta. Tämä siksi että rakastan perhettäni.
Naisenkaltainen olento on hyvä saavutus. Kaikki cisnaisetkaan eivät ole naisenkaltaisia olentoja. Kaukana siitä.
Vähemmän onneton ja elinkelpoisempi on jo hyvä saavutus. Onnellisuus on lisäbonus.
"Miten estetään tällaiset onnettomuudet? Pitäisikö tutkimusten jo alkaessa sanoa avioliitossa olevalle transsukupuoliselle ettei häntä voida hoitaa nykylakien mukaan."
Mitä se olisi auttanut. Et sinä sitä kuitenkaan olisi uskonut, kaikkitietäväinen kun olet ja jääräpäinen.
Oletko koskaan ajatellut, että samoilla vahingoilla (sos. suht. kärsiminen yms.) olisit jo vienyt korjausprosessisi läpi saakka? Olisit saanut yhteiskunnan hyväksynnän naiseudellesi ja todennäköisesti perheesi olisi yhä koossa.
Toiset nauttii kai pään hakkaamisesta seinään. Erittäin outoa, että pistät puolisosi halun pysyä naimisissa oman onneelisuutesi/hoitosi edelle???
Tulee väkisinkin mieleen ettet edes oikesti halua koko sukupuolenkorjausta.
Pahoin voiva TS tekee yleensä kaiken saadakseen itselleen edes siedettävän olen, eikä jää natisemaan jostain lakikoukerosta, jolla ei ole kuitenkaan omassa kropassa viihtymisen kanssa mitään tekemistä. Sulta ei kukaan voi viedä vanhemmuuttasi, että huono vedota siihen...
Olen pitänyt taukoa korjaamisessa, koska vähän on hirvittänyt ajatus elää loppuelämä juridisesti miehenä kropan kuitenkin ollessa naisen kropan. Kun toimin ulkomaankaupassa, joudun matkustelemaankin joskus. Tällöin saatan jäädä koneesta vaan siksi että olen fyysisesti nainen passin väittäessä minun olevan kuitenkin mies. Viime jouluna matkalla lentokenttävirkailija kyseli jo että missä on (kolmihenkisen) perheemme neljäs jäsen, miespuolinen. Sanoin että tuossa kaikki enkä väittänyt että Nils Holgersson olisi matkustanut taskussani :). Virkailija nosteli olkapäitään kun lentolippu oli naiselle mutta passi oli miehen.
Fyysisen korjauksen jälkeen olisin samassa tilanteessa kuin ftm transsukupuolinen, tosin varustettu rinnoilla. Mutta juridisesti mies.
Yhdysvalloissa leikkauksen jälkeen saa automaattisesti uuden passin jos on käynyt siellä pohjoisamerikkalaisella kirurgilla. Ei siellä kysellä oletko naimisissa. Suomessa tästä poikkeavaa käytäntöä on perusteltu sillä ettei naisesta mieheksi leikkauksissa saada toimivia vehkeitä ja siksi on järkevää kieltäytyä leikkauksista. Yhdysvalloissa heidät kuitenkin luettaisiin naisiksi koska eivät ole käyneet prosessia sen maan mittapuun mukaan loppuun.
Myös itsensä heteroiksi mieltävät ihmiset haluavat päästä avioliittoon vastakkaisen sukupuolen kuin itse ovat kanssa. Vaikka tuo liitto on biologisesti lapseton he haluavat sille oikeutetusti yhteiskunnan hyväksynnän.
Meidän ongelma tässä kuviossa on se, että emme nää suhdettamme pelkkänä parisuhteena vaan perheenä. Tarvitsemme avioliittoa juuri perhesuhteisiin, koska tulkinta siitä että transnaisen isyys rekisteröidyssä parisuhteessa säilyisi on hatara. Translain 5§:ssä on säädetty että menetellään yleisesti uuden sukupuolen mukaan jos ei ole toisin säädetty. Rekisteröidyn parisuhdelain 9§:ssä on säädetty että isyyslakia ei voi soveltaa suhteessa. Eli en voisi olla lapseni isä.
Tämän vuoksi avioliitto on vahvempi turva perheelle ja vetoan siihen avioliittoni säilymiseksi että olemme kummatkin lapsen biologiset vanhemmat. Ja jotta kummankin vanhemmuus säilyisi eikä vain lapsen äidin, kuten siis rekisteröity parisuhde edellyttää, tarvitsemme avioliiton. Se ei ole vain parisuhteen statussymboli vaan sillä on ihan oikea reaalimaailman vastine.
Sinällään en pidä mitenkään paheksuttavana että kaksi homoa halutessaan naimisiin, toinen heistä vaihtaa henkilötunnuksensa naiseksi. Hehän voivat vielä yhdessä adoptoida kolmannen lapsekseen.
Miehen nimisellä ja miehen kuvalla varustetulla passilla oli tosiaan hankaluuksia tarkastuksissa, mutta ne loppui kuin seinään, kun sain naisen nimellä ja kuvalla varustetun passin, vaikka siinä oli vielä M. Varmuuden vuoksi mulla oli mukana tutkimusryhmän aanelonen englanniksi jossa kerrottiin, että kyseinen henkilö on plaaplaaplaa....
Sitä en tarvinnut kertaakaan sen vajaan vuoden aikana kunnes sain F-passin. Ja matkustelin aika paljon. Eli pelko hankaluuksista on kyllä liioiteltu.
Niin Suomessa alapääkirurgi (no mikä onkaan) ei edes ota potilasta vastaanotolle, ellei ole jo uusi hetu. Näin minulle ainakin viime vuonna sanottiin. Mutta monethan käyvät ulkomailla leikkauksissa, en tiedä mikä siellä sitten on käytäntö. Yhdysvalloissa käsittääkseni riippuu osavaltiosta miten suhtaudutaan.
Thaimaan Supornille ja Kunapornille riittää transdiagnoosi ja läpikäyty RLE. Eli sieltä voi palata fyysisesti naisena vaikka on vielä juridisesti mies.
Minulla on itse Sinikka Suomisen allekirjoittama paperi, jossa nimenomaisesti selitetään tasa-arvovaltuutetulle että genitaalikirurgia on mahdollista millä henkilötunnuksella hyvänsä.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
määrittää potilaan oikeudet. Mikäli henkilöllä on transsukupuolisuusdiagnoosi ja kahden tutkimusyksikön puollot, leikkaus tehdään.
Olinkin jo jonossa mutta halusin lykkäystä. Palaan jonoon taas ensi kuussa.
Eli kyseinen tieto on väärä.
kirjoitettu siten että siinä käytetään "he" (miespuolinen hän englanniksi) sanaa. Näin ollen todistus ei vastaa identiteettiäni.
Mitenköhän tuollaisiin papereihin suhtaudutaan maissa joissa rikoslaki puuttuu transvestismiin?
Onnittelut F-passista. Itse en saa edes sukupuoletonta passia vaikka henkilöillä joilla syntymäpaikka on ulkomaat voidaan tämä ulkomaat merkata passiin todellisen syntymäpaikan sijaan.
Mulle vaan psykiatri sanoi, ettei sinne saa aikaa ennen kuin tunnus on vaihdettu. Ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, kun psykiatri on väärässä.
Mulla lukee "she is a biological male". Mikä on kyllä suoraan sanottuna myöskin nonsense.
Outoa että persoonapronomini on jokaiselle mikä sattuu.
Psykiatrilla on valtaa antaa tai olla antamatta diagnoosia ja puoltoja genitaalialueen toimenpiteisiin. Kun todistus on annettu on se kuin pyssyn luoti, ei sitä voi kutsua takaisin. Lähete sairaalaan on annettava jos se kuuluu hoitotoimenpiteisiin.
Potilaslaki ei tunne henkilötunnusta hoitojen esteenä. Päinvastoin henkilöä ei saa syrjiä sukupuolen perusteella. Säännökset potilaslakiin on kopioitu perustuslain perusoikeuksista.
Psykiatri voi ehkä kuvitella että hänen lääkärinoikeutensa ulottuu Suomen lain yli. Mutta loppupeleissä ei ulotu.
Kävin kaksi vuotta sitten Sinikka Suomisen vastaanotolla sukupuolenkorjausleikkauksen vuoksi. Sinikka Suominen ei suostunut ottamaan minua leikkausjonoon, koska juridinen sukupuoleni oli vielä korjaamatta, vaikka diagnoosi F 64.0 ja RLT olivat jo. Jouduin sitten odottelemaan lähetteiden hitaudesta ja jonoista johtuen taas vuoden, ennen kuin pääsin uudelleen vastaanotolle ja sitten vasta minut asetettiin jonoon. Jono kesti tasan vuoden jälkimmäisestä käynnistä leikkaukseen. Eli vuosi tuli lisää odottelua aivan turhaan.
Minulla oli 2 puoltoa, HYKSin ja TaYSin genitaaliremppaa puoltavat kirjeet.
Nuo puoltavat kirjeet tarvitaan jonoon asettamiseksi.
Mikäli tästä huolimatta sinut on evätty, käänny tasa-arvovaltuutetun toimiston puoleen. SSaat minulta tarvittaessa käsittelijän nimen
Omana itsenäni.
Em kirjoittaja on todennäköisin syin lähtenyt korjausprosessiin ilman omaa sisäistä ymmärrystään ja tilansa tuntemista ja epärealistisin odotuksin.
Omalta kohdaltani voin vaan todeta, että vaihtoehtoja ei ollut. Kyllä kaikki muu elämä oli soviteltava tilanteeseen.
Yllättävä kyllä homma on ollut ikään kuin helpottava monessa suhteessa...siis kanssakäymisessä.
Valitettavasti on todettava, että "kansankynttilät" ovat yllättävän konservatiivisia, ainakin perinteisillä miesten aloilla.
Siitä viis, kukin saa puolestani ajatella ja elää tavallan.
Mutta mulle riittää HYKSin Tukholmankadun ja TaYSin Teiskontien tutkimusyksikköjen mulle antamat diagnoosit F 64.0.
Tosielämänkoekin on jo suoritettu.
Mielenkiintoista minusta on että lainsäätäjä käsittelee tätä ilmiötä jonain elämäntapavalintana. Tuohon sinäkin sorrut analyysissasi.
Itse asiassa minulle sopisi että enemmänkin estettäisiin ihmisiä korjaamasta tätä vaivaa. Palautettakoon kastraatiolautakunnat jotka arvioivat sosioekonomispärstäkertoimellisia kriteerejä onko henkilö liian pitkä naiseksi tai liian lyhyt mieheksi ja onko arvioitu lopputulos liian ruma naiseksi, "eihän tuo nyt voi mitenkään sopeutua". Lisäksi voitaisiin soveltaa kristillisten 30 vuoden ikärajaa joka varmistaisi että naiset olisivat liian rumia. Viimeistään perheellisyys estäisi.
Epä sitten väliä jos epärealistisiksi arvioidut henkilöt räjäyttelisivät metroja tai hyppisivät silloilta. Ainakin prosessi tuottaisi virheettömiä barbienukkeja barbie-eunukkien sijasta.
On eriasia olla 18 vuotias tai vähän vanhempi, jolla elämän kokoaminen ja tarkeät asiat ovat vielä niin neitsyyt asteella että se on vain minä minä minä, vitunko väliä muista. Jos on kuitenkin elänyt avioliitossa saman henkilön kanssa useita kymmeniä vuosia ja ikää alkaa kertyä, niin ymmärtää vähän paremmin että miksi se oikeusturvan menetys perheen tuomiin etuihin ei olekkaan niin pieni asia. Me olemme uhreja joilla ei ole ollut mahdollisuutta muokata kehoamme yhteiskunnan taitamattomuuden ja/tai tietämättömyyden ja ennakkoluulojen takia. Täydellisyyttä emme voi koskaan saavuttaa, sillä kehomme on periaatteessa se sama, vain muokattuna eli korjauksesta ei voida puhua, missä on siis kohtumme ja munasarjamme. Jos aletaan höpisemään että "luomu" naisilla on samat mahdollisuudet kuin transnaisillakin, että tyydy kohtaloosi, niin ollaan hakuteillä koska yhteiskunta asettaa meidät ennakkoluuloiseen asemaan heti syntymästä asti, eli jos joku "kuvittelee" olevansa nainen vaikka kaikki muut toteaakin suoraan että "jooh, olet mies". meillä ei ole ollut mahdollisuutta muokata kehoamme sellaiseksi että meillä olisi hyvä olla siinä, ja että tämän yhteiskunnan säännöt olisivat sen mukaiset. Anteeksi kielenkäyttö mutta vittu sillä ei ole mitään merkitystä mitä valtion säännöksissä lukee, sillä meillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kun esittää epätodellista persoonaa, jota ei ole olemassa muualla kuin muiden ihmisten silmissä. On vain vittumaista se että enemmistö ihmisistä on sitä mieltä että se huonompi vaihtoehto on sulle ihan jees, jos se tekee sun ulos edes hiukan siedettäväks, vaikka muilla on ollu mahdollisuudet saata elämänsä sellaseen kuntoon että pystyy itsekkin nauttimaan siitä.
jos se olis totta. Mutkun ei oo. Ei katoo oikeudet kakaroilta, ei vaimolta. Toi lakibullshitti ei sitä muuks muuta. Kaksois-H, teet ittestäs uhria. Mut jos akka ei tykkää siitä, et paperilla aviomies muuttuu rekkarivaimoks, niin sille ei sit voi mitään. Paitti erota, mut ai niin sitähän ei voinu tehä. Pitää kärsiä vaan sit ja esittää marttyyriä ja oksennella kärsimyksiään vaik tänne ransulaan.
Perheoikeudellinen asema joka on avioliitossa ei voi jatkua rekisteröidyssä parisuhteessa. Jos se voisi niin se asettaisi muut rekisteröidyssä parisuhteessa elävät eriarvoiseen asemaan näihin perheisiin nähden jotka elävät näin luodussa samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoinstitutiossa.
Se ei tunnu sopivan sinulle että avioliitto saisi jatkua, mutta on mennyt läpi jo Saksassa. Siellä vaatimus avioliiton lopettamisesta havaittiin perusoikeuksien vastaiseksi. Yleensäkin jos puututaan ihmisten yksityisyyteen ollaan erittäin hatarilla perusteilla liikkeellä. Suomessa lienee perusoikeus kohdella transsukupuolisia normihomoseksuaaleina näkemättä heidän tilanteensa sui generis luonnetta.
Siis, mitähän tämäkin höpötys ajoi takaa?
Fakta nyt on, olet sitten 18v. tai 60-vuotias, että kaksi naista ei voi olla avioliitossa nyky-suomen lakien mukaan...eli olit sitten TS- tai lesbo -nainen, se nyt vaan on hyväksyttävä. Ihan turha kitistä ettei saa pysyä avioliitossa, koska eivät sitä oikeutta saa muutkaan naisparit.
Ihme jääräpäistä sakkia, mutta ihan vapaasti voi toki yrittää tavoitella sellaista, joka vie voimat ja tulos nolla.
Avioliittolaissa ei ole Suomessa tuohon viittaavia pyläliä. Avioliittolain mukaan avioliittoa solmittaessa pitää olla nainen ja mies mutta olemisesta laki ei mainitse mitään. Sen sijaan laki luettelee purkuperusteet, joita ovat 1) lähisukulaisuus, 2) kaksinnaiminen ja 3) avioeron hakeminen.
Mitä muihin naispareihin tulee, näytäpä minulle sellainen nainen, joka on
a) kutsuttu miespuolisena asevelvolliseksi
b) mennyt miespuolisena avioliittoon
c) tullut miespuolisena isäksi
d) joutunut todistamaan omaa naiseuttaan psykiatreille saadakseen diagnoosin eikä kenenkään naiseksi syntyneen tarvitse suorittaa vuoden kestävää koetta omasta naiseudestaan.
Mistä muista oikeuksistasi olisit valmis luopumaan vain siksi että tämä yhteiskunta hyväksyisi sinut?
Mielenkiintoisia tilanteita tuo avioliittolain isyysolettama. Vaikka avioliittoa solmittäessa huolehditaan ettei sisarukset voi mennä avioliittoon, voi sisko käyttää kuitenkin veljensä spermaa jälkeläisen tuottamisessa ja tämä lapsi katsotaan aviopuolison jälkeläiseksi isyysolettaman perusteella. Näin tuo lähisukulaisuuden estäminen voidaan vaivatta kiertää.
Ja miksi hedelmättömillä naisilla kuten transnaisilla vaaditaan samat avioliittolain lähisukulaisvaatimukset vaikka he eivät saa lapsia? Mielestäni sisarukset voisivat mennä hyvin avioliittoon mikäli toinen heistä on korjannut juridisen sukupuolensa.