Luin loppuun Henning Mankellin kirjan Valkoinen naarasleijona. Meni 300-400 sivua, ettei leijonista tai kissoista mainittu sanallakaan, eikä nartuista, jos ei hyvätapaista ensimmäistä murhattua lueta.
Kirja on kirjoitettu Maputossa Mozambiquessa 1993, jota aikaa leimaavat "Free Nelson Mandela"-ilmiöt. Naapurimaa Etelä-Afrikka on mullistuksen kourissa.
Mankell ei malta olla pysähtelemättä saarnaamaan, ruotsalainen kun on. Ammattimurhaajakin ottaa naiivisti kantaa yleisihmisyyden ja tasa-arvon puolesta. Kirjan sankari vaeltaa hermoromahduksen ja katastrofin välisellä ei-kenekään maalla.
No, ei se ole kirjoittajan vika. Amerikkalaiset olivat vielä kunnon kavereita, ja "freedom"-sana tarkoitti silloin vielä jotakin.
Juonta viedään vuoroin Skoonen metsissä, vuoroin Etelä-Afrikan slummeissa ja mitä salaisimmissa poliiseissa. Ruotsalaisen poliisin Mankell kuvaa aika nynnyksi; hurjalainen, voiko joku tunkeutua tiedostoihin, ja herregyyd, tapetaanko ihmisiä?
Kirja on kirjoitettu Maputossa Mozambiquessa 1993, jota aikaa leimaavat "Free Nelson Mandela"-ilmiöt. Naapurimaa Etelä-Afrikka on mullistuksen kourissa.
Mankell ei malta olla pysähtelemättä saarnaamaan, ruotsalainen kun on. Ammattimurhaajakin ottaa naiivisti kantaa yleisihmisyyden ja tasa-arvon puolesta. Kirjan sankari vaeltaa hermoromahduksen ja katastrofin välisellä ei-kenekään maalla.
No, ei se ole kirjoittajan vika. Amerikkalaiset olivat vielä kunnon kavereita, ja "freedom"-sana tarkoitti silloin vielä jotakin.
Juonta viedään vuoroin Skoonen metsissä, vuoroin Etelä-Afrikan slummeissa ja mitä salaisimmissa poliiseissa. Ruotsalaisen poliisin Mankell kuvaa aika nynnyksi; hurjalainen, voiko joku tunkeutua tiedostoihin, ja herregyyd, tapetaanko ihmisiä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.