Usein lukiessani kitkeriä vuodatuksianne näillä palstoilla en voi kuin todeta että katsoisittepa joskus peiliin!
Keneltäkään ei oteta lasta täysin ilman perusteita. Epäasiallinen käytös, riehuminen sossuille ja sijaisvanhemmille TUSKIN auttaa teitä saamaan lapsenne takaisin kotiin?
Koittakaa hiukan kasvaa ihmisinä ja hyväksyä myös se että olette ehkä epäonnistuneet. Kasvatuksessa , vanhemmuudessa. Jos olette täysjärkisiä, asianne tulevat sujumaan täysin haluamallanne tavalla, kaikkien osapuolten kanssa. Voin sen kertoa todellakin omakohtaisin kokemuksin! Sijaisperhe ei aina ole huono vaihtoehto. Monesti parempi kuin lapsen oma koti.
Keneltäkään ei oteta lasta täysin ilman perusteita. Epäasiallinen käytös, riehuminen sossuille ja sijaisvanhemmille TUSKIN auttaa teitä saamaan lapsenne takaisin kotiin?
Koittakaa hiukan kasvaa ihmisinä ja hyväksyä myös se että olette ehkä epäonnistuneet. Kasvatuksessa , vanhemmuudessa. Jos olette täysjärkisiä, asianne tulevat sujumaan täysin haluamallanne tavalla, kaikkien osapuolten kanssa. Voin sen kertoa todellakin omakohtaisin kokemuksin! Sijaisperhe ei aina ole huono vaihtoehto. Monesti parempi kuin lapsen oma koti.
Vastaukset 36
Vanhimmat
syy huostaanottoon, toki lisäperuste (yhteistyökyvyttömyys).
Mitä mahtoi alkuperäisessä viestissä lukea? Kun lapset on jo syystä (!) tai toisesta huostaanotettu, ei heitä ainakaan takaisin saa riehumalla, uhkailemalla ja epäasiallisella käytöksellä. Hedelmällisintä on toimia asiallisesti ja lain mukaan, hankkia vaikka sitten lakimies tai muu avuksi jos kokee että lapsi on otettu täysin ilman perusteita ( niinkuin, surullista kyllä,useat huostaanotettujen vanhemmat asiat mieltävät kirjoitusten perusteella!)
En millään voi uskoa että kenenkään perhe-elämään puuttuisivat naapurit, sukulaiset tai neuvolan väki TÄYSIN ilman syytä. Jostain epäilys saa alkunsa . Ei Suomi nyt vielä sentään niin retuperällä ole että kukaan viranomaistaho haluaisi terveitä, hyvässä "normaalissa" perheessä olevia lapsia yhteiskunnan verorahoilla kasvatella?
Monesta kirjoituksesta paistaa kyllä läpi se, että ko. henkilöt eivät suostu näkemään itsessään yhtään mitään vikaa, vika on aina vaan muualla. Tuo on myös mielenterveydellinen ongelma ja kai sille olisi diagnoosikin. Ei ole sossuillakaan helppoa tuollaisten tyyppien kanssa, sijareista puhumattakaan.
Että se olisi helppoa hommaa ja kaikki arvostavat heitä koskaan kritisoimatta. Eivät huomaa mitään virheitä itsessään. Biovanhemmilla on myös ystäviä, sukulaisia, isovanhempia. He ensin vain toivovat että kaikki kääntyy hyväksi, mutta kun mitään edistystä ei tapahdu alkaa jo kritiikki että on liian lepsu eikä ikäänkuin välitä saako takaisin. Kyselevät, ihmettelevät ja jopa painostavat. Lopulta käy niin että hylkäävät vielä kokonaan. Ei ole siis helppoa puolin ja toisin.
sijareillakin sukua niin siellä kuin täällä ja se sukukin kuule ottaa just lapsenne huomioon, ainakin meillä kaikki olleet lapset saivat jopa suvulta niin joululahjoja kuin synttäri, rippi ja jopa häälahjojakin aikoinaan, kyllä ja just siksi kun ei se suku muistanut heitä, vaikka joka juhliin kutsuttiin heitä, ei kun nyt ei voida tulla kun on se ja se täällä just tai kun ollaan otettu, ei päästä millään... no selitä nyt se lapsille "kauneimmalla kielellä" silloin....
ei me huomata niitä teidän virheitänne, kyllä ne lapsenne huomaa ja muistaa, muistaa ja pitkään....
just ihmetelty sitä suvun "välittämistä".
Siis tullaan tänne paikkakunnalle n. 300 kilometrin päästä, mummit ja kummit, mutta jo kaksi kertaa ovat ajaneet ohi, edes soittamatta lapsille, saati pysähtyneet juttelemaan.
Viimeksikin vetosin, että jos eivät halua meille tulla, niin sopisivat näiden aikuisten lasten kanssa tapaamisen jossain kaupungilla. Puhelinnumerot kyllä ottivat, muttei soittoa kuulunut.
Kyllä ihmetyttää.
häirikkö mesoo molemmilla palstoilla haukkumassa bio-vanhempia, samat sanakäänteet ja sama haukkuminen on näköjään molemmilla puolilla.
Esim. toisella puolella ei "riehu" kukaan muu kuin sinä ja joku ystäväsi levittelemällä päivät pitkät samoja solvaavia ja irvisteleviä kirjoituksia.
En ole itse bio enkä sijari, mutta nähnyt läheiselleni tehtävän aiheettoman huostaanoton, joka kyllä saatiin perutuksi suvun voimin. Biojen kirjoituksissa en ole havainnut viitteitä mielenterveysongelmista toisin kuin sinun ja kaltaistesi.
Lastensuojelu ei toimi tarkoitustaan vastaavalla tavalla, se on tosi asia, jonka takia monelle lapselle aiheutetaan turhaa kärsimystä sekä turhilla huostaanotoilla että sen tekemättä jättämisellä silloin kun siihen aihetta olisi.
Parhaiten autatte lapsia, kun lopetatte tuon aiheettoman irvistelyn täällä. Peilin saa ensimmäisenä kaivaa aloittaja ja jotkut välinpitämättömät poliitikot, jotka eivät piittaa olemassa olevista epäkohdista. Aiheettomien huostaanottojen kohdalla on silkkaa järjettömyyttä haukkua vanhempia!
Onneksi tämän nyt sentään jotkut poliitikot ymmärtävätkin, joten ei tuollaisista suomi24:n häiriköistä niin väliä...
ja aiheellinen huostaanotto. Mutta suurin osa huostaanotoista ovat viranomaisten mielivaltaa, jos naama ei miellytä ja sijoituspaikat vievät lasten kulukorvaukset ja lapsilisät, mutta lapset kulkevat rääsyissä, heitä pahoipidellään, käytetään seksuaaliseti hyväksi.
Siinä ylistys Suomen lastensuojelulle!
sijarilla Luoja ole antanut lahjaksi EMPATIAA??
Empaattinen ihminen ei koskaan kirjoittaisi näin kahjoa tekstiä? Käsittämätöntä, järjetöntä??
Jokainen äiti haluaa varmasti pienen lapsensa parasta. Kaikki vain eivät siihen kykene omien menneisyyden painolastien vuoksi. Juuri lapsen syntymä usein nostaa pintaan oman lapsuuden haavat.
Niitä sitten joku käsittelee terapiassa, mutta kaikki eivät OSAA tai JAKSA!!
Kukaan äiti tai isä ei silti ole epäonnistunut, muista edes se ennenkuin syyttelet täällä muutenkin haavoille lyötyjä ihmisiä.
Että voitkin olla käsittämätön ääliö!!!!!!!
Tuen puutteessa elävä vanhempi väsyy, sairastuu, alkoholisoituu, muuttuu julmaksi muttei epäonnistu!
Vaikka näin käy äidille, hän saattaa kantaa lastaan "sydäntään" vasten jatkuvasti. Ikävä on joskus POHJATON! Ja tuskan taakka kestämätön, koska itsetuhojakin tapahtuu.
Ja sinä eliö (hylkiö) kehtaat täällä arvella jonkin epäonnistuneen.
No, sinä olet ainakin PAHASTI epäonnistunut kielellisessä ilmaisussasi, empatiakyvyssäsi, epäilyissäsi, syytöksissäsi ja itsehillinnän ilmaisussa!
Sijaisperhe on AINA huonoin vaihtoehto, muista se!
Se koira taitaa älähtää kehen kalikka kalahtaa? Ikävää että voit kertoa minusta erilaisia luonteenpiirteitä tuntematta minua. Ikävää että olet tullut jossain elämäsi vaiheessa huonosti kohdelluksi ja koet ettet ole saanut empatiaa osaksesi. Olen kovasti pahoillani.
Olen kirjoitukseni tehnyt , kuten sanoin, kokemuksen syvällä rintaäänellä pohjustettuna. Viisainta elämässä on ottaa kaikki näkökulmat huomioon. Sen olen jo tehnyt. Tässä kirjoituksessani tänne pureuduin pelkästään tuohon tekemääni huomioon. Kääntöpuolesta ei nyt puhuttu tällä kertaa. Empatiaa kykenen tuntemaan, kovastikin, oikeudentajuni on suhteellisen kehittynyt. Tunnen oikean ja väärän. Kun kyseessä on lapsen elämä, ratkaisut voivat joskus olla melko rankan tuntuisia. Jos tykkää käyttää huumeita tai vaikka viinaa kaiket päivät eikä näe itse siinä mitään väärää, lapsi on paskat vaipoissa kaiket päivät, hoitamatta, ruokkimatta, onko se silloin mielestäsi paras paikka kehittyä? Kysyn vaan. Monet ihmiset eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. On ok syödä makaronia joka päivä, on ok pitää likaisia vaatteita monta päivää, on ok pitää lapsella talvisaappaita kesällä jne jne....tajuatko? Mielipiteitä on niin monta kuin kirjoittajiakin. Haukkumaan en jaksa alentua , en Sinua enkä ketään muutakaan. Itse olen jo kuvajaiseni kohdannut, epäonnistunut Äiti. Olen jo itse luopunut, yrittänyt kasvaa. Tunnustanut itselleni tosiasiat. Koti ei todellakaan aina ole paras paikka lapselle, sen tietävät kaikki.
Sensijaan täysin aiheettomaan huostaanottoon en usko. Jossain mättää silloin.
mistä teitä sikiää.
Et just kun on saatu edelliset keskustelut ja taistelut loppuun, niin jo joku älypää päättää taas sanoa suorat sanat.
Et viittis taas sohia sitä muurahaispesää.
Osan pitää katsoa peiliin ja he varmaan tietävät sen ilman sinuakin ja ovat ehkä jo peiliinsä tuijottaneetkin, mutta kaikki eivät ole itse huost.ottoon syyllisiä ja heitä tuollainen satuttaa.
Antaisit jo olla.
Jokainen tapaus on erilainen, eikä mikään asia parane kuitenkaan syyllistämisellä ja osottelulla.
Mitään yleistä johtopäätöstä ei voi vetää, kaikki on niin tapauskohtaista.
turhan kärkevästi, ja varmasti on myös epäkohtia olemassa. Mutta kyllä tuossa aloituksessa on totta toinen puoli. Kun selvitin näitä sijarijuttuja (en siis ole itse sijari vaan harkitsin asiaa enkä vieläkään ole täysin luopunut ajatuksesta, vaikka tämäm palsta kyllä pistää epäilyttämään;)) ajauduin joltain keskusteluapalstalta eräälle kiihkeästi biovanhempien asiaa ajavalle palstalle. Menin sinne lukemaan yksityiskohtia "vääryydestä" huostaanotossa. Se kyllä avasi silmiä taas vähän lisää. Koska oikeasti kovimmin kolisevista tynnyreistä osan voi ihan ilman epäilystä laittaa sinne mielelenterveyskategoriaan.
Jos psykiatrinen hoitolaitos "suoltaa" sivukaupalla tekstiä, jonka mukaan lapsen vanhempi ei ole kykenevä vanhemmaksi, niin voisi kai sitä edes harkita ajatusta, että siellä joku voisi tietää mitä tekee? Ja entä jos vielä sossukin käy vanhemman kotona paikalla ja toteaa että lapset oli jo sillä yhdellä käynnillä selkeässä fyysisessä vaarassa, niin kuinka monta kertaa semmoinen vierailu pitää tehdä? Koska nämä vääryyttä kokeneet oli ihan tuohtuneita siitä, että VAIN kerran käytiin perheessä. No montako kertaa siellä pitää käydä toteamassa, että lapset on HENGENVAARASSA? Kun lisäksi on vielä muitten asiantuntijoiden käsitykset että vanhempi ei kykene vanhemmuuteen. Mutta kun näitä biovanhemman puolen selostuksia lukee, niin tämä ajatus ei millään lailla tunnu olevan biovanhemmalle ja tämän "auttajille" mahdollinen. Mieluimmin sitten niin päin, että kaikki muut asiaan sekaantuneet ihmiset on täysiä valehtelijoita ja epäpäteviä ja hirviöitä. Huoh.
Mä arvelen, että kaikki pakkohuostaanotot ovat aiheellisia ja ehkä niistä mesotaan eniten (ja äänekkäimmin) tuolla oikeiden vanhempien palstalla. Jos lapsella on todellinen uhka, niin silloin on jonkun toimittava ja heti!!
Mutta kuka mittaa vanhemmuuden ja siinä selviämisen?
Nämä hoidolliset huostat ovat aina kyseenalaisia, samaten naapureiden ilmoitukset pelkkien äänten perusteella.
Vanhemmuus on jokaisella erilaista. Jos lapsesta huolehditaan kolmen R perusteella (rakkaus, rajat ja ruoka) niin siinä ei pitäisi lähteä kaivelemaan tikulla, josko jotain löytyisi millä saisi lapsen huostaan.
Ääriesimerkki on tämä epilepsia-nainen, jonka kohtaukset tihenivät eron jälkeen.
Hän jäi pienen lapsen kanssa kahden ja rakasti todella lastaan.
Suostuttuaan sijoitukseen hän ei saanutkaan lastaan takaisin, vaikka suru erosta oli käsitelty ja lääkitykset saatu niin kohdalleen, että kohtauksia tuli harvoin.
Ajatelkaa joskus niinkin päin, että sossu tekee törkeän virheen ja lapsen vanhemmilla on OIKEUS olla vihainen, suorastaan raivoissaan!
Luulisin että huostaanottoja aiheellisina on ehkä 40 % ja loput olisivat hoidettavissa kunnollisilla tukitoimilla.
Kun sossu keksi keinon käyttää avukseen psykiatreja ja neurologisia häiriöitä, niin huostaanotot räjähtivät! Niillä kun on painoarvo pakottaa äiti/isä kirjoittamaan huostaan nimensä.
Muistakaa siis sijarit, kaikki vanhemmat eivät ole alkkiksia, pahoinpitelijöitä, hylkääjiä vaan sossun taholta petetyksi tulleita rakastavia vanhempia!!
noita arvelujasi pakkohuostaanotoista ja hoidollisista. Toinen on keino ja toinen peruste, vai mitä ne ovatkaan? Jotain uutta?
Mielenterveysongelmia tarjoavat ovat itse mielenterveysongelmaisia. Luulevat että muutkin ovat.
Peiliin katsomispuheet on narskujen puheita, nehän tuijottaa peiliin. Ihan inhottaa täällä nuo peili-ihmiset, muualla on vissiin heihin jo kyllästytty.
"Jos olette täysjärkisiä, niin asianne tulee sujumaan...
Ei pidä paikkaansa!
Mielestäni olen aivan täysjärkinen ja opiskelen, mutta sijoitus jatkuu koska lapsi on jo kiintynyt perheeseen??
Asia on oikeudessa, mutta alin oikeusaste hylkäsi valitukseni, koska asiakirjoja tarkemmin lukematta lätki leimoja.
Valitus on nyt lähdössä korkeammalle tasolle ja aion saada lapseni kotiin, koska minulle on selkeästi valehdeltu sijoituksen kesto.
Allekirjoittamassani suostumuksessa lukee selvällä kielellä: "huostaanotto voidaan ja tuleekin purkaa, kun olosuhteet korjaantuvat".
MISSÄ ON LUVATTU PURKU?
Ps. vaikutanko täysjärkiseltä?
Oikein selväjärkistä tekstiä mutta kerroppa miksi ihmeessä lapsesi alunperin huostaanotettiin? Muistakaa myös että on olemassa sellainenkin vaihtoehto kuin huostaan antaminen. Joskus ongelmat ovat niin kovia ja rankkoja ettei niistä selviä yksin.
Siihen en enempiä puutu , miten kukakin tilanteensa hoitaa saadakseen lapsen takaisin kotiin. Jos on tosiaankin järjissään ja kykenee tavalla tai toisella osoittamaan että kotona on olosuhteet muuttuneet ( riippuen miten vakava huostanoton syy oli ? )niin uskon että asia voi hoitua kivuttomastikin. Opiskellahan voi vaikka olisi väkivaltainen, käyttäisi huumeita tai joisi liikaa ( tai jatkaisi muutoin lapselle haitallista elämää muodossa tai toisessa...whatever). Se ei takaa mielestäni mitenkään että asiat olisivat kunnossa kotona.
Toivottavasti sinulla asiat lähtevät sujumaan.
Siis väität että asiat tulevat muka sujumaan haluamallamme tavalla. Eipä siltä näytä. Huostaanotto senkun jatkuu. Ei kauaa enää kun tulee 10v täyteen. Etkä tunne näköjään empatiaa yhtään. Sijarit eivät välitä yhtään miten sillä biovanhemmalla menee ja hänen lähipiirilllään. Ja yhteyden pito on niin ja näin. Sekä ylimieleinen käytös kaiken lisäksi.
Ei sijaisvanhempien pääasiallinen tehtävä ole tukea ongelmaisia vanhempia vaan hoitaa heidän lastaan ?!
Heidän ei tarvitse tietää mitä lähipiirille noin muuten kuuluu, niin kauan kuin lapsi asianmukaisesti tapaa tarvitsemiaan läheisiä riittävästi. Sujuva kommunikointi ja asioiden hoito on tietysti suotavaa ja pitäisi toimia ilman muuta! Kaikenlaisiahan meitä ihmisiä on, miksei myös sijaisvanhemmissa? Toisia ei kiinnosta soitella liikoja tai istua kahvilla jutustelemassa tai muuten seurustella vanhempien kanssa, muutoin kuin lapsen asioissa. Tarkoitushan kuitenkin yleesä on että lapsen pääasiallinen arkielämä on sijaisperheessä. Säännöllisyys tapaamisissa ja asiallinen suhtautuminen vanhempiin , kuin myös sijaisvanhempiin on paikallaan. En itsekään oleta että sijaisäitiä kiinnostaisi minun elämäni kiemurat muuten kuin mitä tulee lapsen tapaamiseen. En myöskään yritä nähdä lasta salaa tai soitella jatkuvasti enkä muutenkaan häiriköidä kaikenlaisesta muusta arveluttavasta käytöksestä puhumattakaan. Ystävällisyys luo ystävällisyyttä, vihamielisyys vihamielisyyttä. Ole sinä ensin ystävällinen ja osoita huolesi , ehkä hän sitten ymmärtää? Toivottavasti..
syystä tahansa!
Esimerkiksi.
Ensin patistellaan
(siitä maksetaan valtiovallan taholta nykyään jo rahaakin, että muutat)
eri puolelta Suomea muuttamaan kauaksi omien lähimmäistensä ja ystäviensä läheltä.
Sitten jos tulee tilanne, että tarvitsisikin esimerkiksi lastenhoitoapua keskellä
ei mitään sukulaisia tai ystäviäkään
niin tässäkö sitten SE kiitos siitä
että muuttikin perheineen työvoimaksi kauaksi kaikesta omasta!?!
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/risikko-patistaa-kuntia-auttamaan-lapsiperheitä(55291).ece
- Miksi kunnilla ei ole muka varaa kotipalveluun ja on kuitenkin varaa maksaa miljoonia lasten kalliista psykiatrisesta hoidosta tai huostaanotoista, Risikko kysyy.
kanssasi, nyt ja aina...
kohta 20v sijareina olleet,,,maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa myös "vanhaa kulkijaa".. vieläkin...ja ei kun pahenee nuo lasten olot...voihan,,,itkut....lasten vuoksi...;-(
21.08.2001
Suomalainen lastensuojelu ei onnistu suojelemaan lapsia itsetuholta
Huostaanotettujen suomalaislasten ja -nuorten kuolleisuus on suurempi kuin muiden ikäistensä, osoittaa BMJ-lehdessä julkaistu tutkimus. Huostaanotetut nuoret päätyvät itsemurhaan muita suomalainuoria yleisemmin, ja heidän kuolemansa taustalla on tavallista yleisemmin onnettomuus tai alkoholin tai huumeiden käyttö. Vanhempien tai sijaisvanhempien väkivalta ei tutkimuksessa ollut kuolemien syynä. Lastensuojelujärjestelmä ei siis ole syypää huostaanotettujen kohonneeseen kuolleisuuteen, mutta se ei onnistu suojelemaan lapsia ja nuoria itsetuhoiselta käyttäytymiseltä huostaanoton aikana ja sen jälkeen. Huostaanotettuihin nuoriin tulisikin kiinnittä erityistä huomiota siinä vaiheessa, kun he ovat siirtymässä sijaiskodista tai laitoksesta itsenäiseen elämään.
Toisin kuin usein oletetaan, tytöt eivät sopeudu vaikeisiin olosuhteisiin poikia paremmin, sillä huostaanotettujen tyttöjen kuolleisuus oli tutkimuksessa yhtä suuri kuin huostaanotettujen poikien. Tutkimuksessa käytetyt tiedot perustuvat Stakesin ylläpitämään lastensuojelurekisteriin ja väestörekisteriin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991 - 1997 huostaanotettuja lapsia, joiden kuolleisuutta verrattiin väestörekisterin perusteella yleiseen kuolleisuuteen. Mukana oli yli 13 000 lasta. Lapset olivat syntyneet vuosina 1973 - 1997 ja heitä seurattiin vuoden 1999 loppuun saakka.
Uutispalvelu Duodecim
(British Medical Journal 2001;323:207-208)
Tutkimuksen toteutti Mirjam Kalland Pelastakaa Lapset ry:stä.
« Edellinen artikkeli Seuraava artikkeli »
Yleissopimus lapsen oikeuksista
Kirjoittanut: 12.5.2008 11.8.2008 klo 19.45
Yleissopimus lapsen oikeuksista
12.5.2008
YK:n lapsen oikeuksien sopimus, esite (pdf)
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen esiteteksti saameksi, suomeksi ja ruotsiksi (pdf)
Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle iästä riippumatta. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on tehty turvaamaan lapsen erityisiä tarpeita ja etua. Sopimus koskee jokaista alle 18-vuotiasta.
Lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1989. Kaikki maailman maat kahta lukuun ottamatta ovat sopimuksen osapuolia. Suomi liittyi sopimukseen 1991. Sopimus velvoittaa Suomessa valtiota, kuntia, lasten vanhempia ja muita aikuisia.
Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Viranomaisten on kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissään ja päätöksissään arvioitava niiden vaikutukset lapseen, otettava huomioon lapsen etu ja kuunneltava lapsen mielipidettä.
Vanhemmilla ja huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa huolenpidosta ja kasvatuksesta. Tähän tehtävään heillä on oikeus saada tukea, ohjausta ja neuvontaa. Jos vanhemmat tai huoltajat eivät tuesta huolimatta pysty huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, valtion on turvattava lapselle hyvä hoito sijaishoidon tai adoption kautta.
Sopimuksen noudattamista ja lapsen oikeuksien toteutumista seuraa YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopimukseen liittyneiden maiden tulee raportoida edistymisestään lapsen oikeuksien toteuttamisessa komitealle viiden vuoden välein. Komitea esittää saamiensa määräaikaisraporttien pohjalta kunkin maan tilanteesta omat huolenaiheensa ja suosituksensa. Suomessa raportoinnista vastaa ulkoministeriö.
Sopimuksen sisältö voidaan tiivistää kolmeen eri teemaan: lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja hoivaan (protection), riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) sekä osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon (participation).
Sopimukseen liittyy neljä yleistä periaatetta:
- Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia.
- Lapsen etu on ensisijainen kaikessa päätöksenteossa.
- Lapsella on oikeus hyvään elämään.
- Lapsen näkemykset on otettava huomioon.
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on seurata ja edistää lasten oikeuksien toteutumista Suomessa. YK:n lastenjärjestöllä UNICEFilla on oikeus ja velvollisuus valvoa sopimuksen toteutumista. Myös muut lapsi- ja nuorisojärjestöt antavat asiantuntija-apua ja edistävät eri tavoin lapsen oikeuksien toteutumista.
Jos havaitset, että oikeuksiasi laiminlyödään, voit keskustella asiasta esim. vanhempien, opettajan, terveydenhoitajan, koulukuraattorin tai muun luotettavan aikuisen kanssa.
Lapsen oikeuksien sopimus lyhyesti
Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.
Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Ketään lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ominaisuuksien, mielipiteiden tai alkuperän vuoksi.
Lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.
Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet.
Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa.
Lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle omaan tahtiin.
Lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen. Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla ensisijaisesti heidän hoidettavanaan.
Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa.
Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.
Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä.
Valtion pitää estää lasten laiton kuljettaminen maasta toiseen.
Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Lapsella on mielipiteidensä ilmaisemiseksi oikeus hakea, vastaanottaa ja levittää tietoa ja ajatuksia vapaasti, kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia.
Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä on kunnioitettava.
Lapsella on oikeus liittyä yhdistyksiin ja toimia niissä.
Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa.
Lapsella on oikeus saada tiedotusvälineiden kautta sellaista tietoa, joka on tärkeää hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta tiedolta ja aineistolta.
Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta. Heillä on oikeus saada tukea tehtäväänsä. Vanhempien tulee toimia lapsen edun mukaisesti. Valtion on turvattava päivähoito- ja lastensuojelupalvelut.
Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada erityistä suojelua ja tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota lapsen kasvatuksen jatkuvuuteen sekä lapsen etniseen, uskonnolliseen ja kielelliseen taustaan.
Lapsi voidaan adoptoida, jos se on hänen kannaltaan paras vaihtoehto.
Pakolaislapsella on oikeus saada tarvitsemansa erityinen huolenpito.
Vammaisen lapsen pitää saada parasta mahdollista hoitoa ja apua, joka edistää hänen itseluottamustaan ja osallistumistaan.
Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvitsemansa terveyden- ja sairaudenhoito. Odottaville äideille on taattava asianmukainen terveydenhoito.
Syntymäkotinsa ulkopuolelle sijoitetulla lapsella on oikeus hänelle annetun hoidon ja hänen sijoituksensa perusteiden ajoittaiseen tarkistamiseen.
Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan.
Lapsella on oikeus hänen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
Lapsella on oikeus saada maksuttomasti perusopetusta. Valtion on edistettävä toisen asteen koulutusta ja opinto-ohjausta sekä ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä.
Koulutuksen on kehitettävä lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta sekä ympäristön suojelua.
Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä.
Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.
Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään.
Lasta on suojeltava huumeilta ja laittomalta huumekaupalta.
Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä.
Valtioiden on estettävä lapsikauppa.
Lasta on suojeltava kaikelta hänen hyvinvointiaan uhkaavalta hyväksikäytöltä.
Lasta ei saa kiduttaa. Lasta ei saa rankaista julmalla tai halventavalla tavalla. Lapsen vangitsemisen tulee olla viimesijainen keino ja silloinkin on huomioitava hänen ikänsä mukaiset tarpeet.
Alle 18-vuotiasta ei saa värvätä armeijaan eikä hän saa osallistua sodankäyntiin. Aseellisissa selkkauksissa on suojeltava lapsia.*
Väärinkäytösten uhriksi joutunutta lasta on autettava toipumaan ja hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan on edistettävä.
Lakia rikkonutta lasta on suojeltava ja hänen oikeuksiaan on kunnioitettava.
Jos valtion kansallinen lainsäädäntö turvaa lapselle paremmat oikeudet kuin tämä sopimus, sitä on noudatettava.
Valtion on huolehdittava, että kaikki kansalaiset tietävät lapsen oikeudet.
Tämän sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea
- 54. Nämä artiklat ovat päätöksiä sopimukseen liittymisestä, muuttamisesta, siitä raportoimisesta ja sopimuksen muusta voimassaolosta.
*) Ikäraja nostettu lisäpöytäkirjassa 15:sta 18-vuoteen.
Varsinaisen sopimustekstin löydät lyhentämättömänä verkkosivuilta www.lapsiasia.fi
Tulostettava versio Sivun alkuun
LapsiasiavaltuutettuPL 41, 40101
Lastensuojelun laatu sosiaaliasiamiesten huolena
Kirjoittanut: Lastensuojelupalveluid 11.8.2008 klo 18.20
Tiedote 6/2008 (30.5.2008)
Lastensuojelun laatu sosiaaliasiamiesten huolena
Lastensuojelupalveluiden laatuun liittyvät ongelmat ovat ylivoimaisesti useimmin sosiaaliasiamiesten työssä esillä oleva lapsiasia. Tulokset käyvät ilmi lapsiasiavaltuutetun toimiston tuoreesta selvityksestä. Siinä arvioitiin sosiaaliasiamiesten kunnanhallituksille vuodelta 2006 laatimat raportit lapsinäkökulmasta. Yli 60 prosenttia sosiaaliasiamiesten raporttien lapsia koskevista huomioista liittyi lastensuojeluun. Erityisesti olivat esillä lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimintaan liittyvä kritiikki, sijaishuollon laatu ja yhteydenpidon rajoitukset sekä avohuollon palvelut.
Lapsiasiavaltuutetun selvityksen tulokset korostavat tarvetta parantaa lastensuojelutyön lapsilähtöisyyttä ja sosiaalityöntekijöiden osaamista. Samalla se tuo esiin tarpeen vahvistaa myös sosiaaliasiamiesten tietoisuutta lapsen oikeuksista ja erityisasemasta sosiaalihuollon asiakkaana.
– Yllättäen vain 52 prosenttia sosiaaliasiamiesten raporteista sisälsi ylipäätään mitään lasten palveluita koskevia huomioita. Lapsen erityisasemaa asiakkaana on kuitenkin painotettu myös sosiaaliasiamiesten työn perustana olevassa sosiaalihuollon asiakaslaissa. Myönteistä oli tosin se, että muutamissa raporteissa YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja lapsen edun näkökulma olivat hyvin vahvasti esillä, toteaa selvityksen lapsiasiavaltuutetun toimistolle tehnyt sosiaalityön opiskelija Anu Hänninen.
Sosiaaliasiamiesten raportoimissa aiheissa oli paljon yhteistä lapsiasiavaltuutetulle vuosittain tulevien kansalaisyhteydenottojen kanssa. Lastensuojelu, huoltoriidat ja päivähoito ovat esillä molemmissa. Lapsiasiavaltuutettu ohjaa usein yhteydenottajia sosiaaliasiamiehille.
– Kuntien tulee tiedottaa sosiaaliasiamiesten toiminnasta nykyistä paremmin myös niin että se tavoittaa lapset ja heidän vanhempansa. Koulut ovat hyvä paikka tavoittaa lapsia ja nuoria. Oppilashuollon toiminta myös sivuaa sosiaalityötä, muistuttaa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.
Lapsiasiavaltuutettu Aula kannattaa sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän vuoden alussa esittämiä linjauksia sosiaaliasiamiesten työn kehittämiseksi. – Toiminta tulee järjestää niin, että se on aidosti riippumatonta, puolueetonta ja tasalaatuista sosiaalityön asiakkaan oikeuksien edistämistä. Myös raporttien yhtenäisyyttä tulee ohjeistaa. Raporttien epätasaisuus vaikeutti johtopäätösten tekemistä lapsinäkökulmasta, toteaa Maria Kaisa Aula.
Raporttien arvioinnin lisäksi sosiaaliasiamiehille tehtiin pienimuotoinen kysely. Kyselyssä sosiaaliasiamiehet korostivat kuntien kehittämistarpeina lapsen oikeuksien alalla erityisesti ehkäisevän lastensuojelun ja varhaisen tuen lisäämistä. Usein mainittiin perheiden kotipalvelun kehittäminen. Myös erityistä tukea tarvitsevan ja vammaisen lapsen oikeuksien puutteet tulivat esille vastauksissa.
Lain mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla sosiaaliasiamies. Kuntalaiset voivat kysyä sosiaaliasiamieheltä neuvoja ja apua, jos ovat tyytymättömiä oman kunnan sosiaalihuollon palveluihin.
Anu Hänninen: Lapsinäkökulma ja lapsen oikeudet sosiaaliasiamiesten raporteissa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2008.
Verkkojulkaisu
Tulostettava versio Sivun alkuun
LapsiasiavaltuutettuPL 41, 40101 Jyväskylä Puh. (09) 160 73986 Faksi (014) 337 4248 [email protected]
Demokratia perustuu ihmisoikeuksiin
Kirjoittanut: ei julkaistu 9.8.2008 klo 15.37
Suomela vastaa Hesarin yleisönosastokirjoituksiin (16.5.2000, ei julkaistu)
Demokratia perustuu ihmisoikeuksiin
Professori Tuula Tamminen (HS 12.5.) on kauhistunut aikuiskeskeisyydestä, kun Suomen tuomitseminen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa (EIOT) on nostanut kysymyksiä siitä, kuka on vastuussa. Hän perustelee huostaanottoja lapsen ja vanhemman etujen ristiriidalla. Sosiaalityöntekijä Kaija Järvi-Karttunen (HS 14.5.) uskoo puoleltaan, että EIOT turvaa vain aikuisten oikeudet. Hän kiistää ulkopuolisilta oikeuden kritisoida sosiaalityötä.
Ilmeisesti kumpikaan ei ole lukenut EIOT:n päätöstä tai on käsittänyt sen merkityksen huostaanotoissa väärin. EIOT pitää lapsen oikeuksia erityisen tärkeinä, mutta kaikkien osapuolten oikeudet täytyy balansoida. Lapsi on ensi sijassa oman perheensä jäsen - se on hänen oikeutensa ja ensisijainen etunsa. Ihmisoikeussopimus rakentuu demokratian periaatteille, eikä kyse ole koskaan vain yhden osapuolen, eikä etenkään vain aikuisen oikeuksien turvaamisesta (www.kaapeli.fi/pesue, tapaus K & T v. Finland).
Järvi-Karttunen ottaa lapsen kilvekseen Ihmisoikeustuomioistuinta vastaan, puolustaessaan lastensuojelun vallankäyttöä. Kirjoitus paljastaa, että jotkut sosiaalityöntekijät näkevät lähtökohtaisesti vanhemmat ja suvun lapsen vihollisina. Kyse ei siis ole lapsen, vaan työntekijöiden asenteista vanhempia vastaan. Tätä outoa projektiotaan työntekijät nimittävät lapsen eduksi.
EIOT:n tuomitsemassa tapauksessa vanhemmat eivät ottaneet lastensa suhteen sellaisia oikeuksia, jotka eivät heille kuulu, kuten kirjoittaja uskoo. Jotkut vanhemmat ehkä syyllistyvät sellaiseen, mutta se ei tietenkään anna viranomaiselle yleisoikeutusta laittomaan menettelyyn muita vanhempia ja lapsia kohtaan. EIOT:n tuomio ei toisaalta myöskään tarkoita sitä, että kaikki huostaanotot olisivat lainvastaisia ja loukkaisivat ihmisoikeuksia.
Lastensuojelun laittomat menettelytavat saivat tuomioin, siksi on välttämätöntä nähdä millaiseen ideologiaan ja asiantuntemukseen ne perustuvat. Demokratia on ihmiskunnan historiassa hiuksen ohut kerros ja meillä suomalaisilla on erityiset historialliset rasitteemme. Vaikka lastensuojelulaki uusittiin 1984, meillä eletään vielä osin 1936 lain hengessä, johon kuului vahva virkavaltaisuus ja vanhempien rankaiseminen.
Lapsen edun korottaminen kaiken muun yläpuolelle on samaisen vuoden 1936 lain hengentuote, kun edun määrittely on meillä annettu sosiaalityöntekijöiden yksinoikeudeksi lasten ja vanhempien kustannuksella. Kestoselitys huostaanotoille on vanhemman ja lapsen etujen ristiriita. On kuitenkin mahdotonta nähdä mitä etua vanhempi saisi mielenterveyden ongelmista tai päihderiippuvuudesta. Perheen kriiseissä kyse on muusta kuin etujen ristiriidasta, juuri näiden ongelmien hoitoon tarvitaan auttavaa sosiaalityötä, ei perheiden tuhoamista.
Euroopan ihmisoikeussopimus pohjautuu YK:n peruskirjan periaatteisiin, joiden mukaan ihmiskunnan kaikkien jäsenten myötäsyntyisen arvon ja yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus painottaa, että perhe on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten, erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollisena ympäristö. Siksi sillä on oikeus saada tarvitsemaansa suojelua ja apua niin, että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa.
Toivottavasti nyt saatu EIOT:n tuomio johtaa siihen, että lastensuojeluorganisaatiot ja -järjestöt perehtyvät Ihmisoikeussopimukseen ja näkevät sen laaja-alaisen merkityksen kaikille kansalaisille. Demokratia ja ihmisoikeudet tulee syvästi sisäistää kansalaisia palvelevissa organisaatioissa ja luoda ohjelmia, joilla nämä äärimmäisen tärkeät periaatteet materialisoituvat käytännössä kansalaisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
Oikeudenmukaisuus on länsimaisen oikeusvaltion peruskivi ja välttämättömyys viranomaisen toiminnassa. Mikään vähempi ei riitä. Tämän takaamiseksi kansalainen voi viimeisenä keinona viedä asiansa EIOT:een. Valitettavasti nyt tuomitun tapauksen lainvastaiset menettelyt eivät ole ainutlaatuisia.
Demokratia on vaikea taitolaji. Ei ole häpeä tunnustaa, ettei meillä ole vielä kaikilta osin sisäistetty Euroopan Ihmisoikeussopimuksen periaatteita, kun sopimus on ollut voimassa vasta 10 vuotta. Häpeäksi on puolustaa Ihmisoikeussopimuksen vastaista menettelyä. Yrittääkö ministeriö nyt kiireisen valittamispäätöksen jälkeen vaieta asian kuoliaaksi?
ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto
PESUE ry
[email protected]
Luettuani kirjoituksesi nousi "niskakarvat" pystyyn.
Onko niin mahdotonta ymmärtää että myös lapsia otetaan huostaan vaikka kotioloista ei ole sosiaalilla mitään huonoa sanottavaa???
Sinulle sijoitetut lapset luultavammin ovat näitä aiheellisesti otettuja huostalapsia??? Mutta älä yleistä, meitä "harmaaseen alueeseen kuukuvia vanhempia" on yllättävän paljon.
Kirjoitan tarinamme lyhyesti, tai ainakin yritän...
Olen yh-äiti jolla on 5 lasta, yksi täysi-ikäinen, yksi ADHD, yksi ADHD-epäily, yksi "normaali" ja sitten on tämä huostaanotettu jolla on asperger-syndrooma-epäily sekä dysfasian piirteitä. Poikani koulunkäynti meni mahdottomaksi ja jouduimme psykan puolelle jossa lääkäri suositteli huostaa tilanteen rauhoittamiseksi jotta tarvittavat tutkimukset voitaisiin tehdä. Mitään ei tapahtunut. Koulunkäynti oli edelleen mahdotonta ja perhekoti otti kovemmat otteet poikaani kohtaan jotka johtivat tekemääni rikosilmoitukseen. Stt:n lausunnon perusteella mitään ei heille tullut vaikka stt:n pomo antoi kirjallisesti meille paperin jossa luki: perhekodilla ei ole oikeutta kietoa lasta mattoon , eikä heillä ole edes oikeutta siirtää lasta. Tämän jälkeen tuli poliisikyyditykset koska poika ei halunnut palata perhekotiin takaisin lomalta eikä koulusta. Teimme myös kantelun oikeusasiamiehelle kohtelusta jolloin sosiaali teki ratkaisun, he jääväsivät stt:n joka valehteli poliisikuulustelussa. Myös perhekoti sanoi sopimuksesna irti kantelun johdosta. Nyt poikani on sijoitettu toiseen paikkaan jossa hänellä on hyvä olla ja vihdoinkin pääsee asianmukaisiin tutkimuksiin jotta saataisiin koulunkäynti sujumaan.
Ennen suostumusta sijoitukseen meille kerrottiin ja kirjattiin että vastentahtoiseen huostaanottoon ei ole kriteereitä. Jos olisimme tienneet mikä hell... tästä tulee emme olisi suostuneet ollenkaan vaan olisimme yrittäneet päästä yksityiselle lääkärille. Sitä vain jotenkin uskoi sosiaalia ja lääkäriä ettei muuta mahdollisuutta ole päästä tutkimuksiin.
Meillä valitettavasti on suvussa tuota neurologista ongelmaa joka periytyy. ADHD on paljon helpompi todeta kuin asperger.
Jos minulta olisi viety kaikki lapset kyllä katsoisin peiliin, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että kotona ei ollut vikaa vaan lapseni ei saanut tarvittavaa tukea kouluun.
Mitä tulee epäasialliseen käytökseen niin me olemme saaneet sitä osaksenne niin entisen stt:n ja perhekodin osalta. Onneksi he vaihtuivat.
Lopuksi vielä totean että kyllä on aiheellisia kuten on aiheettomia huostaanottoja kuten on hyviä ja huonoja sijoituspaikkojakin. Sama pätee vanhempiin. Meitä on moneen junaan...
pidetään n. 5v, hullun sijarin luona,joka vie omalle psykalle lasta jotta saisi paremman korvauksen,muttei onnistu.Heittää ins.epäily ilmoituksen jonka tutkimisessa menee 2v,aiheeton.Ystävättärensä työhuoneeseen tapaaminen vuokra sama kuin hotellissa.Pikkukulällä kaikki tuttuja ja kaiken mailman tukitoimen piteitä jotka sossu ystävättärille maksaa.Ulkolainen äijä joka raivoaa lapselle,lapsi laitetaan nälissään nukkumaan,ja se on lapsen paras.Onneksi sosku vihdoin uskoi kuinka hullu ämmä se sijari oli.4 lasta viety poisja lisää annetaan.Saimme lapsemmemme kanssa sellaiset traumat ettemme selviä milloinkaan.Yhtä paljon vihaamme sitä ämmä.Soskuja vaihtui tuona aikana yli 10.Soskujohtaja myönsi ettei syytä huostaan ole asianajajalleni,kieroudekka jatkoi vaan.Nyt onneksi on kuukausia sairaslomalla/mielenterveys)
Se siitä lapsen parhaasta.Syrjäseudulta työllistetään sukulainen tai ystävä joka muuten ei saisi töitä mistään.:Minäkin hain lapsen kotiin lomille800km viikonloppuina,mukavaa puuhaa.
NYT TULIT KYLLÄ VIKA PAIKKAAN SELITTÄMÄÄN JA HAUKKUMAAN VANHEMPIA JOILTA ON LAPSET VIETY! KYLLÄHÄN SE TOTTA ON TIETYSTI SEKIN, ETTÄ HUOSTAANOTOILLA ON AINA JOKU SYY, MUTTA ON SE VAAN SILLEEN ETTÄ NE HALUAA JA ETSII VÄKISIN SELLASIA IHMISIÄ KENEL ON VÄHÄN VAIKEETA, ETTÄ SAAVAT LISÄÄ LAPSIA SIJOTUKSEEN! JA SITTE KUN BIO-VANHEMMILLA PALAUTUU ELÄMÄ KUOSIINSA NI SITTE KEKSITÄÄN SYITÄ VAIKKA KIVENKOLOSTA ETTEI TARTTE LAPSIA KOTIUTTAA!!! PUHUN NYT KOKEMUKSESTA.MUN ELÄMÄ ON NYT PAREMMIN KUN IKINÄ, JA EIVÄT ANNA POIKAANI TAKAS VAIK KUIN OLEN KAIKEN TEHNY NIINKU NE ON VAATINU.OTIMPA ONNEKS NYT ASIANAJAJAN AVUKSI KUN EI MIKÄÄN AUTA!TURHAA PUOLUSTELLA SOSKUA JA SIJAISPERHEITÄ! NE ON YSTÄVIÄ KESKENÄÄ JA NAUTTIVAT VAAN RAHOISTA JOITA SAA MUNKIN POIKANI AVULLA! BIO-VANHEMPIEN TUNTEISTA EI VÄLITETÄ!NIINHÄN SE ON!
puolesta. Voin kuvitella miten sinuunkin sattuu, jos tosissasi olet laittanut asiasi kuntoon ja kaikkesi yrittänyt, että saisit lapsesi takaisin, etkä kuitenkaan ole saanut.
Ei pidä mennä heittelemään tollasia yleisesti, kun jokainen tapaus on ihan omansa lainen.
Toivon sulle kuitenkin riittävästi voimia omaan taisteluusi, että kaikista vaikeuksista huolimatta vihdoin pääsisit tavoitteeseesi.
Sinun sekä lapsesi puolesta tätä todella toivon.
Toivon myös siksi, että tapauksesi innostaisi myös muita äitejä laittamaan asiansa kuntoon, lasten takia.
Eli miksi turhaan yrittäisi, jos ei onnistu kuitenkaan, mutta jos joku onnistuu, niin se innostaa myös muita.
Lähetän nyt sulle tosi paljon lämpimiä ajatuksia ja positiivista energiaa. Usko asiaasi ja itseesi, kyllä se lopulta onnistuu.
kauppa on lapsi ja sitä kauppaa ei pureta missään olosuhteissa,-on ajan kulua puhua asioiden laittaimisesta järjestylseen,siinä pelataan vain aikaa ettei lasta missään nimessä palauteta,koska keksitään kiintymissuhde,pyh ja pah kusetusta alusta loppuun.Toivottavasti jokainen sosku ja sijari menettäisivät lapsnsa niin tietäisivät ,itä on tuska ja ikävä päivästä päivään.Jumala onneksi on olemassa ja antaaa kaiklle ansionsa mukaan.
syntyy, mutta ei se voi olla esteenä huostan purkamiselle.
Ainoastaan voi vaikuttaa siten, että prosessi vie vähän pitemmän aikaa, jos lapsi on hyvin pienestä jo sijoitettu ja ollut pitkään, eikä ole omia vanhempia tavannut riittävän usein, että on päässyt vieraantumaan.
Pikku hiljaa tutustumalla uudelleen pitäisi onnistua.
Kun ajatellaan meidän sotalapsiakin, niin ei niitä sopeutettu mitenkään mennen, eikä tullen.
Tosin traumaattista se monelle on ollut, mutta
ei kait kuitenkaan niin, ettei olisi pitänyt kotiin ollenkaan palauttaa.
OLEN NIIN MONTA KERTAA POHTINU POMMIA SOSKULLE..INHOAN NIITÄ IHMISIÄ..KAI KUN EI NIITÄ VOI SANOA IHMISISKS...VEI MUN LAPSEN.JA NYT HALUAN SEN TAKASIN!NE EI ANNA SITÄ!KEKSIVÄT KOKO AJAN JOTAIN.SÄ OLET UPEA TYYPPI KUN JAKSAT VÄLITTÄÄ ASIASTA...
lapsesi on ollut huostassa ja sijoitettuna?
tuli vain mieleen, että oletkohan liian hätäinen, kun ei sitä huostaa koskaan heti siinä paikassa pureta, kun asiat näyttäisi olevan kunnossa.
Sossu haluaa saada varmuuden, että tilanne pysyy hyvänä varmasti , ettei heti tarvis ottaa lasta pois uudestaan.
Vaikka sulla olis siitä varmuuskin, niin käytäntö on sossuille osottanut, ettei kannata hätäillä.
Todella surkeasti on monet palautukset päättyneet, kun vanhemmat ovat vakuutelleet "hyvyyttään", eikä kuitenkaa ole jaksaneet jatkaa sitä normaalia, lapselle turvallista perhe-elämää, vaan ongelmat ovat alkaneet hetken päästä uudelleen.
Lapsen kannalta se on aivan kamalaa, eikä ehkä pääse enää edes samaan sij.perheeseen takasin ja joutuu ihan heitteille.
Tälläisen tilanteen eliminoimiseksi sossut haluavat edetä hitaasti ja varmistella.
En tiedä miten sun tapauksessa on, mutta halusin sulle selittää taustoja, miksi "vetkutetaan".
Sij.perhe kuitenkin ei saisi laittaa mitään esteitä tapaamiselle.
Siitä sossulle ilmotus ja kehotus noudattaa sovittuja tapaamisia.
Mitkään rajoitukset eivät ole sijareiden määrättävissä.
Tuossa puhut asiaa että kun tekee niinkuin sossut haluavat niin siltikään heidän puoleltaan ei tapahdu mitään luvattuja asioita.
Ikävää että hyviltä vanhemmilta pidetään lapset pois
raha kiiluu silmissä,ja sulkia haetaan hattuun syrjäkylillä.Nuollako pitäidsi soskuja ja sijareita,ei onnistu.Muuten millä mittarilla mitataan kuka on paras äiti.Toivottavasti menetät lapsesi niin tiedät mitä on tuska.
lapset viihtyy tosi paremmin kuin joissain laitoksissa, joissa on hoitsu 8 t/vrk heitä paapomassa, sijareilla ollaan 24h/vrk heidän kanssaan ja jaetaan niin ilot kuin surutkin yhdessä!
Mieti kertaa kaks asioitasi ja miksi ne lapsesi sitten joutuu luotasi pois, siinäpä vasta on itsellesi äitikulta miettimistä!
EI siinä rahoissa loikuta kuten laitoksissa, eikös ole mennyt jakeluusi vieläkään??
huostaan alle kuukauden ikäisenä, kun kaupunki ei pystynyt muuten järjestämään yhden yön nukkumista (olin niin väsynyt, etten enää herännyt vauvan itkuun). Muuta syytä ei ollut. Huosta purettiin ajallaan, mutta jäljet näkyvät perheemme elämässä yhä. Että silleen.