Muutama vuosi sitten kun sairauttani alettiin tutkimaan joku valopää lääkäri, joka ei asiaa edes tutkinut, mutta halusi kait musta nopeasti eroon, laittoi potilastietoihini että olisinkin masentunut? (lääkärissä käydessä mulla oli kohtaus päällä ja kieltämättä voin vaikuttaa silloin alakuloiselta)
Terveyskeskuslääkärit vaihtuivat joka kerta ja tuo lausen papereissani alkoi seuraamaan minua.
Mulla todettiin esimerkiksi estrogeenin vajaus laboratoriokokein, mutta eräs mieslääkäri kirjoitti sitten papereihini, että kieltää estrogeenin käytön (ei ollut tukinut tätä asiaa ollenkaan, eikä nähnyt koetuloksia) ja kehottaa hakeutumaan mielenterveystoimistoon. (Syynä se että sanoin että en voi olla ilman estroa, koska mulle tulee oireita)
Olen ajoittain todella sairas, saan jonkinlaisia kohtauksia, silmiini tulee sarveiskalvon haavaumia koska kyynelneste katoaa, kasvoista ja kielestä lähtee tunto, en muista mitä puhun, en ymmärrä sanojen merkitystä, rytmihäiriöt vaivaavat ja väsyttävät (pulssi laskee 40-50 ja sydän kait yrittää korjata laskua tms. )Tulee virtsanpidätysvaikeutta jms. MUTTA
kaiken tämän työkyvyttömäksi vetävien kohtausten keskellä joudun taistelemaan jatkuvasti lääkäreiden kanssa. Terveyskeskusessa en ole samaa lääkäriä nähnyt samaa lääkäriä kahta kertaa perätysten moneen vuoteen.Kukaan ei lähettänyt mua eteenpäin vaan lähetettä pihisteltiin, AINA sain vakuutella että en ole masentunut, vaan kiinnostunut asioista ja haluan nauttia elämästä ilman tätä sairautta. Olen iloinen ja sosiaalinen. Kerran menin Diacoriin ja sanoin lääkärille että katso nyt tällainen olen oikeasti, ilman kohtausta. Lääkäri ei ollut ennen nähnyt minua. Hänen mielestään olin terve kuin pukki, reipas ja motivoitunut.Mulla ei ole varaa kuitenkaan juosta yksityisellä.
Vihdoin terveyskeskuksene tuli lääkäri, joka ei ehtinyt lukemana papereitani, mutta luki terveydenhoitajan kanssa kirjoittamani oireeni ja lähetti mut heti neurologille. Sanoi vielä, että säälä kun en ole aiemmin tullut.
Eilen menin sitten neurologille. Vaikkakin hän laittoi minulle magneettikuvauksen hän mainitsi että jos mitään ei näy, niin syy voi olla psyykkinen: ( Eli paperini oli jälleen luettu ja mut oli melkein valmiiksi jo diagnosoitu.
Jos kuvauksesta ei löydy mitään, mut jätetään taas ilman hoitoa, ilman lisätutkimuksia.
Sanoin että mulla itselläni on sellainen tunne että verenkiertoni klikkaa jotenkin. Useat kohtaukset alkavat vahvalla jalkojen säryillä, sydämen rytmihäiriöt, monet kohtaukset liikunnan tai seksin jälkeen, kasvojen, kielen ja raajojen tunnottomuusja silminnähtävä kalpeus.Sitten tulee muut oireet.Silti mulle ei laitettu magneettikuvaan sitä, että nähdään verenkierto.
Läälärit ottaa jatkuvasti samat kokeet, esim. kilpirauhaset, borrelioosi, vaikka ne ois just otettu jossain muualla, mutta uskovat sokeasti siihen, että joku kirjoittaa jonkin diagnoosiin, jota kukaan ei ole edes tutkinut!
Pahoittelen pitkää vuodatusta, tänä jos mikä saa mut masentuneeksi.
Saanko potilastietojani muutettua tai nuo tiedot poistettua? Vai mitä voin tehdä, että saan hoitoa, ilman että aina mennään noiden lauseiden taakse?
Terveyskeskuslääkärit vaihtuivat joka kerta ja tuo lausen papereissani alkoi seuraamaan minua.
Mulla todettiin esimerkiksi estrogeenin vajaus laboratoriokokein, mutta eräs mieslääkäri kirjoitti sitten papereihini, että kieltää estrogeenin käytön (ei ollut tukinut tätä asiaa ollenkaan, eikä nähnyt koetuloksia) ja kehottaa hakeutumaan mielenterveystoimistoon. (Syynä se että sanoin että en voi olla ilman estroa, koska mulle tulee oireita)
Olen ajoittain todella sairas, saan jonkinlaisia kohtauksia, silmiini tulee sarveiskalvon haavaumia koska kyynelneste katoaa, kasvoista ja kielestä lähtee tunto, en muista mitä puhun, en ymmärrä sanojen merkitystä, rytmihäiriöt vaivaavat ja väsyttävät (pulssi laskee 40-50 ja sydän kait yrittää korjata laskua tms. )Tulee virtsanpidätysvaikeutta jms. MUTTA
kaiken tämän työkyvyttömäksi vetävien kohtausten keskellä joudun taistelemaan jatkuvasti lääkäreiden kanssa. Terveyskeskusessa en ole samaa lääkäriä nähnyt samaa lääkäriä kahta kertaa perätysten moneen vuoteen.Kukaan ei lähettänyt mua eteenpäin vaan lähetettä pihisteltiin, AINA sain vakuutella että en ole masentunut, vaan kiinnostunut asioista ja haluan nauttia elämästä ilman tätä sairautta. Olen iloinen ja sosiaalinen. Kerran menin Diacoriin ja sanoin lääkärille että katso nyt tällainen olen oikeasti, ilman kohtausta. Lääkäri ei ollut ennen nähnyt minua. Hänen mielestään olin terve kuin pukki, reipas ja motivoitunut.Mulla ei ole varaa kuitenkaan juosta yksityisellä.
Vihdoin terveyskeskuksene tuli lääkäri, joka ei ehtinyt lukemana papereitani, mutta luki terveydenhoitajan kanssa kirjoittamani oireeni ja lähetti mut heti neurologille. Sanoi vielä, että säälä kun en ole aiemmin tullut.
Eilen menin sitten neurologille. Vaikkakin hän laittoi minulle magneettikuvauksen hän mainitsi että jos mitään ei näy, niin syy voi olla psyykkinen: ( Eli paperini oli jälleen luettu ja mut oli melkein valmiiksi jo diagnosoitu.
Jos kuvauksesta ei löydy mitään, mut jätetään taas ilman hoitoa, ilman lisätutkimuksia.
Sanoin että mulla itselläni on sellainen tunne että verenkiertoni klikkaa jotenkin. Useat kohtaukset alkavat vahvalla jalkojen säryillä, sydämen rytmihäiriöt, monet kohtaukset liikunnan tai seksin jälkeen, kasvojen, kielen ja raajojen tunnottomuusja silminnähtävä kalpeus.Sitten tulee muut oireet.Silti mulle ei laitettu magneettikuvaan sitä, että nähdään verenkierto.
Läälärit ottaa jatkuvasti samat kokeet, esim. kilpirauhaset, borrelioosi, vaikka ne ois just otettu jossain muualla, mutta uskovat sokeasti siihen, että joku kirjoittaa jonkin diagnoosiin, jota kukaan ei ole edes tutkinut!
Pahoittelen pitkää vuodatusta, tänä jos mikä saa mut masentuneeksi.
Saanko potilastietojani muutettua tai nuo tiedot poistettua? Vai mitä voin tehdä, että saan hoitoa, ilman että aina mennään noiden lauseiden taakse?
Vastaukset 24
Vanhimmat
että kohtaukseni jäävät päälle useiksi päiviksi, ennen kuin toivun niistä.
Tämä kohtausten saaminen tarkoittaa jatkuvia sairaslomia (olen yrittäjä ja yksin) ja seksitöntä avioliittoa ja sitä että vaikka kuinka haluan en voi tehdä kaikkea sitä lasteni kanssa mitä haluan. On monia kertoja kun en voi osallistua heidän asioihinsa, kun kohtausaika päällä.Tämä tarkoittaa parhaimmillana sitä, että olen puolet kuukaudesta sairaana.
a) miten magneettikuvauksessa katsotaan verenkierto?
b) mitä hoitoa sinulle kuuluisi antaa?
En löytänyt kirjoituksestasi, minkä diagnoosin olet itse itsellesi tehnyt. Kerrotko vielä sen?
Epäammattimaista (mikäli olette hoitoalalla) provosoitua ilmeisen sairaan ihmisen kirjoituksesta.
Tekemäsi kolme kysymystä häntä varmaan auttavatkin?
Loman paikka, suosittelen.
Ainakaan borrelioosia ei pysty millään nykyisillä testeillä poissulkemaan, koska kaikki testi ovat täysin epäluotettavia. Borrelioosi pystyy myös aiheuttamaan hyvin moninaisia oireita. Mainitsemiasi oireita esiintyy yleisesti borrelioosipotilailla. Jos haluat lisää tietoa itse borrelioosista ja muista luulotautisista ;-) niin käy tutustumassa esim. Suomen Borrelioosiyhdistyksen kotisivuihin.
en edes koko alalla, ihan uteliaisuuttani kysyin, kun en todellakaan tiedä noiden oireiden perusteella yhtikäs mitään.
Siis voiko magneettikuvauksella todella tsekata verenkiertoa?
Oma kirjoituksesi muuten oli aika asiaton eikä siitä nyt ainakaan kenellekään mitään hyötyä ole :(
Magneettikuvaukseen on mahdollista määrät MRA josta näkee verenkierron. MRI ei tätä kerro.
Tämän kertoi mulle sairaanhoitaja.
En tiedä mitä hoitoa, kun en tiedä mitä sairastan. Pääasia että saisin ensin edes diagnoosin, eikä asiaani vähätellä.
Lääkärit puhuvat borrelioosista, MS-taudista, reumasta, sjögrenin syndroomasta, mutta asiat jää arvailujen pohjalle ja tutkimukset jää vaillinaiseksi pohjautuen jatkuvasti tuohon vanhaan väärään diagnoosiin. Itse olen sitä mieltä kuitenkin, että mitä lie onkin, se klikkaa nimenomaan verenkiertoni pieleen, joka aiheuttaa rajut oireet ja siksi verenkiertoni olsi syytä katsoa, kun kerran hommaan aletaan, miski sitä ei tehtäisi kunnolla!
Meinaatko ihan tosissaan, että sinulla olisi joku verenkiertohäiriö, joka löisi aina pariksi päiväksi jonkun häiriömoodin päälle, mutta ei näkyisi kuin magneettiangiolla?
En todellakaan ole sen enempää sairaan- kuin terveydenhoitoalankaan ihminen. Jos sinusta nuo esittämäni kysymykset sisältävät jotakin sellaista, jonka vain ammattilainen voi tietää, niin sinähän imartelet minua :). Olen toki viettänyt pitkiäkin aikoja sairaalassa, mutta potilaana ja olen sellainen luonne, että vähän kaikki kiinnostaa. Siinä sitten toki on myös erinäinen määrä tietoa kertynyt vähän alasta kuin alasta.
Meinaan, että vika voisi olal neurologinen, eli aivoissani tapahtuu jotakin joka flippaa verenkierron ajoittain.
Minulla puutuu kieli ja olen juuri tehnyt neurologisella sellaisen vajaan viikon kierroksen eli magneettikuvissa tutkittiin, että kaulan valtimoissa ei ole tukoksia eli siis tavallaan tutkittiin verenkiertoa, että se ei ole estynyt. Tutkivat myös aivot, ettei ole kasvaimia, sydämen, että on normaalinkokoinen eikä ole reikiä ja että sydän pumppailee ok.
Jo pelkkä kielen puutuminen on oikeasti todella, todella epämiellyttävä ja pelottava kokemus! Olen itse tämän takia oikeasti tosi huolissani.
Kukaan ei tiedä, miksi niin tapahtuu. Lääkärit nostivat kädet ylös kun ei vikaa löytynyt aivoista eikä sydämestä. Verenpaine on ollut kurissa lääkkeillä jo vuosia, kaikki veriarvot alhaisia kalkkeja lukuunottamatta ok.
Minulle viimeisin annettu veikkaus on se, että niskalihakset ovat kertakaikkiaan täysin jumissa ja niitä nyt yritän availla ahkeran venyttelyn ja jumpan avulla. Tosin tänään sitten katosi ihan täysin tunto kielestä kun tein rintalihasliikkeitä eli niitä en ainakaan uskalla enää tehdä.
Tsemppiä alkuperäiselle! En edes uskalla ajatella, miltä sinusta tuntuu. Itselläni työstressi aiheutti muutama vuosi sitten takykardiaa öisin, pulssi loikkasi 150 ja ylikin ja paineet nousivat niin korkealle, että veivät tutkimuksiin osastolle. Vaihdoin töitä ja nyt on se puoli ok.
Amalgaamioireet. Kasvojen alueen puutuminen, puheen epäselvyys ajoittain, sydämentykytykset, oireiden pahentuminen rasituksen jälkeen (liikunta, sauna?). Onko sinulla amalgaamipaikat nyt tai olleet joskus? Ne sisältävät elohopeaa, joka vaikuttaa monin tavoin elimistön puolustuskykyyn ja vaivat ovat moninaiset tullen monesti hitaasti, ettei niitä osaa yhdistää.
Jos epäilet itse, että näin voisi olla, Kaarlo Jaakkola on kirjoittanut teoksen Amalgaamisairaudet ja antioksidanttihoito.
Itse vaihdatin amalgaamit pois ja oireet hävisivät vähitellen.
Laitettu ala-asteella
Mietin vain, että mikä pistää ihmisen tautikuvauksensa tänne nettipalstalle reposteltavaksi. Toivottomuus omasta tilanteestaan?
Minä menisin yksityislääkärille juttelemaan ja sitä kautta asiaa eteenpäin... Neurologilla olet käynyt jo, mitäs jos varaisit ajan sisätautilääkärille. Kaikki vanhat sairaskertomukset mukaan käynnille.
Potilastietojen oikaisua voi pyytää kirjallisesti kyseisestä hoitopaikasta, missä asiaa on hoidettu. Vaikea on saada poistettua, jos oireet ovat olleet selvät.
Psykosomaattiset ( =ajatuksen kulun) sairaudet ja niistä johtuvat tuntemukset niitä ei riittävästi minun mielestäni oteta huomioon hoidoissa. Ei tarvitse olla "hullu" että olisi psykosomaattisia oireita.
Vaikea sanoa... toivon, että löydät hoitopaikan, missä kartoitetaan kokonaisuutta... kun on tarpeeksi pitkään kipeä, alkaa se käydä myös hermon puolelle. Sen nyt tietää jokainen ilman lääkärin lausuntoa.
oire saa kyynelnesteen ohenemaan niin, että silmiin syntyy sarveiskalvojen haavaumia?
Entä virtsanpidätysvaikeudet kohtausten aikana?
Ja että fyysisen rasituksen jälkeen nämä kohtaukset tulevat?
Kerroppa se!
Ja mitä tulee ykstiyisiin, niin kävin kerran sisätautilääkärillä yksityisellä, hän otti peruskokeet, (sama joka sanoi että olen hänen mielestään energinen, motivoitunut ja terve)ja koska kokeista ei ilmennyt mitään sanoi, että tuskin olen kuolemassa ja jos vaivat jatkuvat mene endokrinologille. Menin, tutkittiin diabetes, kilppari ja keliakia, sitten hän sanoikin, että ei löydä oman alansa vikaa.
Joten tällaista...Sen lääkärin kun löytäisikin, joka osaisi edes sanoa kuka tutkii ilman, että potilas jää ilman hoitoa siinä vaiheessa kun hänen vikansa ei sovi lääkärin alaan.
Kun menin sinulle sisätautilääkäriä ehdottamaan...
Kuivat silmät.....kostutustipat.....vaikea sanoa mistä johtuu....
Oletko gynekologilla käynyt....lähinnä tuota estrogeenia ajattelin? Hormonitoiminnan häiriö voi aiheuttaa aika tavalla erilaisia oireita elimistössä..... (Oletan että olet nainen:-) )
Toivon todella, että löydät lääkärin joka ottaa sinut tosissaan.
Noista potilastietojen poistosta vielä...kunhan saisit vähän pidemmän ajan lääkärille varattua...ei sitä norm 15min....vaan pidemmän, niin ehtisi vähän perhetymään sinuun ja siinä samalla pystyisi oikaisemaan sairaskertomustekstejä. Tilatessasi aikaa, voit kysyä onko omalla terveyskeskuslääkärillä vähän pidempää aikaa, koska asiasi ei selviä 10 minuutissa.
Tää nykyään on niin pirun valitettavaa, et kaikki ajat buukataan niin täyteen, et ei ehdi lekurikaan enää rauhassa miettimään ja perehtymään.
Toivon sinulle jaksamista.
Oletuksesi osui oikeaan, jos olisin mies en ehkä ihmettelisi estrogeenikieltoa=D
Terveyskeskuslääkärit eivät ole suostuneet mittaamaan hormonejani pyynnostäni huolimatta.
Niin minkäkin toivon, että löytäisin jostakin lääkärin joka katsoisi metsää, eikä vaan puuta.
Mielestäni tämä ei ole mikään ensineuvo, vaan työhön liittyvien asioiden keskustelupalsta.
miten saan potilastietoni poistettua, en mitään neuvoja sairauteni hoitoon! Ja mitenhän sinun elämääsi häiritsee mitä täällä muut kirjoittelee?
Ja se mitä olen kirjoittanut liittyy hyvinkin lääkärien ja hoitajien työhön ja siihen miten sitä hoidetaan! Vai eikö työstä saa puhua kun kumarrellen ja postiivisesti?
Älä välitä noista tyhmistä kommenteista joita jotkut tänne heittelevät. Sana on Suomessa vapaa. Olet oikeasti sairas ja uskon sinua, koska olen itse samassa tilanteessa. Kävin jopa psykiatrilla, jotta oireitani ei enää väitettäisi psykosomaattisiksi. Diagnoosia en ole kuitenkaan vieläkään saanut enkä mitään apua sairauteeni. Lääkärit eivät ihan oikeasti enää välitä selvittää mikä ketäkin vaivaa. Voimia!
Miksi kaikkeen pitäisi saada diagnoosi? Nykyajan sairaus?
Toivon voimia myös sinun jaksamiseesi. Saitko psykiatrilta jonkun paperin asiasta?
Miten asia eteni?
Asioille tulisi tehdä jotakin, potilas-asiamiehelle voi aina tietty kannella, mutta se on yksittainen tapaus. Sen sijaan pitaisi saada aikaiseksi jotakin, mikä muuttaa kokonaisvaltaisesti tilannetta, eikä tällaisia tilanteita enää olisi.On järkyttävää, että ihmiset jotka ovat todella sairaita saavat taistella lääkäreitä vastaan, puolustella että vika ei heidän korvien välissään ja että lääkärit ovat ottaneet asenteekseen hoitotyylin, jossa jokainen oire jolle ei heti loydy helppoa hoitoa/ laboratoriokoetta laitetaan mappiin psykosomaattiset oireet.
Mietitäänpä!
Diagnoosi mahdollistaa oikean hoidon, että ihmisestä tulee työkykyinen ja ihminen voi ylipäätään elää, hoitaa asiansa ja kykenee tekemään elämässään asioita mitä muutkin tekevät.
Ilman diagnoosia, et saa myöskään sairastaa, olla sairaslomalla ja muuta sellaista yhteiskunnallisesti merkittävää.
Ilman diagnoosia et voi myöskään hakea sairaspäivärahaa. Siksi!
Ja tästä syystä oma tilanteeni on aivan mahdoton byrokraattisesti sairauteni lisäksi.
Minä ainakin tahdon tietää, mikä minua vaivaa.
Olen jo nelikymppinen, eli en mikään nuori kukkanen enää. Tuollaiset äkillisesti ilmaantuvat oireet pelästyttävät, varsinkin kun ne jatkuvat.
Itse pelkään omaa oirettani -- kielen puutuminen saa aikaan pakokauhun tunteen.
Minä kiitän tässä ja nyt sitä nuorta terveyskeskuspäivystäjää, joka soitti takapäivystäjälleen ja kysyi, mitä tehdä kun lähes keski-ikäinen nainen tulee vastaanotolle ilmeisen peloissaan ja epäilee tosin itse saaneensa aivorunkomigreenistään uuden variantin, joka tekee kasvot ja kielen tunnottomaksi. Hän lähetti minut ambulanssilla neurologiselle tutkittavaksi.
Nyt ainakin tiedän, että minulla ei ole aivokasvainta, eikä mitään epäilyttävää aivoissa. Sydänkin on kunnossa, eikä edes verenpaine ole ehtinyt tehdä siihen muutoksia. Ensin ihmettelin, miksi piti mennä pahimman kautta, mutta ikäni, painoni ja verenpainehistoriani sekä migreenin huomioonottaen ihan loogista.
Minä en ehkä halua diagnoosia, mutta haluan poissulkea pahimmat asiat. Ja mietin, mitä vielä pitää ottaa huomioon. Ja juu, olen itsekin miettinyt kahdeksan vuoden takaista punkinpuremaa ja sitä valtavaa rengasta reidessä. Ja olen miettinyt amalgaameja ja toisessa poskiontelossa olevaa kystaa, joka tosin löydettiin jo 1995 eikä sille ole tehty mitään sen koommin. Ja mietin, voisiko tämä johtua onnettomuudesta 10 vuotta sitten, kun lensin fillarin selästä ja meni taju ja niskat olivat kipeänä viikkokausia, mutten koskaan kuvauttanut niitä.
En koe, että omasta terveydestään huolehtiminen on nykyajan sairautta, vaan haluaisin vain jatkaa elämää joutumatta miettimään, olenko sittenkin mahdollisesti aivohalvausriskipotilas vaiko enkö...siksi tahtoisin poissulkea ikävät diagnoosit!
Kirjoituksesi oli aika paljon kuin olisin sen itse kirjoittanut. Jos sinua nyt yhtään helpottaa, niin uskon että sinulla on oikea sairaus, koska itselläni on samankaltaisia oireita. Lääketiede ei vain vielä ole kehittynyt niin paljon, että olisi ratkaissut tämän "mysteerin".
Minulla on samanlaisia ongelmia lääkäreiden kanssa. Lääkäri voi tylsistyneenä parissa minuutissa tehdä diagnoosin "masentunut", "panikkihäiriö" ym. ja siellä ne sitten kummittelevat papereissani lopun elämääni eikä kukaan ota minua vakavissaan. Ärsyttävintä on, että lääkärit aina vain kaivelevat vanhoja tietoja (mm. terapeutilla käyntiäni 15 vuotiaana, 25 vuotta sitten!), eikä millään omilla tuntemuksillani ole mitään väliä, ainoastaan sillä mitä muut lääkärit ovat tietoihini kirjoittaneet.
Olen jo luopunut toivosta, ja yritän itse parantaa itseäni. Jos haluat vinkkejä, miten olen saanut oloni hieman paremmaksi, voin kirjoittaa.